Rullaati rullaa

Viikonlopun kuulumiset! Lauantaina oltiin agilityssa Laukaassa ja tehtiin ensin soikion mallista vauhtirataa tuttuun tyyliin: U-putki, 2 x hyppy, U-putki, 2 x hyppy ja vielä kerran U-putki. Ihan ensimmäisellä lähetyksellä Neo jumitti putkeen.. :D Se jäi sinne hengaamaan, en tiedä mitä namuja/hajuja sinne oli jäänyt. No sitten mentiin ihan upeasti koko rata kerralla, Neo ei väistänyt yhtään estettä. Jes! Muut sitten väistelivät meidänkin edestä, hyvä että joskus näin päin... Pari kertaa rata ympäri ja sitten kokeiltiin alla olevaa valssikuviota.

Koira lähetettiin kaukaa putkeen ja saman tien lähdettiin 2. estettä kohti. Poikkiviivat ohjaajan kurssilla näyttävät valssia: vauhdissa käännytään myötäpäivään ympäri (= koiraa kohti) ja vaihdetaan ohjauskättä. Aluksi liikuin liikaa takana olevaa estettä päin, jota ei saisi tehdä sillä koira saattaa alkaa lukea sitä 3. esteen sijaan. Kun juoksin suorempaan niin Neokin ymmärsi sitten kaartaa vasemmalle. 4. esteelle tultaessa puolestaan ei saa liikaa ahdistella koiraa, ettei se kierrä estettä. Hienosti saatiin monta onnistunutta toistoa, taas huomattiin sama ilmiö että kun ohjaajan kuvio on kunnossa niin yllättäen koirakin ymmärtää... ;) Keppejäkin ehdittiin ottaa itsenäisesti ja Neo pujotteli ihan itse hieman taitetut kepit! Ilman minun ohjaustani, vautsi. Kyllä ne alkaa tarttua päähän.

Sunnuntaina päästiin piiiitkästä aikaa tekemään HAKUA! JEEE! Noh, itse asiassa vain hakuilmaisua... :P Mutta sekin oli hirmu kivaa kun viimeksi on treenattu hakua pk-porukan kanssa marraskuussa. Edellisenä iltana pohdin ja pohdin tuota ilmaisuasiaa ja tulin siihen tulokseen, että me vaihdamme nyt haukusta rullailmaisuun. Eli kertauksen vuoksi, koira voi ilmaista löytämänsä ihmisen joko: 1) Haukkumalla paikallaan niin kauan, että ohjaaja tulee koiran luo. 2) Koiran kaulassa roikkuu rulla, jonka koira ottaa suuhunsa löydettyään ihmisen. Tämän jälkeen koira palaa rulla suussa ohjaajan luo, päästää rullasta irti ja koira kytketään pitkään liinaan. Koira vie käskystä ohjaajan takaisin löytyneen henkilön luo liinassa. Suunnilleen selkokielellä?

Olen siis opettanut Neon haukkumaan käskystä ja sen kanssa on harjoiteltu haukkumisilmaisua viime syksyn ajan. Haukkuminen ei kuitenkaan tule Neolle "luonnostaan" arjessa ja se aloittaa haukkumisen ensimmäisellä maalimiehellä yleensä puhinalla. Olen nyt tässä pari kuukautta sulatellut asiaa ja kun miettii Neon ominaisuuksia, niin kyllä se rulla varmaankin on sopivampi. Neo tykkää kantaa/noutaa tavaroita ja maalimiehen löydettyään sillä on taipumus heti palata minun luokseni.

Maaningan joulumaisemaa :)

Neolle tehtiin allaolevaan tyyliin harjoitusta kahdella maalimiehellä, jotka liikkuivat poispäin seuraavaan paikkaan kun heidät oli löydetty. Kyseessä oli siis parkkipaikka, joten kauan ei löytymiseen mennyt... ;) Neo lähti hyvin matkaan ja annoin maalimiehille ohjeeksi vähän hetsata (= koira yrittää tavoitella esinettä, mutta se lähteekin karkuun) sitä rullalla. Toinen "rulla" oli nahkapatukka ja toinen punainen rengaslelu. Kuten arvelinkin, niin hienosti herra lähti heti tuomaan tavaroita minulle. Loppua kohti tuli löysän suun syndrooma, joten taistelin vähän lelusta. :P Otin heti mukaan näytöt ja nekin menivät kivasti. Maalimiehet palkkasivat maahanmenosta ensin nakeilla ja viimeinen sitten pallolla.

Katkoviiva tuossa kuvassa ilmentää vaan sitä, että lähdin vähän liikkumaan jotta Neo tuo tavarat perille asti ja reippaasti kiinni pitäen. Muutamia huomioita, joita mietin ajellessani kotiin:

- Ei kannata palkata rullan tuomisesta, sillä Neo alkoi toisella kierroksella ennakoida palkkaa tiputtamalla rullan. Pieni nykiminen rullasta, "Irti" ja palkka vasta siitä, kun Neo menee sivulle odottamaan liinan kiinnitystä.
- Tässä aloitusvaiheessa voi liikkua reippaasti rullaa odotellessa, jotta koiralla tosiaan on hyvä ote ja se tuo perille asti. Minimoidaan epäonnistumiset!
- Maalimies voi heittää rullan hetsauksen jälkeen maahan, josta koira uskaltaa ottaa sen paremmin? Tai sitten ei, kokeiltava.
- Kaikille maalimiehille pallopalkka? Onko motivoivampi vai jännittääkö Neo sitä enemmän kuin herkkujen syömistä? Nyt ainakin rakasti leikkiä ja toi palloa aina uudestaan maalimiehille eikä minulle.
- Hanki punaista letkua rautakaupasta ja tee siitä rullia.
- Ota ensi kerralla sormikkaat, sillä isoilla lapasilla liinan kiinnitys ei onnistu ja kätesi jäätyvät paljaina... :D

Sunnuntai-iltana käväistiin toista kertaa palveluskoirien tottiksessa. Olen sulatellut vähän sellaista vinkkiä, että menisimme ensin TOKO:n alokasluokkaan ennen BH:ta. Jos nyt ihmetyttää että mitä eroa niillä on, niin tiivistetysti: Tottis on "hallittavuutta" mittaava osio palveluskoirakokeissa (haku, jälki tms., siis 1/3 koko pk-koetta), TOKO eli tottelevaisuuskoulutus taas on oma lajinsa (kuten esim. agility). Eli ei-palveluskoirarodut eivät voi tottista tehdä. Tottiksessa toivotaan näyttävää ja vietikästä suoritusta, jossa pikkuvirheillä ei ole niin suurta merkitystä kunhan koira vain tekee innokkaasti. TOKO:ssa taas toivotaan innokasta, mutta tarkkaa ja teknisesti puhdasta suoritusta. TOKO:ssa liikkeenohjaaja antaa luvan käskyttää koiraa, pk-puolella taas ohjaajan tulee itse laskea askeleet ynnä muut. TOKO-liikkeet ovat monipuolisempia ja muuttuvat enemmän luokista toiseen siirryttäessä, tottiksessa taas on isommat esteet ja pidemmät seuraamiskaaviot.

"Ai mitennii kumpi on fiksumpi?"

Jos nyt TOKO:a alamme miettimään, niin meidän treenilistalle tulisi erityisesti täyskäännökset, liikkeestä maahanmeno + seisominen sekä estehyppy. Pohdiskelimme siinä sunnuntai-iltana täyskäännösten olemusta ja hinkkaustahan se vaan vaatii. Täytyy vaan vahvistaa ja vahvistaa oikeaa sivupaikkaa ilman mitään vihjeitä ja pyöriä siinä vähitellen. Myöskin peruutusta seuraamisessa voisi kokeilla. Lopuksi sain vielä monet vinkit guruilta liikkeestä käskytyksiin. Veikkaan että Neolla toimii parhaiten ns. "pökkelöjalka", eli teen seuraamisessa ihan minimaalisen pysähdyksen alkuun ja häivytän sitä. Täytyy myös kokeilla peruutella niin että Neo on edessä ja instant-palkkaa heti kun se pysähtyy tekemään vaaditun jutun. Miksei voisi naksutintakin ottaa tuohon touhuun tehostamaan oppimista.

Latinolantio

Mitäs meille taas kuuluu... Keskiviikkoiltana pyörähdettiin belgien tottiksessa. Reissu sujuu kätevästi kun pakkaa sukset ym. lähtiessä mukaan, sillä treenien jälkeen voi tulomatkalla jäädä hiihtämään. En tiedä miten tuo tottistunti menee niin nopeasti, vaikka paikalla on vain 4-5 ihmistä ja aina on vähintään kaksi ellei kolme koiraa kentällä. Keskiviikkonakin ehdin ottaa Neon kanssa vaan lyhyen pätkän seuraamistreeniä. Wat?

Hieman harmitti kun pyysin siinä erästä vähän katsomaan meitä ja antamaan vinkkejä, no hän kyllä oli siinä vierellä mutta katseli ihan muita koiria... Loppuun otettiin sitten porukalla paikkamakuu. Neo oli heti noussut istumaan kun lähdin viereltä, vaikuttikohan siihen sitten että EVL-koirat (= tokon erikoisvoittajaluokka) tekivät istumisversiota. Osoitin sormella maata ja loppuaika menikin sitten mallikkaasti. Taas Neolla oli pää jalkojen välissä, aika surullisen näköistä.. :P

Noh, jotenkin tuosta kaikesta jäi vähän plaah-fiilis joten oli kiva heittää Neolle takki niskaan ja lähteä lämmittelemään ennen hiihtoa. Mietin, että miten ladulla ei näkynyt kuin muutama muu hiihtäjä, ei yhtään koiria... Sitten katsoin auton lämpömittaria, -16°C! Hirvaskankaalla oli -11°C kun lähdin... Olen tainnut nähdä jossakin, että -17°C alkaa olla sen verran kylmä skijoring-keli että koiran hengityselimistö ei tykkää. Noo, Neo ainakin veti samaan reippaaseen malliin kuin ennenkin.

Otettiin ihan pieni paussi ensimmäisen 3,2 km kierroksen jälkeen (omat sormet olivat jäässä väärän pukeutumisen vuoksi...) ja sitten sama uusiksi. Kun vastaan tulee niin jyrkkä mäki että vauhti hidastuu reilusti, niin Neo lopettaa vetämisen ja lönkyttelee vierellä mäen huipulle. Pitäisi varmaan kysellä tuohon vinkkejä, vaikka toisaalta idea on juuri oikein: ihmisen pitää koirahiihdossa hiihtää ylämäet niin kovaa kuin jaksaa, ettei koira vedä itseään puhki. Aina pitäisi vaan hiihtää koiran takana ja vetonarun olla kireänä.

"Ota nyt äkkiä se kuva, tässä pitäis jäähdytelläkin..."

Muutenkin ollaan yritetty nostaa lihasvoimaa ja kehon maksimaalista hapenottokykyä (= kuntotasoa) "intervallitreenillä". Tuonne jonnekin on kärrätty valtavia lasteja multaa, jotka nyt ovat tietysti lumen peitossa ja tarjoavat voimaharjoitteluun hienoja mäkiä ja kukkuloita. Ollaan käyty lenkkien lomassa siellä pyörimässä niin, että heittelen Neolle lumipalloja tai keppejä ja Neo noutaa niitä. Ylös ja alas ja sivuille, rinnettä horisontaalisesti ja rinnettä vertikaalisesti... Huomautus vain jos joku nyt innostuu tuosta rinnetouhusta: luminen rinne on maastona niin raskas, että varsinkin alkuun on oltava varovainen. Innostuneen koiran lihakset menevät helposti maitohapoille, jolloin koira kokee kipua rinteessä ja saattaa myös yhdistää sen kivun itse touhuun (lähde). Että silleen vähitellen ja varovasti!

Up and down and up again

Näin pitkät sepostukset onnistuin laatimaan yhden illan perusteella :D Upeaa. No kerronpas kuitenkin vielä torstaista kun oli hurjan vaikeat agilityt. Fyysisesti rata oli siis niinkin monimutkainen kuin kolme hyppyestettä vierekkäin. Niin vaan pari vuotta treenanneetkin puhelivat, että koskaan ei ole näin vaikeaa ollut... :P Alla kuvioita, joita harjoittelimme. Aina pysyttiin tavallaan yhdellä ja samalla ohjauspuolella, ja omalla keholla, käsillä ja liikkeellä piti saada koira sitten hyppäämään esteet oikealta puolelta. Huh! Serpentiiniksikin tuota viimeistä kutsutaan.

Ensimmäisessä kuviossa ohjaaja vähän niin kuin peruutteli esteiden välit ja käänsi sitten rintamasuuntaa esteelle ohjatessa. Vaikein oli Neon kanssa ehkä tuo keskimmäisin, jossa Neo hyppäsi esteet niin pitkälle minua kohti että en ehtinyt ohjaamaan takaa kiertämistä. Serpentiini opittiin nopeimmin, vaikka lopussa tulikin pientä törmäyskurssia ohjaajan ollessa kovin hidas... Loppuun otettiin vielä kepit. Neo menee kuulemma tosi notkeasti niitä, keho taittuu kuin parhaallakin latinolantiolla! ;D Olen itsekin katsellut, että jotenkin sen tyyli poikkeaa muista isoista koirista.

Tuossa vielä lopuksi toissayön taideprojekti. :P Ei kannata katsella pentuvideoita jos joku biisi on soinut päässä pari päivää... Suosittelen katsomaan ihan Youtube-sivulta + vaihtamaan laadun oikealta alareunasta korkeammalle, jotta näkeekin jotain noista wanhoista pätkistä. Eli klikkaa videon nimeä yläreunasta!

Talvitakkirallit ja Tugga Wuggat

Lauantaina pyörähdettiin taas Laukaassa agilityssa. Harjoiteltiin ensimmäistä kertaa pituusestettä ja ohjaajakin ihmetteli kun Neo ei epäröinyt siinä yhtään. Sain komentaa ihan reippaasti, että äijä malttoi pysyä paikallaan odottamassa käskyä... :P Kovin innostunut oli. Harjoiteltiin myös itsenäisesti rengasta: aluksi Neo ei oikein mennyt korkeampaa versiota, mutta palkkasin renkaan suulla pari kertaa ja sitten hypyt sujahtivat taas nätisti läpi. Ratana tehtiin lähes ympyrän muotoista settiä, missä oli hyppy, U-putki ja kaksi hyppyä. Sitä vedettiin kumpaankin suuntaan läpi ja oikein hyvin meni

Tiistaiaamuna tottisteltiin kahden ihmisen + kolmen koiran voimin pari tuntia hallilla. Olipa kiva rauhassa ottaa pieniä pätkiä ja keskittyä yksityiskohtiin! Eiköhän tuota voisi yksityisopetukseksi sanoa, kiitos vaan kyseiselle henkilölle... ;) Haettiin sivuasento ja seuraa-käsky sellaisiksi, että Neo pysyy hyvässä asennossa katsoen minuun kun pidän palloa vasemmassa (suorassa) kädessä koiran pään takana. Jospa tuo auttaisi siihen keulimiseen. Sitten otettiin luoksetuloja ohjausavuilla = kummallakin puolella oli agilitymuurin pala, joiden väliin Neon piti parkkeerata.

Lisäksi tehtiin vauhtiluoksetulo ja pari eteen lähetystä, homma sujui hienosti vaikka eteen lähetystä vähän vaikeutettiinkin. Paikkamakuu otettiin ekaa kertaa niin, että apuohjaaja huuteli näkymättömälle koiralle käskyjä Neon lähettyvillä. Kerran Neo nousi seisomaan, mutta sain sen heti käskyllä maahan ilman että se otti askeleita. Lopuksi otettiin kahden koiran paikkamakuu ja Neo makoili mahdottoman hienosti koko vaaditun ajan! Ei todellakaan tarvitse niitä välipalkkoja.

Bongasin tuossa viime perjantai-iltana, että Peten koiratarvikkeessa oli Hurtan talvimanttelit -50% alennuksessa. Juuri passeli hiihtoon lämmittely/jäähdyttelytakiksi kun on enemmän pakkasta. Saisinpa edes jotain sponsorituotteita Peten ainaisesta mainostamisesta... :D Noh, olen vaan sitä mieltä, että tilaukset tulevat todella nopeasti ja asiakaspalvelu toimii hienosti. Joten siis tietysti ostelin kaikkea muutakin samaan syssyyn ja kävin hakemassa paketin tänään. Alla muuta kokoelmaa: uusi hihna hävitettäväksi (2 jo kadonnut/varastettu, tietysti halvin jäljellä.. epäilen että myös kolmas pitkä liina on hukassa, olen mahdoton...), valopanta, vitamiineja, lammaskarvapatukka vinkupillillä, liian pieni Kong Tugga Wugga (kuka näitä nimiä keksii?) ja Halti-kuonopanta.

Niin, en minä tiedä mitä tuolla kuonopannalla teen... :D Käytän sitä kun laitan belgille silmätippoja eläinlääkärin odotustilassa? "Se on niin halpa", "Kyllähän sellainen on hyvä olla", "Eihän sitä tiedä vaikka joskus tarvitsisi".... Ja siis selvennän tässä vielä perehtymättömille, että kuonopantahan ei ole sama kuin kuonokoppa, vaan apukeino kun koira vetää hihnassa (toimintaperiaate sama kuin hevosen riimulla/päitsillä - kun ohjaat päätä, seuraa vartalo väistämättä perässä). Päätinpä sitten tehdä lenkin kuonopannan kanssa. Saldo: yksi surullisen näköinen koira, pari pikkulasta silittämässä sitä ja huonoa omatuntoa poteva omistaja. Tuon reissun jälkeen kun kokeilin Neolle talvimanttelia herra päätti päästää kertyneet ketutukset ulos... :D Tulos alhaalla.

Keskiviikkoaamuksi varattiin tunnin hallivuoro, jotta eräs ystävä saisi potkua agilityn aloittamiseen... ;) Auteltiin siis japaninpystykorva-neitiä esteiden ihmeelliseen maailmaan. Aloitettiin yhdestä matalasta esteestä ja pian mentiinkin jo kolme matalaa hyppyä putkeen. Tutustuttiin myös hieman putkeen, niin että syöteltiin herkkuja putken suulla. Lopussa neiti menikin jo kokonaan putkeen, joten siihen oli hyvä lopettaa. Hienosti meni ja tämä velvoitti ilmoittautumaan alkeiskurssille! ;) VICTORY. Katsottiin myös vähän, miten aloitetaan sivulle-käskyn ja seuraamisen opettelu. Neokin pääsi vähän touhuamaan hyppyjen, putken, A-esteen, keppien ja puomin kanssa.

Tuleva agiliitäjä

Koirahiihtoa!

"Taisin hävittää lumipallon, anteeksi!"

No niin, otsikon mukaisesti lähdettiin uhmaamaan kohtaloa ja henkivakuutusta maanantaina... Tikkakoskella on Keski-Suomen Palveluskoirien koirahiihtovuoro maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 20-22. Varusteet oli omasta takaa kun tuota canicrossia on tullut kesäisin harrastettua. Vähäsen jännitti, että mitä touhusta oikein tulee... Lämmittelin Neon siinä aluksi ja sitten laitoin sukset jalkaan. Hieman Neoa jännitti nuo ihmeelliset jalkakepit, mutta syöttelin sille siinä rauhassa paikallaan lihapullaa.

"Olikohan se jossain täällä..."

Sitten lähdettiin matkaan ja vauhtia meinasi tietysti tulla minun makuuni hieman liikaa... :P Joten aurasin siinä kaikilla voimilla ja otettiin välillä hengähdystaukoja. Sitten päätin että no, kyllä sieltä jossain vaiheessa ylämäki tulee että mennään sitten koiran vauhdin mukaan. Oli se hurjaa! Mutta Neo meni kuin unelma ja kyllä sitä sai itsekin hiihtää sitten ylämäet. Kun luopui siitä jännityksestä niin tottui vauhtiin ja alkoi luottaa koiraan, että ei se minnekään metsään vedä. Toki vetohihna on vetovyön koukussa niin, että sen saisi äkkiä irti jos tilanne näyttäisi pahalta. Pari kertaa hihna irtosi siitä, kun yritin jarrutella Neoa, mutta onneksi herra ei ole karkuri luonteeltaan...

"Noup."

Tehtiin pisin valaistu kierros 3,2 km niin, että otettiin taukoja välissä ja kuulostelin miten Neo jaksaa. Sen jälkeen jäähdyteltiin vähän kävelemällä ja otettiin sama 3,2 km uudestaan ilman taukoja. Toisella kierroksella pystyin jo itse täysin rinnoin nauttimaan touhusta ja Neokin alkoi loppua kohti osoittaa hieman väsymisen merkkejä. Neon kanssa on kyllä siitä kiva mennä, että kun ohitetaan muita Neo menee nätisti vastakkaiseen reunaan eikä pyri moikkaamaan ketään. Hiihtelyn jälkeen tehtiin vielä jäähdyttelylenkki kävellen ja ajeltiin kotiin. Vitsi miten kivaa! :) Tätä lisää.

"Täällä!"

Keskiviikkona mentiin taas tottistelemaan muiden Keski-Suomen belgien kanssa. Alkuun vähän innostamista pallolla, pikaistumisia ja -maahanmenoja. Sitten mietittiin taas sitä seuraamista pallon kanssa vs. herkuilla. Joko pitäisi ottaa ihan ihan lyhyttä pätkää pallo kainalossa tai sitten tunkea pallo jonnekin kaulukseen, muuten Neon asento alkaa kääntyä. Tuli myös sellainenkin mielipide, että ei sillä asennolla ole alussa niin väliä jos vire on hyvä? :P En kyllä itse allekirjoita, mutta mielipiteitä on moneen lähtöön.

"Yök, lunta suussa..."

Otettiin pitkästä aikaa hyppynoutoa, mutta häiriötä oli liikaa tai sitten kapula ei vain sillä hetkellä kiinnostanut tarpeeksi. Neo kyllä odotti hienosti heiton ja hyppäsi sitä hakemaan, mutta sitten ajatukset menivät maton hajuihin ja muuhun epäolennaiseen... Homma sujui kun avustaja piteli kapulaa toisella puolella ilmassa. Go figure.

Lopussa otettiin kaikkien kanssa 2 min paikkamakuu. Neo jäi hienosti paikalleen ja kävin sitä välillä palkkailemassa, olisi ehkä ollut parempi etten olisi välipalkannut ollenkaan koska yhden kerran Neo nousi ylös tällaisessa palkkaustilanteessa. Neon mielestä tuo koko touhu oli maailman ikävintä puuhaa ja asentokin lyyhistyi ajan kuluessa... :P Kun menin lopulta vapauttamaan Neoa sen pää oli maata vasten: "Päästä jo poiiiiiis...." Hassua sinänsä kun yleensä se on ollut vähän liian virittynyt. Nyt sillä oli sama asento minkä se ottaa kun haluaa mukaan jonnekin, tällöin maataan keittiön ovensuussa pää maata vasten ja ollaan niiiiin suloisia...

Valmiina seuraavaan palloon!

Tottiksesta mentiin suoraan hiihtelemään Neon kanssa. Olisi voinut jättää sukset voitelematta... :D Oli nimittäin niin kova ja liukas latu, että ensimmäisellä kiekalla käytiin ojan kautta kaartuvassa jyrkässä alamäessä. Ihme, ettei mihinkään/keneenkään sattunut ja suksetkin pysyivät jalassa! Välissä kävelytin Neoa ja toinen 3,2 km kierros selvittiin pystyssä pysyen. Lopussa tosin sattui sellainen episodi, että katsoin auton lähtevän parkista -> tuumin, että annan Neon vetää meidän autolle. No sitten se lähtevä auto päättikin pysähtyä paikalleen ja siitä madella milli kerrallaan eteenpäin, joten minun laskelmani menivät pieleen ja Neo kävi vähän moikkaamassa auton perää... :P Onneksi ei sentään pyrkinyt renkaan alle. Hasardi reissu!

Agi, agi, tottis, tottis...

Siltä tämä koiran kanssa harrastaminen tällä hetkellä tuntuu. Eikä se siis huono juttu ole, tuntuu vaan että nuo metsäiset pk-lajit ovat jääneet talven unholaan. Semmoista kai se on.

Viime torstaina käytiin agilityssa Saarijärvellä, ensimmäinen rata alla olevassa kuvassa. Neo pohti taas peräkkäisiä 1. ja 2. esteitä ennen kuin siirryin toisen esteen taakse ohjaamaan. A-este on niin kiva, että sieltä tullaan ryminällä alas... :P Pitäisi varmaan opettaa nenäkosketus kun se 2on2off ei näköjään innostanut itseäni tarpeeksi. Treenattiin siis pelkkää A-estettä pari kertaa ja putken jälkeen otettiin myös kepit pari kertaa. 6. esteellä piti tehdä takaa leikkaus ja valssata 7. ja 8. välissä. Olin niin hämilläni kun Neo tajusi homman kerrasta, että en ehtinyt ensimmäisellä yrityksellä valssiasemiin! No sitten loppurata 6.-9. meni kuin rasvattu. En ymmärrä miten suora esterata on "vaikeampi" Neolle kuin tuollaiset ihmeen leikkaukset ja valssailut!?

Tämän jälkeen tehtiin Neon kanssa alla olevaa rataa (jätin alun ohjauksen piirtelemättä kun 1. esteeltä puomille on aika selvä juttu). Neo meni siis ekaa kertaa täysimittaista ja -korkuista puomia, laiteltiin nakkipolku koko matkalle ja pidin löysästi kiinni pannasta. Hienosti meni ja olisi kiinnostanut vielä lähteä takaisin katsomaan jäikö sinne nakkeja... No sitten otettiin taas takaa leikkausta 4. esteellä, muutama yritys tarvittiin etten ohjannut Neoa liian pitkään hyppyyn. Pussissa avustaja nosti vähän kangasta ja Neo sujahti siitä nätisti. Sitten harjoiteltiin vielä erikseen haastavaa tilannetta, missä 7. esteen jälkeen pitäisi saada koira putkeen eikä houkuttelevalle puomille. Tähän oli oma ohjauskuvio, jonka nimeä en nyt muista... Onneksi Neo on niin putkihullu, että homma onnistui yllättäen ensimmäisellä yrityksellä! :P

Lauantaina oli sitten vuorossa Laukaan agilitya. Mietin, että onpas jännä kun suullisesti sovittu aika oli muuttunut tuntia aikaisemmaksi sähköpostissa... No siellä me kaikki olimme eikä ohjaajaa näkynyt missään! Onneksi maneesi oli auki ja "virallinen" ohjaajamme oli kertonut sähköpostissa, että teemme peilikuvana samaa harjoitusta kuin viimeksi. Rakensimme siis samanlaisen J-radan ja aloimme treenaamaan. Sitten vielä käänsimme esteitä vähän siksakkiin, kuten alla olevalla videolla näkyy. Sovittu ohjaaja tuli siinä vaiheessa kun viimeinen koirakko teki suoritustaan. Välillä tällaista touhua... :P

Kovasti yritän pitää ei-ohjaavan käden kurissa! :D

Sunnuntaina käväistiin Keski-Suomen Palveluskoirien tottistreeneissä Jyväskylässä. Vaikka aikaa oli tunti ja paikalla noin 12 koiraa, homma organisoitiin hyvin kolmeen ryhmään että ehdittiin treenata. Häiriötä oli ainakin tarpeeksi! Neon kanssa otettiin taas vaihteeksi seuraamista eri tyyleillä, herkuilla ja pallon kanssa. En minä vaan tiedä kumpi sitten kannattaisi, eikä kukaan muukaan (tai sitten muiden keskinäiset mielipiteet eroavat)... Jossain vaiheessa tuo käsi pitäisi kuitenkin saada heilumaan "normaalisti", joten paras vaihtoehto varmaan olisi se pallo kainaloon.

Tehtiin myös luoksetulon paikan harjoittelua pienellä välimatkalla + paikallaan niin että kädet heiluvat. Loppuun pyysin, että voitaisiin kokeilla pk-A-estettä Neon kanssa. Laitettiin se matalimmalle versiolle ja hienostihan siitä yli mentiin. Niin hyvin, että sen jälkeen heitin pallon toiselle puolelle ja huhuilin Neon takaisinkin sitä kautta. Olisi varmaan onnistunut kapulallakin. Kerran piti käydä haistamassa suursnautserin takapuolta kun se oli niin houkuttelevan lähellä hypyn jälkeen... ;) Neo siis kävi, en minä...

Nollasta sataan

No niin, kuten osa jo varmaan FB:stä huomasi kasvattajan päivityksestä niin Kennelliiton varmistetut kuvaustulokset tulivat. Neolla A/A lonkat, kyynärät 0/0 ja silmät kunnossa! Aivan mahtavaa! Harrastaminen jatkuu siis samaan malliin. Jos tuo vaikka joskus pääsisi isukiksi, mistä sitä tietää... ;) Veikkaan, että monet tykkäisivät tuosta Neon "nollasta sataan" luonteesta: kun ollaan kotona eikä mitään tapahdu Neo vain nukkuu ja nukkuu, mutta sitten kun vedetään takkia päälle energia ja motivaatio ovat ihan huipussaan. Joko levätään tai sitten tehdään täysillä! En ole noin helppoa koiraa vielä tavannut. Tosin Dance Central:ia pelatessani Kinectillä Neolla ei ole vaaran tajua ja se alkaa nukkumaan metrin päähän minusta...

Viime lauantaina suunniteltiin Laukaan agilityn alkeisryhmien jatkoa. Kahden tunnin vuoro tullaan jakamaan niin, että ensin ovat maxikoirat (säkäkorkeus yli 43 cm) klo 11-12 ja pienemmät sitten klo 12-13. Ensisijaisesti kevään tarkoituksena on, että koirat oppivat hakemaan esteitä. Kontakteja ei siis oteta lainkaan, korkeintaan hieman keinussa keinutusta. Ohjauskuvioitakaan ei käydä juuri ollenkaan läpi, mutta jos otetaan esim. valssi teemaksi niin sitä tehdään sitten tyyliin neljä kertaa peräkkäin. Ilmeisesti sama treeni tehdään ylipäätään kaksi kertaa putkeen eri ohjaajien kanssa, jotta toisella kerralla koirat ovat jo saaneet miettiä asioita ja oppiminen on sitten parempaa.

Tämä koko systeemi käy meille Neon kanssa ihan kivasti, sillä Saarijärvellä harjoitellaan puolestaan noita ohjauskuvioita paljon. Jatkossa treenaamme siis Neon kanssa agilitya kaksi kertaa viikossa, eri paikkakunnilla.

Suunnitelman mukaisesti lauantain ensimmäinen rata ei ollut kovinkaan vaikea ohjattava (ainakaan muille kuin herkille paimenkoirille... ;P). Rata oli kuten alhaalla olevassa kuvassa: hyppyesteeltä mentiin U-putkeen, jonka jälkeen tuli peräkkäin kolme hyppyestettä. Maxikoirilla oli ihan oikeat korkeudet pelissä. Neo haki hienosti putken, joten pystyin lähtemään 1. esteeltä suoraan seuraavalle 3. esteelle ohjaamaan. Siellä tulikin sitten välillä aivopieruja esteiden ohitusten muodossa, jos minun ohjaukseni oli vähänkään pielessä.

Musta = ohjaajan rata, oranssi = koiran rata

Onneksi meillä on niiiin hyvä ryhmänvetäjä, että hän huomasi minun käyttävän reiden taputusta sanattomaan sivulle -käskyyn -> jos käteni oli liian alhaalla esteille ohjaamisessa, Neo saattoi luulla sitä vähän tänne -käskyksi. Tuo on kyllä ihan maagista tuo ohjaaminen agilityssa, sitä ei voi ymmärtää kuin kokeilemalla (nopean koiran kanssa)! Rintamasuunta, katse, käsi, oma vauhti ja suunta tulee olla juuri oikein, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan. Homma sujui lopulta parhaiten, kun pidin suuni kiinni "Putkeen!"-käskyn jälkeen ja olin esteen siivekkeen kohdalla ohjaamassa 3. esteellä.

Sitten käänneltiin vielä noita 3., 4. ja 5. esteitä vinottain ja tehtiin samaa hommaa. Lopuksi otettiin kepit verkko/pleksiohjauksella. Mietin, että mitähän tästä tulee kun Neo tunnetusti hyppelee helposti tuollaisten viritysten yli... No aluksi se hyppäsikin irti ollessaan, mutta hihnassa sitten tajusi homman ja mentiin kaksi peräkkäistä keppiriviä hienosti monta kertaa.

Kyllä se vaan love mode tuli näin treenitauon jälkeen, kun katseli miten Neo lähti heti radan suorittamisen jälkeen suoraa tietä minun luokseni, seurasi ja jäi nätisti sivulle odottamaan uutta kierrosta... Kun aina on niitäkin koiria, jotka juoksevat ympäriinsä ja tekevät mitä lystää radan jälkeen. Hehkutan nyt Neoa varastoon pahan päivän varalle, että muistan kun seuraavan kerran hajoilen tai hermot menevät... ;)

Yuck!

Keskiviikkoiltana suunnattiin Keski-Suomen belgianpaimenkoirien tottistreeneihin Jyväskylään. Eipä siinä tunnissa ehtinyt kuin yhden treenin ottaa Neolle, paikkamakuukin jäi kun loppui aika. Otettiin Neon kanssa seuraamista henkilöryhmän kanssa ja käytiin kättelemässä kaikki ohjaajat. Uudessa paikassa ja muiden koirien treenatessa vieressä sai pari kertaa nykäistä hihnasta, kun herra vilkuili ympärilleen. Sivulle tulemiset ja sivussa pysyminen ihmisten vieressä menivät nätisti, samoin kaikki viisi kättelyä ensimmäisen ponnahduksen jälkeen... ;) Sain vinkkiä, että minun kannattaisi palkata Neoa enemmän ennen vapautusta. Tässäkin on niin monta mielipidettä, Jämsänkoskella taas sanottiin että älä palkkaa sitä koko ajan vaan vasta suorituksen lopussa.

Glitterturkki

Sitten otettiin vielä luoksetulon paikkaa, johon tarvitaan edelleen käsillä ohjaamista. Pitäisi tehdä sitäkin versiota, että Neon istuessa edessä paikallaan heiluttelen käsiä... Otettiin myös paikkaistuminen ihmisten lähelle niin, että lähdin siitä vaeltelemaan ympäriinsä. Lopuksi jätin Neon ihmisryhmän viereen maahan ja kävin hakemassa takaa 10 m päästä patukan. Päätettiin homma sitten siitä vauhtiluoksetuloon jalkojen läpi. Ihana Neo jäi niin reippaana maahan vaikka katosin ihmisten taakse, ei uskoisi että siinäkin on ollut joskus ongelmaa! Olipas hauska nähdä erilaisia belgejä hommissa, jopa yksi laekenois-junnu, jota mietin ensin erittäin vanhaksi ja pieneksi malinoissiksi... :P

Uusi vuosi, uudet törmäyskurssit

Niin se parin viikon treenitauko sitten päättyi. Teki hyvää niin koiralle kuin ohjaajallekin... ;) Käytiin tänään agilityssa ja Neo oli upeasti kontaktissa, oikein näki miten se halusi miellyttää. Ilme oli että "JES viimein pyydät taas minulta jotain!". Aloitettiin allaolevalla radanpätkällä, missä ideana oli valssata kohdassa X (= kääntyä putken ulostulolla koiraa kohti ja vaihtaa ohjauspuolta). Minä tein kuitenkin niin kuin se tuntui loogisimmalta, joten siitä tuli persjättö (= jätin koiran selän taakse vaihtaessa ohjauspuolta). Termejä löytyy kaikenlaisia, ja englanniksi ne ovat taas ihan erilaisia... Kai ne joskus oppii!

Vähän oli Neolla hakemista kolmosesteelle kun ohjaajan ei-ohjaava käsi heilui liikaa. ;P Sitten kun oma paletti oli kasassa Neo meni koko radanpätkän niiiin hienosti, ai että! No sitten harjoiteltiin allaolevaa vasemmanpuoleista "törmäyskurssia", missä oranssi on koiran rata ja musta ohjaajan. Koira otettiinkin esteen jälkeen haltuun oikealle kädelle suuntaa/asentoa vaihtamatta ja siitä heitettiin palkka maahan. Pallo innosti Neoa liikaa, jolloin se lähti aluksi kiertämään estettä takaa. Nakkipala kummassakin kädessä korjasi kurssin.

Harjoiteltiin myös allaolevaa putkijarrutusta (kuvitelkaa, että tuo kelta-sininen A-este on suora putki), missä ohjaaja vaihtaa suuntansa koiraa kohti putken suulla ja jää paikalleen, mutta ei vaihda ohjaavaa kättä. Tarkoituksena on siis opettaa koiralle, että ohjaajan tehdessä tällaisen putkijarrutuksen sen tulee heti putken jälkeen palata takaisin. Palkka tulee sitten samasta ohjaavasta kädestä.

Lopuksi tehtiin vielä tuo ylläoleva kuvio niin, että lähetettiin koira suoraan putkeen josta tuli eteenlähetys esteelle. Neo katseli taas ensin minua, että miten niin pitäisi irtautua minnekään... :P No sitten huomattiin apuohjaajan pallo esteen takaa eikä Anu paljon kiinnostanut enää.

Sellaista agihöpötystä tällä kertaa. Oli kiva päästä taas treenaamaan uudella energialla, oikein alkoi tehdä mieli tottistreenejäkin. Pohdinnassa on jaksaisiko ajella Jyväskylään asti Keski-Suomen Palveluskoirien tottistreeneihin sunnuntaisin. 40 min suuntaansa on minun kaltaiselleni laiskurille aika paljon... 30 min vielä menee Saarijärvelle, ero se on pienikin! :P Sitten kun saisi vielä sukset kuntoon ja vähän pakkasta, niin voisi testailla Neon kanssa hiihtämistä. Nyt on myös maksettu 3 kk agilityn treenimaksut, joka tarkoittaa sitä että hallin ollessa vapaa voi porhaltaa sinne treenaamaan agilitya tai tottista/tokoa. Jos jaksaa ajella siis... ;)