Päivitystä vesipelastuksesta taas pitkästä aikaa (AVO-luokkaan!)

Unohdan aina lahjakkaasti, että tämä blogi on olemassa ;)  Hyvä kuitenkin yrittää pitää välillä itseään ja muita kiinnostuneita kartalla siitä miten elämä on sujunut Neon kanssa.

Piti ihan tarkistaa viimeistä aiheeseen liittyvää postausta ja avata KoiraNet, jotta tässä osaa jatkaa siitä mihin jäätiin. Vuosi sitten meidän syksyn viimeisessä kokeessa Kotkassa 5.9.2015 oli siis karmea sää, vettä tuli tulvimalla ja tuuli oli älytön - noin niin kuin yleisen meren rannan lisäksi... Mulla on kuvakin siitä kun koiraa ei aalloilta näy, harmi kun en löydä tähän hätään. Saatiin paikan päältä kokenut avustaja, mutta se ei paljon auttanut. Hyvä että koira uskalsi hypätä veneestä. Esine ei lähtenyt rannasta ja mietin, että viitsinkö laittaa koiraa suorittamaan loput kokeesta. Onneksi kuitenkin laitoin, sillä Neo teki vientiä lukuunottamatta muut liikkeet loppuun asti: uinti, veneen hakeminen ja hukkuvan noutaminen. Ei edes harmittanut se vienti, olin vaan niin ylpeä siitä että Neo uskalsi toimia niin rankoissa olosuhteissa muut liikkeet! Siitä jäikin vahva luottamus näihin muihin liikkeisiin, että Neo kyllä takuulla ne tekee oli tilanne mikä hyvänsä. Kolmostuloksesta jäätiin 5 p, eli 60 p saatiin.

Sitten kausi loppuikin vepen osalta. Käytiin ennen vuoden vaihtumista rallytokoilemassa yksi lyhyt kurssi ja voitettiin jopa möllikisat <3 Neolla olisi ihan hyvä pohja rallytokoon jos vaan jaksaisi käydä kisaamassa, käytiin kuitenkin vanhojen sääntöjen aikaan tokon alokasluokassa pyörähtämässä. Kerran. Petyin kolmostulokseen kun noin 5/6 koiraa päätyi vetämään rallia ympäri kehää paikkamakuussa :D Ehkä olen saanut vähän lisää kärsivällisyyttä myös tähän kisaamiseen vepen myötä... EHKÄ...

Voittajan saalis rallytokon mölleistä

Toukokuun loppua kohti aloitettiin sitten treenit tämän vuoden osalta. Vaikka otettiin korjaavat treenit kokeen jälkeen niin jotain oli talven aikana tapahtunut meidän viennille kahden epäonnistuneen koeviennin myötä. Neo ei millään olisi lähtenyt rannasta viemään esinettä! Oma moka, että annoin sen "pelleillä" parit treenit ennen kuin otettiin pitkä liina käyttöön. Avustaja meni kahluuhousuissa järveen ja Neo oli liinassa kiinni: kun se olisi halunnut kääntyä rantaan niin liinalla estettiin palaaminen. Neo tajusi jo ensimmäisen yrityksen jälkeen, että joo tässä kannattikin viedä se esine tuonne veneelle... Siitä seurasi ihan hyvä kausi, kunnes tuli kokeiden aika.

Ranta näytti ihan hyvältä ja sää oli ok, mutta Keuruulla 18.6.2016 Neo ei vieraassa paikassa lähtenytkään kokeessa viemään. ALO3 ja 75 p siitä, muuten meni nappiin kuten aina ennenkin. Seuraavana päivänä samassa paikassa oli taas ongelmaa koetilanteessa, mutta useiden käskyjen jälkeen Neo kuitenkin lopulta toi esineen minulle. 19.6.2016 tehtiin siis ALO2 80 p tulos, viennistä jäi käteen 5 p kun muut liikkeet tehtiin täydellisesti.

Kisojen jälkeen olimme jossain vaiheessa mökillä. Pyysin Panua avuksi ottamaan vientiä, jos tuttu avustaja auttaisi tilannetta vielä alokasluokassa. Neo ei kuitenkaan lähtenyt viemään minulle Panun lähettämänä. Panu ehdotti, josko vaihtaisimme rooleja. En pitänyt tätä kovin hyvänä ideana, minunhan se piti olla se isoviettisin kohde kun olen koiraa niin paljon kouluttanut! Testattiin kuitenkin, Panu meni veneeseen ja minä jäin rantaan lähettämään koiraa. Ja mitä tapahtui? Neo vei upeasti esineen Panulle! Oletan, että Neo jotenkin paineistui siitä että olin vastaanottamassa esinettä tai yhdisti epäonnistumiset siihen että nimenomaan minä olin veneessä. Joka tapauksessa sain pitkällisten taivuttelujen jälkeen Panun lupautumaan hankkimaan meille ne kaksi ykköstulosta luokkanousua varten - tämän jälkeen omia tuttuja avustajia ei saa käyttää vaan kokeessa on yksi yleinen avustaja kaikille.

Ensimmäinen koe Panun kanssa menikin upeasti Kouvolassa 2.7.2016. Minä tosin jännitin esineen vientiä kuin kuolema olisi tulossa minua korjaamaan..! :D  Tuntui, että sisuskalut olivat aivan solmussa ennen kyseistä liikettä. Tuomarina oli Kim Granholm, joka rennolla vitsailullaan sai onneksi meitä kisaajia vähän rentoutumaan. Neo lähti upeasti viemään Panulle ja koe meni muutenkin täydellisesti, ALO1 100 p ja luokkavoitto 1./6! <3 Se oli onnenpäivä.

Seuraavassa kokeessa tapahtui jotain todella omistuista Kuopiossa pari viikkoa myöhemmin. Jännitin tietysti vientiä, mutta Neo lähti kuin salama kohti venettä. Ajattelin jo että huh! "Jes, se oli siinä!" Metriä ennen venettä Neo kuitenkin jostain syystä kääntyi sivulta kohti veneen keulaa esineen kanssa. Panu kurkotti ottamaan esinettä... ja sormet ylsivät 10 cm päähän esineestä kun keula oli korkeampi kuin sivu! Neo kääntyi kohti rantaa esineen kanssa ja yrityksistä huolimatta ei enää kääntynyt veneelle, vaan toi esineen rantaan. Hylätty liike :( Siinä oli noin viiden kilometrin paksuista mustaa pilveä (siis täysin henkistä) meidän kummankin ohjaajan pään päällä tuossa vaiheessa ja keskeytimme kokeen, koska ykköstulos oli se ainoa mitä lähdettiin hakemaan. Molemmat olimme täysin varmoja kun Neo lähti uimaan, että liike on plakkarissa. Kaikkea voi näköjään tapahtua ja tästäkin kisasta opimme, että vahvistavia käskyjä kannattaa käyttää reilusti.

Tämän jälkeen pidettiin vepepaussia kun matkustimme Panun kanssa pariksi viikoksi Japaniin. Neo oli mökillä hoidossa Panun vanhempien luona. Paluun jälkeen treenasin Neon kanssa ja odotimme oman seuramme ensimmäisiä kokeita, jotka olivat Uuraisilla vain 30 min ajomatkan päässä. Välissä ehdimme käydä vepeleirilläkin 6.-7.8.2016 Saarijärvellä. Neo teki siellä upeasti AVO hukkuvan pelastamista sekä nykyisillä että ensi vuoden 2017 uusilla säännöillä ilman aiempaa treeniä <3 Myös avoimen luokan toisen veneen nouto sekä tulevien sääntöjen ohjattu veneen nouto meni hienosti, mahtihauva. Siinä vaiheessa kun veneet lähtivätkin ristiin rannasta Neo käväisi ensin väärällä veneellä, mutta siitähän ei mene virhepisteitä näillä näkymin. Esineen vientiä tehtiin innostaen ja lyhyestä matkasta, vähän nihkeästi se tietysti meni tuntemattoman avustajan kanssa leirillä.

Leirin jälkeen tuli taas todettua, että vienti oli mennyt huonompaan suuntaan. Viisi päivää ennen kisoja Neo taisteli ihan kunnolla liinassa että olisi päässyt rantaan sen sijaan että olisi vienyt esineen avustajalle. Paniikki!! Olin päättänyt kuitenkin pysytellä rannassa lähettämässä enkä enää siirtyä veneeseen. Panun kanssa Neo kuitenkin vei hienosti esineen tulevassa kisarannassa muutamia päiviä ennen kisaa, joten mieli vähän huojentui.

Kisapäivä Uuraisilla 13.8.2016 oli sateinen ja tuulinen (mutta ei kuitenkaan niin paha sää kuin Kotkassa..). Ensimmäinen liike hienosti, sitten viennin vuoro. Neo ei lähtenyt! Ravasi rannassa uikuttaen eikä uudelleenlähetyksestä huolimatta mennyt uimaan. Ranta oli toki haastava, siitä piti lähteä heti hypäten uimaan sillä se oli tosi syvä, mutta edelliset treenit kyseisessä rannassa olivat menneet täydellisesti. Voihan turhautuminen... Keskeytettiin taas koe, mitäpä me 2 tai 3-tuloksilla. Yllättävän moni koira ei kyllä tuona päivänä vienyt esinettä eri luokissa.

Taas oltiin syvissä vesissä ja mietittiin tuleeko tästä yhtään mitään. Tuli jo pohdittua, että jos seuraavana päivänä kokeessa Neo ei vie niin pitäisikö se vepe vaan jättää tähän. Mitä sitä koiraa kiusaamaan jos ei halua tehdä? Tässä vaiheessa oli kuitenkin kulunut vuosi SOVE:sta, vaikka toki treeni/kisakausi onkin lyhyt 4-5 kuukautta. Hyvä tavoite vepessä olisi yksi luokkanousu per kausi. Laskin, että kahdeksasta kokeesta olimme saaneet kaksi ykköstulosta ja kuudessa oli vienti mennyt jollain tavalla pieleen. Pitäisi varmaan vilkuilla kuinka monta kisaa agilityssa menee nollien keräämiseen luokkanousuun niin saisi uskoa itseensä... ;) Vepe-kisat vaan ovat niin pitkiä n. 5-6 h kisoja, että siinä menee helposti viikonloppu rannalla seisoessa. Tuntuu paljon isommalta panostukselta kuin muut kisat.

Noh, seuraavana päivänä sunnuntaina 14.8.2016 Uuraisilla jännitys oli poissa ja tilalla oli lannistuminen. Ei se Neo taida kuitenkaan viedä, täällä tämäkin päivä taas menee hukkaan. Sää oli sentään paljon parempi, aurinkoa/pilvistä eikä tuulta juuri nimeksikään. Yritin tsempata itseni iloiseen suoritukseen ja lähettämiseen. Tuli esineen viennin vuoro ja suureksi yllätyksekseni Neo ampaisi heti matkaan kohti Panua! Jäin jähmettyneenä katsomaan jännitysnäytelmää mikä avautui silmissäni, veisikö Neo loppuun asti!? Saisiko Panu esineen otettua!? Panukin kertoi jälkeenpäin, että siinä vaiheessa oli kuulemma sydän hakannut tuhatta ja sataa... En antanut itselleni lupaa toivoa onnistumista ennen kuin näkisin Panun nostavan esineen ilmaan. Panu teki upeasti lähtövalmistelut, virittämisen juuri ennen suorituksen alkua ja vahvistuskäskyt Neon uidessa. Kun esine nousi ilmaan veneessä, yllätyin kun kyyneleet tulivat silmiini! :') Voi Neo, sinä teit sen!!! <3  Helpotus ja onnellisuus, aplodit yleisöstä ja treenikavereidenkin liikuttuminen. Tähän oltiin nähty paljon vaivaa ja nyt se oli plakkarissa, viimeinen ykköstulos. Pala kurkussa taistelin, että olisin saanut edes kehuttua Neoa.

Vielä täytyi tietysti jännittää loput liikkeet, mutta niistä oli kuitenkin varma olo sillä Neo oli suorittanut ne kaikissa mahdollisissa kokeissa ja treeneissä - jopa siellä supermyrskyssä merellä. Hukkuva meni 3 metriä ohi maalilinjan, mutta se ei olisi voinut vähempää haitata sillä tulos oli ALO1 97 p, sij. 3./9 -> siirto AVO-luokkaan!! Paljon oli ALO-koiria kokeessa ja kaksi ensimmäistä saivat täydet 100 p, meidän jälkeen neljäs sai myös 97 p mutta Neo ui nopeammin.

Kyllä oli väsynyttä ohjaajaa ja koiraa viikonlopun jälkeen. Mutta onnellista. :) Päällimmäisenä kiitollisuus upeista treenikavereista, jotka ovat auttaneet enemmän kuin voisi toivoa <3 Ja tietenkin kiitollisuus siitä, että Panu jaksoi auttaa meitä tähän pisteeseen vaikka vepe ei kuulukaan hänen mielenkiinnon kohteisiinsa! ;) Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, kiitollisuus upeasta ystävästä nimeltä Neo. Välillä siitä tekisi mieli tehdä rukkaset ja välillä sitä ei voisi enempää rakastaa ;) Sillä on oma pää, jota ei aina ymmärrä, mutta se on maailman ihanin pää <3

Koiran moniniveltulehdus - lisäravinteet

Blogiin tuli kysymystä siitä, mitä lisäravinteita käytimme moniniveltulehduksen ollessa päällä sekä sen jälkeen kun tulehdusarvot saatiin kortisonikuurin jälkeen kuriin. Muutkin ihmiset ovat olleet minuun yhteydessä heidän koiransa saadessa saman diagnoosin, joten ajattelin vastata näin postauksen merkeissä jotta tieto menee laajemmalle yleisölle. Plus, kuten näette, tällä hetkellä noita lisäravinteita menee aika monia ja ne oli vaan helpompi kuvata. ;)

Koska syötän Neolle pääasiassa erilaisia jauhettuja lihoja (ja naudan rustosta kalsiumit) ainaiset lisäravinteet mitkä menevät jokaisen lihaköntin sekaan ovat: sinkki, merilevä (jodi ym.) sekä kalanmaksaöljy (A- ja D-vitamiini). Kyseiset purkit oikealla kuvassa. Parina päivänä viikossa ruoka on herkälle vatsalle tarkoitettua nappulaa, jossa yritän vähän katsoa parempaa laatua. Tällöin en laita mitään lisäravinteita sekaan. Nappulan käyttämiseen on moniakin syitä, mutta tärkein ehkä varmuus että mistään ravintoaineesta ei voi tulla älytöntä puutetta jos omat laskut ovatkin menneet sekaisin, sekä että herkkämahaisen koiran suoliston tuotos pysyy kiinteämpänä. Koira ei myöskään opi nirsoilemaan niin helposti, ja onhan se nappulan kaataminen vaan nopeampaa...

Kuvassa on sitten koko arsenaali, mikä on käytössä kun koira vaikuttaa olevan jumissa. Merilevän ja sinkin voi jättää pois jos niiden saanti onnistuu muuta kautta, mutta ortopedimme suositteli moniniveltulehduksessa erityisesti omega-3-rasvahappojen ja glukosamiinin käyttöä. Jos omegat ottaa kalanmaksaöljystä kannattaa olla tarkkana, ettei öljy härskiinny (lisää tulehdusta) - säilytä öljyä kylmässä jääkaapissa ja suosi pienempiä pulloja jotka tulee käytettyä nopeammin.

Sekoitettu lopputulos - yleensä tabletitkin menevät kokonaisina hyvin alas, kun vain sekoittaa ne hyvin lihaan.

Nyt vepe-kauden päättyessä ajattelin siis käyttää Neoa hierojalla ja sieltähän löytyikin takapäästä paljon jumeja. Onneksi lihakset lähtivät kuitenkin hyvin vastaamaan käsittelyyn heti ensimmäisellä kerralla. Kannattaa oikeasti kysellä paljon koiraharrastajilta ja kisaavilta ihmisiltä, kenen käsittelyssä he käyttävät koiriaan. Puskaradion kautta löytää ne parhaat tekijät (kenen nimi toistuu), ja joskus esim. koirahieroja voi olla "parempi" kuin vaikka eläinfysioterapeutti!

Meidän koirahierojan ehdotuksesta tilailin Neolle C-vitamiinia, magnesiumia (vapinaa takajaloissa kylmänä tehtyjen spurttien jälkeen) ja uutta tuttavuutta nimeltä serrapeptaasi. En ollut koskaan kuullut serrapeptaasista: se on silkkitoukan ruuansulatuselimistöstä löydetty entsyymi, joka pilkkoo proteiinia. Entsyymi siis "syö" tulehtunutta kudosta mutta ei koske terveeseen, ja sitä on käytetty usein ihmisilläkin esim. leikkausten jälkeen vähentämään turvotusta ja tulehdusta. Aine luokitellaan kuitenkin luontaistuotteeksi eikä lääkeaineeksi.

Bongasin itse tuon Arthroflex-purkin netistä samalla kun tilailin vitamiineja ja serrapeptaasia ( http://www.sinunapteekki.fi/catalog/ ), joten tällä hetkellä kyseistä jauhetta menee pienellä ylläpitoannoksella. Aine sisältää glukosamiinihydrokloridia, kondroitiinisulfaattia sekä metyylisulfonyylimetaania (MSM), jotka toimivat hyvin yhdistelmänä nivelongelmiin.

Tällä hetkellä lisäaineet siis ~28 kg koiralle päivässä (en mittaile enää, tuntumalla vaan):

- Kelasin (sinkki): 3-4 tablettia (en jaksa etsiä halvempaa, löytyy meidän lähiapteekista...)
- Möller kalanmaksaöljy: loraus... ehkä 1 rkl
- Islamer merilevä: n. 1 tl
- Arthroflex: 0,25-0,5 mittaa (0,5-1 g)
- Bio-C 750 mg: puolikas tabletti
- Magnex sitraatti + B6: yksi tabletti
- Serrapeptaasi 100.000 U: 1 tabletti (voisi syöttää kaksikin päivässä)

Mitäpä sitä ei rakkaalleen hankkisi, että olo olisi helpompi. Neolla on ihan älytön ruokahalu nykyään, joten en tiedä oliko aika ennen kortisonikuuria niin kivulias ettei ruokakaan maistunut... Kortisonin aikana Neolle tuli odotetusti tosi nälkä, mutta se nälkä jäi kuurin jälkeenkin ja on jatkunut koko vuoden! Välillä tulee sellainen olo että saako se tarpeeksi ruokaa, kun ei ole yhtään tottunut että se on niin innoissaan ruoasta... :)  No kylkiluiden perusteella koira on mukavassa kunnossa kuitenkin.

Kortisonikuuri oli meillä siis tosiaan 3 kk ja seuraavalla annostuksella:
Prednisolon 20 mg
1. 2 tablettia aamuisin 2 vrk
2. 1 tabletti aamuisin 5 vrk
3. ½ tablettia aamuisin 20 vrk

Prednisolon 5 mg
4. 1 tabletti aamuisin 6 vk ajan
5. ½ tablettia aamuisin 3 vk ajan      (Tässä verinäyte! Neolla oli reumatekijä laskenut normaaliksi.)
6. ½ tablettia joka toinen aamu 3vk ajan.
7. Kahtena viimeisenä annoskertana 1/4 tabletti.

Ruokahalun kasvamisen lisäksi turkki meni aika karseaan kuntoon ja koira oli tosi väsynyt ja "nuutunut". Oli ihana nähdä koiran oman iloisen ja energisen luonteen palaavan kuurin loppumisen jälkeen!

Tsemppiä kaikille jotka painivat moniniveltulehduksen tai muiden nivelvaivojen kanssa! Uittakaa koiraa kun se vaan on mahdollista, vesi on armollinen elementti nivelille mutta uinti kuitenkin vahvistaa lihaksia :)

Uusi lajimme on vesipelastus!

Veneen vetäminen rantaan

Ei olekaan tullut päiviteltyä kuulumisia pitkään aikaan, pahoittelut. Oli ehkä sellainen treenimasennus diagnoosin jälkeen. Neolla päättyi vuodenvaihteessa 3 kk kortisonikuuri ja tämän jälkeen reumatekijä oli laskenut normaalille tasolle! Agility ym. vetohiihto oli silti pois kuvioista, mutta tuo oli hyvä uutinen.

Neo tekee tuttavuutta hukkuvan kanssa ennen lähtöä

Kevät mentiin rauhassa tehden lyhyitä hihnalenkkejä ja nostaen vähitellen kuntoa. Kotona opeteltiin temppuja, mutta muuten treenit olivat tauolla. Opetin mm. Neon murisemaan käskystä... Vielä kun ulvomisen saisi opetettua niin olisi kaikki ääniskaalat hallussa ;)

Kesäkuun puolivälissä päätin että nyt loppui masistelu. Tilasin pikkuisen kumiveneen ja päätin, että aloitamme treenaamaan vesipelastusta! Treeniryhmät ovat aina olleet niin täynnä, etten uskonut meidän pääsevän mihinkään ryhmään Keski-Suomen alueella. Kävi kuitenkin niin, että meidät otettiin treeniporukkaan Muuramen kennelkerhoon. Vielä iso kiitos siitä <3 ryhmä kun oli aika lailla täynnä varsinkin siinä vaiheessa kesää.

Avustaja lähettämässä Neoa viemään esinettä

Aloimme treenaamaan ahkerasti. Jo ensimmäisistä treeneistä asti oli selvää, että Neolla on hyvä pohja vepeen ja se teki liikkeitä mallikkaasti ilman aiempaa kokemusta. Sen luonteenpiirteet ovat juuri sopivat, sillä se rakastaa uimista ja lelujen/narujen vetämistä, mutta ei niin paljon että jäisi itse leikkimään ja palkkaantumaan esineistä. Parasta on Neon mielestä kun saa vetää veneen tai hukkuvan rantaan, ravistella turkin ja ottaa nakkipalan suuhun :)

Veneestä hyppääminen jännittää Neoa hieman edelleen, mutta aina herra on kuitenkin hypännyt veteen. Esineen vienti vieraalle osoittautui aluksi hankalaksi, mutta "korjaantui" heti kun minä siirryin veneeseen. Etäisyyttä kasvatettiin vientiliikkeessä vähitellen. Veneen ja hukkuvan noutaminen taas luonnistuivat alusta asti ilman ongelmia tai varsinaista opettamista.

Eikö ole ihan mahtavia kuvia muuten? :) Kuvaajana Salla Kuikka, joka treenaa afgaanin kanssa vepeä!

Keräsin Äänekoskelle myös pienen vepeporukan paikallisia treenejä varten, jotta saisimme harjoitusta useamman kerran viikossa. Se lähti pyörimään mukavasti ja oli hyvä treenata vepeä eri rannoilla.

Ahkeran treenin tuloksena heinäkuun alussa alkoi näyttämään siltä, että Neo olisi kisavalmis. Minulle oli selvää, etten halunnut mennä kokeilemaan soveltuvuuskoetta niin että olisi joku liike, mikä ei Neolta sujuisi täydellisesti treeneissä - kisoissa kun on omat haasteensa uudessa ympäristössä ja mokia sattuu helpommin. Soveltuvuuskoetta saa kokeilla vain kaksi kertaa ja siitä on saatava vähintään kolmostulos eli 65/100 pistettä.

Vepen säännöt lyhyesti esiteltynä voi lukea täältä jos kiinnostaa, mutta kaikissa luokissa on neljä liikettä joista saa maksimissaan 25 pistettä kappale, ja miinuksia tulee sitten maalilinjan ohituksesta ym. ylimääräisistä käskyistä. Soveltuvuuskokeessa ja alokasluokassa käytössä on 6 käskyä per liike. Liikkeet SOVEssa ja ALOssa ovat:
1. Uinti 50 m. Koira hyppää 50 m järvellä olevasta veneestä ja ui rantaan.
2. Esineen vienti 30 m. Koira vie rannalta ohjaajan antaman esineen veneelle.
3. Veneen nouto 30 m. Koira lähtee rannalta hakemaan venettä ja vetää veneen rantaan narusta.
4. Hukkuvan pelastaminen 30 m. Koira lähtee rannalta pelastamaan veneestä pudonnutta "hukkuvaa" joka läiskii pelästyneesti. Koira voi joko tarttua hukkuvan kädessä olevaan dummyyn ja vetää hukkuvan siitä rantaan (yleisempi), tai koiralla voi olla valjaat, joihin hukkuva tarttuu (harvinaisempi).

Hyväksytyn SOVE:n jälkeen koira siirretään ALO-luokkaan. ALO-luokasta tulee saada kaksi ykköstulosta (90-100 p) AVO-luokkaan siirtymiseen. (Newfoundlandinkoirien ja landseereiden ei tarvitse tehdä SOVEa ja heille on oma junioriluokkakin.)

Suuntasimme tekemään SOVE:a Savonlinnaan 16.8.2015. Apuohjaajana (ja kuskina) meillä oli jo AVO-luokassa kisaava taitava treenikaveri, joten se lievitti jännitystä. Jännitin ihan turhaan, sillä Neo teki kaikki liikkeet täydellisesti ja saimme kasaan uskomattomat 100 pistettä SOVE:sta! Super Neo <3 Alla kuvia tuosta kisasta:

Loppukesän kisapaikkojen metsästäminen osoittautuikin sitten erittäin vaikeaksi. Olimme esimerkiksi Jyväskylään varasijoilla 17. ja 22. viikonloppukisoihin... Hämeenlinnassa oli kisojen yhteydessä belgianpaimenkoirien mestaruuskokeet, joten rotuedun vuoksi pääsimme sinne 29.8.2015. Heti paikan päälle saavuttuamme huomasimme ikävän sivuvirtauksen vedessä - se on vepessä haastavin elementti, koska ohitusmetrejä tahtoo tulla väkisin liikaa kevyen koiran yrittäessä vetää venettä/hukkuvaa. Tuuli yltyi välillä hurjaksi ja oli ikävää katsoa koirien yrittävän kaikkensa, mutta menevän väkisin ohi maalilinjasta.

Meidän suoritus ei kuitenkaan kaatunut tuuleen vaikka ohitusmetrejä tuli 3 + 2 + 3 m, vaan esineen vientiin. Neo lähti kyllä reippaasti rannalta avustajan luota veteen, mutta päättikin jostain syystä kääntyä takaisin ja tiputti esineen rannalle. Avustajana minulla oli SOVEssa kisaava henkilö joka ei ollut ennen kisannut, joten hän ei tajunnut että koira kannattaa tällöin ehdottomasti lähettää uudestaan ja esineen saa hakea rannalta. Hetken pohdittuaan Neo ui sitten veneelle ilman esinettä ja liike meni hylätyksi... :( Nolla pistettä yhdestä liikkeestä on automaattisesti kolmostulos, joten vaikka Neo teki kaikki muut liikkeet oikein niin tulokseksi tuli ALO3 67 pisteellä. Kyllä harmitti, mutta tuostakin kisasta oppi asioita. Muun muassa että voi kysyä tuomarilta luvan puhutella apuohjaajaa, ja antaa tämän jälkeen vapaasti ohjeita ilman että joka sanasta menee virhepiste.

Sitten luulinkin että kisakausi oli ja meni, kunnes juuri äsken tuli puhelu, että pääsimme varasijalta Kotkaan kisaamaan lauantaina 5.9.2015. Sieltä täytyy paikan päältä yrittää napata avustaja AVO-luokasta, sillä VOIttajat kisaavat sunnuntaina Suomen mestaruudesta samalla paikkakunnalla. Täytyy toivoa että tuuli on suotuisa, avustaja pätevä ja Neo hyvässä vireessä! Saa pitää sormet ristissä :)

Studiokuvat

Tässäpä nämä otokset Neosta. Tosiaan herra onnistui jotenkin saamaan haavan nenäänsä (veikkaan sitä kun yritti piilottaa luunsa olohuoneen sohvatyynyihin, yhdessä tyynyssä on rikkinäinen vetoketju...), joten osaan kuvista jaksoin jopa photoshopata pinkin läntin mustaksi.

Etutassut kääntyy ihan niinku Chaska-iskällä x)

Elämäni koira <3

Koiran venyttely

Kuvaaja Tiina Karvonen 2014

Tänään käytiin kera malinoisystävämme valokuvauttamassa koiramme Tiina Karvosen kotistudiolla, kuten voi huomata. Keski-Suomen belgianpaimenkoirayhdistys järjestää yleensä vuosittain valokuvauspäivän syksyllä, ja tällä kertaa kaatosateen vuoksi tilaisuus pidettiin studiovalaistuksessa sisätiloissa. Palkaksi Tiina otti vain suklaata itselleen/koirille herkkuja, joten halvalla mentiin :) Saatiin pari esimaistiaista kuvista, yllä yksi. Täytyy laittaa myöhemmin enemmän.

Neo ja Kira joulukuussa 2013, ihan meikäläisen kuvaamana

Tässä postauksessa kuitenkin eläinfysioterapeutilta oppimani ohjeet koiran venyttelyyn. Suosittelen toki käymään eläinfyssarilla saamassa kädestä pitäen opastuksen puuhaan, mutta video-ohjeet toivottavasti auttavat alkuun. Pelkistä kuvista kun on vaikea päätellä mistä venytys alkaa ennen loppuasentoon päätymistä. Koirat nauttivat venyttelystä (kuten varmaan Neostakin huomaa), joten voit hyvin venytellä koiraasi vaikka se olisi "vain kotikoira". Mitä enemmän koira on fyysisesti aktiivinen, sitä tärkeämmäksi venyttely kuitenkin muodostuu. Erityisesti agilityssa muistetaan aina alku- ja loppuverryttelyt, mutta moni ei tiedä että koiran lihaksia olisi hyvä myös venytellä välillä. Meillä yritetään venytellä joka päivä Neon moniniveltulehduksen vuoksi.

Koiran lihakset on hyvä lämmitellä ennen venyttelyä, joten venyttelyhetki on kätevä ajoittaa esimerkiksi iltalenkin jälkeiseen aikaan kun koira on rauhoittunut makuulleen lepäämään/nukkumaan. Venytä varovasti vain sinne asti että koira ei vastustele liikettä, äläkä päästä koiraa riuhtaisemaan raajaa otteesta. Raajat täytyy palauttaa hallitusti lepoasentoon. Venytystä pidetään 20-30 sekuntia.

Ensin kuvat niin päin, että matkiminen toivottavasti onnistuu kätevämmin, ja näiden alla video vähän eri suunnasta. Kannattaa katsoa video, niin tietää mikä käsi työntää ja mikä pysyy paikallaan. Esim. kaulalihaksen venytyksessä toinen käsi vain pitää pään paikallaan eikä venytä. Pahoittelen, että koirani nyt vaan sattuu olemaan musta!...Toisen värinen demokoira olisi parempi...

LEVEÄ SELKÄLIHAS

KAULALIHAKSET ("Ulvotaan kuuta" <3)

HAUIS

LONKANKOUKISTAJAT

TAKAREISI

ETUREISI

Neolla moniniveltulehdus

Täytyy varmaan tännekin kertoa surullisen kuuluisat uutiset eli Neolla on nyt sitten moniniveltulehdus. Tapahtumat kronologisessa järjestyksessä:

Agilityn hyppytekniikkakurssilla suositeltiin, että jokainen käyttäisi koiraansa edes kerran eläinfysioterapeutilla varmistamassa että kaikki on kunnossa. Koirahierojia väheksymättä heillä on kuitenkin erilainen ja paljon lyhyempi koulutus: eläinfyssarit valmistuvat ensin normaalisti ihmisfysioterapeuteiksi ja sitten erikoistuvat vielä eläimiin. Niinpä minäkin sitten varasin ajan Neolle. Fyssarin mukaan Neon lihakset olivat todella jumissa, erityisesti hauikset. Neo aristi myös takapään tutkimusta. Ote ekasta palautteesta:

"- - Takaosan hallinta lonkkatyönnön aikana kohtuullisen hyvä. Molemmat hauis-lihakset aristavat venytystä ääriasennossa ja molemmin puolin lihasten jänteet reagoivat provosoitaessa. Lihaskireyksiä paljon niin etu kuin takaosassakin, jonka vuoksi etu- ja takajalkojen liikeradat eteen- ja taaksepäin ovat rajoittuneet. Syvät vatsalihakset aristavat voimakkaasti. Molempien lonkkien tutkiminen hankalaa voimakkaan jännittämisen ja vastustelun vuoksi, mutta vasen puoli aristaa hieman enemmän rotatio/abduktio ja ekstensio suuntiin. Eniten ja selkeimmin Neo aristaa lannerangan loppuosan tutkimista ja selän ekstensiota. Suositellaan Neolle ortopedin vastaanottoa selän aristuksen ja voimakkaiden lihaskireyksien vuoksi.- -"

 

Saatiin kotiin venyttelyohjeet joita tuli (ja tulee edelleen) tehdä joka päivä. Meille suositeltiin pätevää eläinlääkäriä Tampereelta, Juha Kalliota (Eläinystäväsi Lääkäri) tarkempia tutkimuksia varten. Niinpä varasin ajan ja ajelin eräs päivä sinne ja takaisin, pari tuntia sivu. Kannatti kyllä.

Diagnoosiksi tuli tuolla reissulla selän, etureisien ja hauisten lihaskipu. Lavat, hauikset (oikealla ei jännealueella, vasen myös jännealueelta), selkä (lanneranka, rintaranka etujalkojen takaa) ja syvät vatsalihakset aristivat. Samoin takajalkojen etureisien lihakset, ja sen vuoksi taaksetaivutus oli puutteellinen. Neo vältti jostain syystä suoristamasta selkää ja piti sitä köyryssä.

Oireet selittyisivät parhaiten takaselän tai lonkkien ongelmalla, joten kuvattiin ne paikan päällä. Neollahan oli lonkat jo kuvattu A/A ja kyynärät 0/0, eikä näissäkään röntgenkuvissa sitten ollut mitään minkä pitäisi aiheuttaa kyseisiä oireita. Selässä oli alkuvaiheessa oleva spondyloosi kahdessa nikamavälissä, mutta se ei liity oireisiin. Lonkat olivat hyvät ja tiiviit myös nivelistä, ei nivelrikkomuutoksia. Ei ollut myöskään aihetta epäillä välilevytyrää tai muuta neurologista. Epäilyt kääntyivät tämän jälkeen moniniveltulehdukseen, joten otettiin verinäytteet reumafaktorista, borrelia- ja ANA-vasta-aineista. Kotiin saatiin tulehduskipulääkettä 20 vrk ja lihasrelaksanttia yötä vasten 2 viikkoa, jäätiin odottelemaan verikokeiden tuloksia.

Nukutettu Neo lääkärissä

Tuloksista selvisi lopulta, että reumatekijä oli koholla. Näin ei välttämättä edes ole koirilla joilla on todettu reuma, joten tulosta pidetään luotettavana ja hoito kannattaa aloittaa. Seuraava teksti on potilaskertomuksesta:

"- - Koiran immunologinen moniniveltulehdus on hyvin paljon samankaltainen tauti kuin ihmisten nivelreuma ja oireet ja taudin eteneminen voivbat olla hyvin yksilöllisiä. Yleisimmin oireilevat ranteet ja pikkunivelet ja ranteiden taipumista/jäykkyyttä ja niiden aristamista ja paksuuntumista voi jonkin verran käyttää oireiden seurannassakin. Koska nivelet kipeytyvät vähän sieltä ja täältä, selvää ontumaa ei yleensä ole, mutta koira on kauttaaltaan kipeä ja huonotuulinen. Alkuvaiheen hoitotavoite on se, että käynnistynyt niveltulehdus koetetaan sammuttaa kortisonilääkityksellä. Lääkitys alkaa isolla annoksella, jota lasketaan pian ja matalaa annosta jatketaan melko pitkään estämään taudin uutta puhkeamista.

Reumaan liittyvä niveltulehdus heikentää nivelruston kestokykyä ja haurastuttaa nivelsiteitä. Kun kortisonilääkitys aloitetaan, isolla alkuannoksella on periaatteessa samanlainen haittavaikutus. Sen takia liikuntaa täytyy rauhoittaa ja esim. hyppiminen täytyy estää. Tasainen rauhallinen metsälenkki on ihan OK, jaksamisen mukaan, mutta ei ylipitkiä lenkkejä.

Kortisonin yleisin haittavaikutus on lisääntynyt juominen ja pissaaminen, jota alussa varmasti esiintyy. Annostus aloitetaan vahvemmilla tableteilla, sitten jatketaan miedommilla. Lääke annostellaan aamuisin, vähitellen annosta vähentäen. - -"

Kortisonikuuri on nyt siis n. 3 kk. Tähän diagnoosiin päättyi nyt meidän agilityura, sillä vaikka tulehdus saataisiin kuriin niin agility on niin rasittava laji että se voisi laukaista tulehduksen uudestaan tai jopa pahentaa sairautta.

Rentouttavat fyssarikäynnit Neon kanssa... Ei tykkää oikein että takapäähän kosketaan.

Kortisonia on nyt mennyt pari viikkoa ja Neosta on tullut tosi rauhallinen sekä NÄLKÄINEN. Semmoinen raasu reppana... Enää ei into piukeana ryntäillä ja hypitä vaan köpötellään rauhassa. Harrastukset on nyt tauolla kunhan kuuri on ohi, voi olla että palaamme tokohommiin tai jopa rallytokoon jos tulehdus saadaan kuriin. Nyt mennään vaan pienimuotoisella aivotyöllä ja tehdään lyhyttä lenkkiä.

Mutta kun minä olen niin SÄÄLITTÄVÄ niin tarvitsen nakkeja...

Eläinlääkäri sanoi syyn moniniveltulehdukseen olevan perinnöllinen. Kun rodun geenipooli pienenee jalostuksessa niin tulee näitä tapauksia, isä ja emä voivat olla ihan oireettomia

Diagnoosi on kuitenkin saanut minut perehtymään supertarkasti Neon ravintoon. Ennen menimme suunnilleen 50/50 ruokinnalla, ehkä enemmänkin 70 raakaa ja 30 nappulaa, mutta kuvittelin tietäväni aika paljon raakaruokinnasta. Päätin kuitenkin ostaa Jakke Lehtosen "ABC: Koiran raakaruokinta" e-kirjan ja se oli kyllä hyvä (ja halpa) ostos, josta opin taas paljon uutta. Yksi uneton yö siinä meni (kun kaikki täytyy aina tehdä just nyt heti eikä esim. parina iltana...), mutta sain koostettua Neolle uuden hyvän ruokavalion, joka on nyt 100% raakaa. Tai no, ihan muutamia nappuloita heitän välillä joukkoon kuidun ja yleisen mukavuuden vuoksi. Voisin tehdä siitä postauksen tässä joku päivä jos jotakuta kiinnostaa esimerkkiannokset. Pääpointti jos syötät koirallesi nappulaa: tarkista onko siinä tarpeeksi sinkkiä! Yleensä ei ole, meillä itse asiassa oli. 30 kg koira tarvitsee huimat 60 mg sinkkiä päivässä, ja jos otetaan sinkin huono imeytyminen huomioon niin luku voi olla jopa 150 mg. Sinkkiä annetaan yleensä purkista, sitä on vaikea saada ravinnosta tarpeeksi. 

Kipeät koirat saa oikeuden nukkua joskus sängyllä...

Siinäpä meidän tämänhetkiset kuulumiset. Päivittelen lähiaikoina ehkä pientä opasvideota koiran venyttelyyn, monet (mukaan lukien entinen itseni) kun eivät siitä paljon tiedä. Loppuun täytyy vielä todeta, että Neo <3<3<3 Kaikesta selvitään. Ja tämä oli tosi hyvä kun huomattiin näin ajoissa, yleensä moniniveltulehdusta diagnosoidaan 6+ v koirilla kun on alkanut jo tulla oireita ja sitten vasta viedään lääkärille. Nythän Neon liikkumisessa tms ei edes näy mitään vikaa. Joskus kannattaa olla valveutunut koiranomistaja.

Hyppytekniikkakoulutus 2.-3.8.2014

Osallistuimme Neon kanssa viime viikonloppuna hyppytekniikan peruskurssille Laukaassa. Vetäjänä toimi Ulla Kaukonen ja peruskurssilaiset viettivät paikan päällä kaksi päivää eli semmoiset ~16 h! Päivät alkoivat sekä lauantaina että sunnuntaina kahden tunnin luennoilla, jotka olivat tosi mielenkiintoisia. Aihealuetta käsiteltiin laajasti ja asiantuntevasti, ja vinkkejä saatiin myös agilityssa tärkeiden lihasryhmien harjoitteluun. Mukaan saatiin myös kirjalliset tiivistelmät ohjeineen, esim. miten koira on hyvä lämmitellä (askellajien suhde ym.).

Teoriaosuuden jälkeen alkoi käytännön hyppytekniikan harjoittelu. Me olimme Neon kanssa heti ensimmäisessä ryhmässä, joten pääsimme aina pian tositoimiin. Otin mukaan kameran jalustoineen, mikä osoittautui ihan ensiarvoisen tärkeäksi - kun ensimmäisen päivän jälkeen katselin videoita, tulin siihen tulokseen etten olisi muistanut puoliakaan Ullan kommenteista... :D Ja toki kun lähettää itse koiraa eteenpäin, ei nää suoritusta sivusta ollenkaan.

Alla tiivistelmä erilaisista harjoituksista mitä teimme Neon kanssa kurssilla. Näitä ei kannata alkaa tekemään tuosta vaan oman koiran kanssa, vaan koiran hyppytekniikka on hyvä näyttää asiantuntijalle, joka voi valita juuri sopivat harjoitukset omalle koiralle ja viilata esteiden väliset etäisyydet sopiviksi. Esim. Neon kanssa todettiin, että en tee jatkossa ollenkaan kahta näistä harjoituksista, koska ne vain vahvistaisivat etupainoisuutta.




Laitoin videolle harjoitusten nimet + etäisyydet ja korkeudet, jotta voin äkkiä jatkossa palata mikä harjoitus oli mikäkin (ja millä muutoksilla sovittiin Neon tekevän harjoitusta). Modernia muistiinpanoa, ehkä tästä on jollekin kurssilaiselle myös hyötyä :)

Ullan tekemiä huomioita Neosta:

SET POINT
- Kivannäköinen kokonaisuudessaan, mutta hyppy jää aika lyhyeksi -> vaikea tuottaa voimaa paikaltaan, ei niinkään ponnistuspaikka/hyppykaariongelma -> yleensä fyysinen ongelma (jumi/puutteita lihaksistossa)
- Painoa saisi vähän paremmin laittaa taakse, koukistaa takajalkoja

PERUSSARJA
- Pitäisi siirtää enemmän painoa taakse. Takajalkoja pitäisi myös nostaa paremmin ylös hyppyjen aikana, mikä on aika tavallista belgeille.
- Korjasi, teki paremmin. Sillä on suht hyvä rytmi. Sillä on ajatusta siihen, että takajalkojen pitäisi tehdä jotain erilaista, mutta se oli jännittyny, ei ollu rentoa, se ei ollu sujuva se painonsiirto, liikkeestä tuli hieman nykivä. Haetaan vielä pehmeyttä, mutta koko ajan tulee muutosta.
- Nyt alkaa se takapää löytyä jo sieltä, tulee selkeä pyöristys takapäässä. Kehittyi kivasti, ongelmana siellä on sitä etupainotteisuutta ja takajalat pitäisi saada paremmin järjestykseen. Lähti hyvin korjaamaan sitä, eli saadaan se parannettua.

ASKELEEN PIDENNYS
- Ei tarvitse harjoitella, silloin tällöin voi kokeilla (vahvistaa turhaan Neon etupainotteisuutta)

ALASTULO/ETÄISYYS
- Korjasi joka kerta suoritustaan takapään osalta (parempi ponnistus), etupäätä ei korjaa oikeastaan ollenkaan
- Neon ei kannata tehdä tätä harjoitusta...

ALASTULO
- ... vaan tätä. Nyt tuli pehmeämpi alastulo, tuli jo sitä ajatusta siihen.
- Voi olla että on jotain esim. etupäässä/rintarangassa/kaularangassa jäykkyyttä, mikä aiheuttaa jäykkyyttä alastuloihin -> olisi hyvä tarkistaa ja hoitaa. Edellytykset on, että pystyy kyllä tekemään. Etupään lihaksisto kannattaa myös tarkistaa.

LIIKKUVA HYPPY
- Hyppäsi niin kaukaa viimeisen, että tehdään etäisyysharjoituksena. Se on vähän väsyksissä jo, joten hyppy saattaa jäädä lyhyemmäksi.
- (11 f) Se ratkaisi sen noin että otti pienen askeleen väliin, mikä oli ihan järkevä ajatus kun se ponnistus ei tule tuolta enää.
- (10f) Taas ottaa askeleen, vähän hätäisen kun ei meinaa mahtua sinne
- (lähtö 9f) Aika samanlainen kuin ensimmäinen kerta. Se lähtee tasahypyillä eli tulee vähän kaukaa hyppäämään viimeisen esteen. Kolmas hyppy pitäisi olla pidempi, että pääsee keskelle ponnistamaan. Mutta se tulee jossain vaiheessa kun harjoittelette se ajatus että miten se tapahtuu.
- Neolla ei kauhean valmiita ratkaisuja - tällä treenillä lisää sujuvuutta ja varmuutta venyttää/ottaa askel tai pois tarvittaessa. Lukee kyllä etäisyyttä ja että jotain pitäisi tehdä. Korkeuden arviointia voi harjoitella myöhemmin, kun ponnistuspaikat ovat hyviä.