Pohdintaa koirien ADHD:sta

Viikko alkoi viestitreeneillä maanantaina, vaikka lunta nyt metsässä jonkin verran onkin. Eihän se itse lumi mitään vaan mitä se peittää = risut, kannot, kuopat... Ikävää alustaa koiralle juosta nopeasti. Viime kerrasta fiksuuntuneina otettiin avarampaa metsää, jossa korkeuseroa ei juuri ollut. Kasvatettiin matkaa ~ 150 metristä viisi pätkää. Minun luonani homma sujui hienosti, mutta Panun luona Neo oli ilmeisesti taas empinyt lähtöä maaston vuoksi. Tämän jälkeen kokeiltiin vielä hyvällä alustalla metsäpolulla reilu 50 m pätkä viisi kertaa. Nou problem there, kova oli vauhti.

Harjoiteltiin myös kameran käyttöä: miten saada supernopeasti liikkuva musta kohde tarkennettua. Päivä alkoi jo hämärtyä, mikä ei tietysti auttanut asiaa. Onneksi on saatu hyviä vinkkejä ISO:jen ja aukkojen ja shutter speedien ihmeelliseen yhdistelymaailmaan :) (kiitos vaan Myllys!)

Sydän suli tästä kuvasta :)

Tiistaina oli koirakoulun viimeinen kerta. Joko viime kerran pelottelu "kamalilla sulkeisilla" oli toiminut tai sitten lumi karkotti pois ihmiset. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa! Hyppyestettä otettiin siten, että lähetettiin koira edestä hyppäämään, laitettiin esteen takana istumaan ja siitä kutsuttiin takaisin. Neolle tämä ei tuottanutkaan ongelmaa. Vähän se ihmetteli kun ei saanutkaan heti hypätä takaisin.

Paljon otettiin myös istumaan, maahan ja seisomaan -käskyjä eri tyyleillä: paikallaan, liikkeestä sekä käskyssä pysymistä häiriön lisääntyessä. Esim. maassa pysymistä vaikeutettiin niin, että ensin käveltiin pois ja tultiin takaisin, sitten käveltiin koiran ympäri ja lopulta juostiin koiran ympäri. Koiran yli astuminen oli sitten jo vaikeampaa :) Neon häntäkarvat ovat ihan muutaman kerran jääneet jalan alle kun se on parkkeerannut itsensä ihmeellisiin paikkoihin, joten pari kertaa saatiin kokeilla ennen kuin Neo uskalsi pysytellä maassa.

Ensilumi 23.10.

Aloin illalla pohtimaan koirien temperamenttia - ja tarkoitan tässä siis käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta ja kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin. Tämä lähti varmaan taas siitä, miten vilkas Neo oli koirakoulussa. Hommat sujuivat hienosti kun Neolta vaadittiin jatkuvasti jotain ja palkattiin nopeaan tahtiin, mutta taukojen tullessa tai pidemmällä palkkausvälillä Neon huomio meni ihan muualle. Esim. seuraamisessa se saattoi kesken kaiken rynniä katsomaan missä muut koirat olivat.

Tämä pieni herra halusi tulla mukaan leikkimään...

Toisaalta tämä ylivilkas puoli ei sitten tule esille esim. tottiskentällä kun ympärillä häärää vain ihmisiä (ja yksittäinen koira). Eikä agilityssa. Omaa ajattelua selkeyttääkseni päätinkin täytellä tämän lomakkeen kun törmäsin siihen. Kyseessä on siis Lohen koiragenetiikan ryhmän e-lomake liittyen koirien aktiivisuuteen, impulsiivisuuteen ja keskittymiskykyyn. Näin psykologina on pakko mainita, että tuo lopun ADHD-kysely näyttää pitkälti olevan muokattu ihan ihmislapsia koskevasta ADHD-kyselystä. Alla näkyvissä, mitä täyttelin Neosta. Anteeksi epämiellyttävä visuaalinen asettelu, mutta näin fontti sentään näkyy :)

Ei varmaankaan tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että mitä enemmän vastauksia on erittäin usein -päädyssä sitä lähempänä ADHD:tä ollaan. Tämä kysely auttoi kuitenkin itseäni jäsentämään Neon temperamenttia. Heti alun kysymyksistä tuli olo, että ei tämä koske Neoa ollenkaan: oppimistilanteessa Neon tarkkaavaisuus on aivan uskomatonta ja se yrittää vaikka maailmanloppuun asti tarjota oikeaa toimintatapaa - ei siis luovuttajatyyppiä! Ymmärsin, että minun olisi täytynyt oikeastaan täyttää näitä lomakkeita kaksi, toinen koskien kotitilannetta ja toinen koskien hälinäpaikkoja missä on koiria.

Pikkuherra karkasi jopa omistajalta takaisin kun joutui lähtemään pois!

Psykologina aloin tietysti verrata lasten ADHD:n osa-alueita koiriin. Tajusin, että Neolla on parhaimmillaan piirteitä yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta (kyseessä kuitenkin belgi...), mutta ei keskittymisvaikeuksia. Toisaalta taas nuokin aktiivisuuden piirteet koskevat vain tilanteita, joissa on paljon muita koiria, ihmisiä ja hälinää ympärillä. Mikä on liiallisen raja? Törmäsin erinomaiseen tekstiin koirien hyperaktiivisuudesta, joka kutkuttelee erityisesti psykologien makunystyröitä terminologiallaan (Minna! Tosin ei sua varmaan kiinnosta kun sulla on kaksi sohvaperunaa ;)). Mielenkiintoista tekstiä hyperaktiivisuuden synnystä, rankaisun tehottomuudesta, aktiivisesta alistumisesta, hiilihydraattien tarpeesta (tryptofaani) ja esim. siitä, miten tulisi suhtautua kriittisesti vaihtelevaan palkkioaikaan koulutettaessa hyperaktiivista koiraa:

"Jos palkitsemisten välinen palkkioton jakso on riittävän lyhyt, tulee palkituksi tulemisen tarve tyydytettyä, eikä tilanne synnytä ristiriitaa. Ristiriitaa ei synny myöskään vastakkaisessa tapauksessa, eli jos palkitsemisaikataulu on niin hidas, ettei koira saa riittävästi palkkioita. Tämän tuloksena ryhtyy koira välttämään tilannetta, sillä toiminnan jatkaminen ei palkitse sitä riittävästi. Marginaalinen aikataulu, jolloin palkkion saamista ei täysin voi ennustaa, saa aikaan turhautuneisuutta, ylimääräistä aktiivisuutta ja jopa aggressiivisuutta."

Summa summarum, ei Neolla sentään ADHD:tä ole mutta näitä asioita on hauska pohtia erityisesti belgin omistajana. Tämänkin tekstin lukijat tietävät varmasti monta vilkasta koiraa. Milloin tulisi siis huolestua? Neon kohdalla ainakin huolestuisin jos vilkkauden lisäksi ilmenisi aggressiivisia piirteitä, koira ei oppisi, ei reagoisi rankaisuun ja sen olisi vaikea rauhoittua jännittävien tilanteiden jälkeen. Jos edelleen mietitään niitä lapsia (älkää nyt äidit loukkaantuko), niin ADHD:n diagnosoinnissahan otetaan huomioon käyttäytyminen kaikissa ympäristöissä: sen pojan tai tytön tulisi käyttäytyä suunnilleen samalla lailla vilkkaasti kotona, koulussa ja kavereiden luona. Sama siis koiralla, hyperaktiivisuuden tulisi näkyä jollain lailla myös kotona. Kaikki tämä imho eli in my humble opinion :)

Meidän ylivilkkaan koiran lempipuuha kotona

Loppuun voisi lisätä vielä rohkaisun sanan kaikille reippaiden koirien omistajille, suomalaisen luonnetestin temperamentin arvosteluohjeesta:  

"Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista kuuluu vilkkaiden ryhmään. Yksi selitys siihen lienee se suuri tarkkaavaisuus, joka liittyy viikkauteen, ja joka saa aikaan sen, että nämä koirat vastaanottavat nopeammin useampia uuteen ympäristöön kuuluvia ärsykkeitä ja tottuvat niihin ja niiden merkitykseen."