perjantai 23. lokakuuta 2015

Koiran moniniveltulehdus - lisäravinteet


Blogiin tuli kysymystä siitä, mitä lisäravinteita käytimme moniniveltulehduksen ollessa päällä sekä sen jälkeen kun tulehdusarvot saatiin kortisonikuurin jälkeen kuriin. Muutkin ihmiset ovat olleet minuun yhteydessä heidän koiransa saadessa saman diagnoosin, joten ajattelin vastata näin postauksen merkeissä jotta tieto menee laajemmalle yleisölle. Plus, kuten näette, tällä hetkellä noita lisäravinteita menee aika monia ja ne oli vaan helpompi kuvata. ;)

Koska syötän Neolle pääasiassa erilaisia jauhettuja lihoja (ja naudan rustosta kalsiumit) ainaiset lisäravinteet mitkä menevät jokaisen lihaköntin sekaan ovat: sinkki, merilevä (jodi ym.) sekä kalanmaksaöljy (A- ja D-vitamiini). Kyseiset purkit oikealla kuvassa. Parina päivänä viikossa ruoka on herkälle vatsalle tarkoitettua nappulaa, jossa yritän vähän katsoa parempaa laatua. Tällöin en laita mitään lisäravinteita sekaan. Nappulan käyttämiseen on moniakin syitä, mutta tärkein ehkä varmuus että mistään ravintoaineesta ei voi tulla älytöntä puutetta jos omat laskut ovatkin menneet sekaisin, sekä että herkkämahaisen koiran suoliston tuotos pysyy kiinteämpänä. Koira ei myöskään opi nirsoilemaan niin helposti, ja onhan se nappulan kaataminen vaan nopeampaa...


Kuvassa on sitten koko arsenaali, mikä on käytössä kun koira vaikuttaa olevan jumissa. Merilevän ja sinkin voi jättää pois jos niiden saanti onnistuu muuta kautta, mutta ortopedimme suositteli moniniveltulehduksessa erityisesti omega-3-rasvahappojen ja glukosamiinin käyttöä. Jos omegat ottaa kalanmaksaöljystä kannattaa olla tarkkana, ettei öljy härskiinny (lisää tulehdusta) - säilytä öljyä kylmässä jääkaapissa ja suosi pienempiä pulloja jotka tulee käytettyä nopeammin.

Sekoitettu lopputulos - yleensä tabletitkin menevät kokonaisina hyvin alas, kun vain sekoittaa ne hyvin lihaan.

Nyt vepe-kauden päättyessä ajattelin siis käyttää Neoa hierojalla ja sieltähän löytyikin takapäästä paljon jumeja. Onneksi lihakset lähtivät kuitenkin hyvin vastaamaan käsittelyyn heti ensimmäisellä kerralla. Kannattaa oikeasti kysellä paljon koiraharrastajilta ja kisaavilta ihmisiltä, kenen käsittelyssä he käyttävät koiriaan. Puskaradion kautta löytää ne parhaat tekijät (kenen nimi toistuu), ja joskus esim. koirahieroja voi olla "parempi" kuin vaikka eläinfysioterapeutti!

Meidän koirahierojan ehdotuksesta tilailin Neolle C-vitamiinia, magnesiumia (vapinaa takajaloissa kylmänä tehtyjen spurttien jälkeen) ja uutta tuttavuutta nimeltä serrapeptaasi. En ollut koskaan kuullut serrapeptaasista: se on silkkitoukan ruuansulatuselimistöstä löydetty entsyymi, joka pilkkoo proteiinia. Entsyymi siis "syö" tulehtunutta kudosta mutta ei koske terveeseen, ja sitä on käytetty usein ihmisilläkin esim. leikkausten jälkeen vähentämään turvotusta ja tulehdusta. Aine luokitellaan kuitenkin luontaistuotteeksi eikä lääkeaineeksi.

Bongasin itse tuon Arthroflex-purkin netistä samalla kun tilailin vitamiineja ja serrapeptaasia ( http://www.sinunapteekki.fi/catalog/ ), joten tällä hetkellä kyseistä jauhetta menee pienellä ylläpitoannoksella. Aine sisältää glukosamiinihydrokloridia, kondroitiinisulfaattia sekä metyylisulfonyylimetaania (MSM), jotka toimivat hyvin yhdistelmänä nivelongelmiin.

Tällä hetkellä lisäaineet siis ~28 kg koiralle päivässä (en mittaile enää, tuntumalla vaan):

- Kelasin (sinkki): 3-4 tablettia (en jaksa etsiä halvempaa, löytyy meidän lähiapteekista...)
- Möller kalanmaksaöljy: loraus... ehkä 1 rkl
- Islamer merilevä: n. 1 tl
- Arthroflex: 0,25-0,5 mittaa (0,5-1 g)
- Bio-C 750 mg: puolikas tabletti
- Magnex sitraatti + B6: yksi tabletti
- Serrapeptaasi 100.000 U: 1 tabletti (voisi syöttää kaksikin päivässä)


Mitäpä sitä ei rakkaalleen hankkisi, että olo olisi helpompi. Neolla on ihan älytön ruokahalu nykyään, joten en tiedä oliko aika ennen kortisonikuuria niin kivulias ettei ruokakaan maistunut... Kortisonin aikana Neolle tuli odotetusti tosi nälkä, mutta se nälkä jäi kuurin jälkeenkin ja on jatkunut koko vuoden! Välillä tulee sellainen olo että saako se tarpeeksi ruokaa, kun ei ole yhtään tottunut että se on niin innoissaan ruoasta... :)  No kylkiluiden perusteella koira on mukavassa kunnossa kuitenkin.


Kortisonikuuri oli meillä siis tosiaan 3 kk ja seuraavalla annostuksella:
Prednisolon 20 mg
1. 2 tablettia aamuisin 2 vrk
2. 1 tabletti aamuisin 5 vrk
3. ½ tablettia aamuisin 20 vrk

Prednisolon 5 mg
4. 1 tabletti aamuisin 6 vk ajan
5. ½ tablettia aamuisin 3 vk ajan      (Tässä verinäyte! Neolla oli reumatekijä laskenut normaaliksi.)
6. ½ tablettia joka toinen aamu 3vk ajan.
7. Kahtena viimeisenä annoskertana 1/4 tabletti.

Ruokahalun kasvamisen lisäksi turkki meni aika karseaan kuntoon ja koira oli tosi väsynyt ja "nuutunut". Oli ihana nähdä koiran oman iloisen ja energisen luonteen palaavan kuurin loppumisen jälkeen!

Tsemppiä kaikille jotka painivat moniniveltulehduksen tai muiden nivelvaivojen kanssa! Uittakaa koiraa kun se vaan on mahdollista, vesi on armollinen elementti nivelille mutta uinti kuitenkin vahvistaa lihaksia :)


tiistai 1. syyskuuta 2015

Uusi lajimme on vesipelastus!

Veneen vetäminen rantaan

Ei olekaan tullut päiviteltyä kuulumisia pitkään aikaan, pahoittelut. Oli ehkä sellainen treenimasennus diagnoosin jälkeen. Neolla päättyi vuodenvaihteessa 3 kk kortisonikuuri ja tämän jälkeen reumatekijä oli laskenut normaalille tasolle! Agility ym. vetohiihto oli silti pois kuvioista, mutta tuo oli hyvä uutinen.

Neo tekee tuttavuutta hukkuvan kanssa ennen lähtöä

Kevät mentiin rauhassa tehden lyhyitä hihnalenkkejä ja nostaen vähitellen kuntoa. Kotona opeteltiin temppuja, mutta muuten treenit olivat tauolla. Opetin mm. Neon murisemaan käskystä... Vielä kun ulvomisen saisi opetettua niin olisi kaikki ääniskaalat hallussa ;)


Kesäkuun puolivälissä päätin että nyt loppui masistelu. Tilasin pikkuisen kumiveneen ja päätin, että aloitamme treenaamaan vesipelastusta! Treeniryhmät ovat aina olleet niin täynnä, etten uskonut meidän pääsevän mihinkään ryhmään Keski-Suomen alueella. Kävi kuitenkin niin, että meidät otettiin treeniporukkaan Muuramen kennelkerhoon. Vielä iso kiitos siitä <3 ryhmä kun oli aika lailla täynnä varsinkin siinä vaiheessa kesää.

Avustaja lähettämässä Neoa viemään esinettä

Aloimme treenaamaan ahkerasti. Jo ensimmäisistä treeneistä asti oli selvää, että Neolla on hyvä pohja vepeen ja se teki liikkeitä mallikkaasti ilman aiempaa kokemusta. Sen luonteenpiirteet ovat juuri sopivat, sillä se rakastaa uimista ja lelujen/narujen vetämistä, mutta ei niin paljon että jäisi itse leikkimään ja palkkaantumaan esineistä. Parasta on Neon mielestä kun saa vetää veneen tai hukkuvan rantaan, ravistella turkin ja ottaa nakkipalan suuhun :)


Veneestä hyppääminen jännittää Neoa hieman edelleen, mutta aina herra on kuitenkin hypännyt veteen. Esineen vienti vieraalle osoittautui aluksi hankalaksi, mutta "korjaantui" heti kun minä siirryin veneeseen. Etäisyyttä kasvatettiin vientiliikkeessä vähitellen. Veneen ja hukkuvan noutaminen taas luonnistuivat alusta asti ilman ongelmia tai varsinaista opettamista.


Eikö ole ihan mahtavia kuvia muuten? :) Kuvaajana Salla Kuikka, joka treenaa afgaanin kanssa vepeä!

Keräsin Äänekoskelle myös pienen vepeporukan paikallisia treenejä varten, jotta saisimme harjoitusta useamman kerran viikossa. Se lähti pyörimään mukavasti ja oli hyvä treenata vepeä eri rannoilla.


Ahkeran treenin tuloksena heinäkuun alussa alkoi näyttämään siltä, että Neo olisi kisavalmis. Minulle oli selvää, etten halunnut mennä kokeilemaan soveltuvuuskoetta niin että olisi joku liike, mikä ei Neolta sujuisi täydellisesti treeneissä - kisoissa kun on omat haasteensa uudessa ympäristössä ja mokia sattuu helpommin. Soveltuvuuskoetta saa kokeilla vain kaksi kertaa ja siitä on saatava vähintään kolmostulos eli 65/100 pistettä.



Vepen säännöt lyhyesti esiteltynä voi lukea täältä jos kiinnostaa, mutta kaikissa luokissa on neljä liikettä joista saa maksimissaan 25 pistettä kappale, ja miinuksia tulee sitten maalilinjan ohituksesta ym. ylimääräisistä käskyistä. Soveltuvuuskokeessa ja alokasluokassa käytössä on 6 käskyä per liike. Liikkeet SOVEssa ja ALOssa ovat:
1. Uinti 50 m. Koira hyppää 50 m järvellä olevasta veneestä ja ui rantaan.
2. Esineen vienti 30 m. Koira vie rannalta ohjaajan antaman esineen veneelle.
3. Veneen nouto 30 m. Koira lähtee rannalta hakemaan venettä ja vetää veneen rantaan narusta.
4. Hukkuvan pelastaminen 30 m. Koira lähtee rannalta pelastamaan veneestä pudonnutta "hukkuvaa" joka läiskii pelästyneesti. Koira voi joko tarttua hukkuvan kädessä olevaan dummyyn ja vetää hukkuvan siitä rantaan (yleisempi), tai koiralla voi olla valjaat, joihin hukkuva tarttuu (harvinaisempi).

Hyväksytyn SOVE:n jälkeen koira siirretään ALO-luokkaan. ALO-luokasta tulee saada kaksi ykköstulosta (90-100 p) AVO-luokkaan siirtymiseen. (Newfoundlandinkoirien ja landseereiden ei tarvitse tehdä SOVEa ja heille on oma junioriluokkakin.)


Suuntasimme tekemään SOVE:a Savonlinnaan 16.8.2015. Apuohjaajana (ja kuskina) meillä oli jo AVO-luokassa kisaava taitava treenikaveri, joten se lievitti jännitystä. Jännitin ihan turhaan, sillä Neo teki kaikki liikkeet täydellisesti ja saimme kasaan uskomattomat 100 pistettä SOVE:sta! Super Neo <3 Alla kuvia tuosta kisasta:



Loppukesän kisapaikkojen metsästäminen osoittautuikin sitten erittäin vaikeaksi. Olimme esimerkiksi Jyväskylään varasijoilla 17. ja 22. viikonloppukisoihin... Hämeenlinnassa oli kisojen yhteydessä belgianpaimenkoirien mestaruuskokeet, joten rotuedun vuoksi pääsimme sinne 29.8.2015. Heti paikan päälle saavuttuamme huomasimme ikävän sivuvirtauksen vedessä - se on vepessä haastavin elementti, koska ohitusmetrejä tahtoo tulla väkisin liikaa kevyen koiran yrittäessä vetää venettä/hukkuvaa. Tuuli yltyi välillä hurjaksi ja oli ikävää katsoa koirien yrittävän kaikkensa, mutta menevän väkisin ohi maalilinjasta.

Meidän suoritus ei kuitenkaan kaatunut tuuleen vaikka ohitusmetrejä tuli 3 + 2 + 3 m, vaan esineen vientiin. Neo lähti kyllä reippaasti rannalta avustajan luota veteen, mutta päättikin jostain syystä kääntyä takaisin ja tiputti esineen rannalle. Avustajana minulla oli SOVEssa kisaava henkilö joka ei ollut ennen kisannut, joten hän ei tajunnut että koira kannattaa tällöin ehdottomasti lähettää uudestaan ja esineen saa hakea rannalta. Hetken pohdittuaan Neo ui sitten veneelle ilman esinettä ja liike meni hylätyksi... :( Nolla pistettä yhdestä liikkeestä on automaattisesti kolmostulos, joten vaikka Neo teki kaikki muut liikkeet oikein niin tulokseksi tuli ALO3 67 pisteellä. Kyllä harmitti, mutta tuostakin kisasta oppi asioita. Muun muassa että voi kysyä tuomarilta luvan puhutella apuohjaajaa, ja antaa tämän jälkeen vapaasti ohjeita ilman että joka sanasta menee virhepiste.


Sitten luulinkin että kisakausi oli ja meni, kunnes juuri äsken tuli puhelu, että pääsimme varasijalta Kotkaan kisaamaan lauantaina 5.9.2015. Sieltä täytyy paikan päältä yrittää napata avustaja AVO-luokasta, sillä VOIttajat kisaavat sunnuntaina Suomen mestaruudesta samalla paikkakunnalla. Täytyy toivoa että tuuli on suotuisa, avustaja pätevä ja Neo hyvässä vireessä! Saa pitää sormet ristissä :)