Rakkautta ensisilmäyksellä

Näyttelytreeneissä oli tällä viikolla jännää kun valokaapin avain oli unohtunut. Pimeässä yritettiin sitten siellä olla törmäämättä kehänauhoihin... :P Seisotin taas Neoa edestä päin, saa nyt nähdä uskaltaako sosiaalisen paineen alla tehdä noin Seinäjoella jos kaikki muut seisottavat takaa. Neo ei häslää käskyn alla, joten minulle ehdotettiin että voisin oikeastaan seisoa siinä koiran edessä tuomarin tarkastaessa hampaat ja muut. Ilmeisesti kun yritän vähän tukea Neon päätä ja menen kyykkyyn Neo on että "JEE äiskä tuli kans tähän nyt on SUPERKIVAA!" eikä tiedä miten päin olisi.

Perjantaina tehtiin Panun kanssa Neolle kaksi peltojälkeä ja sen jälkeen lähdettiin treenaamaan kahdestaan viestiä. Tai kolmistaan, lasketaan Neokin mukaan... Jäljet menivät hienosti, mutta jotenkin tuntui että herkkuja oli liian tiheässä (~ 3 askeleen välein) niin että vauhti töksähteli. Näköjään noita voi tosiaan huoletta harventaa. Keppejä ei varmaan kannata kokeillakaan ennen kuin pelkkä jälki ilman herkkuja sujuu hyvin.

Sitten viestiin. Rakastan, rakastan, rakastan! En tiedä, nyt tuntuu jopa että meille olisi löytynyt se ykköslaji - vaikka turha onkin huudella näin alkuvaiheessa. Perjantaina otettiin siis 2 x viiden sivun setti, alla olevalla videolla näkyvissä jälkimmäinen siten että odottelukohdat on nopeutettu. Varmaan kuulee, että meikäkin on ihan innoissaan touhusta... :D

Tällä kertaa päätin lopettaa hermoilun (ekalla kerralla otin pannasta kiinni ja laitoin sen jälkeen vasta Neon istumaan) ja luotin koiraan, no siihenhän se nätisti istui ja odotti käskyä vapaanakin. On siitä tottiksesta hyötyäkin. ;) Matkaa oli alussa 100 m ja siitä kasvatettiin jäljestämisosuutta.

Lauantaina olikin pitkä päivä, joka alkoi kymmeneltä agilityllä. Oikeastaan ei tehty uutta, mutta pidennettiin rataa. Nyt sujui jo: hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy, hyppy! Joku kommentoikin, että aika paljon alkeiskurssin kolmanneksi kerraksi... :P Minä taas tykkään, eipähän kyllästy. Sitten tehtiin vielä kepit ja puomin harjoittelu, jotka muistuivat hyvin mieleen. Tottiksesta on kyllä hyötyä, Neo on tosi hyvin hallinnassa kentällä. Aika ei mene turhaan häsläykseen kun koira tulee nätisti vierelle ja pysyy siinä lähetykseen asti.

Kurkistelua viime kerralta

Kahdelta suunnattiin pelastuskoiratreeneihin. Harvinaista, auringonpaisteessa! Neolle tehtiin pari jälkeä. Ensimmäistä en ollut nähnyt, mikä oli tietysti jännä kun ei yhtään voinut tiedostamattaankaan auttaa koiraa. Onneksi en alkanut vetämään liinasta, siellä olikin 90° kulmia! Neo bongasi ne hyvin, mutta kulmien jälkeen ihmetteli vähän että pitäisikö palata takaisin. Suoraahan me ollaankin vaan harjoiteltu. Toisella jäljellä oli vähän rehevöittynyt kohta, jossa myös meinasi ihmetys tulla että minne se jälki katosi.

Kokeiltiin myös minkä verran Neo kiinnostuu pelkästä ihmisjäljestä - no siitä nyt ei paljon selvinnyt kun Neo sai ilmavainun/näki maalimiehen 10 askeleen jälkeen. Otettiin myös pari hakupistoa ja haukutettiin Neoa.

Foxy

Kotosalla mentiin vielä tekemään pari pätkää viestiä, no olis voinut jättää tekemättäkin... Neon tullessa toista pätkää metsässä oli jollain koira irti eikä oikein hallinnassa. Nainen huuteli siellä "Nappiiiii! NAPPI! Me lähdetään kotiin syömään nyt... Heippa vaan. *tööt tööt autosta* Lähdetään. Moi moi. *tööt tööt autosta* NAPPIIIII tänne!". Pidin Neoa sitten siinä vierellä istumassa sen aikaa, että koira saatiin autoon. Tämän episodin lisäksi Panulla oli herkut muovirasiassa ja tämä ilmeisesti jäi kiinnostamaan Neoa sen verran, että se oli empinyt minun luo lähtemistä. Taskut = parhaat.