sunnuntai 12. elokuuta 2012

Jan Vartiaisen tottispäivä

Missäs se palkkauksen sivulinja oli...
Keski-Suomen belgianpaimenkoirien FB-sivuilla mainostettiin, että K-S Pelastuskoirien järjestämään Jan Vartiaisen tottispäivään on vielä vapaita paikkoja. Niinpä kysäisin voisiko tulla kuunteluoppilaaksi - päädyimme koirakkopaikalle... :)

Jan Vartiainen on siis kolunnut monia arvokilpailuja menestyksekkäästi, mm. IPO SM1 2010, SM paras tottelevaisuus x 2 ja MM-karsinnoista 2. sija & karsintojen paras tottelevaisuus x 2. Tottispäivä kiinnosti myös siksi, että Jan on kilpaillut rottweilerin lisäksi malin kanssa. Koulutuspäivä järjestettiin Tikkakoskella lauantaina 11.8.2012 ja mukana oli 8 koirakkoa + nelisen kuunteluoppilasta.

Vireen nostoa saalisviettiä käyttäen
Suuntasimme koulutuskentälle klo 9 ja päivä alkoi luennolla. Oli hyvä saada muistutusta koiran motivaation tärkeydestä: "joko saan pliis seurata" vs. "nyt on pakko seurata". Kuten aina, muiden treeniä seuratessa oppi myös itse paljon. Mieleen jäi esim. suuremman virheen tekemisen periaate: jos koira ei vaikkapa seuraa sentilleen oikeassa kohdassa, ohjaaja ottaa askeleen pari taakse jotta koira oikeasti tajuaa virheensä ja tätä päästään korjaamaan.

Paikalla oli yllättävän nuoria koiria ja suurin osa aivan alkeissa kuten mekin. Näiden nuorten kanssa tehtiin lähinnä sivulle tulemista, kontaktin ylläpitoa ja oikeaa tapaa palkita. Oli hauska seurata myös pidemmälle edistyneiden treeniä. Esille otettiin "taikavarpu" kun sivulletulo tapahtui laiskasti/vinoon, tai apumies piteli takana koiraa liinassa, jotta koira saisi intoa reippaampaan luoksetuloon.

Harjoittelua rauhassa olemiseen maassa
Neon kanssa teimme lähinnä sivulle tulemista ja saimme vinkkejä palkitsemiseen. Sen verran ollaankin kotona tätä treenattu, että Neo tuli hienosti sivulle oikeaan paikkaan ja piti hyvin katsekontaktia. Muutama askelkin otettiin seuraten. Jostain kumman syystä Neolla ei ollut korvia "maahan" -käskylle, joten harjoittelimme rauhassa maassa olemista jatkuvalla palkalla. Ensimmäinen luoksetulo meni Neolta mallikkaasti, mutta siinä oli naurussa pidättelemistä kun Jan piti toisella kertaa Neoa hihnasta: herra tietysti ajatteli että ei tässä saa alkaa vetämään ja seisoi vain ja katseli minua :P No tuli se sitten loppumatkan vauhdilla...

Tuostakin huomaa, että valitettavasti olemme tehneet Neosta liian kiltin. Eli meidän tulee kuulemma opetella röyhkeyttä lisää :) Jos Neosta meinaa palveluskoiraa saada niin taistelutahtoa pitää alkaa herätellä enemmän. Herra ei paljon rieku ja yritä omin luvin tavoitella herkkuja - se on tietysti oppinut että ne saa kun on nätisti.

O hi daddy!
Toisaalta tuon kiltteyden suhteen huomasimme Panun kanssa, että Neolla ei ollut paras mahdollinen vire lauantaina päällä. Liekö autossa odottelu (=unet) tai uuden tilanteen aiheuttama paineistuminen ollut kyseessä. Nakkipalkkakaan ei aina houkuttele Neoa parhaalla mahdollisella tavalla, kun herra on aina motivoitunut enemmän leluista ja erityisesti palloista. Jan totesikin yleisesti, että ruoan suhteen ahnetta koiraa on helppo kouluttaa, mutta jos koiralta puuttuu motivaatio niin hänelläkään ei ole mitään taikatemppuja.

Oli mielenkiintoista nähdä aikuinen koulutettu groenendael-uros, jolla oli aika erilainen hermorakenne Neoon verrattuna. Tämä tapaus piippasi sen verran, että sen kanssa tehtiin pelkkää sivulla oloa ja yritettiin saada se rauhoittumaan vieressä istumiseen. Jan korosti tässä mustavalkoisuuden tärkeyttä: koira tekee kaikkea muuta mitä pitäisi koska sen hermorakenne ei kestä vaihtoehtoja.

Päivä kesti 6,5 h eikä taukoja pahemmin ollut, joten oltiin aika poikki päivän päätteeksi :) Kannatti kuitenkin ehdottomasti osallistua - nyt meillä alkaakin sitten röyhkeä aikakausi...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti