Juhannusflow

Juhannus 2013

Tokoilua/tottistelua on tullut harrastettua kiitettävästi. Viime sunnuntaina reenailtiin Saarijärvellä ja oli kyllä tosi hyvät sessiot, saa karsittua aina tyhmiä ajatuksiaan pois... ;) Olin ajatellut nimittäin treenata tokon hyppyä niin, että opetan hypyn lyhyeksi ja seisomisen heti lähelle esteen taakse - muiden sanoin "No miksi?". Jos Neo kerran hyppää pitkälle, niin sehän on ihan näyttävä liike jos koira pysähtyy nätisti. Duh, no sitten meillä on sekin liike jo hyvällä mallilla.

Topit (liike seis, koira jää seisomaan paikalleen) ja maahanmenot sujuvat mukavasti edestäpäin liikkeestä. Sitten vaan vähitellen vaikeustasoa lisäämään. Seuraamisessa Neo saattaa korkeassa vireessä ponnahtaa täyskäännöksissä, joten otettiin hihnan kanssa pari vasemmalle käännöstä ja pari täyskäännöstä. Itse seuraaminen meni tosi nätisti ja oikeassa paikassa 100% keskittymisellä, mutta sivuasennoissa Neo alkoi katsella välillä muualle paikallaan. Mietittiin sitten että mikä siihen auttaisi, pakotteista taitaa painostua liikaa, että täytyykö vaan nostaa patukalla sitten. Muutenkin liikkeiden aloituksessa on vähän säätöä ennen perusasentoa, mihin voi kiinnittää huomiota.

Loppuun otettiin paikkamakuu, meillä kun oli pidempi aika viime kerrasta niin kävin välillä palkkaamassa Neon. Kokeiltiin myös treenien lopuksi ohitusharjoituksia kun Neo tahtoo lenkillä aina 2 m ennen vierasta koiraa tempaista kaveria kohti, vaikka mikä nakki/pallo olisi houkuttimena. Ei onnistunut, Neo seurasi kiltisti vierellä... Se vaatii näköjään sen ihan vieraan koiran, mielellän pienen ärripurrin. :)

American beauty

Maanantainakin pidettiin pienellä porukalla omat tottikset. Kokeiltiin taas alkuun saadaanko ohitusharjoitus, missä pääsisin korjaamaan Neo ryntäilystä, mutta taas se meni nätisti... Ei onnistu huijaus, ei. Varsinaisessa treenissä otin ensin Neon kanssa pari sivu-käskyä ja herra oli hyvin kontaktissa sillä kertaa. Hihnanpätkän kanssa sitten yritin estää pomppua täyskäännöksessä, mutta täytyy treenata sitä kun tahtoo ihmislaji olla hidas belgiin verrattuna... Toisella pätkällä otin pari toppia, maahanmenoa ja luoksetuloa lyhyeltä matkalta. Luoksetuloissa pitää katsoa, että palkkaan tasapuolisesti tai yhtä aikaa molemmilla käsillä, jotenkin olen ehkä lipsunut siitä. Ehkä!

Keskiviikkona reenailtiin harrasteryhmän kanssa alla olevaa agilityrataa Äänekoskella. Ekalla kierroksella mulla oli vähän vaikeuksia ehtiä ohjaamaan herra tuulispäätä oikein, pahin väli oli ehtiä ohjaamaan 9. ja 10. välissä takaa kiertäminen. Toisella kierroksella tehtiinkin sitten nollarata (= ei yhtään virheitä), joka tuntui tosi mahtavalle :) Keppejä ja keinua otettiin myös pari kertaa.

Saarijärvellä treenattiin agilitya torstaina ja tapahtui sama homma, ensin hinkattiin paria kohtaa ja sitten vedettiin nollarata. Ohjaaja kommentoi, että aletaan olla jo kisavalmiita! Voi kauheeta. Me aloitettiin agility sillä mielellä, että se olisi vaan kivaa touhuamista yhdessä, ei paineita, ei me koskaan minnekään kisoihin ainakaan... :P Nopeasti on 8 kk mennyt. Katsotaan vaan, niin ensimmäiset viralliset kisat minne me ikinä mennään on sitten agilitykisat. Who would have thought.

Facebookissa eräässä pk tottisryhmässä oli keskustelun aiheena mikä on koiran suorituksessa tärkeintä kokeessa, ja porukka alkoi sitten puhua flowsta. Toteamus oli, että se on erittäin harvinaista, esim. "Kisatessa hevosilla olen kerran kokenut tämän tunnetilan maastoesteralle kisoissa, koiran kanssa en vielä kertaakaan." ja "Itseasiassa oon saanut kokea sen kahdella koiralla eri tapahtumissa...ja siitä saan kyllä olla aika kiitollinen. Ne on hienoi hetkii jotka ei toistu läheskään jokaisen koiran kans, vaikka kuinka kouluttais ja olis ahkerana." Itse voin todeta tähän, että agilityssa on päässyt joskus flow:n tilaan - muissa koiralajeissa en vielä ole niin täydellistä uppoutumista saavuttanut. Ehkä se johtuu siitä, että vauhdin ollessa kova ei pystykään miettimään asioita vaan täytyy vain tehdä niitä. Saavuttaa synkronia koiran kanssa, missä kumpikin lukee toistaan pienistäkin vihjeistä ja yhtäkkiä onkin tehty parinkymmenen esteen nollarata. Mahtavaa :)

Häjyt!

Juhannus meni tosiaan mukavissa merkeissä, Neokin pääsi mökkeilemään Viitasaaren suuntaan kera wanhojen tuttavien. Koirakavereita oli viikonlopun aikaan Nemi-neiti ja pari cockerspanielia; aikuinen narttu ja ihan pieni pentu. Pentu ei paljoa kiinnostanut, mutta nartun selkään olisi pitänyt koko ajan päästä ja narttu tästä aina kovaäänisesti sitten kielsi. Aijai korvia :D Jossain vaiheessa Neo myös kuuli mökillä jonkun paarman/kärpäsen/ampiaisen ja päätti viettää tunnin metsässä kuusen alla... mutta tyylinsä kullakin. Tänään kokeiltiin hieman vastaehdollistamista sekä aidolla vangitulla kärpäsellä että Youtuben kärpästen surinalla, mutta nuo eivät ihme kyllä aiheuttaneet oikeastaan reaktioita. Tarvitaan siis aito, vapaana lentävä kärpänen...

Ai oliko tämän rasian sisällä jotakin pelottavaa?