Hiiiirrrveesti asiaa + Neo K-S belgien "Vuoden näyttelykoira"

Hiding in the bushes - you're doing it wrong

Blogi on nyt jäänyt vähän hiljaiseloon kun meikäläisellä alkoi työt, nimittäin uusi ura tohtorikoulutettavana! PsT here I coooome! Kuten Florence and the Machine asian ilmaisi, "Dog days are over" ja tämä varmaan näkyy myös Neon kanssa touhuamisessa ja kouluttamiseen jäävässä ajassa. Varoitan, postaus saattaa olla nyt vähän pitkä, mutta kukaanhan ei pakota lukemaan tätä... ;D

Tottis/TOKO-kuulumisia viime viikolta: treenattiin taas belgien kanssa ja aikaa tuntui olevan ihan mukavasti kolmen ohjaajan voimin. Neon kanssa kokeiltiin ekaa kertaa TOKO:n alokasluokan hyppyä, niin että laitettiin pallo esteen toiselle puolelle. Sitten "muka" laitettiin taas pallo, mutta palkattiinkin vasta kun se oli hypännyt yli. Tavoitteenahan liikkeessä on, että koira hyppää käskystä esteen yli ja jää paikalleen odottamaan toiselle puolelle. Ohjaaja sitten palaa koiran vierelle.

Lisäksi touhuiltiin paljon muuta; luoksetulon paikkoja, liikkeestä stoppeja, sivuasentoa ilman vihjeitä ja parin askeleen seuraamisia. Maahanmeno ollaan nyt saatu tosi nopeaksi, sama pitäisi saada istu-käskyyn... Loppuun otettiin 2 x paikkamakuu, toisella kertaa menin jo vähäksi aikaa piiloon A-esteen taakse. Neo oli tällä kertaa aika virittynyt, mutta malttoi odottaa nätisti koko ajan + paluussa odotti sivu-käskyn. Vahingossa tein aika ultimate challengen, kun nakin palanen tippui Neon etutassujen väliin juuri kun jätin sen makaamaan. :D Mutta se OLI vielä siinä kun vapautin Neon! Hah!

Tuon aivotyöskentelyn jälkeen lähdettiin koirahiihtovuorolle. Tämä oli juurikin se "lumimyrskypäivä", lämpötila oli nollassa ja ladulla oli jonkun verran lunta. Ei muita koirahiihtäjiä, yksi ei-koirahiihtäjä. Tämä tosin saattoi johtua siitäkin, että hiihtovuoron kellonaika oli salaa muuttunut! Eh... Sopiva kommentti suuhuni olisi voinut olla "Enhän mä lähtenyt hiihtämään, että joutuisin HIIHTÄMÄÄN!" :D Oli tosi raskasta ja selkä märkänä sai lykkiä eteenpäin. En tiedä oliko homma Neollekin raskasta, lähinnä minusta näytti siltä että se oli sunnuntaikävelyllä ja naureskeli minulle jolkotellessaan löysässä hihnassa ylämäet... Tällä kertaa ei siis vauhti pelottanut ollenkaan, toivoin sitä kovasti lisää.

Soittelin muuten huvikseni Äänekosken ulkoilualueiden hoitajalle ja sain luvan koirahiihtää ihan oman paikkakunnan laduilla milloin vaan. Olisi voinut soitella aikaisemminkin eikä ajella aina 30 min Tikkakoskelle... :P Myöskin, minulla oli jonkinlaisia ajatuksia 10.3 Äänekoskella järjestettävistä valjakkokisoista. Olisi ollut ihan hauska osallistua muuten vaan, mutta pää perusteli monelta kannalta että ei kannata: "ollaan vasta aloitettu harrastus", "ei se Neo niin kovaa vedä", "onko järkee jos ootte viimeisiä, masentaa vaan..." :D Voi että... Eikä nyt ole ollut energiaakaan lähteä ladulle enää töiden alettua. Että ei kai me sitten...

Mitenkäs ne viime viikon agilitykuulumiset meni... Erittäin huonosti. Niin, ensinnäkin torstai meni sillä tavalla puihin että annoin Neolle naudan ruston edellisenä iltana ja Neolla oli sitten vähän maha löysänä seuraavana päivänä. Vaikka lämmiteltiin huolella ja Neo teki kakat, niin se kakkahätä iski myös kesken treenien. Keskittyminen oli sitten mitä oli, eihän sille voi mitään että ei varmaan koirastakaan kivalta tunnu kipeällä mahalla hypellä esteitä.. :\ Lopussakin kolmen esteen kaartuvassa hypyssä, josta piti tehdä valssi putkeen, Neo väisti kovasti viimeistä estettä. Sitten kun vielä mokasin sanomalla (nätisti) "Eeeei" niin sehän masentui ja luovutti kokonaan, ei halunnut hypätä edes ensimmäistä estettä. Voi toista, olisi voinut pitää lepopäivän mutta ei se maha niin pahalta päivällä vaikuttanut.

"Sitten se karhu hyökkäsi suoraan kohti!"

Vähän samaa oli sitten havaittavissa lauantain agilityssä. Tehtiin aluksi serpentiiniä putken jälkeen kolmella esteellä, hypyt olivat vähän vinottain eivätkä ihan "pystysuoraan". Neo väisteli esteitä todella paljon. Niin kuin siihen malliin, että ei enää vaikuttanut osaamattomuudelta/vahingolta vaan tarkoitukselliselta: se melkein väisti jo siivekkeitä joissa rima oli maassa! Aloin miettiä, että yhdistikö se nyt torstain epämukavan olon hyppäämistouhuun... Vai oliko sitten selkä tms. lihakset kipeinä hiihtämisestä ja muusta harrastamisesta. Touhu meinasi alkaa turhauttamaan itseä, mutta yritin kyllä kovasti ettei fiilis välittyisi koiraan. Lopun valssiharjoituksissakin oli säätämistä, ennen kuin tajuttiin vaihtaa herkkupalkka vetonarupalkkaan. Toivottavasti tämä viikko on parempi... *sormet ristissä* Ei olla ainakaan hiihdetty eikä syöty rustoja!

Agilityn jälkeen tehtiin lauantaina haun ilmaisutreeniä pikkuporukalla Äänekoskella. Se menikin hyvin, treeni oli aika samantyylinen kuin viimeksi mutta nyt irtorullina oli kaasuletkun palasia jotka hommasin rautakaupasta. Maalimiehet käyttivät vielä vähän hetsausta, mutta sen voi varmaan jatkossa jättää pois. Rullan voi kuitenkin antaa vielä kädestä suuhun niin ote pysyy hyvänä. Nyt Neolla ei ollutkaan enää niin "löysä suu" kun se muisti, että rullasta vähän taistellaan tuonnin jälkeen. Ilmaisuissa oli kova tahto päästä maalimiehille käskyn jälkeen, mikä on hieno juttu.

Tänään treenailtiin taas belgiporukalla tottis/TOKO-asioita. Piiiitkästä aikaa päätin, että nyt en pyydä ketään erikseen siihen katsomaan ja antamaan vinkkejä, vaan touhuan Neon kanssa niin kuin itse näen parhaaksi. Ihan virkistävää sekin välillä. Otin paljon pallon kanssa palkkausta pikaistumisissa, maahan menoissa ja seuraamisessa. Tehtiin myös muutamat toistot TOKO:n alokasluokan hyppyestettä ja harjoiteltiin luoksetulon paikkaa.

Paikkamakuussa sitten näkyi elämänmuutos :D Eli kun Neo on nyt kolme päivää ollut meidän työajat itsekseen, niin sitä virtaa on kyllä tullut lisää... Kun menin piiloon niin Neo nousi istumaan... Käsimerkistä meni takaisin maahan... Sitten toisella kertaa Neo nousi seisomaan ja alkoi hiipiä minua kohti. Alkoi jotenkin naurattaa tuo äijän omituisuus hirveästi ja Neo käsitti sen sitten niin, että nyt voi juosta luokse :D Ei edes harmittanut kun oli jotenkin niin absurdia käytöstä Neolta. Oi voi... Palataan kuitenkin siihen, että en enää mene piiloon.

Treenien jälkeen olikin sitten Keski-Suomen belgianpaimenkoirien kevätkokous, jossa mm. palkittiin vuoden koirat. Neo voitti "Vuoden näyttelykoira" -kisan ja saimme oikein lahjakortinkin palkinnoksi. Kuvassa näkyvä pokaali saadaan sitten myöhemmin hyllyyn, kunhan se näyttelyversio löytyy jostain... ;)