Nollasta sataan

No niin, kuten osa jo varmaan FB:stä huomasi kasvattajan päivityksestä niin Kennelliiton varmistetut kuvaustulokset tulivat. Neolla A/A lonkat, kyynärät 0/0 ja silmät kunnossa! Aivan mahtavaa! Harrastaminen jatkuu siis samaan malliin. Jos tuo vaikka joskus pääsisi isukiksi, mistä sitä tietää... ;) Veikkaan, että monet tykkäisivät tuosta Neon "nollasta sataan" luonteesta: kun ollaan kotona eikä mitään tapahdu Neo vain nukkuu ja nukkuu, mutta sitten kun vedetään takkia päälle energia ja motivaatio ovat ihan huipussaan. Joko levätään tai sitten tehdään täysillä! En ole noin helppoa koiraa vielä tavannut. Tosin Dance Central:ia pelatessani Kinectillä Neolla ei ole vaaran tajua ja se alkaa nukkumaan metrin päähän minusta...

Viime lauantaina suunniteltiin Laukaan agilityn alkeisryhmien jatkoa. Kahden tunnin vuoro tullaan jakamaan niin, että ensin ovat maxikoirat (säkäkorkeus yli 43 cm) klo 11-12 ja pienemmät sitten klo 12-13. Ensisijaisesti kevään tarkoituksena on, että koirat oppivat hakemaan esteitä. Kontakteja ei siis oteta lainkaan, korkeintaan hieman keinussa keinutusta. Ohjauskuvioitakaan ei käydä juuri ollenkaan läpi, mutta jos otetaan esim. valssi teemaksi niin sitä tehdään sitten tyyliin neljä kertaa peräkkäin. Ilmeisesti sama treeni tehdään ylipäätään kaksi kertaa putkeen eri ohjaajien kanssa, jotta toisella kerralla koirat ovat jo saaneet miettiä asioita ja oppiminen on sitten parempaa.

Tämä koko systeemi käy meille Neon kanssa ihan kivasti, sillä Saarijärvellä harjoitellaan puolestaan noita ohjauskuvioita paljon. Jatkossa treenaamme siis Neon kanssa agilitya kaksi kertaa viikossa, eri paikkakunnilla.

Suunnitelman mukaisesti lauantain ensimmäinen rata ei ollut kovinkaan vaikea ohjattava (ainakaan muille kuin herkille paimenkoirille... ;P). Rata oli kuten alhaalla olevassa kuvassa: hyppyesteeltä mentiin U-putkeen, jonka jälkeen tuli peräkkäin kolme hyppyestettä. Maxikoirilla oli ihan oikeat korkeudet pelissä. Neo haki hienosti putken, joten pystyin lähtemään 1. esteeltä suoraan seuraavalle 3. esteelle ohjaamaan. Siellä tulikin sitten välillä aivopieruja esteiden ohitusten muodossa, jos minun ohjaukseni oli vähänkään pielessä.

Musta = ohjaajan rata, oranssi = koiran rata

Onneksi meillä on niiiin hyvä ryhmänvetäjä, että hän huomasi minun käyttävän reiden taputusta sanattomaan sivulle -käskyyn -> jos käteni oli liian alhaalla esteille ohjaamisessa, Neo saattoi luulla sitä vähän tänne -käskyksi. Tuo on kyllä ihan maagista tuo ohjaaminen agilityssa, sitä ei voi ymmärtää kuin kokeilemalla (nopean koiran kanssa)! Rintamasuunta, katse, käsi, oma vauhti ja suunta tulee olla juuri oikein, että koira ymmärtää mitä siltä halutaan. Homma sujui lopulta parhaiten, kun pidin suuni kiinni "Putkeen!"-käskyn jälkeen ja olin esteen siivekkeen kohdalla ohjaamassa 3. esteellä.

Sitten käänneltiin vielä noita 3., 4. ja 5. esteitä vinottain ja tehtiin samaa hommaa. Lopuksi otettiin kepit verkko/pleksiohjauksella. Mietin, että mitähän tästä tulee kun Neo tunnetusti hyppelee helposti tuollaisten viritysten yli... No aluksi se hyppäsikin irti ollessaan, mutta hihnassa sitten tajusi homman ja mentiin kaksi peräkkäistä keppiriviä hienosti monta kertaa.

Kyllä se vaan love mode tuli näin treenitauon jälkeen, kun katseli miten Neo lähti heti radan suorittamisen jälkeen suoraa tietä minun luokseni, seurasi ja jäi nätisti sivulle odottamaan uutta kierrosta... Kun aina on niitäkin koiria, jotka juoksevat ympäriinsä ja tekevät mitä lystää radan jälkeen. Hehkutan nyt Neoa varastoon pahan päivän varalle, että muistan kun seuraavan kerran hajoilen tai hermot menevät... ;)

Yuck!

Keskiviikkoiltana suunnattiin Keski-Suomen belgianpaimenkoirien tottistreeneihin Jyväskylään. Eipä siinä tunnissa ehtinyt kuin yhden treenin ottaa Neolle, paikkamakuukin jäi kun loppui aika. Otettiin Neon kanssa seuraamista henkilöryhmän kanssa ja käytiin kättelemässä kaikki ohjaajat. Uudessa paikassa ja muiden koirien treenatessa vieressä sai pari kertaa nykäistä hihnasta, kun herra vilkuili ympärilleen. Sivulle tulemiset ja sivussa pysyminen ihmisten vieressä menivät nätisti, samoin kaikki viisi kättelyä ensimmäisen ponnahduksen jälkeen... ;) Sain vinkkiä, että minun kannattaisi palkata Neoa enemmän ennen vapautusta. Tässäkin on niin monta mielipidettä, Jämsänkoskella taas sanottiin että älä palkkaa sitä koko ajan vaan vasta suorituksen lopussa.

Glitterturkki

Sitten otettiin vielä luoksetulon paikkaa, johon tarvitaan edelleen käsillä ohjaamista. Pitäisi tehdä sitäkin versiota, että Neon istuessa edessä paikallaan heiluttelen käsiä... Otettiin myös paikkaistuminen ihmisten lähelle niin, että lähdin siitä vaeltelemaan ympäriinsä. Lopuksi jätin Neon ihmisryhmän viereen maahan ja kävin hakemassa takaa 10 m päästä patukan. Päätettiin homma sitten siitä vauhtiluoksetuloon jalkojen läpi. Ihana Neo jäi niin reippaana maahan vaikka katosin ihmisten taakse, ei uskoisi että siinäkin on ollut joskus ongelmaa! Olipas hauska nähdä erilaisia belgejä hommissa, jopa yksi laekenois-junnu, jota mietin ensin erittäin vanhaksi ja pieneksi malinoissiksi... :P