The walking dead

Viime viikolla otettiin alkuviikko ihan rauhassa ja keskiviikkona saatiin kutsu toko/tottistreeneihin ihan täällä Äänekoskella. Oli mielenkiintoista seurata välillä eri tyyliä treenata: tokoihmiset tahtoivat aloitella sillä, että koira sai vapaasti juoksennella ja sille heiteltiin palloa. Itsehän olen ollut niin natsi, että heti kun autosta tullaan pois niin se on kontaktiin ja TÖITÄ, lopussa vasta pallokivaa. Miksei tosiaan voisi kokeilla toistakin tyyliä joskus.

Neon kanssa otettiin ihan vaan seuraamista henkilöryhmän ympärillä, luoksetulon paikan vahvistamista, paikkamakuuta häiriön alla sun muuta perussettiä "to do"-listalta. Pitäisi taas herätä tuohon tottikseen joka on ollut unohduksissa, kovasti on uhkailtu että ensi kesänä pitäisi se BH sitten tehdä... Mitä pimeämpi vuodenaika tulee niin sitä hankalampaa se vain on treenailla ulkona omin päin. Harmittaa kun ei olla moneen kertaan päästy sunnuntai-illan tottiksiin Saarijärvelle, tänäkin viikonloppuna oltiin Tallinnassa.

Torstai-iltana olikin jännät paikat kun vuorossa oli rakennusetsintää pelastuskoirien kanssa Jyväskylän vanhalla paloasemalla. Ne, jotka ovat katsoneet aivan loistavaa sarjaa nimeltä The Walking Dead (suosittelen!) osaavat varmasti eläytyä tunnelmaan. Valtava rakennus eri kerroksineen, pimeää, lasinsiruja, öljyä, graffiteja seinillä, pudotuksia, hajoitettua tavaraa... ja kuuden ihmisen ryhmä vaeltamassa vain otsalamppujen varassa. Vain zombiet puuttuivat - tai mistä sitä tietää... ;)

Oli kiinnostavaa seurata koirien työskentelyä tuollaisessa ympäristössä, jossa ilmavirrat kulkevat eri tavalla kuin metsässä. Myös ohjaajan täytyy olla eri tavalla kartalla läpikäydyistä alueista: yhdessä vaiheessa maalimiestä ei meinannut löytyä kun tietyn kerroksen ihmeellinen välisyvennys oli jäänyt käymättä läpi. Pääsin itsekin jännittäviin paikkoihin piiloon: todella kapeaan komeroon, vessaan, saunan peränurkkaan lautakasan ja tavaroiden taakse... sekä klaustrofoobikon painajaiseen, lattian alle! Yksi lattialaatta oli irti ja siinä sitten ahtauduin lattilan alapuolisiin minimaalisiin rakenteisiin ja laatta laitettiin päälle. Ystävälliset miehet vielä kommentoivat kysymykseeni "Onkohan täällä rottia?" että "Ooooon, ja käärmeitä myös!"

Neo oli yllättävän rohkea, sille otettiin kaksi treenisessiota 2-4 x näkölähtöjä joita vaikeutettiin niin että maalimies oli lopulta suljetun oven takana/muuten hankalassa paikassa. Haukku oli aluksi vähän epävarmaa puhinaa, mutta kolmannen miehen luona sieltä lähti jo jämäkkä ääni. Olin ihan ihmeissäni kun Neo itsenäisesti kiipesi pimeässä portaatkin etsimään maalimiestä eri huoneisiin, vaikka itse jäin alahalliin. Ei mitään ongelmaa eri alustoiden kanssa, liukas pinta, muovi, roskaa tms... Olipas jännät treenit.

Viikonloppu vietettiin tosiaan kaveriporukalla Tallinnassa ja Neo nautti puolestaan omasta mökkilomastaan. Maanantaina haettiin rakas kultamussukka takaisin ja lähdettiin heti suoraan pelastuskoiratreeneihin. Suunta oli metsään nyt kun luntakin on luvattu vasta loppuviikolle. Neolle otettiin alkuun jälki niin, että ensimmäistä kertaa matkalla ei ollut ollenkaan herkkuja vaan haisteltavana oli vain ihmisen kulkema reitti ja jäljen päässä odotti maalimies. Hienosti nenä meni lähellä maata, vaikka vauhtia olikin enemmän. Taas perinteisesti ensimmäinen haukutus oli vähän puhinaa, ennen kuin sieltä tuli kunnon jämäkkä haukahdus.

Jälkien jälkeen otettiin sitten hakua. Risteilevät jäljet ja pimeä tahtoivat hämmentää nuoria koiria ja itsekin sain maalimiehenä vihellellä useamman ennen kuin nuori bordercollie löysi minut. Neolle otettiin yksi ~70 m haku niin että se ei ollut nähnyt minne suuntaan maalimies lähti. Itse olin jo siinä valmistelemassa lähetystä kun minulle todettiin, että päästä se vaan irti :D Ei ole peko-puolella niin nöpönuukaa...

Saatiin kommenttia siitä miten hyvin Neo irtosi etsimään ja yllätyin kyllä itsekin, ajattelin että se haluaa pyöriä melko lähellä varsinkin pimeässä. Kerran annettiin suuntaa vihellyksellä ja haukku menikin sitten hienosti. En ole uhrannut nyt ajatuksia haukku vs. rullailmaisulle, mutta preferoisin itse tuota haukkumista... Ja toisten mielestä se kuitenkin Neolle käy, joten saa nyt nähdä.

Tricks and treats

Joku aika sitten käytiin katselemassa tiluksia Suovanlahdella

Viikko on taas vierähtänyt. Meinaa jo unohtaa mitä alkuviikosta touhuttiin! Metsässä kuitenkin pyörittiin, otettiin viestiä se normaali viisi pätkää ja tehtiin metsäjälki Neolle. Siinä sitten lopussa heiteltiin patukkaa ja ihasteltiin miten hyvin Neo löysi nenän avulla patukan maastosta. Otettiin sitten huvikseen esineruutumaisesti pari patukan nostoa, niin että Neo ei nähnyt minne Panu patukan vei. On noilla koirilla ihan uskomaton hajuaisti!

Viikko sitten lauantaina saimme agilitysta matkaan Lotta Vuorelan kontaktikoulutuksen oheismateriaalia, jotta voisimme perehtyä 2on2off -menetelmään. Ei se mitään, en minäkään ole koskaan kuullutkaan tuosta... Kyseessä on siis Silvia Trkmanin kehittämä laatikkomenetelmä kontaktien alkeisopetukseen/uudelleen opettamiseen. Väännän ihan nyt rautalangasta kun monet tätä lukevat eivät ole agilityyn perehtyneet: agilityssa on siis esteitä (A-este, puomi, keinu), joissa on sekä nousevalla että laskevalla pinnalla kontaktialueet, joihin koiran on estettä suorittaessa koskettava vähintään yhdellä tassun osalla. Mikäli koira jättää koskematta kontaktialueeseen, koirakko saa kontaktivirheen.

2on2off:issa tavoitteena on siis, että koira seisoo takajaloillaan laatikon päällä ja etutassut ovat maan tasalla. Tällä matkitaan vinoa asentoa, mihin koiran tulisi pysähtyä kontaktiesteellä jotta se yksi tassun osa varmasti koskisi kontaktialuetta. Koko laatikkotouhun ajatus on, että koira saa mahdollisimman paljon oivaltaa asioita itse ja koulutuksen edetessä myös tarjoaisi tuota asentoa. Hommaan tarvitaan ihan normaali laatikko (korkeus ei saa olla yli 10 cm) sekä naksutin + herkkuja.

No minähän päätin alussa kokeilla naksutinkoulutuksen syvintä olemusta, eli päätin etten anna mitään vihjettä Neolle. Istuin laatikon viereen ja odotin mitä tapahtuu. Siinä sitten tuijotimme toisiamme minuutin ajan, Neo meni maahan makaamaan ja lopulta oli lähellä nukahtaa... Nöyrryin siis hieman ja kosketin nopeasti sormella laatikkoa. No tästä pääsinkin heti naksauttamaan ja palkkaamaan, kun Neo vilkaisi laatikkoa. Toisella treenisessiolla seuraavana päivänä sain jo Neon aina koskettamaan kuonolla laatikkoa. Ai että, ei ole ihan kärsimättömän ihmisen treenimetodi...

Tässä välissä vierailtiin Maaningalla pari päivää ja otettiin viestitreenit erilaisessa maastossa. Viimeisen pätkän lähetys ei ollut oikein sujunut, ehkä Neo häiriintyi kun reitti ristesi lenkkipolun kanssa ja siitä oli juuri kävellyt koira. Tai sitten ei vaan jaksanut enää, kuka noita ymmärtäisi... Jaksoipa kuitenkin hyvin kiipeillä tunnin Pyssymäen huipulle treeniosuuden jälkeen, kantaen parikiloista puupalikkaa...

No, viestin jälkeen tehtiin vielä (ensimmäistä kertaa) metsään esineruutu. Tallattiin n. 10 x 10 m alue, jonne jätettiin kolme esinettä: pehmopallo, villasukka ja vanhasta taluttimen pätkästä tehty "solmu". Näin jälkeenpäin ajatellen olisi voinut näyttää nuo esineet ennen niiden viemistä Neolle, mutta tehtiinpä kerralla oikein haastava treeni. Neo poimi hienosti ensimmäisenä pallon ja toisena solmupaketin. Solmupaketti kyllä käväisi puoli metriä ennen minua maassa... :)

Villasukka tuotti yllättäen hieman ongelmia, Neo kyllä löysi sen ja haistoi sitä, mutta ei kuitenkaan poiminut sitä. Uudelleen lähettämällä sukkakin palautui minulle asti. Upeat treenit ja Neo pysyi mahtavasti tallatulla alueella! Panu siinä alussa mutisi, että miksi pitää tallata, mitä se nyt vaikuttaa... No ehkä hänkin nyt osaa arvostaa tuota koiran mahtavaa hajuaistia. ;)

Minullekin makkaraa, jookos kookos

Lauantaina suunnattiin sitten agilityyn. Paikalla oli normiohjaajamme sijaan Tapio Koikkalainen opettamassa laatikkomenetelmää. Hän otti 2on2off:in käyttöön kun jossain vaiheessa agilityn kilpauraa koira alkoi hypätä kontaktiesteissä niin korkealta, että niistä tuli virheitä. Tämä on ilmeisesti erittäin yleistä.

Meitä oli paikalla paljon, joten hallissa oli nelisen eri pistettä missä pystyi harjoittelemaan asioita: pelkkä maassa oleva puomi, U-muotoon käännetty putki + puomi, keinu, epätasapainossa oleva lauta (ei siis mikään agilityeste) ja laatikko. Tällä kertaa treenattiin aika itsenäisesti, Tapio kyllä auttoi aina kerran jokaista koiraa. Puomi meni mukavasti, vaikka välillä Neon toinen takajalka tahtoi eksyä maahan. Nuo ovat aika kapeita paikkoja kulkea tuollaiselle maxikoiralle. Putki + puomi-versiossa Neo tuli niin vauhdilla puomille, että voin allekirjoittaa tuon 2on2off-menetelmän tarpeen!

Laudalla tasapainoilu oli vähän kammottavaa Neosta, mutta sekin saatiin sujumaan kun pidin nakkipalaa aivan lähellä lautaa ja Neon pää oli siis hyvin lähellä maata. Laatikko osoittautui auttamattomasti liian pieneksi Neolle (suunniteltu kääpiöpinserille), mutta sain vahvistusta sille että kyllä sitä koiraa saa ohjata reippaasti sinne laatikolle. Lopuksi Tapio auttoi meitä keinun opettamisessa: keinun toinen pää tuettiin ja koiran tuli kiivetä kalteva pinta ylös, josta se sitten nostettiin alas. Neo jänskäili selvästi kiipeämistä, mutta meni kuitenkin aivan korkealle huipulle. Hieno poika, enpä olisi uskonut!

Näkötornin huipulle voi kyllä kiivetä, mutta 2 m korkea keinu on pelottava...

Sellaista tällä erää. Nyt vaan kaikki koiran omistajat sitten kaivamaan jostain laatikko, tuo 2on2off on ihan hauska aivojumppa koiralle vaikka agility ei niin kiinnostaisikaan.

Jyväskylän KV-näyttely 11.11.2012

Mamman mussukka <3

Johdan heti harhaan otsikossa kun kertaan ensin lauantain kuulumiset... ;) Käytiin siis lauantaiaamuna agilityssa pyörähtämässä ja pääsin heti soveltamaan perjantain tottisoppeja. Normaalistihan Neo vetelee hihnassa sinne tänne siellä maneesissa koirien perään, no nyt lisäsin pakotetta siihen "ei":n rinnalle ja kappas, koira seisoskeli löysässä hihnassa loppuajan...

Tehtiin soikiorataa, missä oli kaksi U-putkea päissä ja niiden välissä kaksi estettä (eli yht. 4 estettä). Ensimmäinen putki ja kaksi estettä menivät hienosti, mutta alussa meinasi tulla stoppia toiselle putkelle kun ohjaaja mokaili. Mulle sai ihan muutaman kerran toistaa "Pidä rintamasuunta putkeen äläkä pysäytä vauhtia", ennen kuin tottelin. :D No sitten mentiinkin hienosti ympäri rataa. Paimenkoirat kuulemma ovat tosi herkkiä tuolle ohjaukselle, yhden aussien kanssa oli sama juttu.

Tehtiin myös ekaa kertaa pussia. Neon mielestä oli tosi ällöä kun kangas kosketti selkää! Meni se kuitenkin läpi siitä ja vähitellen pystyi laskemaan pussin toista päätä maahan. Loppuun otettiin vielä kepit, jotka olivat yllättäen aika unohduksissa Neolle.

Agilitysta suunnattiin suoraan hakumetsään kun kerrankin päästiin samaan aikaan muun porukan kanssa. No sehän ei sitten mennytkään ihan odotetusti... Paikalla oli siis kaksi Neolle vierasta maalimiestä, joita Neo ei päässyt nuuhkaisemaan ennen kuin he painelivat piiloon. Tämä ilmeisesti aiheutti mörkö-efektin ekalla maalimiehellä, vaikka kyllä Neo sitten haukkui kehoituksesta. Tämän jälkeen otettiin toisen puolen maalimies lähemmäs ja hän näytti palloa.

Ensimmäisenä minulle kommentoitiin, että tuosta pitäisi kyllä tulla rullakoira. Olihan se vähän että wtf, kun omasta koirasta tehtiin päätelmiä parin minuutin ensinäkemän perusteella... No siinä sitten sulattelin asiaa ja onhan se totta että Neolla on kaikki taipumukset rullakoiraksi: tykkää hirveästi kantaa ja noutaa tavaroita, maalimiehen tsekkauksen jälkeen lähtisi varmaan helposti minun luo takaisin, ei arjessa pidä paljon ollenkaan ääntä...

Toisella kierroksella mentiin koko porukka ensimmäiselle piilolle ja otettiin ihan mini"pistoja" Neolle niin että palkkana olikin nakit. Vieraille maalimiehille haukkuminen oli vähän puhinaa, mutta kolmas tuttu sitten sai hyvin ääntä irti Neosta. Tämän kierroksen jälkeen haukkumisilmaisu ilmeisesti näyttikin sitten mahdolliselta vaihtoehdolta. Oli kyllä hyvin kummallinen kerta, mutta jään nyt vakavissani miettimään tuota rullailmaisua Neolle.

No sitten tuohon Jyväskylän kansainväliseen koiranäyttelyyn, Suomen toiseksi suurimpaan koiranäyttelyyn! En viitsinyt edes pestä Neolta kuin jalat, mahan ja "housut" kun viimeksi pestiin koira kolme viikkoa sitten. Aika matalin odotuksin lähdettiin 32:n muun groenendaelin joukkoon, kun herra vasta täytti kriittiset 2 v ja hänet tuupattiin AVO-luokkaan kaikkien aikuisten joukkoon. Yllättäen Neo oli ihan rauhallinen kehän alkua odotellessa, hyvin epä-Neomainen!

Siinä odotellessa tajusin, että vieressä oli Neon siskopuoli Grondoras Alena Aidan (Chaska-iskän puolelta). Oli tosi mukava törmätä ja Aidan-neidissä oli asennetta, meinasi oikein alkaa alistamaan Neoa. Panu oli napannut allaolevan kuvankin painimatsista, harmi että päät eivät sattuneet kuvaan kokonaan. ;)

Sitten vipellettiinkin kehään, oltiin toisena kun ilmeisesti yksi seitsemästä ilmoitetusta AVO-uroksesta puuttui. Neo seisoi kauniisti paikallaan rivissä ja korvat olivat reippaasti ylhäällä. Meidän vuoron tullessa meinasi heti alussa mennä pasmat sekaisin, kun alankomaalainen tuomari sanoi jotain mitä en ymmärtänyt. Kehäsihteeri naurahti, että se oli "Huomenta" :P Kai se nyt kummastuttaa kun odottaa kuulevansa englantia...

Tuomari kysyi jotain tyyliin "May I see the teeth?", siinä sitten olin että yes yes ja tuin Neoa. Niin, varmaan olisi pitänyt itse näyttää ne tuomarille (?) mutta kyllä se Neon suuhun kurkisti. Sitten mentiin edestakaisin ja kehän ympäri, Neo liikkui ihan mukavasti eikä vetänyt kuten yleensä. Tuomarin sanellessa laatuarvostelua Neo alkoi loppua kohti vähän pyöriä. "ERINOMAINEN" kajahti kuitenkin ilmoille.

Tuomarina Dick Rutten, Alankomaat

Sitten otettiin kaikki kuusi urosta kilpailuluokkaan (myös EH:t) ja juostiin vielä kehässä + seisottiin. Neo tuli toiseksi ja oli sertifikaatin arvoinen, whee! Siinä sitten odoteltiin että tuleeko vielä kutsu paras uros -kehään ja tulihan se. Siellä jäikin sitten neljän kärki saavuttamatta. Tämän jälkeen kilpailtiin Neon ja kahden muun groenendaelin kanssa vielä vara-SERT:istä, mutta se meni ohi meidän suun.

Kehästä ulos tultaessa Neo sitten oksensi pienet puklaukset lattialle. Thank god vasta sitten! Mietittiin siinä, että johtuiko se rauhallisuus siitä että Neo oli tulossa kipeäksi. :( Kotona herra sitten nukkuikin pari tuntia. Kun käväistiin mökillä Neo oksensi taas ja maha taisi olla löysällä, joten joku pöpö siellä jylläsi. Jätettiin siis tottistreenit välistä.

Voi toista <3

AVK 2 ERI, SA
Tuomari: Dick Rutten, Alankomaat
"2 years. Excellent type. Correct short body. Triangle ears. Parallel headline. Nice dark pigment. Pit round eye. Acceptable angulated. Nice forechest. Round in croup. Correct bone. Excellent coat. Liikkui paremmin."

Tuon viimeisen suomenkielisen lauseen kehäsihteeri siis kirjoitti pikaisesti kun hain arvostelua, ilmeisesti Neo juoksi paremmin PU-kehässä. Kuulin, että tuomari oli tosi tarkka turkkien laadusta, joten perinteinen "excellent coat" lämmitti mieltä. Raakaruokinnalla pennusta asti ftw! ;) On noita tekstejä vaan hauska lukea, mitä nyt sitten on "pit round eye"? A bit?...

Masokismia!

Nova oli vierailulla viime viikonloppuna

Maanantaina suunnattiin Panun ja Neon kanssa metsään tekemään hakua. Ensimmäinen pisto oli näkölähtö ja Neo merkkasi minut upeasti haukkumalla ilman mitään apuja tai kehoituksia. Ihan ihmeellistä, mitä kehitystä on tapahtunut tässä kuukauden sisällä pelkästään kotona ilmaisua vahvistamalla!

Kolme seuraavaa pistoa otettiin niin, että maalimies teki metsässä "L":n ja Neo lähetettiin kohdasta, missä ei ollut jälkeä. Nämäkin menivät hienosti. Toinen puoli keskilinjasta oli rotkossa, mikä ilmeisesti muutti vähän ilmavirtoja ja Neo hakeutui ylemmäs haistelemaan missä se maalimies oli. Viides ja viimeinen pisto oli jo niin haastava, että Neo oli niin puhki että tarvitsi "hauku" -kehoituksen merkkaukseen. Ei sitä vaan opi lopettamaan ajoissa! *lyö itseään*

Tiistaina harrastettiin sitten masokismia: pyysin Panua kuvaamaan videolle kun teemme Neon kanssa BH-kaaviota. Ajattelin, että nyt kun ollaan tässä enemmän tai vähemmän treenattu 3 kk niin on aika nähdä raaka totuus mitä kaikkea korjattavaa löytyy. Olimme menossa vielä kauppaan, joten Panu suvaitsi antaa meille tosiaan vaan sen yhden yrityksen. :P Ei voinut tehdä toistoja ja leikata "parhaita paloja" hienoksi suoritukseksi... Hyvä vaan.

Koska olen supermasokisti, niin laitan tämän pätkän vielä teille lukijoille alle "ihailtavaksi". Onhan se nyt ihan kamalaa katsoa tuota ja huomata kaikki omat mokat. :) Mutta opettavaista kuitenkin. Täyskäännökset tehtiin vielä U:na tuossa ja pätkäisin kytkettynä seuraamisesta vain ensimmäisen sivun videoon, että ei tule ihan superpitkää ja tylsää katseltavaa.

Tässä nyt päällimmäisiä korjausehdotuksia katselusta:
- Yritä jaksaa korjata Neon alku"ponnahdus" seuraamisessa. AINA.
- Kävelytahdin voi pitää ripeänä niin Neonkin on helppo seurata
- Vapaana seuraamisessa Neo oli (ainakin) ekan sivun vähän vinossa, joka johtui siitä että palkkasin tahallaan useammin. Tai sitten pidin kättä jotenkin eri tavalla? Voisi kokeilla myös Jan Vartiaisen neuvomaa käden sivulinjaa, mutta minusta Neolle on vain toiminut paremmin että käsi on vähän edessä. Joka tapauksessa käsi oli liian matalalla, sillä Neon askellus oli hieman pomppivaa loppukaavion kun se yritti tavoitella herkkua.
- Oikealle käännöksessä Neo jätätti: valmistele käännökset!
- Istumisliikkeessä näytti, että olisin pitkäänkin sepostanut Neolle miten tulee jäädä istumaan vaikka sanoin vain "istu". Eli tee se nopeammin.

Tiivistetty harjoituslista lähitulevaisuuteen:
- Seuraamista
- Neon takapään käytön harjoittelua edeten täyskäännökseen
- Luoksetulon oikean paikan vahvistaminen ja käsien häivyttäminen
- Herkkujen häivyttäminen ylipäätään -> lelupalkka
- Sellaiset kehut, että koiran häntä heiluu: juoksutusta, hyppy minua vasten, pallo/patukka... Ei siis rapsutushyökkäystä Neolle :)
Ja sitten vielä kaavio kuntoon omassa päässä: montako askelta, miten kulmat, täyskäännökset, hyvä vauhti ja niin poispäin... Palaan sitten ensi vuonna tähän videoon ja toivottavasti naureskelen, että on sitä edistytty.

Tämä yllä kuvattu tottiksen masokismioperaatio sattui oikein hyvään saumaan, sillä sain kutsun mennä perjantai-iltana Johanna Nivalan tottisoppiin Jämsänkoskelle. Mikäs olisi parempi perjantai koiraihmiselle kuin 3 h autolla ajelua ja parin tunnin jäätyminen ulkona pakkasessa ;) Tehtiin Neon kanssa seuraamista ja videollakin näkyvät BH:n istumisliike + maahanmeno ja luoksetulo. Neo ponnahteli siinä taas pari kertaa liikkeelle lähdössä (huomautin joka kerta!) ja huomio meni ajoittain muualle seuraamisessa, mutta istumisliike ym. menivät perfecto.

Johanna kysyikin sitten, että vaadinko koiralta asioita miten usein. Noh, viimeksi olen vaatinut eli käyttänyt pakotteita varmaan silloin kun Neolla oli muiden koirien kanssa irti ollessa luoksetulo-ongelmaa... Toki ojennan Neoa arkielämässä, mutta jotenkin se ei ole yhdistynyt koulutustilanteisiin tottiksessa. Ehkä en ole alitajuisesti halunnut sellaista luimistelevaa koiraa... Kun Neo tekee suorituksen väärin, olen sanonut tyyliin "oho" tai "eeeiiii". Sain nyt kehoituksen käyttää ihan hihnasta nykäisyä. Ja mitäs tapahtuikaan toisella kierroksella... Ei pompittu ja seurattiin niiiiin intensiivisesti että! Piti näköjään lähteä Jämsänkoskelle, että muistui mieleen pakotteidenkin hyödyllisyys.

"Kato miten iso mela mulla on!" :D

No sitten jotain positiivistakin esille: kiitosta tuli siitä, miten hyvä suhde minulla & Neolla on. Neo ilmeisesti ulkopuolisenkin silmiin näyttää haluavan tehdä minun kanssani hommia, luottaa ja haluaa miellyttää.

Saatiin myös selitys meidän noutokapulaongelmaan, eli siis siihen miten Neo noutaa kyllä upeasti, mutta ~ 5 m ennen minua alkaa pureskella kapulaa (ja myös ihan paikallaan minun edessäni istuessa jauhaa sitä). Johanna selitti, että tuo kertoo vain siitä miten laumajärjestys on kunnossa. Neo ei halua haastaa minua ja kunhan luoksetulon paikka saadaan vahvistettua niin ongelma katoaa - vaikeinta koiralle on rynnätä suoraan "johtajan" eteen ja tapittaa silmiin. Johanna myös selitti, miten ongelmakoirilla ei taas ole mitään ongelmaa tulla suoraan omistajan eteen ja tuijottaa, jopa työntää/purra omistajaa. Itse hän yrittää vahvistaa luoksetulon ennen kuin pentu on 6 kk - tämän jälkeen tuo laumajärjestys vaikuttaa touhuun.

Oli kyllä tosi kiva kuulla, että meillä on johtajuus kunnossa :) Kamalinta minusta olisi, että koiralle tulisi ongelmia koska se ei tietäisi paikkaansa laumassa eikä voisi luottaa omistajaansa.

Mitäs vielä tähän loppuun, näyttelytreeneissäkin pyörähdettiin viimeisen kerran tämän vuoden puolella. Ei mitään uutta auringon alla sen suhteen. Loppukevennykseksi jaan kanssanne pienen videopätkän tältä aamulta. Panu laittoi tonttulakin päähän ja Neo alkoi ilman mitään käskyjä tarjota sivua ja seuraamista! :D Että siinä teille pieni treenivinkki, ainakin jos koira rakastaa Tavaroita...

Leo ja Neo

Leo-dalmatialainen kävi vierailulla viikko sitten

Aika vaihtaa blogi talviseen ilmeeseen! Viime torstaina vietettiin päivää mökillä ja tehtiin vähän viestiä ja hakua. Illalla suunnattiin toiseksi viimeisiin näyttelytreeneihin. Vaihdettiin edestä seisottaminen siihen, että Neon huomio on Panussa. Ehkä se selkälinja tulee paremmin esiin ja korvat ovat reippaammat. Seisominen menikin todella hyvin, täytyy vaan toivoa että näyttelyssä ei sitten tapahdu turhautuminen = Neo alkaisi haukkua ja pyrkiä tosissaan Panun luo.

"Tuomarin" tutkiessa Neoa pidin tällä kertaa reippaammin kiinni ja herra pysyikin paremmin paikallaan. Kun juoksuttelin siinä odotellessani Neoa, tajusin että tuohon vetämiseen saattaisi toimia paremmin se että nykäisen aina löysää hihnaa sivulle kuin että pidän hihnaa koko ajan kireällä. Sain myös hyvän muistutuksen, että tulisi ottaa rauhassa koiran huomio itseen. Siis nimenomaan katsekontakti minuun, joka on päässyt unohtumaan. Helpottaa sitä ryntäilyä. Jyväskylässä on sitten tiedossa 32 groenendaelia (vs 15 Seinäjoella). Gulp...

Kohta uskaltauduttiin jo sylistä pois...

Lauantaina oltiin agilityssa ensimmäistä kertaa sisätiloissa maneesissa. Kaikki koirat odottelivat vuoroaan seinustan vieressä, mikä toi oman muuttujansa touhuun. Kommentoin meidän vuoron tullessa, että en oikein luota Neoon irrallaan kun muut ovat noin lähellä... Ohjaaja sanoi, että päästä se irti vaan, hyvin se menee. No sitten viiletettiinkin putki, hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy koko maneesin ympäri! Oikein näki miten Neo tykkäsi purkaa energiaansa, se vauhti oli niin älytön että meinasin jäädä jälkeen jo toisella putkella ennen kuin tajusin ohjata paljon kauempaa. Aivan mahtavan näköistä :)

Porukkaa oli aika paljon tuolla agikerralla, joten ei ehditty kauheasti muuta touhuta. Otettiin kyllä kepit, rengas ja puomi vielä loppuun. Neo meni ekan kerran renkaan läpi! Mahtavaa. Puomi oli vähän unohduksissa (ja lähistöllä oli narttu, jolla oli juoksut juuri loppuneet), mutta sekin meni hienosti kun palkattiin ensin puomin puolivälissä ja siitä kasvatettiin etäisyyttä. Olisin voinut välillä viedä Neon autoon odottelemaan, mutta ajattelin että sille tekee hyvää opetella rauhoittumaan muiden koirien vieressä.

"And THAT is how you cook meat!"

"But why cook meat at all?"

Sunnuntaina saatiin piiiitkästä aikaa tehdä vähän ilmaisutreeniä vieraampien ihmisten kanssa, viime kerrasta olikin jo kuukausi aikaa! Maalimies oli ihan lähellä pikkumetsikössä ja otettiin kolme "pistoa" pallopalkalla. Hetki meni ensimmäisellä yrityksellä, ennen kuin Neo tajusi mistä on kysymys. Sitten sieltä tulikin komeasti ääntä ja toisella kerralla se ei edes miettinyt mitä piti tässä piti tehdä. Kolmannella lähetyksellä se vähän empi lähtöä maalimiehen vaihtuessa, olisiko ollut hämäräkin joka vähän teki "mörköjä". Hienot haukut kuitenkin saatiin, Neo vaan tuli ilmeisesti aika lähelle viimeisellä kerralla. Jatkossa maalimies voisi heittää pallon Neon yli, että saataisiin peruutusta.

Sitten tottisteltiin vähäsen samalla porukalla, otin Neolle heti alkuun paikkamakuun kun toisen koiran kanssa treenattiin vieressä. Jatkossa tuon makuun voisi ottaa loppuun, oli sen verran virtaa Neolla että katsoin paremmaksi palata vierelle vapauttamaan tyyliin 15 sekunnin välein... Jännitystä toivat myös hiihtäjät, joista lähti ilmeisesti jännä ääni kun he lähtivät siitä vierestä suhisemaan eteenpäin.

Seuraamisessa minusta tuntui, että Neon huomio meinasi karata aika pian muualle lihotuskuurin takia (= ei kiinnostusta ruokapalkkaan), joten otin lyhyitä pätkiä. Ilmeisesti se touhu oli kuitenkin näyttänyt hyvältä ja rauhalliselta. Luoksetulossa tarvitaan vielä käsiohjaus, että Neo löytää oikean paikan. Vauhdilla läpi -luoksetulot menivät hienosti.

Rohkea pikku-Leo! Ja Neo nautti kun joku koira kerrankin leikki leluilla sen kanssa :)