Harrastaminen

Kuten blogista voi seurata, olemme tehneet Neon kanssa lähes kaikkea mahdollista. Talvisin olemme hiihtäneet, kesäisin canicrossanneet ja välillä on päädytty vaikkapa paimentamaan Somerolle. Olimme pelastuskoiratoiminnassa ja treenailimme joskus vähän pk-viestiä ja -jälkeä. Agilityn aloitimme loppukesästä 2012 ja kisaura korkattiin 2014 keväällä. Tokossakin kävimme yhdet kisat 2013. Hakua treenasimme epäsäännöllisen säännöllisesti jonkun aikaa.

Agilitysta muodostui meille se ykkösjuttu johon alettiin panostaa ja muu harrastaminen/kilpailu jäi, kunnes syksyllä 2014 Neolla todettiin immunologinen moniniveltulehdus. Tulehdus vastaa tavallaan ihmisten nivelreumaa, joten agility täytyi lopettaa kokonaan. Täältä löytyy tarkempi postaus diagnoosin selviämisestä.

Kortisonikuurilla saatiin tulehdus kuntoon, mutta en uskaltanut enää jatkaa fyysisesti raskasta agilitya Neon kanssa. Kesällä 2015 aloitimme kuitenkin uuden lajin joka vei minut mennessään: vesipelastus! Taustansa ja taipumustensa vuoksi Neo teki useat liikkeet jo heti alkuun ilman opettamista, joten etenimme nopeasti ja suoritimme samana kesänä vesipelastuksen soveltuvuuskokeen täysin pistein 100/100 p. Tällä hetkellä kisaamme VEPE:ssä ALO-luokassa. VEPE-kauden ulkopuolella olemme treenailleet vähän rallytokoa.