Kun ruoka ei maistu...

Agility meni viime viikolla vähän paremmissa merkeissä, ei tosin käyty kuin Saarijärvellä torstaina. Tehtiin 1. luokan rataa pätkissä, josta kuva alhaalla. Näyttää aikamoiselta sekamelskalta, mutta ohjauksen kannalta siinä ei oikeastaan ole "erikoista" kuin takaa leikkaus (ensimmäinen X ohjaajan reitillä 5. esteen jälkeen) ja valssi (toinen X 10. esteen jälkeen). Pituusesteelle asti (5.) homma meni ihan mallikkaasti, mutta siinä tuli sitten ensimmäinen kiertäminen. 7. esteellä käytin lelua auttamaan hypyssä, kun siinäkin tuli ensin kiertäminen. Pöydälle menossa oli vauhtia, mutta Neo pysyi hienosti paikallaan vapauttamiseen asti.

Puomi mentiin ensimmäisellä yrityksellä niin vauhdilla, että tärinä ei tainnut tuntua mukavalta. Neo ei nimittäin oikein suostunut tekemään puomia uudestaan hitaammin. Auteltiin herkuilla ja pidin pannasta kiinni, mutta herra oli hyvin jännittynyt. Tuossa vaiheessa Neo alkoi olla jo keskittymisen kannalta aika puhki, en tiedä kauanko oltiin käyty rataa läpi... Varmaan 15-20 min? Ilme oli sellainen, että aivot ylikuumenevat. 12.-14. esteet menivät nätisti, mutta Neo teki stopin 15. esteelle. Otettiin sitten kaikista puomin jälkeisistä hyppyesteistä riman toinen pääty alas maahan. Teimme siis koko tuon radan kerralla putkeen ja tämä oli mielestäni hieman liikaa, ajanpuute taisi estää kahden pätkän ottamisen.

Torstai-iltana Neolle ei sitten maistunutkaan ruoka ja se aivasteli ihan koko ajan. Herra vaikutti seuraavanakin päivänä aika vetämättömältä eikä ruoka taaskaan maistunut, joten lillutettiin lihapullan palasia vedessä, johon oli lisätty vitamiineja. Sieltä se noukki lihapullat ja sai samalla vähän nesteitä sisään. Panu syötti Neolle "oikeaa ruokaa" sitten kädestä pitäen... Jauheliha ei maistunut, mutta makaroni sitäkin paremmin. Hyvin outoa. Päätin, että lauantaina emme lähde agilityyn jos Neo nyt tosissaan on kipeä. La-su Neo oli Panun vanhempien luona mökkilomalla ja sielläkään ei ruoka oikein maistunut lauantaina. Kuulemma oli vain nukkunut ja ollut hyvin rauhallinen, epä-Neomainen. Ulos se kyllä oli lähtenyt aina mielellään.

Mitäpä sitä ei koiran eteen tekisi...

Sunnuntai-iltapäivänä ruoka oli jo vähän maistunut, joten mietin lähdemmekö palveluskoirien tottikseen. Päätettiin sitten kuitenkin lähteä kun kuumetta ei koiralla (ainakaan minun mittaustaitojeni mukaan) ollut. Neo olikin tosi hyvin kontaktissa + teki innokkaasti hommat, vaikka loppuillan sitten taas vaikutti väsyneeltä. Tottiksen alkupätkän aikana en oikein kokenut saavani vinkkejä, joten nähdessäni että treeniaikaa oli vielä vartti ja kentällä vain 2 koiraa, kysyin pääsenkö vielä tekemään Neon kanssa toisen pätkän. Pyysin tällä kertaa erästä belgianpaimenkoirien MM-kisoissa IPO-puolella kisaavaa henkilöä katsomaan meidän touhuja ja ai että saatiin hyviä huomioita!

Seuraamisen suhteen: laajaa ympyrää vastapäivään, palkka oikeaan käteen/takataskuun ja palkkaus taakse. Ja saan liikuttaa kuulemma sitä vasentakin kättä kävellessä... ;) Sivuasentoa voisi treenata ihan apuvälineillä, sillä aina kun mahdollista pitäisi pyrkiä siihen että palkka ei ole näkyvissä. Eli laitetaan homma koiran lihasmuistiin seinää tms. lautoja apuna ja "pakotteena" käyttäen. Olen aiemmin vähän halveksunut tuota ja ajatellut, että sitten kun ei otetakaan enää apuvälineitä koira ei tiedä mitä tehdä. Mutta nyt tuo testaukseen jos sillä kerran MM-tasolle pääsee! ;D

Saatiin myös ko. hlöltä kehuja siitä, että meillä on hyvä suhde Neon kanssa ja se on hyvin kontaktissa + tekee mielellään mitä siltä pyydän ilman houkutteluja. Kuulemma myös hyvä hermorakenne, vissiin tullut vastaan mustia belgejä joilla vähän kilisee päässä... ;) Mulla menisi kyllä hermot jos oma koira piippailisi treenatessa. Saatiin myös hyviä vinkkejä oikean tunnetilan luomiseen liikkeissä.

 

Viitisen päivää siinä meni, että ruoka ei maistunut Neolle. Juuri kun aloin selvittää, että pitäisikö Neo viedä eläinlääkäriin, niin herra tuli viereen sillä ilmeellä että "Eikö ois ruoka-aika?". Ja sitten ruoka maistuikin oikein hyvin. Huoh?! :P Me no understand. No mutta hyvä näin, pienellä annoksella aloiteltiin taas kulinaariset nautinnot ja herra on oma energinen itsensä.

Hiiiirrrveesti asiaa + Neo K-S belgien "Vuoden näyttelykoira"

Hiding in the bushes - you're doing it wrong

Blogi on nyt jäänyt vähän hiljaiseloon kun meikäläisellä alkoi työt, nimittäin uusi ura tohtorikoulutettavana! PsT here I coooome! Kuten Florence and the Machine asian ilmaisi, "Dog days are over" ja tämä varmaan näkyy myös Neon kanssa touhuamisessa ja kouluttamiseen jäävässä ajassa. Varoitan, postaus saattaa olla nyt vähän pitkä, mutta kukaanhan ei pakota lukemaan tätä... ;D

Tottis/TOKO-kuulumisia viime viikolta: treenattiin taas belgien kanssa ja aikaa tuntui olevan ihan mukavasti kolmen ohjaajan voimin. Neon kanssa kokeiltiin ekaa kertaa TOKO:n alokasluokan hyppyä, niin että laitettiin pallo esteen toiselle puolelle. Sitten "muka" laitettiin taas pallo, mutta palkattiinkin vasta kun se oli hypännyt yli. Tavoitteenahan liikkeessä on, että koira hyppää käskystä esteen yli ja jää paikalleen odottamaan toiselle puolelle. Ohjaaja sitten palaa koiran vierelle.

Lisäksi touhuiltiin paljon muuta; luoksetulon paikkoja, liikkeestä stoppeja, sivuasentoa ilman vihjeitä ja parin askeleen seuraamisia. Maahanmeno ollaan nyt saatu tosi nopeaksi, sama pitäisi saada istu-käskyyn... Loppuun otettiin 2 x paikkamakuu, toisella kertaa menin jo vähäksi aikaa piiloon A-esteen taakse. Neo oli tällä kertaa aika virittynyt, mutta malttoi odottaa nätisti koko ajan + paluussa odotti sivu-käskyn. Vahingossa tein aika ultimate challengen, kun nakin palanen tippui Neon etutassujen väliin juuri kun jätin sen makaamaan. :D Mutta se OLI vielä siinä kun vapautin Neon! Hah!

Tuon aivotyöskentelyn jälkeen lähdettiin koirahiihtovuorolle. Tämä oli juurikin se "lumimyrskypäivä", lämpötila oli nollassa ja ladulla oli jonkun verran lunta. Ei muita koirahiihtäjiä, yksi ei-koirahiihtäjä. Tämä tosin saattoi johtua siitäkin, että hiihtovuoron kellonaika oli salaa muuttunut! Eh... Sopiva kommentti suuhuni olisi voinut olla "Enhän mä lähtenyt hiihtämään, että joutuisin HIIHTÄMÄÄN!" :D Oli tosi raskasta ja selkä märkänä sai lykkiä eteenpäin. En tiedä oliko homma Neollekin raskasta, lähinnä minusta näytti siltä että se oli sunnuntaikävelyllä ja naureskeli minulle jolkotellessaan löysässä hihnassa ylämäet... Tällä kertaa ei siis vauhti pelottanut ollenkaan, toivoin sitä kovasti lisää.

Soittelin muuten huvikseni Äänekosken ulkoilualueiden hoitajalle ja sain luvan koirahiihtää ihan oman paikkakunnan laduilla milloin vaan. Olisi voinut soitella aikaisemminkin eikä ajella aina 30 min Tikkakoskelle... :P Myöskin, minulla oli jonkinlaisia ajatuksia 10.3 Äänekoskella järjestettävistä valjakkokisoista. Olisi ollut ihan hauska osallistua muuten vaan, mutta pää perusteli monelta kannalta että ei kannata: "ollaan vasta aloitettu harrastus", "ei se Neo niin kovaa vedä", "onko järkee jos ootte viimeisiä, masentaa vaan..." :D Voi että... Eikä nyt ole ollut energiaakaan lähteä ladulle enää töiden alettua. Että ei kai me sitten...

Mitenkäs ne viime viikon agilitykuulumiset meni... Erittäin huonosti. Niin, ensinnäkin torstai meni sillä tavalla puihin että annoin Neolle naudan ruston edellisenä iltana ja Neolla oli sitten vähän maha löysänä seuraavana päivänä. Vaikka lämmiteltiin huolella ja Neo teki kakat, niin se kakkahätä iski myös kesken treenien. Keskittyminen oli sitten mitä oli, eihän sille voi mitään että ei varmaan koirastakaan kivalta tunnu kipeällä mahalla hypellä esteitä.. :\ Lopussakin kolmen esteen kaartuvassa hypyssä, josta piti tehdä valssi putkeen, Neo väisti kovasti viimeistä estettä. Sitten kun vielä mokasin sanomalla (nätisti) "Eeeei" niin sehän masentui ja luovutti kokonaan, ei halunnut hypätä edes ensimmäistä estettä. Voi toista, olisi voinut pitää lepopäivän mutta ei se maha niin pahalta päivällä vaikuttanut.

"Sitten se karhu hyökkäsi suoraan kohti!"

Vähän samaa oli sitten havaittavissa lauantain agilityssä. Tehtiin aluksi serpentiiniä putken jälkeen kolmella esteellä, hypyt olivat vähän vinottain eivätkä ihan "pystysuoraan". Neo väisteli esteitä todella paljon. Niin kuin siihen malliin, että ei enää vaikuttanut osaamattomuudelta/vahingolta vaan tarkoitukselliselta: se melkein väisti jo siivekkeitä joissa rima oli maassa! Aloin miettiä, että yhdistikö se nyt torstain epämukavan olon hyppäämistouhuun... Vai oliko sitten selkä tms. lihakset kipeinä hiihtämisestä ja muusta harrastamisesta. Touhu meinasi alkaa turhauttamaan itseä, mutta yritin kyllä kovasti ettei fiilis välittyisi koiraan. Lopun valssiharjoituksissakin oli säätämistä, ennen kuin tajuttiin vaihtaa herkkupalkka vetonarupalkkaan. Toivottavasti tämä viikko on parempi... *sormet ristissä* Ei olla ainakaan hiihdetty eikä syöty rustoja!

Agilityn jälkeen tehtiin lauantaina haun ilmaisutreeniä pikkuporukalla Äänekoskella. Se menikin hyvin, treeni oli aika samantyylinen kuin viimeksi mutta nyt irtorullina oli kaasuletkun palasia jotka hommasin rautakaupasta. Maalimiehet käyttivät vielä vähän hetsausta, mutta sen voi varmaan jatkossa jättää pois. Rullan voi kuitenkin antaa vielä kädestä suuhun niin ote pysyy hyvänä. Nyt Neolla ei ollutkaan enää niin "löysä suu" kun se muisti, että rullasta vähän taistellaan tuonnin jälkeen. Ilmaisuissa oli kova tahto päästä maalimiehille käskyn jälkeen, mikä on hieno juttu.

Tänään treenailtiin taas belgiporukalla tottis/TOKO-asioita. Piiiitkästä aikaa päätin, että nyt en pyydä ketään erikseen siihen katsomaan ja antamaan vinkkejä, vaan touhuan Neon kanssa niin kuin itse näen parhaaksi. Ihan virkistävää sekin välillä. Otin paljon pallon kanssa palkkausta pikaistumisissa, maahan menoissa ja seuraamisessa. Tehtiin myös muutamat toistot TOKO:n alokasluokan hyppyestettä ja harjoiteltiin luoksetulon paikkaa.

Paikkamakuussa sitten näkyi elämänmuutos :D Eli kun Neo on nyt kolme päivää ollut meidän työajat itsekseen, niin sitä virtaa on kyllä tullut lisää... Kun menin piiloon niin Neo nousi istumaan... Käsimerkistä meni takaisin maahan... Sitten toisella kertaa Neo nousi seisomaan ja alkoi hiipiä minua kohti. Alkoi jotenkin naurattaa tuo äijän omituisuus hirveästi ja Neo käsitti sen sitten niin, että nyt voi juosta luokse :D Ei edes harmittanut kun oli jotenkin niin absurdia käytöstä Neolta. Oi voi... Palataan kuitenkin siihen, että en enää mene piiloon.

Treenien jälkeen olikin sitten Keski-Suomen belgianpaimenkoirien kevätkokous, jossa mm. palkittiin vuoden koirat. Neo voitti "Vuoden näyttelykoira" -kisan ja saimme oikein lahjakortinkin palkinnoksi. Kuvassa näkyvä pokaali saadaan sitten myöhemmin hyllyyn, kunhan se näyttelyversio löytyy jostain... ;)

Rullaati rullaa

Viikonlopun kuulumiset! Lauantaina oltiin agilityssa Laukaassa ja tehtiin ensin soikion mallista vauhtirataa tuttuun tyyliin: U-putki, 2 x hyppy, U-putki, 2 x hyppy ja vielä kerran U-putki. Ihan ensimmäisellä lähetyksellä Neo jumitti putkeen.. :D Se jäi sinne hengaamaan, en tiedä mitä namuja/hajuja sinne oli jäänyt. No sitten mentiin ihan upeasti koko rata kerralla, Neo ei väistänyt yhtään estettä. Jes! Muut sitten väistelivät meidänkin edestä, hyvä että joskus näin päin... Pari kertaa rata ympäri ja sitten kokeiltiin alla olevaa valssikuviota.

Koira lähetettiin kaukaa putkeen ja saman tien lähdettiin 2. estettä kohti. Poikkiviivat ohjaajan kurssilla näyttävät valssia: vauhdissa käännytään myötäpäivään ympäri (= koiraa kohti) ja vaihdetaan ohjauskättä. Aluksi liikuin liikaa takana olevaa estettä päin, jota ei saisi tehdä sillä koira saattaa alkaa lukea sitä 3. esteen sijaan. Kun juoksin suorempaan niin Neokin ymmärsi sitten kaartaa vasemmalle. 4. esteelle tultaessa puolestaan ei saa liikaa ahdistella koiraa, ettei se kierrä estettä. Hienosti saatiin monta onnistunutta toistoa, taas huomattiin sama ilmiö että kun ohjaajan kuvio on kunnossa niin yllättäen koirakin ymmärtää... ;) Keppejäkin ehdittiin ottaa itsenäisesti ja Neo pujotteli ihan itse hieman taitetut kepit! Ilman minun ohjaustani, vautsi. Kyllä ne alkaa tarttua päähän.

Sunnuntaina päästiin piiiitkästä aikaa tekemään HAKUA! JEEE! Noh, itse asiassa vain hakuilmaisua... :P Mutta sekin oli hirmu kivaa kun viimeksi on treenattu hakua pk-porukan kanssa marraskuussa. Edellisenä iltana pohdin ja pohdin tuota ilmaisuasiaa ja tulin siihen tulokseen, että me vaihdamme nyt haukusta rullailmaisuun. Eli kertauksen vuoksi, koira voi ilmaista löytämänsä ihmisen joko: 1) Haukkumalla paikallaan niin kauan, että ohjaaja tulee koiran luo. 2) Koiran kaulassa roikkuu rulla, jonka koira ottaa suuhunsa löydettyään ihmisen. Tämän jälkeen koira palaa rulla suussa ohjaajan luo, päästää rullasta irti ja koira kytketään pitkään liinaan. Koira vie käskystä ohjaajan takaisin löytyneen henkilön luo liinassa. Suunnilleen selkokielellä?

Olen siis opettanut Neon haukkumaan käskystä ja sen kanssa on harjoiteltu haukkumisilmaisua viime syksyn ajan. Haukkuminen ei kuitenkaan tule Neolle "luonnostaan" arjessa ja se aloittaa haukkumisen ensimmäisellä maalimiehellä yleensä puhinalla. Olen nyt tässä pari kuukautta sulatellut asiaa ja kun miettii Neon ominaisuuksia, niin kyllä se rulla varmaankin on sopivampi. Neo tykkää kantaa/noutaa tavaroita ja maalimiehen löydettyään sillä on taipumus heti palata minun luokseni.

Maaningan joulumaisemaa :)

Neolle tehtiin allaolevaan tyyliin harjoitusta kahdella maalimiehellä, jotka liikkuivat poispäin seuraavaan paikkaan kun heidät oli löydetty. Kyseessä oli siis parkkipaikka, joten kauan ei löytymiseen mennyt... ;) Neo lähti hyvin matkaan ja annoin maalimiehille ohjeeksi vähän hetsata (= koira yrittää tavoitella esinettä, mutta se lähteekin karkuun) sitä rullalla. Toinen "rulla" oli nahkapatukka ja toinen punainen rengaslelu. Kuten arvelinkin, niin hienosti herra lähti heti tuomaan tavaroita minulle. Loppua kohti tuli löysän suun syndrooma, joten taistelin vähän lelusta. :P Otin heti mukaan näytöt ja nekin menivät kivasti. Maalimiehet palkkasivat maahanmenosta ensin nakeilla ja viimeinen sitten pallolla.

Katkoviiva tuossa kuvassa ilmentää vaan sitä, että lähdin vähän liikkumaan jotta Neo tuo tavarat perille asti ja reippaasti kiinni pitäen. Muutamia huomioita, joita mietin ajellessani kotiin:

- Ei kannata palkata rullan tuomisesta, sillä Neo alkoi toisella kierroksella ennakoida palkkaa tiputtamalla rullan. Pieni nykiminen rullasta, "Irti" ja palkka vasta siitä, kun Neo menee sivulle odottamaan liinan kiinnitystä.
- Tässä aloitusvaiheessa voi liikkua reippaasti rullaa odotellessa, jotta koiralla tosiaan on hyvä ote ja se tuo perille asti. Minimoidaan epäonnistumiset!
- Maalimies voi heittää rullan hetsauksen jälkeen maahan, josta koira uskaltaa ottaa sen paremmin? Tai sitten ei, kokeiltava.
- Kaikille maalimiehille pallopalkka? Onko motivoivampi vai jännittääkö Neo sitä enemmän kuin herkkujen syömistä? Nyt ainakin rakasti leikkiä ja toi palloa aina uudestaan maalimiehille eikä minulle.
- Hanki punaista letkua rautakaupasta ja tee siitä rullia.
- Ota ensi kerralla sormikkaat, sillä isoilla lapasilla liinan kiinnitys ei onnistu ja kätesi jäätyvät paljaina... :D

Sunnuntai-iltana käväistiin toista kertaa palveluskoirien tottiksessa. Olen sulatellut vähän sellaista vinkkiä, että menisimme ensin TOKO:n alokasluokkaan ennen BH:ta. Jos nyt ihmetyttää että mitä eroa niillä on, niin tiivistetysti: Tottis on "hallittavuutta" mittaava osio palveluskoirakokeissa (haku, jälki tms., siis 1/3 koko pk-koetta), TOKO eli tottelevaisuuskoulutus taas on oma lajinsa (kuten esim. agility). Eli ei-palveluskoirarodut eivät voi tottista tehdä. Tottiksessa toivotaan näyttävää ja vietikästä suoritusta, jossa pikkuvirheillä ei ole niin suurta merkitystä kunhan koira vain tekee innokkaasti. TOKO:ssa taas toivotaan innokasta, mutta tarkkaa ja teknisesti puhdasta suoritusta. TOKO:ssa liikkeenohjaaja antaa luvan käskyttää koiraa, pk-puolella taas ohjaajan tulee itse laskea askeleet ynnä muut. TOKO-liikkeet ovat monipuolisempia ja muuttuvat enemmän luokista toiseen siirryttäessä, tottiksessa taas on isommat esteet ja pidemmät seuraamiskaaviot.

"Ai mitennii kumpi on fiksumpi?"

Jos nyt TOKO:a alamme miettimään, niin meidän treenilistalle tulisi erityisesti täyskäännökset, liikkeestä maahanmeno + seisominen sekä estehyppy. Pohdiskelimme siinä sunnuntai-iltana täyskäännösten olemusta ja hinkkaustahan se vaan vaatii. Täytyy vaan vahvistaa ja vahvistaa oikeaa sivupaikkaa ilman mitään vihjeitä ja pyöriä siinä vähitellen. Myöskin peruutusta seuraamisessa voisi kokeilla. Lopuksi sain vielä monet vinkit guruilta liikkeestä käskytyksiin. Veikkaan että Neolla toimii parhaiten ns. "pökkelöjalka", eli teen seuraamisessa ihan minimaalisen pysähdyksen alkuun ja häivytän sitä. Täytyy myös kokeilla peruutella niin että Neo on edessä ja instant-palkkaa heti kun se pysähtyy tekemään vaaditun jutun. Miksei voisi naksutintakin ottaa tuohon touhuun tehostamaan oppimista.

Latinolantio

Mitäs meille taas kuuluu... Keskiviikkoiltana pyörähdettiin belgien tottiksessa. Reissu sujuu kätevästi kun pakkaa sukset ym. lähtiessä mukaan, sillä treenien jälkeen voi tulomatkalla jäädä hiihtämään. En tiedä miten tuo tottistunti menee niin nopeasti, vaikka paikalla on vain 4-5 ihmistä ja aina on vähintään kaksi ellei kolme koiraa kentällä. Keskiviikkonakin ehdin ottaa Neon kanssa vaan lyhyen pätkän seuraamistreeniä. Wat?

Hieman harmitti kun pyysin siinä erästä vähän katsomaan meitä ja antamaan vinkkejä, no hän kyllä oli siinä vierellä mutta katseli ihan muita koiria... Loppuun otettiin sitten porukalla paikkamakuu. Neo oli heti noussut istumaan kun lähdin viereltä, vaikuttikohan siihen sitten että EVL-koirat (= tokon erikoisvoittajaluokka) tekivät istumisversiota. Osoitin sormella maata ja loppuaika menikin sitten mallikkaasti. Taas Neolla oli pää jalkojen välissä, aika surullisen näköistä.. :P

Noh, jotenkin tuosta kaikesta jäi vähän plaah-fiilis joten oli kiva heittää Neolle takki niskaan ja lähteä lämmittelemään ennen hiihtoa. Mietin, että miten ladulla ei näkynyt kuin muutama muu hiihtäjä, ei yhtään koiria... Sitten katsoin auton lämpömittaria, -16°C! Hirvaskankaalla oli -11°C kun lähdin... Olen tainnut nähdä jossakin, että -17°C alkaa olla sen verran kylmä skijoring-keli että koiran hengityselimistö ei tykkää. Noo, Neo ainakin veti samaan reippaaseen malliin kuin ennenkin.

Otettiin ihan pieni paussi ensimmäisen 3,2 km kierroksen jälkeen (omat sormet olivat jäässä väärän pukeutumisen vuoksi...) ja sitten sama uusiksi. Kun vastaan tulee niin jyrkkä mäki että vauhti hidastuu reilusti, niin Neo lopettaa vetämisen ja lönkyttelee vierellä mäen huipulle. Pitäisi varmaan kysellä tuohon vinkkejä, vaikka toisaalta idea on juuri oikein: ihmisen pitää koirahiihdossa hiihtää ylämäet niin kovaa kuin jaksaa, ettei koira vedä itseään puhki. Aina pitäisi vaan hiihtää koiran takana ja vetonarun olla kireänä.

"Ota nyt äkkiä se kuva, tässä pitäis jäähdytelläkin..."

Muutenkin ollaan yritetty nostaa lihasvoimaa ja kehon maksimaalista hapenottokykyä (= kuntotasoa) "intervallitreenillä". Tuonne jonnekin on kärrätty valtavia lasteja multaa, jotka nyt ovat tietysti lumen peitossa ja tarjoavat voimaharjoitteluun hienoja mäkiä ja kukkuloita. Ollaan käyty lenkkien lomassa siellä pyörimässä niin, että heittelen Neolle lumipalloja tai keppejä ja Neo noutaa niitä. Ylös ja alas ja sivuille, rinnettä horisontaalisesti ja rinnettä vertikaalisesti... Huomautus vain jos joku nyt innostuu tuosta rinnetouhusta: luminen rinne on maastona niin raskas, että varsinkin alkuun on oltava varovainen. Innostuneen koiran lihakset menevät helposti maitohapoille, jolloin koira kokee kipua rinteessä ja saattaa myös yhdistää sen kivun itse touhuun (lähde). Että silleen vähitellen ja varovasti!

Up and down and up again

Näin pitkät sepostukset onnistuin laatimaan yhden illan perusteella :D Upeaa. No kerronpas kuitenkin vielä torstaista kun oli hurjan vaikeat agilityt. Fyysisesti rata oli siis niinkin monimutkainen kuin kolme hyppyestettä vierekkäin. Niin vaan pari vuotta treenanneetkin puhelivat, että koskaan ei ole näin vaikeaa ollut... :P Alla kuvioita, joita harjoittelimme. Aina pysyttiin tavallaan yhdellä ja samalla ohjauspuolella, ja omalla keholla, käsillä ja liikkeellä piti saada koira sitten hyppäämään esteet oikealta puolelta. Huh! Serpentiiniksikin tuota viimeistä kutsutaan.

Ensimmäisessä kuviossa ohjaaja vähän niin kuin peruutteli esteiden välit ja käänsi sitten rintamasuuntaa esteelle ohjatessa. Vaikein oli Neon kanssa ehkä tuo keskimmäisin, jossa Neo hyppäsi esteet niin pitkälle minua kohti että en ehtinyt ohjaamaan takaa kiertämistä. Serpentiini opittiin nopeimmin, vaikka lopussa tulikin pientä törmäyskurssia ohjaajan ollessa kovin hidas... Loppuun otettiin vielä kepit. Neo menee kuulemma tosi notkeasti niitä, keho taittuu kuin parhaallakin latinolantiolla! ;D Olen itsekin katsellut, että jotenkin sen tyyli poikkeaa muista isoista koirista.

Tuossa vielä lopuksi toissayön taideprojekti. :P Ei kannata katsella pentuvideoita jos joku biisi on soinut päässä pari päivää... Suosittelen katsomaan ihan Youtube-sivulta + vaihtamaan laadun oikealta alareunasta korkeammalle, jotta näkeekin jotain noista wanhoista pätkistä. Eli klikkaa videon nimeä yläreunasta!

Talvitakkirallit ja Tugga Wuggat

Lauantaina pyörähdettiin taas Laukaassa agilityssa. Harjoiteltiin ensimmäistä kertaa pituusestettä ja ohjaajakin ihmetteli kun Neo ei epäröinyt siinä yhtään. Sain komentaa ihan reippaasti, että äijä malttoi pysyä paikallaan odottamassa käskyä... :P Kovin innostunut oli. Harjoiteltiin myös itsenäisesti rengasta: aluksi Neo ei oikein mennyt korkeampaa versiota, mutta palkkasin renkaan suulla pari kertaa ja sitten hypyt sujahtivat taas nätisti läpi. Ratana tehtiin lähes ympyrän muotoista settiä, missä oli hyppy, U-putki ja kaksi hyppyä. Sitä vedettiin kumpaankin suuntaan läpi ja oikein hyvin meni

Tiistaiaamuna tottisteltiin kahden ihmisen + kolmen koiran voimin pari tuntia hallilla. Olipa kiva rauhassa ottaa pieniä pätkiä ja keskittyä yksityiskohtiin! Eiköhän tuota voisi yksityisopetukseksi sanoa, kiitos vaan kyseiselle henkilölle... ;) Haettiin sivuasento ja seuraa-käsky sellaisiksi, että Neo pysyy hyvässä asennossa katsoen minuun kun pidän palloa vasemmassa (suorassa) kädessä koiran pään takana. Jospa tuo auttaisi siihen keulimiseen. Sitten otettiin luoksetuloja ohjausavuilla = kummallakin puolella oli agilitymuurin pala, joiden väliin Neon piti parkkeerata.

Lisäksi tehtiin vauhtiluoksetulo ja pari eteen lähetystä, homma sujui hienosti vaikka eteen lähetystä vähän vaikeutettiinkin. Paikkamakuu otettiin ekaa kertaa niin, että apuohjaaja huuteli näkymättömälle koiralle käskyjä Neon lähettyvillä. Kerran Neo nousi seisomaan, mutta sain sen heti käskyllä maahan ilman että se otti askeleita. Lopuksi otettiin kahden koiran paikkamakuu ja Neo makoili mahdottoman hienosti koko vaaditun ajan! Ei todellakaan tarvitse niitä välipalkkoja.

Bongasin tuossa viime perjantai-iltana, että Peten koiratarvikkeessa oli Hurtan talvimanttelit -50% alennuksessa. Juuri passeli hiihtoon lämmittely/jäähdyttelytakiksi kun on enemmän pakkasta. Saisinpa edes jotain sponsorituotteita Peten ainaisesta mainostamisesta... :D Noh, olen vaan sitä mieltä, että tilaukset tulevat todella nopeasti ja asiakaspalvelu toimii hienosti. Joten siis tietysti ostelin kaikkea muutakin samaan syssyyn ja kävin hakemassa paketin tänään. Alla muuta kokoelmaa: uusi hihna hävitettäväksi (2 jo kadonnut/varastettu, tietysti halvin jäljellä.. epäilen että myös kolmas pitkä liina on hukassa, olen mahdoton...), valopanta, vitamiineja, lammaskarvapatukka vinkupillillä, liian pieni Kong Tugga Wugga (kuka näitä nimiä keksii?) ja Halti-kuonopanta.

Niin, en minä tiedä mitä tuolla kuonopannalla teen... :D Käytän sitä kun laitan belgille silmätippoja eläinlääkärin odotustilassa? "Se on niin halpa", "Kyllähän sellainen on hyvä olla", "Eihän sitä tiedä vaikka joskus tarvitsisi".... Ja siis selvennän tässä vielä perehtymättömille, että kuonopantahan ei ole sama kuin kuonokoppa, vaan apukeino kun koira vetää hihnassa (toimintaperiaate sama kuin hevosen riimulla/päitsillä - kun ohjaat päätä, seuraa vartalo väistämättä perässä). Päätinpä sitten tehdä lenkin kuonopannan kanssa. Saldo: yksi surullisen näköinen koira, pari pikkulasta silittämässä sitä ja huonoa omatuntoa poteva omistaja. Tuon reissun jälkeen kun kokeilin Neolle talvimanttelia herra päätti päästää kertyneet ketutukset ulos... :D Tulos alhaalla.

Keskiviikkoaamuksi varattiin tunnin hallivuoro, jotta eräs ystävä saisi potkua agilityn aloittamiseen... ;) Auteltiin siis japaninpystykorva-neitiä esteiden ihmeelliseen maailmaan. Aloitettiin yhdestä matalasta esteestä ja pian mentiinkin jo kolme matalaa hyppyä putkeen. Tutustuttiin myös hieman putkeen, niin että syöteltiin herkkuja putken suulla. Lopussa neiti menikin jo kokonaan putkeen, joten siihen oli hyvä lopettaa. Hienosti meni ja tämä velvoitti ilmoittautumaan alkeiskurssille! ;) VICTORY. Katsottiin myös vähän, miten aloitetaan sivulle-käskyn ja seuraamisen opettelu. Neokin pääsi vähän touhuamaan hyppyjen, putken, A-esteen, keppien ja puomin kanssa.

Tuleva agiliitäjä

Koirahiihtoa!

"Taisin hävittää lumipallon, anteeksi!"

No niin, otsikon mukaisesti lähdettiin uhmaamaan kohtaloa ja henkivakuutusta maanantaina... Tikkakoskella on Keski-Suomen Palveluskoirien koirahiihtovuoro maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 20-22. Varusteet oli omasta takaa kun tuota canicrossia on tullut kesäisin harrastettua. Vähäsen jännitti, että mitä touhusta oikein tulee... Lämmittelin Neon siinä aluksi ja sitten laitoin sukset jalkaan. Hieman Neoa jännitti nuo ihmeelliset jalkakepit, mutta syöttelin sille siinä rauhassa paikallaan lihapullaa.

"Olikohan se jossain täällä..."

Sitten lähdettiin matkaan ja vauhtia meinasi tietysti tulla minun makuuni hieman liikaa... :P Joten aurasin siinä kaikilla voimilla ja otettiin välillä hengähdystaukoja. Sitten päätin että no, kyllä sieltä jossain vaiheessa ylämäki tulee että mennään sitten koiran vauhdin mukaan. Oli se hurjaa! Mutta Neo meni kuin unelma ja kyllä sitä sai itsekin hiihtää sitten ylämäet. Kun luopui siitä jännityksestä niin tottui vauhtiin ja alkoi luottaa koiraan, että ei se minnekään metsään vedä. Toki vetohihna on vetovyön koukussa niin, että sen saisi äkkiä irti jos tilanne näyttäisi pahalta. Pari kertaa hihna irtosi siitä, kun yritin jarrutella Neoa, mutta onneksi herra ei ole karkuri luonteeltaan...

"Noup."

Tehtiin pisin valaistu kierros 3,2 km niin, että otettiin taukoja välissä ja kuulostelin miten Neo jaksaa. Sen jälkeen jäähdyteltiin vähän kävelemällä ja otettiin sama 3,2 km uudestaan ilman taukoja. Toisella kierroksella pystyin jo itse täysin rinnoin nauttimaan touhusta ja Neokin alkoi loppua kohti osoittaa hieman väsymisen merkkejä. Neon kanssa on kyllä siitä kiva mennä, että kun ohitetaan muita Neo menee nätisti vastakkaiseen reunaan eikä pyri moikkaamaan ketään. Hiihtelyn jälkeen tehtiin vielä jäähdyttelylenkki kävellen ja ajeltiin kotiin. Vitsi miten kivaa! :) Tätä lisää.

"Täällä!"

Keskiviikkona mentiin taas tottistelemaan muiden Keski-Suomen belgien kanssa. Alkuun vähän innostamista pallolla, pikaistumisia ja -maahanmenoja. Sitten mietittiin taas sitä seuraamista pallon kanssa vs. herkuilla. Joko pitäisi ottaa ihan ihan lyhyttä pätkää pallo kainalossa tai sitten tunkea pallo jonnekin kaulukseen, muuten Neon asento alkaa kääntyä. Tuli myös sellainenkin mielipide, että ei sillä asennolla ole alussa niin väliä jos vire on hyvä? :P En kyllä itse allekirjoita, mutta mielipiteitä on moneen lähtöön.

"Yök, lunta suussa..."

Otettiin pitkästä aikaa hyppynoutoa, mutta häiriötä oli liikaa tai sitten kapula ei vain sillä hetkellä kiinnostanut tarpeeksi. Neo kyllä odotti hienosti heiton ja hyppäsi sitä hakemaan, mutta sitten ajatukset menivät maton hajuihin ja muuhun epäolennaiseen... Homma sujui kun avustaja piteli kapulaa toisella puolella ilmassa. Go figure.

Lopussa otettiin kaikkien kanssa 2 min paikkamakuu. Neo jäi hienosti paikalleen ja kävin sitä välillä palkkailemassa, olisi ehkä ollut parempi etten olisi välipalkannut ollenkaan koska yhden kerran Neo nousi ylös tällaisessa palkkaustilanteessa. Neon mielestä tuo koko touhu oli maailman ikävintä puuhaa ja asentokin lyyhistyi ajan kuluessa... :P Kun menin lopulta vapauttamaan Neoa sen pää oli maata vasten: "Päästä jo poiiiiiis...." Hassua sinänsä kun yleensä se on ollut vähän liian virittynyt. Nyt sillä oli sama asento minkä se ottaa kun haluaa mukaan jonnekin, tällöin maataan keittiön ovensuussa pää maata vasten ja ollaan niiiiin suloisia...

Valmiina seuraavaan palloon!

Tottiksesta mentiin suoraan hiihtelemään Neon kanssa. Olisi voinut jättää sukset voitelematta... :D Oli nimittäin niin kova ja liukas latu, että ensimmäisellä kiekalla käytiin ojan kautta kaartuvassa jyrkässä alamäessä. Ihme, ettei mihinkään/keneenkään sattunut ja suksetkin pysyivät jalassa! Välissä kävelytin Neoa ja toinen 3,2 km kierros selvittiin pystyssä pysyen. Lopussa tosin sattui sellainen episodi, että katsoin auton lähtevän parkista -> tuumin, että annan Neon vetää meidän autolle. No sitten se lähtevä auto päättikin pysähtyä paikalleen ja siitä madella milli kerrallaan eteenpäin, joten minun laskelmani menivät pieleen ja Neo kävi vähän moikkaamassa auton perää... :P Onneksi ei sentään pyrkinyt renkaan alle. Hasardi reissu!

Agi, agi, tottis, tottis...

Siltä tämä koiran kanssa harrastaminen tällä hetkellä tuntuu. Eikä se siis huono juttu ole, tuntuu vaan että nuo metsäiset pk-lajit ovat jääneet talven unholaan. Semmoista kai se on.

Viime torstaina käytiin agilityssa Saarijärvellä, ensimmäinen rata alla olevassa kuvassa. Neo pohti taas peräkkäisiä 1. ja 2. esteitä ennen kuin siirryin toisen esteen taakse ohjaamaan. A-este on niin kiva, että sieltä tullaan ryminällä alas... :P Pitäisi varmaan opettaa nenäkosketus kun se 2on2off ei näköjään innostanut itseäni tarpeeksi. Treenattiin siis pelkkää A-estettä pari kertaa ja putken jälkeen otettiin myös kepit pari kertaa. 6. esteellä piti tehdä takaa leikkaus ja valssata 7. ja 8. välissä. Olin niin hämilläni kun Neo tajusi homman kerrasta, että en ehtinyt ensimmäisellä yrityksellä valssiasemiin! No sitten loppurata 6.-9. meni kuin rasvattu. En ymmärrä miten suora esterata on "vaikeampi" Neolle kuin tuollaiset ihmeen leikkaukset ja valssailut!?

Tämän jälkeen tehtiin Neon kanssa alla olevaa rataa (jätin alun ohjauksen piirtelemättä kun 1. esteeltä puomille on aika selvä juttu). Neo meni siis ekaa kertaa täysimittaista ja -korkuista puomia, laiteltiin nakkipolku koko matkalle ja pidin löysästi kiinni pannasta. Hienosti meni ja olisi kiinnostanut vielä lähteä takaisin katsomaan jäikö sinne nakkeja... No sitten otettiin taas takaa leikkausta 4. esteellä, muutama yritys tarvittiin etten ohjannut Neoa liian pitkään hyppyyn. Pussissa avustaja nosti vähän kangasta ja Neo sujahti siitä nätisti. Sitten harjoiteltiin vielä erikseen haastavaa tilannetta, missä 7. esteen jälkeen pitäisi saada koira putkeen eikä houkuttelevalle puomille. Tähän oli oma ohjauskuvio, jonka nimeä en nyt muista... Onneksi Neo on niin putkihullu, että homma onnistui yllättäen ensimmäisellä yrityksellä! :P

Lauantaina oli sitten vuorossa Laukaan agilitya. Mietin, että onpas jännä kun suullisesti sovittu aika oli muuttunut tuntia aikaisemmaksi sähköpostissa... No siellä me kaikki olimme eikä ohjaajaa näkynyt missään! Onneksi maneesi oli auki ja "virallinen" ohjaajamme oli kertonut sähköpostissa, että teemme peilikuvana samaa harjoitusta kuin viimeksi. Rakensimme siis samanlaisen J-radan ja aloimme treenaamaan. Sitten vielä käänsimme esteitä vähän siksakkiin, kuten alla olevalla videolla näkyy. Sovittu ohjaaja tuli siinä vaiheessa kun viimeinen koirakko teki suoritustaan. Välillä tällaista touhua... :P

Kovasti yritän pitää ei-ohjaavan käden kurissa! :D

Sunnuntaina käväistiin Keski-Suomen Palveluskoirien tottistreeneissä Jyväskylässä. Vaikka aikaa oli tunti ja paikalla noin 12 koiraa, homma organisoitiin hyvin kolmeen ryhmään että ehdittiin treenata. Häiriötä oli ainakin tarpeeksi! Neon kanssa otettiin taas vaihteeksi seuraamista eri tyyleillä, herkuilla ja pallon kanssa. En minä vaan tiedä kumpi sitten kannattaisi, eikä kukaan muukaan (tai sitten muiden keskinäiset mielipiteet eroavat)... Jossain vaiheessa tuo käsi pitäisi kuitenkin saada heilumaan "normaalisti", joten paras vaihtoehto varmaan olisi se pallo kainaloon.

Tehtiin myös luoksetulon paikan harjoittelua pienellä välimatkalla + paikallaan niin että kädet heiluvat. Loppuun pyysin, että voitaisiin kokeilla pk-A-estettä Neon kanssa. Laitettiin se matalimmalle versiolle ja hienostihan siitä yli mentiin. Niin hyvin, että sen jälkeen heitin pallon toiselle puolelle ja huhuilin Neon takaisinkin sitä kautta. Olisi varmaan onnistunut kapulallakin. Kerran piti käydä haistamassa suursnautserin takapuolta kun se oli niin houkuttelevan lähellä hypyn jälkeen... ;) Neo siis kävi, en minä...