maanantai 15. elokuuta 2016

Päivitystä vesipelastuksesta taas pitkästä aikaa (AVO-luokkaan!)



Unohdan aina lahjakkaasti, että tämä blogi on olemassa ;)  Hyvä kuitenkin yrittää pitää välillä itseään ja muita kiinnostuneita kartalla siitä miten elämä on sujunut Neon kanssa.

Piti ihan tarkistaa viimeistä aiheeseen liittyvää postausta ja avata KoiraNet, jotta tässä osaa jatkaa siitä mihin jäätiin. Vuosi sitten meidän syksyn viimeisessä kokeessa Kotkassa 5.9.2015 oli siis karmea sää, vettä tuli tulvimalla ja tuuli oli älytön - noin niin kuin yleisen meren rannan lisäksi... Mulla on kuvakin siitä kun koiraa ei aalloilta näy, harmi kun en löydä tähän hätään. Saatiin paikan päältä kokenut avustaja, mutta se ei paljon auttanut. Hyvä että koira uskalsi hypätä veneestä. Esine ei lähtenyt rannasta ja mietin, että viitsinkö laittaa koiraa suorittamaan loput kokeesta. Onneksi kuitenkin laitoin, sillä Neo teki vientiä lukuunottamatta muut liikkeet loppuun asti: uinti, veneen hakeminen ja hukkuvan noutaminen. Ei edes harmittanut se vienti, olin vaan niin ylpeä siitä että Neo uskalsi toimia niin rankoissa olosuhteissa muut liikkeet! Siitä jäikin vahva luottamus näihin muihin liikkeisiin, että Neo kyllä takuulla ne tekee oli tilanne mikä hyvänsä. Kolmostuloksesta jäätiin 5 p, eli 60 p saatiin.

Sitten kausi loppuikin vepen osalta. Käytiin ennen vuoden vaihtumista rallytokoilemassa yksi lyhyt kurssi ja voitettiin jopa möllikisat <3 Neolla olisi ihan hyvä pohja rallytokoon jos vaan jaksaisi käydä kisaamassa, käytiin kuitenkin vanhojen sääntöjen aikaan tokon alokasluokassa pyörähtämässä. Kerran. Petyin kolmostulokseen kun noin 5/6 koiraa päätyi vetämään rallia ympäri kehää paikkamakuussa :D Ehkä olen saanut vähän lisää kärsivällisyyttä myös tähän kisaamiseen vepen myötä... EHKÄ...

Voittajan saalis rallytokon mölleistä

Toukokuun loppua kohti aloitettiin sitten treenit tämän vuoden osalta. Vaikka otettiin korjaavat treenit kokeen jälkeen niin jotain oli talven aikana tapahtunut meidän viennille kahden epäonnistuneen koeviennin myötä. Neo ei millään olisi lähtenyt rannasta viemään esinettä! Oma moka, että annoin sen "pelleillä" parit treenit ennen kuin otettiin pitkä liina käyttöön. Avustaja meni kahluuhousuissa järveen ja Neo oli liinassa kiinni: kun se olisi halunnut kääntyä rantaan niin liinalla estettiin palaaminen. Neo tajusi jo ensimmäisen yrityksen jälkeen, että joo tässä kannattikin viedä se esine tuonne veneelle... Siitä seurasi ihan hyvä kausi, kunnes tuli kokeiden aika.

Ranta näytti ihan hyvältä ja sää oli ok, mutta Keuruulla 18.6.2016 Neo ei vieraassa paikassa lähtenytkään kokeessa viemään. ALO3 ja 75 p siitä, muuten meni nappiin kuten aina ennenkin. Seuraavana päivänä samassa paikassa oli taas ongelmaa koetilanteessa, mutta useiden käskyjen jälkeen Neo kuitenkin lopulta toi esineen minulle. 19.6.2016 tehtiin siis ALO2 80 p tulos, viennistä jäi käteen 5 p kun muut liikkeet tehtiin täydellisesti.

Kisojen jälkeen olimme jossain vaiheessa mökillä. Pyysin Panua avuksi ottamaan vientiä, jos tuttu avustaja auttaisi tilannetta vielä alokasluokassa. Neo ei kuitenkaan lähtenyt viemään minulle Panun lähettämänä. Panu ehdotti, josko vaihtaisimme rooleja. En pitänyt tätä kovin hyvänä ideana, minunhan se piti olla se isoviettisin kohde kun olen koiraa niin paljon kouluttanut! Testattiin kuitenkin, Panu meni veneeseen ja minä jäin rantaan lähettämään koiraa. Ja mitä tapahtui? Neo vei upeasti esineen Panulle! Oletan, että Neo jotenkin paineistui siitä että olin vastaanottamassa esinettä tai yhdisti epäonnistumiset siihen että nimenomaan minä olin veneessä. Joka tapauksessa sain pitkällisten taivuttelujen jälkeen Panun lupautumaan hankkimaan meille ne kaksi ykköstulosta luokkanousua varten - tämän jälkeen omia tuttuja avustajia ei saa käyttää vaan kokeessa on yksi yleinen avustaja kaikille.


Ensimmäinen koe Panun kanssa menikin upeasti Kouvolassa 2.7.2016. Minä tosin jännitin esineen vientiä kuin kuolema olisi tulossa minua korjaamaan..! :D  Tuntui, että sisuskalut olivat aivan solmussa ennen kyseistä liikettä. Tuomarina oli Kim Granholm, joka rennolla vitsailullaan sai onneksi meitä kisaajia vähän rentoutumaan. Neo lähti upeasti viemään Panulle ja koe meni muutenkin täydellisesti, ALO1 100 p ja luokkavoitto 1./6! <3 Se oli onnenpäivä.

Seuraavassa kokeessa tapahtui jotain todella omistuista Kuopiossa pari viikkoa myöhemmin. Jännitin tietysti vientiä, mutta Neo lähti kuin salama kohti venettä. Ajattelin jo että huh! "Jes, se oli siinä!" Metriä ennen venettä Neo kuitenkin jostain syystä kääntyi sivulta kohti veneen keulaa esineen kanssa. Panu kurkotti ottamaan esinettä... ja sormet ylsivät 10 cm päähän esineestä kun keula oli korkeampi kuin sivu! Neo kääntyi kohti rantaa esineen kanssa ja yrityksistä huolimatta ei enää kääntynyt veneelle, vaan toi esineen rantaan. Hylätty liike :( Siinä oli noin viiden kilometrin paksuista mustaa pilveä (siis täysin henkistä) meidän kummankin ohjaajan pään päällä tuossa vaiheessa ja keskeytimme kokeen, koska ykköstulos oli se ainoa mitä lähdettiin hakemaan. Molemmat olimme täysin varmoja kun Neo lähti uimaan, että liike on plakkarissa. Kaikkea voi näköjään tapahtua ja tästäkin kisasta opimme, että vahvistavia käskyjä kannattaa käyttää reilusti.

Tämän jälkeen pidettiin vepepaussia kun matkustimme Panun kanssa pariksi viikoksi Japaniin. Neo oli mökillä hoidossa Panun vanhempien luona. Paluun jälkeen treenasin Neon kanssa ja odotimme oman seuramme ensimmäisiä kokeita, jotka olivat Uuraisilla vain 30 min ajomatkan päässä. Välissä ehdimme käydä vepeleirilläkin 6.-7.8.2016 Saarijärvellä. Neo teki siellä upeasti AVO hukkuvan pelastamista sekä nykyisillä että ensi vuoden 2017 uusilla säännöillä ilman aiempaa treeniä <3 Myös avoimen luokan toisen veneen nouto sekä tulevien sääntöjen ohjattu veneen nouto meni hienosti, mahtihauva. Siinä vaiheessa kun veneet lähtivätkin ristiin rannasta Neo käväisi ensin väärällä veneellä, mutta siitähän ei mene virhepisteitä näillä näkymin. Esineen vientiä tehtiin innostaen ja lyhyestä matkasta, vähän nihkeästi se tietysti meni tuntemattoman avustajan kanssa leirillä.

Leirin jälkeen tuli taas todettua, että vienti oli mennyt huonompaan suuntaan. Viisi päivää ennen kisoja Neo taisteli ihan kunnolla liinassa että olisi päässyt rantaan sen sijaan että olisi vienyt esineen avustajalle. Paniikki!! Olin päättänyt kuitenkin pysytellä rannassa lähettämässä enkä enää siirtyä veneeseen. Panun kanssa Neo kuitenkin vei hienosti esineen tulevassa kisarannassa muutamia päiviä ennen kisaa, joten mieli vähän huojentui.

Kisapäivä Uuraisilla 13.8.2016 oli sateinen ja tuulinen (mutta ei kuitenkaan niin paha sää kuin Kotkassa..). Ensimmäinen liike hienosti, sitten viennin vuoro. Neo ei lähtenyt! Ravasi rannassa uikuttaen eikä uudelleenlähetyksestä huolimatta mennyt uimaan. Ranta oli toki haastava, siitä piti lähteä heti hypäten uimaan sillä se oli tosi syvä, mutta edelliset treenit kyseisessä rannassa olivat menneet täydellisesti. Voihan turhautuminen... Keskeytettiin taas koe, mitäpä me 2 tai 3-tuloksilla. Yllättävän moni koira ei kyllä tuona päivänä vienyt esinettä eri luokissa.

Taas oltiin syvissä vesissä ja mietittiin tuleeko tästä yhtään mitään. Tuli jo pohdittua, että jos seuraavana päivänä kokeessa Neo ei vie niin pitäisikö se vepe vaan jättää tähän. Mitä sitä koiraa kiusaamaan jos ei halua tehdä? Tässä vaiheessa oli kuitenkin kulunut vuosi SOVE:sta, vaikka toki treeni/kisakausi onkin lyhyt 4-5 kuukautta. Hyvä tavoite vepessä olisi yksi luokkanousu per kausi. Laskin, että kahdeksasta kokeesta olimme saaneet kaksi ykköstulosta ja kuudessa oli vienti mennyt jollain tavalla pieleen. Pitäisi varmaan vilkuilla kuinka monta kisaa agilityssa menee nollien keräämiseen luokkanousuun niin saisi uskoa itseensä... ;) Vepe-kisat vaan ovat niin pitkiä n. 5-6 h kisoja, että siinä menee helposti viikonloppu rannalla seisoessa. Tuntuu paljon isommalta panostukselta kuin muut kisat.

Noh, seuraavana päivänä sunnuntaina 14.8.2016 Uuraisilla jännitys oli poissa ja tilalla oli lannistuminen. Ei se Neo taida kuitenkaan viedä, täällä tämäkin päivä taas menee hukkaan. Sää oli sentään paljon parempi, aurinkoa/pilvistä eikä tuulta juuri nimeksikään. Yritin tsempata itseni iloiseen suoritukseen ja lähettämiseen. Tuli esineen viennin vuoro ja suureksi yllätyksekseni Neo ampaisi heti matkaan kohti Panua! Jäin jähmettyneenä katsomaan jännitysnäytelmää mikä avautui silmissäni, veisikö Neo loppuun asti!? Saisiko Panu esineen otettua!? Panukin kertoi jälkeenpäin, että siinä vaiheessa oli kuulemma sydän hakannut tuhatta ja sataa... En antanut itselleni lupaa toivoa onnistumista ennen kuin näkisin Panun nostavan esineen ilmaan. Panu teki upeasti lähtövalmistelut, virittämisen juuri ennen suorituksen alkua ja vahvistuskäskyt Neon uidessa. Kun esine nousi ilmaan veneessä, yllätyin kun kyyneleet tulivat silmiini! :') Voi Neo, sinä teit sen!!! <3  Helpotus ja onnellisuus, aplodit yleisöstä ja treenikavereidenkin liikuttuminen. Tähän oltiin nähty paljon vaivaa ja nyt se oli plakkarissa, viimeinen ykköstulos. Pala kurkussa taistelin, että olisin saanut edes kehuttua Neoa.


Vielä täytyi tietysti jännittää loput liikkeet, mutta niistä oli kuitenkin varma olo sillä Neo oli suorittanut ne kaikissa mahdollisissa kokeissa ja treeneissä - jopa siellä supermyrskyssä merellä. Hukkuva meni 3 metriä ohi maalilinjan, mutta se ei olisi voinut vähempää haitata sillä tulos oli ALO1 97 p, sij. 3./9 -> siirto AVO-luokkaan!! Paljon oli ALO-koiria kokeessa ja kaksi ensimmäistä saivat täydet 100 p, meidän jälkeen neljäs sai myös 97 p mutta Neo ui nopeammin.

Kyllä oli väsynyttä ohjaajaa ja koiraa viikonlopun jälkeen. Mutta onnellista. :) Päällimmäisenä kiitollisuus upeista treenikavereista, jotka ovat auttaneet enemmän kuin voisi toivoa <3 Ja tietenkin kiitollisuus siitä, että Panu jaksoi auttaa meitä tähän pisteeseen vaikka vepe ei kuulukaan hänen mielenkiinnon kohteisiinsa! ;) Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, kiitollisuus upeasta ystävästä nimeltä Neo. Välillä siitä tekisi mieli tehdä rukkaset ja välillä sitä ei voisi enempää rakastaa ;) Sillä on oma pää, jota ei aina ymmärrä, mutta se on maailman ihanin pää <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti