Oli virkistävää varmasti sekä minulle että Neolle olla treenaamatta puolitoista viikkoa. Ja vielä erossa toisistamme. Tosin tämä reissu taisi vähän laskea treenimotivaatiotakin, on ollut vähän "why bother" fiilis.... Kaikki tuntuu hauskemmalta niin kauan kuin ei ole kisatavoitteita.
Neon ruokahalu on edelleen pysynyt kesästä asti yhtä hyvänä. Ennen ruokakupin kanssa treenaamisessa ei ole ollut järkeä, mutta nyt kun päätin kokeilla naudan mahan kanssa niin herranen aika kun äijä yritti! Kyllä oli intoa tekemisessä ja tsemppi vaan nousi jos ei heti hyväksynyt suoritusta. Noutoa ollaan harjoiteltu tunnarikapulan kanssa niin että Neo itse tarjoaa kapulan nostoa ilman käskyä ja palkkaan siitä. Multahan meinaa lähteä sormet irti kun herra on niin nälkäinen kaveri nykyään.
Tajusin myös, kuten yllä näkyy, että olen vahingossa saanut opetettua Neolle oma-aloitteisen irtoamisen takapihan ovella. Tätä voi kivasti käyttää hyödyksi pikatreeneissä. Tuo punainen lelu on myös sellainen, jonka kanssa on ikuisuus vain leikitty noutoa (Neon lempipuuha) eikä tehty mitään tottishinkkauksia - huomaa, että Neo on "vapautuneempi" kun tietää miten homma toimii tuon kyseisen lelun kanssa eikä se mällää lelua noudon loppumatkasta kuten yleensä. Ehkä siihen vaikuttaa myös lelun muotoki, mutta mielenkiintoinen asia sinänsä.
 |
| Happy Birthday Panu!! |
Perjantai-iltana startattiin tokon ALO/AVO -yhdistetty kurssi Laukaassa. Aika meni lähinnä siihen, että katsottiin kunkin lähtötaso arvioimalla seuraamisen laatu. Mua vähän kauhistutti tehdä juuri se liike lähes kymmenen ihmisen edessä, mikä meni vikaan kokeessa... Ja vielä sama liikkuri arvioimassa kuin kokeessa :D No mutta tehtiin patukka kainalossa ja Neo meni superhienosti, taisi liikkurikin yllättyä että kyllä se homman sinänsä "osaa". Kysyi sitten, että paineistuuko koira minusta kisatilanteessa. Varmasti, mutta osaltaan voi olla myös sitä että kun palkka ei ole näkyvillä niin huomio menee helposti häiriötekijöihin -> ahdistuminen -> homma hajoaa.
Paikkamakuu otettiin noin 10 koirakon voimin joten päätin palata koiran luo 1 min jälkeen, joka oli varmasti hyvä ratkaisu ja saatiin onnistunut suoritus loppuun asti. Neo heitti nimittäin välissä kyljelleen makaamaan.. :P Sain sen normiasentoon hipaisemalla kädellä maata. Muista ihmisistä se saattoi näyttää siltä että onpas koira rento, mutta omistajana kyllä tietää että se on vaan sitä hermostuneisuutta.
 |
| Se aika vuodesta, että iltaliivi alkaa olla pakollinen... |
Keskiviikkona harrasteltiin agilitya neljän koirakon voimin. Rata oli ilmeisesti jostain möllikisoista, ei mikään turhan helppo 21 esteen setti.
Eräistä möllikisoista viisastuneena nappasin Neon 2. hypyn takaa matkaan (koiraa kohti, käsi esteen yli) ja se meni hyvin. Muut jättivät renkaan uusinnan (5.) välistä, mutta arvelin ettei Neolla ole siinä ongelmaa joten tehtiin alkuperäisen suunnitelman mukaan, no problem. Ensimmäinen vaikea kohta tuli siinä kun ajattelin tehdä persjätön 8. hypylle - taitaa toimia vain pienillä koirilla tuollaisessa paikassa... Neo siis kiersi esteen takaa. Valssilla homma korjaantui, mutta takaa kiertämisessä oli vähän arpomista (9.) vaikka mielestäni ohjaukseni oli kunnossa. Ei sitten vissiin ollut :P
Keppien jälkeen kokeilin valssilla yhden version 11.-12. mikä toimi, joskin käännös ei ollut tiukka. Yhdelle koirakolle vinkattiin sylkkärin (= sylikäännös) käyttöä ja kokeilin sitä myös Neon kanssa tuohon. Toimi niin tyylikkäästi kuin voi, ottaen huomioon että ohjaaja ei muista aiemmin juurikaan harjoitelleensa sylkkäriä...
16.-17. väliin tein valssin ja Neo sai sinne toki älyttömät vauhdit 14. ja 15. hypyiltä, joten pitkäksi meni käännös. Aina ei voi muistaa hidastamiskäskyä... *viheltelyä* Kokeiltiin myös keinua joka meni paljon reippaammin kuin aiemmin! Nyt kun Neo vielä tajuaisi liikkua hieeeeman enemmän keskellä ennen pysähtymistä/hidastamista. Oli myös kiva, että äijä tajusi mennä siihen vaikeampaan putken päähän loppuradasta (20.) - vedin vähän vastakkaisella kädellä renkaan jälkeen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti