Tarjolla liikkuvaa kuvaa agilitystä

A kiss maybe...?

Oh HELL no!

Keskiviikkona suunnattiin illaksi pelastuskoirailemaan. Panu innostui lähtemään mukaan ja porukka olikin innoissaan uudesta maalimiehestä. Pääsin oikein "sitomaan" Panun "katkenneen nilkan".

Neolle oli tehty ihan hetken vanha namupalajälki metsään ja se ajoi sen hienosti. Nenä viisti maata ja mentiin niin rauhassa askel askeleelta vaikka koira oli intoa täynnä autosta pois hypätessä. Ehkä ne ei olleetkaan sitten ne maksapalat jotka tekivät temput viimeksi. Pari kertaa Neo kääntyi paikallaan ympäri syömään herkkupalaa, joten kyselin pitäisikö minun puuttua tuohon niin että koira olisi koko ajan suorassa menosuuntaan. Ei kuulemma tarvitse ja lisää liinaa käskettiin antaa, häiritsin toisen työrauhaa... ;) Lisäksi otettiin pari hakupiston tyylistä ilmaisuharjoitusta Neolle, ääntä lähti kivasti.

Note to self: varaa esineitä ensi kerralla taskuun. Nyt kun tein jälkeä tiputin molemmat hanskat sinne, no takaisin tuli vain toinen hanska ;D

Näyttelytreeneissä päätin jatkaa edestä seisottamisen harjoittelua. Ihme kyllä se näyttää kuulemma tosi hyvältä noin, koira on valpas eikä tule esittäjään kiinni kuten yleensä. Saa nähdä miten homma tulee onnistumaan ilman nakkeja...

Tällä kertaa Neo ei tainnut peitsata kehässä. Meikäläiseen iski hieman yskä ja kipeys, joten juostiin tällä viikolla vain maanantaina. Ehkä canicross-treeneillä sittenkin on vaikutusta niin, että väsyneenä/lihakset kipeänä Neo peitsaa enemmän? Aina kyllä olenkin varman päälle ottanut, ettei ennen näyttelyitä paljon juosta.

Uudet rintsikat päällä

Perjantaina käytiin tekemässä huvikseen vähän hakutreeniä, niin että oltiin Panun kanssa vuorotellen maalimiehinä yht. viisi kertaa. Kyllä sieltä lopulta aina ääntä lähti, mutta on se haukkuminen reippaampaa vieraiden kanssa. Ei-näkölähtöjä on myös vähän vaikeampaa tehdä kahdestaan. En tiedä pitäisikö tässä vähitellen alkaa treenaamaan sitäkin, että maalimies pitäisi Neoa niin kauan että minä ehdin paikalle ja sitten toisin itse koiran pois?

Toisella agilitykerralla Neo ei enää yhtään miettinyt putkea vaan läpi mentiin niin että suhahti. Otettiin myös pari estettä putken jälkeen kuten videon lopussa näkyy. Uusina asioina harjoiteltiin puomia ja keppejä. On se kyllä hienoa katsottavaa kun koirat hoksaavat niin nopeasti mistä on kyse :) Rengas mietitytti edelleen kaikkia koiria, mutta tällä kertaa Neo uskalsi jo reilusti nojata siihen rintakehällä.

Kotitehtäväksi saatiin harjoitella kanisterin tms. kiertämistä. Neosta ilmeisesti huomaa, että se on aika tottiskoira ja hakee kontaktia minuun, joten tuollainen itsenäinen työskentely tekee hyvää. Vanhoista polkupyörän renkaista voisi myös tehdä puolikkaan kaaren, jonka kanssa pystyisi harjoittelemaan rengasestettä.

No hikihän siinä tuli juostessa...