Pieni hyökkäilevä piski ja belgialainen niskaote

Jeijei. Mitäs meidän viikkoon, otetaan agilitykuulumiset ensin. Saarijärvellä tehtiin taas jotain 2. luokan tasoista rataa jossa oli 26 estettä, näin 3 pv myöhemmin muistan (ehkä) noin 15 niistä kuten alla olevasta mallikuvasta huomaa... :P Neo on muuten alkanut haukahtelemaan agilityssa! Ensimmäiset haukut tulivat tuossa pari viikkoa sitten kun täytyi tehdä joku tiukka käännös. Vihdoin ymmärrän miksi agilitykoirat haukkuvat, Neolla se ainakin tarkoittaa että "Ei **ttu, et voinu aikaisemmin sanoa?!" Haukut sain alla olevassa radanpätkässä aina esteellä 7, jonne Neon mielestä ei olisi tarvinnut jarruttaa putkesta tulon jälkeen... Muutaman kerran sitä hinkattiin niin että peruutin kohti estettä ja sitten Neokin ymmärsi, että on fyysisesti mahdotonta tehdä noin tiukka käännös ilman hidastamista... ;) Kontakteissa Neo hidasti kivasti käskystä ja kisoissa ei olisi virhettä tullut, mutta toivoisin silti että se A:lla pysähtyisi kokonaan. Täytyy varmaan ottaa naksutin käyttöön.

Laukaassa tehtiin eilen alla olevaa hyörinää ja pyörinää, jätin ohjaajan kuviot pois ja punainen viiva on samaa jatkuvaa koiran rataa. Vähän selvempi häkkyrä kun vaihtaa välillä väriä. Neo meni loistavasti kuviota eikä mieleen tule paljon moittimista, käännökset hypyn jälkeen (3 & 5) voisivat tietysti olla tiukempia. Tehtiin myös kolmella hyppyesteellä eteen lähetystä ja sitten niin, että ohjaaja juoksi vierellä, viimeisellä hypyllä otettiin tiukka käännös ja tultiin kaksi hyppyestettä takaisin. Neo tiukentaa kurvit paljon paremmin kun heti hyppy-käskyn jälkeen huudahtaa "täällä!".

Agilityn jälkeen mentiin eilen ilmaisutreeneihin. Saatiin hyviä vinkkejä touhuun lähinnä oman säätämiseni kannalta, en muistanut että sääntöjen mukaan liinaa saa pitää kädessä ja sehän on tietysti helpompi kuin tunkea sitä taskuun ja alkaa selvittelemään liinaa koiran tullessa kohti... Nouto pitää nyt saada tosi vahvaksi, joten jatkossa jätetään pois kaikki tottistouhu (sivulle menot ja seuraaminen) ilmaisutreeneistä ja mennään vauhdilla ja innolla vaan eteenpäin. Neo nouti rullat paljon paremmin kuin viimeksi, parasta on että liikun taaksepäin enkä sivulle kun se tuo rullaa takaisin. Taisi jäädä vielä kysymykseksi mikä on paras tapa maalimiehelle antaa rulla, itse olen sitä mieltä että jos sitä pidetään kädessä paikallaan niin Neon perseilymahdollisuus kasvaa... ;P Miesten luona homma hoidetaan nopeasti, mutta naisten luo voi Neon mielestä jäädä joskus flirttailemaan... Välillä mietin, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa haukkumisilmaisulla mutta Neo on kuulemma vapautuneemman näköinen kuin ennen. Eiköhän se sitten ole hyvä.

Nyt on ollut ihanan aurinkoisia päiviä käydä hiihtämässä. Päivitin Neon Hurtan x-valjaat kunnollisiin vetovaljaisiin kun noilla nyt kerran käyttöä on ollut, nyt on koko vetosetti Non-stoppia ja kyllä kelpaa. Kaula-aukko on 7-koossa aika nafti, voi olla että 8 on paras belgille mutta me nyt mennään tuolla. Alla lisäksi muut ostoskoriin tarttuneet tavarat, nykysäännösten mukainen 1 kg noutokapula (tilasin muuten vahingossa kaksi, mutta onneksi koiraihmisille nuo kelpaavat niin möin eteenpäin), parit palkkapallot (kiitos Minnalle lussupallo-vinkistä, näyttäisi kelpaavan Neolle vaikka en tiedä onko tuo juuri se aito!) ja tottikseen uusi patukka (joka kuvakulmasta johtuen näyttää isommalta kuin onkaan).

Kuvasta jäi näköjään pois lampaanrasva, kun hiihtää reippaasti niin tarvitsee extraenergiaa eikös niin... ;) Perjantaina hiihdeltiin Nemi-neidin seurassa 5 km ja tänään 8 km. Parasta on hiihtää juuri viikonloppuna "ruuhkassa" kun edellä menevät toimivat Neolle jäniksinä. Joku idiootti tosin päästi tänään pienen rakkinsa irti kun olimme tauon jälkeen lähdössä jatkamaan matkaa Neon kanssa, kuulin vain huutoa ja takaa hyökkäsi pieni koira Neon kimppuun. No Neohan otti sen ns. belgialaiseen niskaotteeseen vakuuttavin äänin, säikähdin jo että nyt on pieni koira mennyttä... Viimein nainen sai sitten koiransa kiinni. Eipä pyydellyt anteeksi tai mitään, siinä jatkoivat HIIHTOLADULLA kävelemistä. Olisi pitänyt vähän ohjeistaa, että jatkossa nainen voisi pitää parempaa huolta koirastaan jos haluaa sen säilyvän hengissä. Kaikki koirat eivät ole ihan yhtä suvaitsevaisia kytkettyinä kun vieras koira säntää niitä päin takaa...

Loppuun vielä video, jolla pulssi laskeutuu tuosta tapahtumasta puhumisen jälkeen...:

Hanna Närhen tottispäivä 16.3.2013

Ennen tämän päiväistä tottisantia kerrataan kuitenkin viikon kuulumiset. Keskiviikkona treenattiin tottista viimeistä kertaa belgien kanssa hallilla ainakin näin säännöllisten viikkotreenien merkeissä. Paikkamakuu meni taas mallikkaasti, kävin aina vähän kauemman aikaa piilossa kuin aiemmin. Olen oikein iloinen siitä, että enää pitkään aikaan ei ole tarvinnut jänskätä nouseeko Neo omin päin istumaan kun mennään takaisin koirien vierelle.

Hyppyeste oli taas korkeammalla ja tuolla kertaa palkattiin vain siitä kun Neo meni puhtaasti yli (tassut eivät hipaisseet ylintä lautaa). Avustaja täytti namikippoa toisella puolella ja Neo hyppeli siinä edestakaisin. Treenattiin myös lyhyesti seuraamista, olen huomannut että nykyään Neo saattaa välillä painaa jalkaa vasten mikä varmaan johtuu meidän ympyrätreenistä. Toisaalta ihan kiva, toisaalta pitää varoa ettei tuo kovasti lisäänny. Lisäksi mietittiin kapula-asioita pitkästä aikaa, aiemmin ongelmana on siis ollut se että Neo alkaa pyöritellä kapulaa suussaan jos joutuu istumaan paikallaan. Monenlaista on ehdotettu: kuonosta pitämistä, heti palkkaamista kun vaan on hetken pyörittelemättä, kapulan pitämistä liikkuessa, kapulan vaihtamista ym. ym.... Saatiin vinkki naksuttimen käyttöön ja mitäs kävikään kun kotona kokeilin:

Otettiin myös luoksetuloa, vähän seuraamisessa peruuttamista ja yksi eteen lähetys. Häiriöteema oli tuolloin keskiviikkona pallot: yhdessä vaiheessa Neo hypnotisoitui kun kauempana heiluteltiin palloa ja ensimmäisessä eteenlähetyksessä se meinasi lähteä vieressä samaan aikaan hyppyesteen yli lentäneen pallon perään... Noh kiellolla suunta kaartui takaisin ja eteen lähetyskin saatiin tehtyä hienosti kun kävin heiluttelemassa patukkaa. Kuulemma Neon juoksu näytti vain siltä, ettei se oikein käyttäisi takajalkojaan? En ole kyllä huomannut tuollaista eikä agilityohjaajakaan huomannut mitään poikkeavaa seuraavana päivänä kun pyysin tarkastelemaan asiaa.

Siitäpä hyvä aasinsilta agilityyn, torstaina liidettiin taas Saarijärvellä. Alla harjoittelemamme rata kahdessa osassa, jotta ohjauskuviot näkyvät selvemmin. Ohjaus alkoi niin, että ohjaajan selkä oli kohti 2. estettä ja oikea käsi aloitti ohjauksen. Kun koira oli edennyt tarpeeksi käsi vaihdettiin vasempaan ja ohjattiin 2. este ja putkeen - tässä sai olla tarkkana ettei vaihtanut kättä liian nopeasti, muutoin koira lähti kiertämään estettä takaa. Sitten hemmetin moisella kiireellä ennen koiraa putken suun vasemmalle puolelle ja 5. esteen edessä valssi. 4. & 5. esteellä tuli muistaa, ettei käsi ollut liian korkealla jotta koira ymmärtää tehdä tiukan käännöksen.

Radan loppupuoliskossa haasteena oli lähinnä oikeaan putken suuhun ohjaus. Mielestäni oma ohjaukseni oli ihan pyllystä, mutta ihme kyllä Neo tajusi aina oikean putken suun :P Vasemmalla kädellä siis ohjaus 10., kun koira tulee ulos sitä ohjataan hieman kauemmas vasemmalla kädellä ("älä mene 10.!") ja sitten tehdään minivalssi, jotta oikea käsi saa ohjattua putkeen 11.. Lopussa on sitten takaa kiertäminen joka meni näppärästi. Neo meni hirmu upeasti radan ja on kuulemma kehittynyt tosi paljon :)

Loppuun otettiin vielä takaa kiertämistä takaa ketjuttaen. Eli ensin jätettiin hyppyesteen siivekkeen taakse lelu ja Neo sai hakea sen, sitten sama yhden hyppyesteen takaa, kahden hyppyesteen takaa ja lopulta putki -> hyppy -> hyppy -> takaa kiertäen hyppy. Neon ilme oli paras kun ei ekaa kertaa jätettykään lelua siivekkeen taakse... Muut koirat menivät iloisesti etsimään että missähän lelu on, Neo katsoi kauempaa että ei siellä mitään ole ja pysähtyi tuijottamaan minua näin:

Perjantaina päätin olla hc-koiranomistaja ja poimin kauppareissun yhteydessä cittarista myös kokonaisen naudan maksan. Reippaat ja rehdit ihmiset käyttävät siis esim. kuivattuja maksapaloja koulutusherkkuina, eikä mitään teollisia nakkeja/lihapullia/juustoa eikös niin... ;) Alla pääsette seuraamaan tätä mielenkiintoista prosessia: ensin maksaa keitetään n. 20 minuuttia (jos et paista enää uunissa voi keittää kauemminkin), tämän jälkeen se leikataan pienemmiksi paloiksi ja kuivatetaan uunissa joko 50 ºC yön yli tai n. 150 ºC 1-2 h.

Raaka maksa

Keittämisen jälkeen

Keitetyt annospalat

Paistetut annospalat

Minä päätin kokeilla nyt niin, että jätin noin puolet maksasta kypsennetyiksi pieniksi paloiksi ja puolet paistoin vielä uunissa rapeiksi. Leikkasin palat niin pieniksi, että hieman vajaa tunti näytti riittävän hyvin 150 ºC:ssä, isoimmat palat olivat tipan "tuoreita" sisältä. Kuivatetut palathan voi sitten helposti pakastaa annospusseihin jos tekee isomman satsin, säilyvät sulatuksen jälkeen pari päivää käyttökelpoisina.

Tarkoituksellisen huono ryhti, jotta näkisi koiran katseen!

No niin! Sitten Hanna Närhen pitämään tottispäivään. Oltiin siis tänään sunnuntaina 16.3.2013 Saarijärven Tehovastus-hallilla treenailemassa klo 10-17. Neon kanssa saatiin kaksi 15 min vuoroa ja ensimmäisessä pätkässä tehtiin häiriötreeniä sekä hieman seuraamista. Oli kyllä niin hc-touhua että ei ole ennen noin pahaa häirintää ollut :P Alla maistiaisia siitä, miten ilkeä Hanna kiusasi Neoa... ;) Perehtymättömille tiedoksi, että ideana tuossa on että koira istuu perusasennossa ja pitää katsekontaktin ohjaajaan häiriöstä huolimatta. Kyllä sai töitä tehdä, mutta kyllä se kannattikin! Opin, että pelkällä äänellä voin ohjata Neon huomiota eikä aina tarvitse nykäistä hihnasta.

Seuraamista otettiin agilityputkista tehdyn "muurin" vierellä ja se meni kivasti. Muistutus: kävele nopeammin! :D Neon on vaikea pysyä mukana jos laahustan hitaasti ja sen seuraamisesta tulee vähän pomppivaa... Myöskin palkka voisi olla vasemmassa kainalossa eikä oikeassa, ettei jatkossa tule keulimisongelmaa. En nyt muista miksi se silloin joskus vaihdettiin oikealle, sekin selviäisi varmaan aiemmista blogipäivityksistä.

Toisessa pätkässä keskityttiin täyskäännösten valmisteluun. Otettiin Neon kanssa seuraamista pylväitä kiertäen ja seurattiin Neon takajalkojen & pepun käyttöä. Hienosti se niitä käyttää tuollaisessa ovaalikäännöksessä, nyt pitää vaan alkaa tiukentaa ja tiukentaa käännöstä. Muista: käännä omaa hartialinjaa ja katsetta käännöksissä! Alla videonpätkää meidän käännöksistä.

Paikkamakuu tehtiin myös niin että Hanna "häiriköi" huudellen asioita. Neo meni alussa vähän vinoon maahan, mutta ohjasin sen uudelleen paremmin ja siellä se pysyi oikein nätisti koko pitkän ajan. Kävin aina välillä pylvään takana piilossa ja käänsin selänkin yhdessä vaiheessa. Eräs mies, jonka koira oli meitä vastapäätä, käveli tosi lähelle Neoa ja liikehti koko paikkamakuun ajan suoraan Neon edessä... Enpä olisi itse häirinnyt ihan noin paljon toisen koiraa ja siksi meninkin sivummalle hänen koirastaan (sivulinjan näkee alla olevassa kuvassa Neon katseesta), mutta onneksi Neo ei miehen kohtituloista pahemmin hätkähtänyt. Leuka meni taas maahan ja häntä heilui kun tuli aika palata koirien viereen... ;)

Komea Neolius taaimmaisena ja nätti Kira-neiti toiseksi lähimpänä :)

Päivä meni tosi nopeasti ja juttuseura oli oikein mukavaa. Kiitos erityisesti hovikuvaajalle! Maksapalatkin maistuivat oikein hyvin Neolle, joten voi olla että niitä täytyy tehdä toistekin. Taskut tosin menivät ihan mähmään... Loppuun vielä parit venyttelyniksit lukijoille:

Parin viikon kuulumiset ja taideteos Neosta

Miten sitä ei ole taas ollut aikaa päivitellä... Kyllä se niin vaan on, että jos meinaa koiran kanssa harrastaa ja vielä pitää omasta kunnostaan huolta niin ne päivät menee suunnilleen: töistä kotiin -> koiratreenit -> omat treenit -> nukkumaan. Tuota tuota, aloitetaan vaikka tottiskuulumisista näin vaihteeksi. Ollaan päästy "taksikyydillä" viimeiset kaksi kertaa belgien treeneihin ja onkin ollut mukava rupatella matkat ja istua vaan.

Viime viikolla en suunnitellut mitä treenaisin Neon kanssa ja se oli vähän sellainen sekametelisoppa. Treenattua kuitenkin tuli ja paikkamakuu meni kivasti. Tällä viikolla sitten oli jo suunnitelmallisempaa, halusin erityisesti tehdä pk-esteitä kun belgeillä on enää yksi treenivuoro ensi viikolla. Mentiin hyppyä ja A-estettä ihan noin vaan varmuuden saamiseksi, ensin juoksin vähän vierellä ja hypyssä otin myös takaisinhypyn niin että pysyin lähetyspaikassa. Lisäksi tehtiin luoksetulon paikkaa niin, että laitoin agilitymuurin palat ohjaamaan ja yritin olla avustamatta käsillä. Se menikin ihan kivasti kun Neo alkoi hoksata idean. Seuraaminen menee mukavasti nykyään kun olen treenaillut palkka oikeassa kädessä. Paikkamakuukin meni rivissä taas hyvin, kävin noin kolme kertaa piilossa ~ 5-10 sek ja Neo pysyi makuuasennossa. Leuka tosin kävi taas maassa kun koettiin niin rangaistuksena tuo tylsä touhu... :P

Tänään oltiin pitkästä aikaa K-S Palveluskoirien tottiksessa ja saatiin taas MM-tason avustusta. Ensin Neo oli aivan -.- kun mentiin kentälle, mietin jo että voi ei väsyikö se noin paljon kun hiihdettiin päivällä jäällä. No ei se sitten väsymystä ollutkaan vaan kakkahätä, energisyys tuli sitten ulkoreissun jälkeen takaisin... :D Saatiin ohje, että seuraamisessa palkan voi jo siirtää oikeaan kainaloon ettei se vilku sieltä käden heiluessa. Myös seuraamispätkää voi vaihdella, äkkikäännöksiä ym. ennalta-arvaamatonta jottei koira tylsisty touhuun. Lisäksi saatiin tosi hyviä vinkkejä seuraamisessa peruuttamiseen ja ylipäätään takapään käyttämiseen - näihin nyt kotitreeniä. Saatiin hyvää opastusta myös luoksetuloon, en ollut aiemmin tajunnutkaan että Neo osaa sen paikan niin hyvin! Jujuna vaan, että otetaan askel kerrallaan taaksepäin eikä niin pitkää matkaa kuin minä olen yrittänyt :) Duh.

Mitäs agilityssa sitten. Touhu on sujunut ihan mukavasti, ehkä tämän hetken haasteet ovat tiukoissa hyppykäännöksissä ja jarruttamisessa. Alla joitain radanpätkiä joita (ehkä) muistan viime viikoilta. Laukaan radat muistaa paremmin kun ne ovat niin simppeleitä, mutta Saarijärvellä tehdään vaikka minkämoista pätkää :) En tiedä keitä nämä kuvat nyt niin perinpohjin kiinnostavat, mutta ideana on lähinnä jättää itselle muistiin näitä ratoja jos erehdyn vaikka toisen koiran kanssa joskus agilityn aloittamaan... Tai muuten vaan haluan treenata tiettyä ohjauskuviota.

Tässä ylhäällä joitain Saarijärven viime viikon juttuja. Hankalinta meille oli, että 3. esteelle piti jarruttaa vauhtia, että ei mennyt ihan vieressä olevasta putken suusta ohi. A-este myös houkutteli kivasti siinä putken päällä, tosin Neo ei sinne tainnut erehtyä. Lähetin siis koiran niin että olin jo valmiina 3. esteellä jarruttamassa. Alkuhuomio oli, että Neo ei paljon jarrutusohjeista välittänyt... :D Se tykkää vetää hypyt pitkiksi. Kyllä se sitten ideaa hoksasi kun palkkaa heitettiin naamaa kohti. Toinen hankaluus oli 5. esteelle ohjaamisessa kun kokeiltiin jotain erikoista ohjauskuviota, enpä muista oliko sillä nimeä... Koiran kanssa oli sama rintamasuunta esteen vierestä ja sitten ohjattiin molemmilla käsillä tiukka käännös. Testailtiin myös miten keppien jälkeen ohjataan kauempana olevan putken päähän.

Tämä yllä oleva oli taas Laukaan viime viikon rata, ideana siis takaa kiertäminen. Tuota tehtiin kumpaankin suuntaan ja vaikeinta taisi olla toisessa suunnassa (5. este = 2. este) viimeiselle hyppyesteelle ohjaaminen. En millään meinannut ehtiä siihen ennen Neoa :) 

Ja sitten yllä Saarijärven radan loppupuoli tältä viikolta. Tiukkoja käännöksiä, hyvää treeniä meille :) Erikoista oli lähinnä esteiden takaa ohjaus 3. esteelle ja ohjaukset 4. & 5. esteille. Siinä oli hyvä pitää kättä aika alhaalla esteelle viennissä (minun ainakin), ettei koira lähtenyt kiertämään hyppyjä takaa. 6. Esteellä sai myös olla tarkkana ottamassa vastaan.

Viimeisenä eilisen Laukaan rata, otettiin tiukkaa käännöstä takaisin hyppyesteen jälkeen. Neo tajusi idean tosi nopeasti, mutta hypyt tahtoivat mennä aika pitkiksi huolimatta että minun ohjauskuvioni oli tällä kertaa moitteeton. Tuossa tulee siis kolmen askeleen valssi, jossa ensin oikealla kädellä painetaan maata kohti osoittamaan ponnistuspaikka, sitten astutaan sivulle ja viimeisellä askeleella vaihdetaan ohjauskäsi vasempaan (joka saa muuten pysyä matalalla). Tehtiin kaikkiin suuntiin tuota ja kummallakin putkella. Neon kääntymiseen alettiin saada jo tiukkuutta lelulla, ei sillä varmaan mitään selkäjumeja tms. vaivaa ole kun testattiin yhdellä hyppyesteellä kahdeksikkoa ja Neo teki tosi näppärästi tiukat käännökset. Jos se vaan tykkää mennä pitkälle kun saa putkesta hyvät vauhdit? :D

Eilen käytiin ottamassa ilmaisuja agilityn jälkeen, no se meni meidän osalta ihan plörinäksi... Ajattelin että voisi kokeilla jo sitä, että rulla on maassa maalimiehen vieressä. No Neohan alkoi haukkumaan ekalla maalimiehellä :P Otti siis vanhan ilmaisun käyttöön. Muutenkin Neo tiputteli rullia ja pussaili maalimiehiä ja ilmensi muuta yleismaailmallista rakkautta jota ei treeneissä tarvittaisi. Tää on taas tätä, sitten mietin että oisko se haukkuminen sittenkin parempi... Noh, jos me treenataan nyt tuo nouto letkunpalasilla satavarmaksi kotona ja palataan sitten taas asiaan. Tosin enpä tiedä onko tuossa nyt ongelmaa... Olipahan outo juttu taas, oisko uusi paikka taas tehnyt tepposia kun kyllä se homma on edelliset kerrat luistanut.

Tämä sunnuntai oli kyllä hieno päivä, aurinko paistoi ja oli mahtavaa olla jäällä! Sahailtiin Neon kanssa vähän edestakaisin hiihtäen ja seurattiin kun pojat leijahiihtivät, välillä auttelinkin narujen selvittelyssä. Kyllä tuosta Sports Trackerin mukaan yli 10 km lenkki tuli. Vauhti oli aina paras kun lähdettiin poikien suuntaan (33 km/h top speed!), välillä Neolla menivät vain ukot sekaisin ja se pyrki väärän miehen luo... ;) Neo pääsi vielä lopuksi vetämään Panun pois jäältä kun pojat tosiaan ovat laskettelusuksilla/laudalla ja monot jalassa liitelemässä. Toimin jäniksenä :) Alla vähän vauhtiotosta tämän päivän hiihtelystä, Neo juoksee vähän sivulla kun yritin ohjata ettei mennä ihan poikien lähelle. Pojat pääsivät muuten jopa 50 km/h top speediin.

Loppuun vielä kuva-arvoitus: mitä näette alla olevassa kuvassa?

Meikäläisen arvaus oli Neo juoksemassa armeijan ohi ja lapset ovat tehneet sitten tälle kuvalle jotain sormiväreillä... Mutta väärin meni, tässä on miespuolisen ystäväni hieno teos nimeltä "Does Neo dream of electric sheep?". Inspiraatio tuli ilmeisesti tästä tilanteesta, ehkä se helpottaa tunnistamista...

Artisti itse kuvailee taideteostaan näin:

"niiq eka mietin että neo jahtaa jotai pilleriä

sit en oikei osannu päättää että mitä pilleriä

et haluisko se punaisen vai sinisen

ni tulin siihe lopputuloksee että ehkä molempia

ja niitä sitte yhtäkkiä sataaki

 ja sit siel taustal o ne asekaapit"


Kiitoksia tästä! Näissä taidetunnelmissa kohti uutta viikkoa... ;)

Neon TOP3 oudot tavat

Leijahiihto alkamassa. Itse suosin kuitenkin koiria apuna... ;)

Agilitypäivityksiä taas vaihteeksi. Belgien tottiksiin ei ole nyt oikein jaksanut lähteä töiden alkamisen jälkeen kun pitäisi ajaa töistä Jkl -> Äänekoski (äkkiä koira autoon) -> Jkl (tunnin treenivuoro) -> Äänekoski kotiin. Meneehän tuossa ajan ja kilometrien lisäksi polttoainettakin reippaasti. Saa nähdä jos järjestetään kimppakyytejä tässä joku kerta. Mutta siis, Saarijärvellä tehtiin torstaina taas lyhyempiä 1. luokan radanpätkiä ja touhu oli todella hauskaa! Neo meni taas hirmu hienosti kaikki pätkät, se on kyllä tässä parin viikon sisällä edistynyt ihan hurjasti. Tai sitten sillä on vaikutusta, että Neo on nyt päivät itsekseen eikä saa enää touhuta minun kanssani kaikenlaista. Riittää sitten energiaa ja miellyttämisenhalua tositilanteisiin.

Viimeinen radanpätkä torstaina oli ylläolevan kuvan tyylinen. Täytyy varmaan jatkossa jättää ainakin koiran kuviot piirtelemättä, alkaa mennä niin monimutkaiseksi... ;) Valssi kohdassa X ja siitä 5. esteelle ohjaamaan takaa kiertämisen. Oletus oli, että Neo ei osaa tehdä takaa kiertämistä kun ei olla sitä harjoiteltu ja se on vähän vaativa liike, mutta niin se vaan sen teki... Voi että <3 Myös kepit menivät hienosti, koko pitkä pätkä suorilla kepeillä oikein (käsiavustuksella)! Pitää vaan opettaa Neo hakemaan oikea ensimmäinen väli ilman käsiavustusta sitten. Rengas meni hyvin myös, loppuun otettiin sitten puominpätkällä kiipeilyä. Siinä taas huomasi Neossa jännittyneisyyttä, mutta ei ehkä niin paljon kuin viimeksi. Saarijärvellä on kyllä hauskat treenit! Ohjaajakaan ei kyllästy kun on erilaisia kuvioita.

Laukaassa tehtiin eilen ylläolevaa valssiharjoitusta, tähdet merkkaavat valsseja. Neo meni upeasti rataa ja kyllä tuli ohjaajallekin lämmin :P Elämää helpottaa huomattavasti kun Neo on oppinut hakemaan esteitä enemmän, pystyy luottamaan koiraan paremmin tiukoissa valsseissa joissa pitäisi heti lähteä eteenpäin. Otettiin myös hieman kallistetut kepit Neon kanssa ja herra vipelsi ne ilman mitään käsiohjausapua läpi. Sitten keinuteltiin taas keinussa keskikohdalla, siinä täytyy pitää pannasta kiinni tai Neo hyppää pois välillä. Jännitystä ilmassa. Mutta siis tällä hetkellä agility kyllä sujuu todella hienosti, enpä olisi arvannut miten pitkälle päästään puolessa vuodessa.

Tänään sunnuntaina otettiin ilmaisutreenit kolmen koiran voimin. Neo haki rullia ihan mukavasti, mitä nyt naispuolinen maalimies oli niin ihana että piti hetki hengailla siinä välillä... ;) Mieheltä lähdettiin heti tuomaan rullaa takaisin. Ote rullasta vähän vaihteli, oli hyviä tuonteja mutta myös pari tiputusta. Kokonaisuutena homma kuitenkin toimi välivaiheineen ja näytöt menivät hienosti. Treeniä treeniä vaan.

Ilmaisujen jälkeen käytiin hiihtämässä Neon kanssa. Touhu alkoi mukavasti sillä, että Neo väänsi tortut keskelle latua eikä taskussa tietenkään ollut kakkapussia... Jes! :P Hiihdettiin lähemmäs 10 km, alkuinnostuksen jälkeen Neo hölkytteli välillä vierellä. Pari kertaa päästin sen irti, että näkisin onko se oikeasti väsynyt vai hölkytteleekö se siinä huvikseen. Hyvin lähti laukka, että ei se varmaan kunnosta kiinni ollut.

No comments

Ennen kuin päätetään tämä postaus, niin pitkän aikaa olen halunnut tehdä seuraavan avautumisen:

Neon oudot tavat TOP3:
1. Kärpästen pelko. Eräänä päivänä vain huomasimme, että Neo pelkää kärpästen ääntä. Tästä olemme päätelleet, että ampiainen on joskus pistänyt sitä, vaikka koskaan emme ole paukamia tms. huomanneet. Neo ei kuitenkaan pelkää esim. lattialla ryömiviä ampiaisia (valitettavasti), vaan isot lentelevät kärpäset ovat pahimpia. Pelko herää myös siitä, että ihminen matkii kärpäsen surinaa. Tällöin Neon mielestä kannattaa levottomana ravata ympäri kämppää / piiloutua pöydän alle (kuten alla olevassa kuvassa) / tunkea pää sängyn alle, niin että loput kehosta jää ulkopuolelle.

2. Karvapeiton mussutus. Kun Neo pentuna tuli meille, meillä oli allaoleva musta karvainen peitto joka yleensä lepäsi sohvan selkämyksellä. Vaan eipä enää! Tuo materiaali osoittautui niin vastustamattomaksi, että Neo halusi aina kantaa peiton lattialle ja mussuttaa sitä hellän rakastavasti. Tänäkin päivänä peitto kyllä varmasti löytyy lattialta töiden jälkeen, jos se on unohtunut jonnekin mihin Neo ylettää. Valitettavasti esim. minun sisäpuolelta karvapeitteinen villatakkini kelpaa myös paremman puutteessa...

3. Aamun ja illan paijaustuokiot. Neolla on sellainen aamutapa, että kun joku menee heräämisen jälkeen vessaan niin Neon täytyy päästä myös tähän vessaan (se oikeasti työntää oven kuonollaan auki jos ovi on raollaan). Sitten Neo asettuu eteen istumaan odottamaan paijausta ja pysyy siinä koko toimituksen ajan... Sama tapahtuu iltaisin kun olen tietokoneella, ensin Neo laskee päänsä minun reidelleni ja jos mitään ei tapahdu niin Neo heivaa kuonollaan käteni pois hiireltä. Tässä vaiheessa se yleensä saa silittelyä (en kuulu niihin, joiden mielestä koiran ei pitäisi koskaan saada huomiota kun se pyytää sitä). Sitten heivataan se käsi vielä kerran pois hiireltä ja otetaan paijaus nro 2. Tämän jälkeen silittely riittää.

Sellaisia outouksia. Nyt haastan kaikki koirien (tai eläimien ylipäätään) omistajat, jotka lukivat tämän, kertomaan omien koirien TOP3 oudot tavat! Blogissa tai FB:ssä, tyyli on vapaa. :)

Koirahierontaa

Mr. Photogenic Neo

Aloitellaan taas agilitykuulumisilla. Sen viiden päivän syömättömyyden jälkeen Neo sai virtansa takaisin ja oli yllättäen ihan ilmiömäinen viime torstaina agilityssa Saarijärvellä. Aloitettiin pätkästä, missä oli vähän suorasta linjasta poiketen kolme hyppyestettä ja U-putki. Ryhmän vetäjä: "Minä kun luulin että se väistäisi jotain estettä." Minä: "No niin minäkin!" Jospa se touhuamisen puute sai Neon hakemaan paremmin "tylsiä" esteitä. Muutenkin treenit menivät oikein hienosti ja Neo toimi upeasti, tehtiin lyhyitä radanpätkiä jotka olivat juuri passeleita meille. Ihan lopuksi otettiin korotettuja puominpätkiä viime kerran traumoja silmällä pitäen. Sitä Neo taas jännitti kovasti, tietysti ahdistaa kun pidän sitä pannasta kiinni koko ajan. Ei voi olla pitämättäkään kun sitten se hyppää alas puomilta. Ehkä tuo vähitellen palautuu ennalleen... toivottavasti.

In fact, extremely photogenic...

Lauantain agilityssa Laukaassa otettiin vähän samaa kuin pari viikkoa sitten, eli serpentiiniä ja valssia + persjättöä. Viime kerrasta viisastuneita minimoitiin serpentiinissä epäonnistumisen mahdollisuudet ja aloitettiin putken jälkeen yhdestä esteestä, sitten kahdesta ja lopulta otettiin kolmaskin. Joku siinä vaan on omituista, ryhmän vetäjäkään ei osaa sanoa mitä Neon päässä liikkuu serpentiinin suhteen... :P Paimenkoirat! Niin herkkiä...

Noh, sitten otettiin alla olevan mallin mukaan valssikuviota ja siinä Neo sitten loistikin taidoillaan. Mentiin pari kertaa valssaten rataa ympäri ja sitten lähes kolme kierrosta putkeen persjättötyylillä, niin että palkattiin 2. esteen jälkeen vaihtuvalla ohjauskädellä. Noilla esteiden etäisyyksillä persjättö olisi paras ohjauskuvio, mutta nyt harjoittelimme ihan harjoituksen vuoksi valssillakin tuota (valssi siis on paras tiukkoihin käännöksiin). Tuo oli kyllä hirmu hauskaa kun sai juosta monta kierrosta ja Neo liisi kuin unelma! :)

Kokeiltiin myös keinua niin, että nostin Neon keinun keskiosalle ja avustaja heilutteli keinua ylös alas. Kyllä se Neo aika jännittynyt taas oli. Kepit ja rengas menivät oikein hienosti kun niitä itsenäisesti harjoiteltiin pari kertaa.

Lauantain agilityn jälkeen kävimme koiruuksien kanssa hiihtämässä, kuten tämän postauksen kuvasaldosta voi huomata. On se vaan hauskaa touhua! Saatiin Neon kanssa hyvää harjoitusta pysähtymisiinkin kun Nemi-neiti ei vetänyt omistajaansa ihan yhtä kovaa. ;)

Illalla vieraaksi saapui 9 viikon ikäinen käyttislabradori Mörkö. Ensin mietittiin, että pidetään koirat erillään, mutta päätettiin sitten kuitenkin katsoa mitä tutustumisesta tulisi. Pidettiin Neoa maassa ja pentu sai omin ehdoin tutkia isoa mustaa herraa. Touhu ei Mörköä pelottanut vaan sehän alkoi haastaa Neoa leikkiin, joten alla lopputulos. :) Kyllä tulee kavereilla olemaan kivaa tulevaisuudessa.

Sunnuntai-iltana Neo saikin sitten koirahierontaa! Neo on eräs koirahierojaksi opiskelevan henkilön näyttökoirista ja täten lysti onkin meille halpaa. Neo rauhottui heti mukavasti ja nautti silmin nähden käsittelystä. Etutassujen keskimmäiset varpaat ovat kuulemma usein jumissa + naksuvat agilitykoirilla ja Neollakin oli pientä naksumista siellä havaittavissa. Oli hassua huomata, miten tassut muuttuivat ihan kuumiksi hieronnasta! Verenkierto ilmeisesti vilkastui. Lihasjumeja ei Neolta löytynyt etujaloista, lavoista tai selästä, mikä oli hienoa kuulla. Niskaa saisi kyllä hieroa, sillä niskat ja hartiat menevät koiralla helposti jumiin hiihtämisestä.

Takajalkoihin siirryttäessä Neolla oli ilmeisesti pari kipeää kohtaa: oikean takajalan polven alue ja vasemman takajalan reisilihas. Näissä Neo alkoi näyttää hampaita eikä olisi halunnut että niihin kosketaan. Takajalat saattavat tulla esim. hyppimisestä (pompitaan ylöspäin) kipeiksi, mutta Neon tapauksessa on paha sanoa mikä on aiheuttanut tuon. Seuraamme tilannetta. :)

Kun ruoka ei maistu...

Agility meni viime viikolla vähän paremmissa merkeissä, ei tosin käyty kuin Saarijärvellä torstaina. Tehtiin 1. luokan rataa pätkissä, josta kuva alhaalla. Näyttää aikamoiselta sekamelskalta, mutta ohjauksen kannalta siinä ei oikeastaan ole "erikoista" kuin takaa leikkaus (ensimmäinen X ohjaajan reitillä 5. esteen jälkeen) ja valssi (toinen X 10. esteen jälkeen). Pituusesteelle asti (5.) homma meni ihan mallikkaasti, mutta siinä tuli sitten ensimmäinen kiertäminen. 7. esteellä käytin lelua auttamaan hypyssä, kun siinäkin tuli ensin kiertäminen. Pöydälle menossa oli vauhtia, mutta Neo pysyi hienosti paikallaan vapauttamiseen asti.

Puomi mentiin ensimmäisellä yrityksellä niin vauhdilla, että tärinä ei tainnut tuntua mukavalta. Neo ei nimittäin oikein suostunut tekemään puomia uudestaan hitaammin. Auteltiin herkuilla ja pidin pannasta kiinni, mutta herra oli hyvin jännittynyt. Tuossa vaiheessa Neo alkoi olla jo keskittymisen kannalta aika puhki, en tiedä kauanko oltiin käyty rataa läpi... Varmaan 15-20 min? Ilme oli sellainen, että aivot ylikuumenevat. 12.-14. esteet menivät nätisti, mutta Neo teki stopin 15. esteelle. Otettiin sitten kaikista puomin jälkeisistä hyppyesteistä riman toinen pääty alas maahan. Teimme siis koko tuon radan kerralla putkeen ja tämä oli mielestäni hieman liikaa, ajanpuute taisi estää kahden pätkän ottamisen.

Torstai-iltana Neolle ei sitten maistunutkaan ruoka ja se aivasteli ihan koko ajan. Herra vaikutti seuraavanakin päivänä aika vetämättömältä eikä ruoka taaskaan maistunut, joten lillutettiin lihapullan palasia vedessä, johon oli lisätty vitamiineja. Sieltä se noukki lihapullat ja sai samalla vähän nesteitä sisään. Panu syötti Neolle "oikeaa ruokaa" sitten kädestä pitäen... Jauheliha ei maistunut, mutta makaroni sitäkin paremmin. Hyvin outoa. Päätin, että lauantaina emme lähde agilityyn jos Neo nyt tosissaan on kipeä. La-su Neo oli Panun vanhempien luona mökkilomalla ja sielläkään ei ruoka oikein maistunut lauantaina. Kuulemma oli vain nukkunut ja ollut hyvin rauhallinen, epä-Neomainen. Ulos se kyllä oli lähtenyt aina mielellään.

Mitäpä sitä ei koiran eteen tekisi...

Sunnuntai-iltapäivänä ruoka oli jo vähän maistunut, joten mietin lähdemmekö palveluskoirien tottikseen. Päätettiin sitten kuitenkin lähteä kun kuumetta ei koiralla (ainakaan minun mittaustaitojeni mukaan) ollut. Neo olikin tosi hyvin kontaktissa + teki innokkaasti hommat, vaikka loppuillan sitten taas vaikutti väsyneeltä. Tottiksen alkupätkän aikana en oikein kokenut saavani vinkkejä, joten nähdessäni että treeniaikaa oli vielä vartti ja kentällä vain 2 koiraa, kysyin pääsenkö vielä tekemään Neon kanssa toisen pätkän. Pyysin tällä kertaa erästä belgianpaimenkoirien MM-kisoissa IPO-puolella kisaavaa henkilöä katsomaan meidän touhuja ja ai että saatiin hyviä huomioita!

Seuraamisen suhteen: laajaa ympyrää vastapäivään, palkka oikeaan käteen/takataskuun ja palkkaus taakse. Ja saan liikuttaa kuulemma sitä vasentakin kättä kävellessä... ;) Sivuasentoa voisi treenata ihan apuvälineillä, sillä aina kun mahdollista pitäisi pyrkiä siihen että palkka ei ole näkyvissä. Eli laitetaan homma koiran lihasmuistiin seinää tms. lautoja apuna ja "pakotteena" käyttäen. Olen aiemmin vähän halveksunut tuota ja ajatellut, että sitten kun ei otetakaan enää apuvälineitä koira ei tiedä mitä tehdä. Mutta nyt tuo testaukseen jos sillä kerran MM-tasolle pääsee! ;D

Saatiin myös ko. hlöltä kehuja siitä, että meillä on hyvä suhde Neon kanssa ja se on hyvin kontaktissa + tekee mielellään mitä siltä pyydän ilman houkutteluja. Kuulemma myös hyvä hermorakenne, vissiin tullut vastaan mustia belgejä joilla vähän kilisee päässä... ;) Mulla menisi kyllä hermot jos oma koira piippailisi treenatessa. Saatiin myös hyviä vinkkejä oikean tunnetilan luomiseen liikkeissä.

 

Viitisen päivää siinä meni, että ruoka ei maistunut Neolle. Juuri kun aloin selvittää, että pitäisikö Neo viedä eläinlääkäriin, niin herra tuli viereen sillä ilmeellä että "Eikö ois ruoka-aika?". Ja sitten ruoka maistuikin oikein hyvin. Huoh?! :P Me no understand. No mutta hyvä näin, pienellä annoksella aloiteltiin taas kulinaariset nautinnot ja herra on oma energinen itsensä.

Hiiiirrrveesti asiaa + Neo K-S belgien "Vuoden näyttelykoira"

Hiding in the bushes - you're doing it wrong

Blogi on nyt jäänyt vähän hiljaiseloon kun meikäläisellä alkoi työt, nimittäin uusi ura tohtorikoulutettavana! PsT here I coooome! Kuten Florence and the Machine asian ilmaisi, "Dog days are over" ja tämä varmaan näkyy myös Neon kanssa touhuamisessa ja kouluttamiseen jäävässä ajassa. Varoitan, postaus saattaa olla nyt vähän pitkä, mutta kukaanhan ei pakota lukemaan tätä... ;D

Tottis/TOKO-kuulumisia viime viikolta: treenattiin taas belgien kanssa ja aikaa tuntui olevan ihan mukavasti kolmen ohjaajan voimin. Neon kanssa kokeiltiin ekaa kertaa TOKO:n alokasluokan hyppyä, niin että laitettiin pallo esteen toiselle puolelle. Sitten "muka" laitettiin taas pallo, mutta palkattiinkin vasta kun se oli hypännyt yli. Tavoitteenahan liikkeessä on, että koira hyppää käskystä esteen yli ja jää paikalleen odottamaan toiselle puolelle. Ohjaaja sitten palaa koiran vierelle.

Lisäksi touhuiltiin paljon muuta; luoksetulon paikkoja, liikkeestä stoppeja, sivuasentoa ilman vihjeitä ja parin askeleen seuraamisia. Maahanmeno ollaan nyt saatu tosi nopeaksi, sama pitäisi saada istu-käskyyn... Loppuun otettiin 2 x paikkamakuu, toisella kertaa menin jo vähäksi aikaa piiloon A-esteen taakse. Neo oli tällä kertaa aika virittynyt, mutta malttoi odottaa nätisti koko ajan + paluussa odotti sivu-käskyn. Vahingossa tein aika ultimate challengen, kun nakin palanen tippui Neon etutassujen väliin juuri kun jätin sen makaamaan. :D Mutta se OLI vielä siinä kun vapautin Neon! Hah!

Tuon aivotyöskentelyn jälkeen lähdettiin koirahiihtovuorolle. Tämä oli juurikin se "lumimyrskypäivä", lämpötila oli nollassa ja ladulla oli jonkun verran lunta. Ei muita koirahiihtäjiä, yksi ei-koirahiihtäjä. Tämä tosin saattoi johtua siitäkin, että hiihtovuoron kellonaika oli salaa muuttunut! Eh... Sopiva kommentti suuhuni olisi voinut olla "Enhän mä lähtenyt hiihtämään, että joutuisin HIIHTÄMÄÄN!" :D Oli tosi raskasta ja selkä märkänä sai lykkiä eteenpäin. En tiedä oliko homma Neollekin raskasta, lähinnä minusta näytti siltä että se oli sunnuntaikävelyllä ja naureskeli minulle jolkotellessaan löysässä hihnassa ylämäet... Tällä kertaa ei siis vauhti pelottanut ollenkaan, toivoin sitä kovasti lisää.

Soittelin muuten huvikseni Äänekosken ulkoilualueiden hoitajalle ja sain luvan koirahiihtää ihan oman paikkakunnan laduilla milloin vaan. Olisi voinut soitella aikaisemminkin eikä ajella aina 30 min Tikkakoskelle... :P Myöskin, minulla oli jonkinlaisia ajatuksia 10.3 Äänekoskella järjestettävistä valjakkokisoista. Olisi ollut ihan hauska osallistua muuten vaan, mutta pää perusteli monelta kannalta että ei kannata: "ollaan vasta aloitettu harrastus", "ei se Neo niin kovaa vedä", "onko järkee jos ootte viimeisiä, masentaa vaan..." :D Voi että... Eikä nyt ole ollut energiaakaan lähteä ladulle enää töiden alettua. Että ei kai me sitten...

Mitenkäs ne viime viikon agilitykuulumiset meni... Erittäin huonosti. Niin, ensinnäkin torstai meni sillä tavalla puihin että annoin Neolle naudan ruston edellisenä iltana ja Neolla oli sitten vähän maha löysänä seuraavana päivänä. Vaikka lämmiteltiin huolella ja Neo teki kakat, niin se kakkahätä iski myös kesken treenien. Keskittyminen oli sitten mitä oli, eihän sille voi mitään että ei varmaan koirastakaan kivalta tunnu kipeällä mahalla hypellä esteitä.. :\ Lopussakin kolmen esteen kaartuvassa hypyssä, josta piti tehdä valssi putkeen, Neo väisti kovasti viimeistä estettä. Sitten kun vielä mokasin sanomalla (nätisti) "Eeeei" niin sehän masentui ja luovutti kokonaan, ei halunnut hypätä edes ensimmäistä estettä. Voi toista, olisi voinut pitää lepopäivän mutta ei se maha niin pahalta päivällä vaikuttanut.

"Sitten se karhu hyökkäsi suoraan kohti!"

Vähän samaa oli sitten havaittavissa lauantain agilityssä. Tehtiin aluksi serpentiiniä putken jälkeen kolmella esteellä, hypyt olivat vähän vinottain eivätkä ihan "pystysuoraan". Neo väisteli esteitä todella paljon. Niin kuin siihen malliin, että ei enää vaikuttanut osaamattomuudelta/vahingolta vaan tarkoitukselliselta: se melkein väisti jo siivekkeitä joissa rima oli maassa! Aloin miettiä, että yhdistikö se nyt torstain epämukavan olon hyppäämistouhuun... Vai oliko sitten selkä tms. lihakset kipeinä hiihtämisestä ja muusta harrastamisesta. Touhu meinasi alkaa turhauttamaan itseä, mutta yritin kyllä kovasti ettei fiilis välittyisi koiraan. Lopun valssiharjoituksissakin oli säätämistä, ennen kuin tajuttiin vaihtaa herkkupalkka vetonarupalkkaan. Toivottavasti tämä viikko on parempi... *sormet ristissä* Ei olla ainakaan hiihdetty eikä syöty rustoja!

Agilityn jälkeen tehtiin lauantaina haun ilmaisutreeniä pikkuporukalla Äänekoskella. Se menikin hyvin, treeni oli aika samantyylinen kuin viimeksi mutta nyt irtorullina oli kaasuletkun palasia jotka hommasin rautakaupasta. Maalimiehet käyttivät vielä vähän hetsausta, mutta sen voi varmaan jatkossa jättää pois. Rullan voi kuitenkin antaa vielä kädestä suuhun niin ote pysyy hyvänä. Nyt Neolla ei ollutkaan enää niin "löysä suu" kun se muisti, että rullasta vähän taistellaan tuonnin jälkeen. Ilmaisuissa oli kova tahto päästä maalimiehille käskyn jälkeen, mikä on hieno juttu.

Tänään treenailtiin taas belgiporukalla tottis/TOKO-asioita. Piiiitkästä aikaa päätin, että nyt en pyydä ketään erikseen siihen katsomaan ja antamaan vinkkejä, vaan touhuan Neon kanssa niin kuin itse näen parhaaksi. Ihan virkistävää sekin välillä. Otin paljon pallon kanssa palkkausta pikaistumisissa, maahan menoissa ja seuraamisessa. Tehtiin myös muutamat toistot TOKO:n alokasluokan hyppyestettä ja harjoiteltiin luoksetulon paikkaa.

Paikkamakuussa sitten näkyi elämänmuutos :D Eli kun Neo on nyt kolme päivää ollut meidän työajat itsekseen, niin sitä virtaa on kyllä tullut lisää... Kun menin piiloon niin Neo nousi istumaan... Käsimerkistä meni takaisin maahan... Sitten toisella kertaa Neo nousi seisomaan ja alkoi hiipiä minua kohti. Alkoi jotenkin naurattaa tuo äijän omituisuus hirveästi ja Neo käsitti sen sitten niin, että nyt voi juosta luokse :D Ei edes harmittanut kun oli jotenkin niin absurdia käytöstä Neolta. Oi voi... Palataan kuitenkin siihen, että en enää mene piiloon.

Treenien jälkeen olikin sitten Keski-Suomen belgianpaimenkoirien kevätkokous, jossa mm. palkittiin vuoden koirat. Neo voitti "Vuoden näyttelykoira" -kisan ja saimme oikein lahjakortinkin palkinnoksi. Kuvassa näkyvä pokaali saadaan sitten myöhemmin hyllyyn, kunhan se näyttelyversio löytyy jostain... ;)