Kiireinen elämä ja niin poispäin :) Tässä vähän kuvia alkuvuodesta tekstin höysteeksi.
Tosiaan nyt on agilityn kisaura korkattu, kolmet kisat on tullut käytyä läpi. Ensimmäisenä liidettiin Jyväskylässä:
Noin viikko ennen kisoja saimme takapihalle lainaan keinun, jota sitten harjoiteltiin joka päivä useita toistoja... Viimeiset puoli vuotta kun on mennyt siinä, että Neo ei ole uskaltanut astua kapistukselle. Alussa riitti, että Neo koskettaa alastuloa. Sitten että pinkaisee alastulon kautta heti pois laudalta. Sitten otin siivekkeet, joilla sain Neon tulemaan alastulolle yhä kauempaa. Vaikein vaihe oli keinun keskikohta, koska se on niin korkea ettei sille voi noin vain hypätä - tässä vaiheessa keinu täytyi laittaa oikeaan alkuasentoon. Siivekkeiden vähittäinen siirto yhä kauemmas kuitenkin toimi hyvänä huijauksena, ja pian mentiinkin ihan koko keinua oikeana suorituksena. Kylläkin TOOODELLA hitaasti. Mutta isoja isoja saavutuksia viikossa, ottaen huomioon mitä ei saavutettu kerta viikkoon treenillä! Ehkä teen aiheesta vielä videopostauksen, jos se auttaa joitakin keinun opettamisessa. Tämä toimi meille ja oli ihan itse keksitty oman koiran tuntemusta käyttäen.
Ekoissa kisoissa oli sen verran erilainen keinu ja asia vielä uusi, että Neo ei suostunut keinua menemään = hylky siltä radalta. Hylky myös hyppyradalta kolmen kieltovirheen takia.
Mitä opin ekoista kisoista:
- Ei viedä koiraa liian pitkälle putken suulle, jolloin oma liike pysähtyy (ja tulee kielto)
- Ei häiritä koiraa säheltämällä keppien aloituksessa, se osaa paremmin kun pysyttelee taka-alalla
Ennen toisia kisoja kävimme Juha Oreniuksen koulutuksessa, joka oli tosi hyvä! Sain kamalasti vauhtia omaan liikkumiseeni ja sivustakatsojat sanoivat, että ensimmäiset neljä estettä menivät varmaan sekunnin nopeammin kuin "omalla" tyylillä.
Mitä opin koulutuksessa:
- Luota koiraan ja JUOKSE. Ei saa jäädä varmistelemaan, sulavaa jatkuvaa liikettä.
- Jos koiralla on liian kova vauhti kepeille tullessa eikä se pysty taittamaan itseään kakkosväliin (tai jos kepit ovat muuten vaan epävarmat), kannattaa heittää oma peräpää keppien loppupäätä kohti ja asettua keppien kakkosväliin kun koira on vasta tulossa kepeille. Maaginen temppu, joka toimi aina!
Toiset kisamme olivat Laukaassa:
Hienoja hetkiä kun tosiaan tajusi antaa kepeille tuloon tilaa, siinä ei moni koira taittunut tuohon videon alussa näkyvään linjaan :) Ensin lämmiteltiin taas HYL radalla kun ohjaaja oli kauhusta kankea, mutta sitten oltiin toisella agiradalla 5./14. (9 hylättyä) ja lopuksi hyppyradalla 4./11. (7 hylättyä)! Eikä kukaan maksi edes saanut nollarataa noista, joten ihan kiva. Alle ihanneajankin onnistuttiin joka kerta sotkuista huolimatta menemään. Kontaktivirheitä ei ekoissa kisoissa ollut (jos ei keinua lasketa...) mutta nyt niitä tuli. Näissä kisoissa mentiin ensin lentokeinu ja sitten normaali keinu.
Mitä opin toisista kisoista:
- Jos menen härveltämään keppien loppupäähän, avustaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin (4 viimeistä väliä vs. 2)
 |
| Takapihalla on tällä hetkellä keinu ja kolme hyppyestettä treeniä varten. |
Kolmannet kisamme olivat Maaningalla:
Vaikka kaikilta radoilta tuli hylly, niin silti teimme Neon kanssa mielestäni parhaan suorituksemme. Yhden radan mokasin itse kun puomin alastulon kontaktivirheen jälkeen laitoin koiran takaisin puomille!? Vissiin joku refleksi kun niin treeneissä tulee aina tehtyä... Muuten oltais varmaan päästy palkintosijoille siltä radalta. Vika rata meni muuten NIIIN täydellisesti mutta videon 0:58 kohdalla olisi pitänyt jäädä toiselle puolelle ohjaamaan - Neon korjatessa (hienosti) linjan pituudelle niin sen suunta meni aavistuksen verran kohti väärää putken päätä... Ja HYL loppumetreillä. So close!!
Keppien suhteen tuskailin menenkö auttamaan ollenkaan loppupäähän, mutta niin monet koirat tekivät virheitä että en uskaltanut jättää auttamatta. Ensin unohdin viime kisojen opetuksen, mutta sitten muistin jo auttaa 4. välistä.
Mitä opin kolmansista kisoista:
- Kontaktit täytyy treenata "uusiksi", mielellään varmat pysähdyskontaktit eikä juoksukontaktit kun on sen verran nopea koira. Ehtiipähän sitten paremmin ohjaamaan. (No tämän opin itse asiassa jo toisissa kisoissa.)
Maaningalla oli myös tosi taitava Kennel Eloisan belgi jonka nimeä en muista, ja vielä taitavampi miesohjaaja itse asiassa. Oli upeaa katsoa ohjaajan sulavaa nopeaa liikettä ja he voittivatkin jokaisen luokan siirtyen 2. luokkaan :) Tuli motivaatio, että minäkin haluan osata liikkua noin hyvin!
Nyt meillä on kisatauko menossa kun opetan Neolle pysähdyskontaktit varmoiksi kosketusalustan kanssa. Eikä tässä nyt kisoja kovin lähellä olekaan, olen vähän laiska reissaamaan... Neo on edistynyt tosi kivasti kosketusalustan kanssa, toistoja toistoja vaan.
Olen myös alkanut opettaa agilityn alkeisryhmää Äänekoskella. Viisi reipasta koirakkoa, joiden kanssa tulee opeteltua agiliidon saloja tämä kesä :) Yllätyin oikein, miten mukavaa on miettiä mitä opetellaan milläkin kertaa ja minkälaisen radanpätkän kanssa.
Kyllä tämä vahvasti siltä näyttää, että agility on nyt se meidän ykkösjuttu johon keskitytään. Ei olisi uskonut, alussahan se oli vaan että "kokeillaan nyt tätäkin". Laji vei mennessään koska:
- Se on supervauhdikas
- Itsessään motivoiva koiralle, ei tee palkan toivossa (ainakaan Neo)
- Ennokoimattomuus, uutuudenviehätys kun aina on uusi rata
- Vaatii ohjaajalta älykkyyttä ja nopeaa ratkaisukykyä, oman koiransa tuntemusta, jotta voi päättää miten ohjaa radan
Katsotaan sitten muita lajeja jos siltä tuntuu, mutta nyt työni ja oma treenaamiseni vie sen verran aikaa että järkevintä on keskittyä vain agilityyn. Motivaatio on korkealla ja kesäloma edessä, eiköhän tuolla takapihalla muutamat "eteen" käskyt kuulla ja vielä se nollarata metsästetä kisoista ;)
Hyvää kesää kaikille lukijoille!
