Latinolantio

Mitäs meille taas kuuluu... Keskiviikkoiltana pyörähdettiin belgien tottiksessa. Reissu sujuu kätevästi kun pakkaa sukset ym. lähtiessä mukaan, sillä treenien jälkeen voi tulomatkalla jäädä hiihtämään. En tiedä miten tuo tottistunti menee niin nopeasti, vaikka paikalla on vain 4-5 ihmistä ja aina on vähintään kaksi ellei kolme koiraa kentällä. Keskiviikkonakin ehdin ottaa Neon kanssa vaan lyhyen pätkän seuraamistreeniä. Wat?

Hieman harmitti kun pyysin siinä erästä vähän katsomaan meitä ja antamaan vinkkejä, no hän kyllä oli siinä vierellä mutta katseli ihan muita koiria... Loppuun otettiin sitten porukalla paikkamakuu. Neo oli heti noussut istumaan kun lähdin viereltä, vaikuttikohan siihen sitten että EVL-koirat (= tokon erikoisvoittajaluokka) tekivät istumisversiota. Osoitin sormella maata ja loppuaika menikin sitten mallikkaasti. Taas Neolla oli pää jalkojen välissä, aika surullisen näköistä.. :P

Noh, jotenkin tuosta kaikesta jäi vähän plaah-fiilis joten oli kiva heittää Neolle takki niskaan ja lähteä lämmittelemään ennen hiihtoa. Mietin, että miten ladulla ei näkynyt kuin muutama muu hiihtäjä, ei yhtään koiria... Sitten katsoin auton lämpömittaria, -16°C! Hirvaskankaalla oli -11°C kun lähdin... Olen tainnut nähdä jossakin, että -17°C alkaa olla sen verran kylmä skijoring-keli että koiran hengityselimistö ei tykkää. Noo, Neo ainakin veti samaan reippaaseen malliin kuin ennenkin.

Otettiin ihan pieni paussi ensimmäisen 3,2 km kierroksen jälkeen (omat sormet olivat jäässä väärän pukeutumisen vuoksi...) ja sitten sama uusiksi. Kun vastaan tulee niin jyrkkä mäki että vauhti hidastuu reilusti, niin Neo lopettaa vetämisen ja lönkyttelee vierellä mäen huipulle. Pitäisi varmaan kysellä tuohon vinkkejä, vaikka toisaalta idea on juuri oikein: ihmisen pitää koirahiihdossa hiihtää ylämäet niin kovaa kuin jaksaa, ettei koira vedä itseään puhki. Aina pitäisi vaan hiihtää koiran takana ja vetonarun olla kireänä.

"Ota nyt äkkiä se kuva, tässä pitäis jäähdytelläkin..."

Muutenkin ollaan yritetty nostaa lihasvoimaa ja kehon maksimaalista hapenottokykyä (= kuntotasoa) "intervallitreenillä". Tuonne jonnekin on kärrätty valtavia lasteja multaa, jotka nyt ovat tietysti lumen peitossa ja tarjoavat voimaharjoitteluun hienoja mäkiä ja kukkuloita. Ollaan käyty lenkkien lomassa siellä pyörimässä niin, että heittelen Neolle lumipalloja tai keppejä ja Neo noutaa niitä. Ylös ja alas ja sivuille, rinnettä horisontaalisesti ja rinnettä vertikaalisesti... Huomautus vain jos joku nyt innostuu tuosta rinnetouhusta: luminen rinne on maastona niin raskas, että varsinkin alkuun on oltava varovainen. Innostuneen koiran lihakset menevät helposti maitohapoille, jolloin koira kokee kipua rinteessä ja saattaa myös yhdistää sen kivun itse touhuun (lähde). Että silleen vähitellen ja varovasti!

Up and down and up again

Näin pitkät sepostukset onnistuin laatimaan yhden illan perusteella :D Upeaa. No kerronpas kuitenkin vielä torstaista kun oli hurjan vaikeat agilityt. Fyysisesti rata oli siis niinkin monimutkainen kuin kolme hyppyestettä vierekkäin. Niin vaan pari vuotta treenanneetkin puhelivat, että koskaan ei ole näin vaikeaa ollut... :P Alla kuvioita, joita harjoittelimme. Aina pysyttiin tavallaan yhdellä ja samalla ohjauspuolella, ja omalla keholla, käsillä ja liikkeellä piti saada koira sitten hyppäämään esteet oikealta puolelta. Huh! Serpentiiniksikin tuota viimeistä kutsutaan.

Ensimmäisessä kuviossa ohjaaja vähän niin kuin peruutteli esteiden välit ja käänsi sitten rintamasuuntaa esteelle ohjatessa. Vaikein oli Neon kanssa ehkä tuo keskimmäisin, jossa Neo hyppäsi esteet niin pitkälle minua kohti että en ehtinyt ohjaamaan takaa kiertämistä. Serpentiini opittiin nopeimmin, vaikka lopussa tulikin pientä törmäyskurssia ohjaajan ollessa kovin hidas... Loppuun otettiin vielä kepit. Neo menee kuulemma tosi notkeasti niitä, keho taittuu kuin parhaallakin latinolantiolla! ;D Olen itsekin katsellut, että jotenkin sen tyyli poikkeaa muista isoista koirista.

Tuossa vielä lopuksi toissayön taideprojekti. :P Ei kannata katsella pentuvideoita jos joku biisi on soinut päässä pari päivää... Suosittelen katsomaan ihan Youtube-sivulta + vaihtamaan laadun oikealta alareunasta korkeammalle, jotta näkeekin jotain noista wanhoista pätkistä. Eli klikkaa videon nimeä yläreunasta!