Agility meni viime viikolla vähän paremmissa merkeissä, ei tosin käyty kuin Saarijärvellä torstaina. Tehtiin 1. luokan rataa pätkissä, josta kuva alhaalla. Näyttää aikamoiselta sekamelskalta, mutta ohjauksen kannalta siinä ei oikeastaan ole "erikoista" kuin takaa leikkaus (ensimmäinen X ohjaajan reitillä 5. esteen jälkeen) ja valssi (toinen X 10. esteen jälkeen). Pituusesteelle asti (5.) homma meni ihan mallikkaasti, mutta siinä tuli sitten ensimmäinen kiertäminen. 7. esteellä käytin lelua auttamaan hypyssä, kun siinäkin tuli ensin kiertäminen. Pöydälle menossa oli vauhtia, mutta Neo pysyi hienosti paikallaan vapauttamiseen asti.
Puomi mentiin ensimmäisellä yrityksellä niin vauhdilla, että tärinä ei tainnut tuntua mukavalta. Neo ei nimittäin oikein suostunut tekemään puomia uudestaan hitaammin. Auteltiin herkuilla ja pidin pannasta kiinni, mutta herra oli hyvin jännittynyt. Tuossa vaiheessa Neo alkoi olla jo keskittymisen kannalta aika puhki, en tiedä kauanko oltiin käyty rataa läpi... Varmaan 15-20 min? Ilme oli sellainen, että aivot ylikuumenevat. 12.-14. esteet menivät nätisti, mutta Neo teki stopin 15. esteelle. Otettiin sitten kaikista puomin jälkeisistä hyppyesteistä riman toinen pääty alas maahan. Teimme siis koko tuon radan kerralla putkeen ja tämä oli mielestäni hieman liikaa, ajanpuute taisi estää kahden pätkän ottamisen.
Torstai-iltana Neolle ei sitten maistunutkaan ruoka ja se aivasteli ihan koko ajan. Herra vaikutti seuraavanakin päivänä aika vetämättömältä eikä ruoka taaskaan maistunut, joten lillutettiin lihapullan palasia vedessä, johon oli lisätty vitamiineja. Sieltä se noukki lihapullat ja sai samalla vähän nesteitä sisään. Panu syötti Neolle "oikeaa ruokaa" sitten kädestä pitäen... Jauheliha ei maistunut, mutta makaroni sitäkin paremmin. Hyvin outoa. Päätin, että lauantaina emme lähde agilityyn jos Neo nyt tosissaan on kipeä. La-su Neo oli Panun vanhempien luona mökkilomalla ja sielläkään ei ruoka oikein maistunut lauantaina. Kuulemma oli vain nukkunut ja ollut hyvin rauhallinen, epä-Neomainen. Ulos se kyllä oli lähtenyt aina mielellään.
 |
| Mitäpä sitä ei koiran eteen tekisi... |
Sunnuntai-iltapäivänä ruoka oli jo vähän maistunut, joten mietin lähdemmekö palveluskoirien tottikseen. Päätettiin sitten kuitenkin lähteä kun kuumetta ei koiralla (ainakaan minun mittaustaitojeni mukaan) ollut. Neo olikin tosi hyvin kontaktissa + teki innokkaasti hommat, vaikka loppuillan sitten taas vaikutti väsyneeltä. Tottiksen alkupätkän aikana en oikein kokenut saavani vinkkejä, joten nähdessäni että treeniaikaa oli vielä vartti ja kentällä vain 2 koiraa, kysyin pääsenkö vielä tekemään Neon kanssa toisen pätkän. Pyysin tällä kertaa erästä belgianpaimenkoirien MM-kisoissa IPO-puolella kisaavaa henkilöä katsomaan meidän touhuja ja ai että saatiin hyviä huomioita!
Seuraamisen suhteen: laajaa ympyrää vastapäivään, palkka oikeaan käteen/takataskuun ja palkkaus taakse. Ja saan liikuttaa kuulemma sitä vasentakin kättä kävellessä... ;) Sivuasentoa voisi treenata ihan apuvälineillä, sillä aina kun mahdollista pitäisi pyrkiä siihen että palkka ei ole näkyvissä. Eli laitetaan homma koiran lihasmuistiin seinää tms. lautoja apuna ja "pakotteena" käyttäen. Olen aiemmin vähän halveksunut tuota ja ajatellut, että sitten kun ei otetakaan enää apuvälineitä koira ei tiedä mitä tehdä. Mutta nyt tuo testaukseen jos sillä kerran MM-tasolle pääsee! ;D
Saatiin myös ko. hlöltä kehuja siitä, että meillä on hyvä suhde Neon kanssa ja se on hyvin kontaktissa + tekee mielellään mitä siltä pyydän ilman houkutteluja. Kuulemma myös hyvä hermorakenne, vissiin tullut vastaan mustia belgejä joilla vähän kilisee päässä... ;) Mulla menisi kyllä hermot jos oma koira piippailisi treenatessa. Saatiin myös hyviä vinkkejä oikean tunnetilan luomiseen liikkeissä.
Viitisen päivää siinä meni, että ruoka ei maistunut Neolle. Juuri kun aloin selvittää, että pitäisikö Neo viedä eläinlääkäriin, niin herra tuli viereen sillä ilmeellä että "Eikö ois ruoka-aika?". Ja sitten ruoka maistuikin oikein hyvin. Huoh?! :P Me no understand. No mutta hyvä näin, pienellä annoksella aloiteltiin taas kulinaariset nautinnot ja herra on oma energinen itsensä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti