Veräjä lähes valmis!

Tämän postauksen kuvat saalisviettikurssilta, kuvaaja S. Tiilikainen

Perjantait tulevat olemaan seuraavat 6 viikkoa aika treenipitoisia meille. Vaihdoimme nimittäin Neon kanssa treeniryhmää torstailta perjantaille agilityssa Saarijärvellä ja perjantai-iltaisin on myös tokon "Kohti alokasluokkaa" -kurssi Laukaassa. Agilityn ryhmä on Kisa3, mutta me teemme toki hommia omaa tasoa silmällä pitäen. Loistavaa kyllä sinänsä nähdä oikein taitavia suorituksia omaa vuoroa odotellessa!

Äiskän söpö ja kiltti mussukka <3

Teimme siis perjantaina Neon kanssa agilityssa ensin vähän erilaista rataa missä oli mm. pöytä, sitten alla näkyvää rataa joka olikin meille hankalampi: Neo tahtoi aina 6. hypyn jälkeen karata A-esteelle. Se vaan tykkää siitä esteestä niin hemmetisti, kuka tietää miksi :P Viilattiin sitten mun rintamasuuntaa, mutta ei se helppoa ollut. Täytyy myös muistaa sanoa treeneissä aina kunnon paikka-käskyt kontakteilla, nyt kun on kierretty möllikisoja Neo on oppinut tekemään pelkän hidastuksen.

Takaa kierrossa 9. hypylle sattui pieni työtapaturma, Neo kolautti päänsä vasemman peukaloni kämmenosaan ja peukalon lihas oli muuten kipeä treenien jälkeen... Kunnon ohjauksella nuo takaa kiertämiset sujuvat, täytyy muistaa vaan olla itse täysillä mukana touhussa eikä ohjata kuin sunnuntaikävelyllä. 14. putken jälkeen olisi tullut japanilainen ohjaus, joka oli hankala Neolle kun se ei handlaa alhaalla äkkiä vaihtuvaa ohjauskättä. Yllättävän nopeasti se kuitenkin alkoi tajuta mistä on kyse, joten kai se treenillä vaan kehittyy.

Toko-kurssilla oli vuorossa seuraaminen ja paikkamakuu. Aluksi tehtiin luoksepäästävyydet, jossa Neo tahtoo välillä ponnahtaa ylös joten reeniä reeniä. Eipä sillä että tuo nyt maailmaloppu on kun ystävällinen koira on anyway. Seuraamisen kytkettynä tein lelu piilossa ja se oli vähän vetelää. Loppua kohti Neo otti kyllä hurjan tsempin, alkoi selvästi odottaa milloin se palkka oikein tulee. Seuraaminen vapaana meni upeassa vireessä kun pidin lelua kainalossa. Nyt pitäisi vaan keksiä miten saada "lelu näkyvillä" -vire myös kisasuoritukseen jossa lelua ei näy... Selvästi huomaa, että liikkeiden aloitukset ovat Neolle pakkopullaa ja sen katse saattaa harhailla, täytyypä taas keskittyä palkkaamaan pelkästä sivulle tulosta!

Paikkamakuut menivät nätisti, mitä nyt eräällä kerralla joku hyönteinen kiusasi ja Neo rojahti siitä toivuttuaan lonkkalepoon. Siitäpä sainkin uuden pelon koetta varten: entä jos siellä on niitä kärpäsiä! Ei muuten pysy koira makuulla. Voi ei... :(  Huomasin muuten taas tänään, että pennut ovat Neolle ihan liikaa. Johtuukohan se siitä, että se on eniten saanut tutustua ja leikkiä juuri pentujen kanssa? Joku toi kesken treenien pennun kehään ja Neon olisi niiiiin tehnyt mieli kurkkia mitä se touhuaa. Ihmeellinen fetissi sillä noihin pieniin koiriin.

Sunnuntaina käväistiin tokoilemassa/tottistelemassa Saarijärvellä, no meni sen verran vihkoon (uusi hieno sanonta) että olis voinu vaan jäädä kotiin... Saipahan ainakin todettua, että pienten pentujen lisäksi myös vauvat/ihan pienet lapset ovat Neolle ihan liikaa. Se ahdistui paikkamakuussa kun koirien edessä oli pikkulapsi kärryissä ja päätti sitten karata mun luo. Parikin kertaa... Jotenkin en ollut kantanut huolta tuosta paikkamakuusta kisojen kannalta, mutta nyt tuli epätoivo että miten se nyt häiriössä pysyy sitten siinä jos lapset potkivat kaukalon seiniä, tai mitä tahansa kauheuksia nyt voi tulla vastaan... Miksi piti ilmoittautua jo siihen ens kuun kokeeseen, voi scheisse :(

Neo tajusi fiksuna poikana, että vaikka patukkaan ei yletä niin kahvasta saattaa saada kiinni ;)

No mulla meni aika lailla maku touhuun tuon paikkamakuun jälkeen, tehtiin kuitenkin toinen pätkä vielä Neon kanssa myöhemmin missä mm. kokeilin magneettipallon toimivuutta palkkauksessa. Eipä siinä mitään järkeä kyllä ole treenata enää jos olet jo tympääntynyt koiraan eikä sua huvita tehdä sen kanssa mitään. Neollakin oli ollut stressaava vuorokausi poikien pippaloita vahtiessa niin sen energiataso vaikutti olevan ihan nollissa. Niitä päiviä, jolloin miettii why do I even bother...

Maanantaina ei tehtykään sitten yhtään mitään treenihommia, mutta koiraveräjä on nyt lähes valmis! Pahoittelut alla olevista huonoista kännykkäkuvista, mutta into oli niin suuri että ei ehtinyt edes kameraa hakemaan :P Eikä muuten tärise eikä heilu, vielä tuohon tulee tulpat sivuille että veräjä kiristyy vielä lisää paikoilleen. Pojat on tehneet kyllä ison työn, kiitos Atte ja Panu!!! Enkä uskonut, että oikein kaasujousilla olevan version saisin! Väliseinäkin on sitten käytössä kun joku toinen hauveli on kyydissä.

Veräjän lähes-valmistumisen kunniaksi tein vähän tavallista parempaa ruokaa ja alkuruokana oli ihmisväelle aivan sssaairaan hyvää (vaikka itse sanonkin) salaattia, pahoittelut taas kännykkäkuvasta:

- Marinoitua verigreippiä (balsamiviinietikkaa, oliiviöljyä, hunajaa, tuoretta minttua ja rosépippuria)
- Halloumia
- Viinirypäleitä
- Avokadoa
- Paahdettuja cashew-pähkinöitä
- Tammenlehtisalaattia

Neokin sai herkullisen aterian:

Keitettyä seitiä ja maksaa, tilkka kermaa ja piimää, pastan jämät ja lampaan rasvaa! :P Päätin tarjota maksaa yhdessä kalan kanssa jos se ei olisi oikein maistunut Neolle, mutta taisi käydä niin että maksa meni ensin ja kala vasta sitten... Maksaa keitin vain sen verran, että pinta oli ruskea. Herra Normaalisti Nirsoilija nuoli kuppinsa tyhjäksi ja sitä oli kyllä ilo katsoa. Jatkossa olisi tarkoitus muistaa entistä paremmin pitää 1 kalapäivä/vko ja 1 maksapäivä/vko. Kauppojen lohimössöistä (esim. Kennelrehu) Neo ei tykkää yhtään, mutta jos lohta tai seitiä laittaa itse niin se kyllä maistuu.