Joulukuvia

Jouluna voi leikkiä osaavansa kuvata jotenkin hienosti... :P

Mökkitunnelmaa

Neolla on ollut lomaa treenaamisesta, ollaan vain ulkoiltu ja leikitty

Innostuin jopa kuvaamaan asetelmia...

Ja kaikenlaista muuta punaista...

Usean otoksen verran...

Neolla piti olla tossut, ettei uusi parketti muka mene pilalle... Huoh ;)

En pidä konjakista, mutta Hennessy toi sentään vain lievän irvistyksen...

"Kun edes JOSKUS sais sitä piparia!"

Imppu-rouva sen sijaan sai patukkaa :P Koiran salamia!

 

Neo ihmettelee moottorikelkkoja: "To chase or not to chase, that is the question."

Pöydälle hyppimistä

Heipä hei taas! Olen saanut kommentteja, että tämän blogin "koiraslangia" voisi reippaasti selventää niillekin jotka eivät koiraharrastusten parissa puuhaa. Olen hyvin otettu, että tällaiset ihmiset ylipäätään jatkavat eksymistä blogiini... :P Yritän siis jatkossa selittää asioita enemmän!

Reilu viikko sitten torstaina mentiin Neon kanssa ekaa kertaa Saarijärvelle agilityyn. Ryhmän muut jäsenet olivat aloittaneet agilityn ilmeisesti kaksi vuotta sitten ja ovat möllitasolla (=käyvät epävirallisissa harjoittelukisoissa, eivät vielä oikeissa kisoissa). Paikalla ei tällä kertaa ollut kuin kaksi muuta koiraa, toinen groenendael ja toinen japaninpystykorva. Ihan niin kuin Neo ja Nemi! ;) Neo sai aloitella ja otettiin kolmea peräkkäistä estettä 55 cm korkeudelta. Alussa tuli se Neon ihmeellinen "hyppäänpä ekan esteen ja kierrän toisen esteen", mutta pienempien pätkien jälkeen esteet menivät nätisti. Putki meni hienosti takaa leikaten ja ylipäätään putket kyllä sujuvat 100% nykyään. En olisi uskonut miten nopeasti Neo niihin tykästyi aikoinaan, vaikka se aristelee ahtaita paikkoja! Yhden esteen pudottamisen jälkeen Neolle taisi tulla väliaikainen hyppykammo, joka onneksi korjaantui pallolla palkkaamalla.

Yin & yang

Sitten otettiin ensimmäistä kertaa A-estettä Neon kanssa ja minun yllätyksekseni Neo rakasti sitä kovasti! Olisi jopa halunnut mennä sen edestakaisin alastulon jälkeen... :P Meidän ohjaajalla on kuulemma belgiensä (5 kpl!) kanssa ollut enemmän ongelmia nousun kontaktipinnan kanssa kuin laskun, joten Neon kanssa täytyy varmaan myös keksiä siihen joku keino. (Kontaktipinnat selitin tässä postauksessa, jos ei ole hajuakaan mistä juuri puhuin.)

Keppejä ei ole Saarijärvellä mahdollista taivutella, joten otettiin niitä käsiohjauksella. Luulin, että se olisi vaivalloista, mutta kun tajusin idean Neo sujahteli mahdottoman hienosti kepit. Viimeisenä kokeiltiin rengasta ja sekin meni upeasti! Ohjasin ekaa kertaa renkaan viereltä ja sitten vielä vaihdettiin renkaan asentoa matalammasta korkeampaan versioon. Nousujohteiset treenit siis kaikin puolin. :)

Tiistaina tehtiin taas rakennusetsintää Jyväskylän vanhalla paloasemalla. Yritin paikalle saapuessa etsiä porukkaa ja huomasin, että joku heijastusliivit omaava mies katselee minua oven lähistöllä. Menin sitten reippaana siihen että "Hei!", koska välillä paikalle tulee ihmisiä joita ei ole ennen tavannut. Mies tervehti myös minua ja lähti kävelemään sisälle rakennukseen. Tässä vaiheessa mietin, että eivät nuo treeniliivit kyllä ole... Sitten paikalla olikin jo kolme muuta heijastusliivimiestä ja aksentista tunnistin, että nyt on Viron poikia kyseessä. :D En sitten lähtenyt kuitenkaan treenaamaan rakennusmiesten kanssa, vaan löysin oman porukkani...

Tehtiin etsintöjä pääasiassa yhdessä kerroksessa, jossa oli kyllä vähän eri tasoja. Maalimiehet (= tyypit, jotka menevät piiloon ja joita koiran pitää etsiä rakennuksesta) antoivat löydettäessä hauku-käskyn Neolle ja hyvät äänet sieltä sitten tulikin ensimmäisen puhahduksen jälkeen. Aina se on tuo äänen avaus! Koirat voivat siis ilmaista löytäneensä maalimiehen eri tavoin ja Neolla on käytössä haukkuminen, just to be clear. Toisella kierroksella sanoin maalimiehille, että kokeilkaas olla sanomatta mitään. No Neo kyllä löysi maalimiehet heti, mutta jätti ne nurkkiinsa kyyhöttämään ja lähti muina koirina etsimään lisää kun ilmeisesti piilot olivat liian helpot :P Minä en edes maalimiehiä huomannut kun oli niin pimeää, mutta kuulin tämän jälkeenpäin.

It's MINE!

Useimmilla on pelastuskoirapuolella se tyyli, että koiran annetaan hyvin itsenäisesti etsiä maalimiehiä laajalta alueelta. Itsenäisyys on hieno juttu, mutta välillä ihmetyttää mitä todella omapäisille koirille voisi käydä jos oikeasti oltaisiin vaarallisissa paikoissa esim. raunioilla. Maastossa "parhaat" koirat eivät aina ole kovin hallinnassa rakennusetsinnöissä ja niitä saatetaan joutua kutsumaan monta kertaa takaisin.

Neo on harrastanut tätä touhua vielä sen verran vähän, että se hakee etsiessään välillä minulta tukea ja minä myös annan sitä sille näyttämällä kädellä tarkistettavia suuntia. Eikä Neo kyllä luonteeltaankaan ole sellainen, että kovin kauas omasta laumasta lähtisi. Peko-harrastuksen ydin on se, että maalimiesten pitäisi olla suunnilleen maailman kivoin asia koiralle. Neo ei oman perheen ulkopuolisista ihmisistä paljon välitä, joten palloleikkien maalimiesten kanssa tulisi olla SUPERkivoja ja jänniä (tuntuu muuten, että jotkut unohtavat tämän aikuisten koirien kanssa). Peko-touhu on ihan mielenkiintoista puuhaa ja on kiva autella muiden koiria, mutta koska se ei ole ollut meidän ykkösjuttu lopettelemme nuo touhut varmaan jossain vaiheessa. Tällä hetkellä aikaa on kyllä reippaasti touhuta vaikka mitä. ;)

Torstaina menimme taas Saarijärvelle agilityyn, lähes puoli tuntia myöhässä Jyväskylän jouluruuhkien takia... Vuorolle ei kuitenkaan tullut muita ryhmäläisiä, joten saimme Neon kanssa tunnin yksityisopetusta. Otettiin alkuun kolmea peräkkäistä estettä, ensin ilman rimoja ja sitten matalilla rimoilla. Ideana ihan vaan esteiden hakemisen vahvistaminen. Neo päätti taas kiertää muut esteet ensimmäisen jälkeen, joten otettiin pallopalkka ja sitten homma sujui taas.

Sitten kokeiltiin ekaa kertaa pöytää - tai ehditty loppuun miettiä miten kokeillaan, ennen kuin Neo oli jo hypännyt pöydälle pallonsa kanssa... :D Ohjaaja luuli, että olimme harjoitelleet estettä kun se sujui Neolta niin mallikkaasti. Joskus tuo koira vaan yllättää minut... Pöytä on siis sellainen este, että koiran tulee hypätä sinne suorituslinjalta lähinnä olevilta sivuilta (käytännössä siis kolme sivua) ja pysyä siinä viisi sekuntia. Pöytä on ollut ilmeisesti vähän harvinaisempi kisoissa, koska tuomarin on vaikeampi arvioida sitä. Homman juju on siinä, että jos koira hyppää liian vauhdikkaasti pöydälle koira luisuu väistämättä alas. Pahimmassa tapauksessa pöytäkin kaatuu.

Paikka-käskyn avulla Neo odotteli oikein nätisti pöydällä, joten lisäsimme sen suoraan ylläolevaan rataan: hyppy, pöytä, hyppy ja putki. Toppuuttelin Neon vauhtia käsimerkillä ja pidin "Sssss" ääntä ensimmäisen hypyn jälkeen. Se toimi melko hyvin, Neo luisui alas vain kerran neljästä yrityksestä... :P Muuten homma meni oikein hienosti, Neo odotti nätisti pöydällä ja 2. este + putki onnistui aina. Ihana Neo. <3

Sitten harjoiteltiin vielä puomin kontakteja ensimmäistä kertaa niin, että sivut olivat koholla nojaten pöytää vasten. Neo menee niin vauhdilla, että on haastavaa saada se pysähtymään alastulossa ilman valmista namukuppia odottamassa. Treeniä treeniä! Kyllä sillä yleensä aina yksi tassu oli kontaktipinnalla, eli hyväksyttävä määrä... :D Kaksi olisi vaan hieman varmempi... Loppuun otettiin vielä kepit, jotka sujuivat ihan hienosti käsiohjauksella.

Agility jää loppuvuodeksi tauolle ja niin varmaan myös kaikki muutkin koirapuuhat, joten blogi saattaa elää hiljaiseloa vähän aikaa. Oikein hyvää joulua kaikille, koiramaisen märkiä pusuja ja paljon onnea ja menestystä tulevalle vuodelle! Kiitos treeniseurasta, treenivinkeistä ja ylipäätään kaikesta tuesta kanssaharrastajille!

Back to school

Ennen lunta

Lauantaina oli agilityn alkeiskurssin viimeinen kerta. Meidän vuorossa oli paikalla vain 4 koirakkoa, joten saatiin mukavasti aikaa treenata kahdessa tunnissa. Otettiin aluksi takaa leikkaamista allaolevan kuvan mukaisesti: lähetettiin oikealla kädellä putkeen, käännyttiin heti ympäri ja vietiin vasemmalla kädellä esteelle. Neolle pistettiin kerrankin reippaasti korkeutta esteisiin, 55-60 cm. Samaan malliin se ne viiletti kuin ennenkin, vaikka ehkä väsyi nopeammin useamman toiston jälkeen. Kyllä muuten tuli kuuma kun yritti ehtiä 2. esteen taakse ennen Neoa... :D Pari ensimmäistä kertaa Neo kiersi 5. esteen vasemmalta puolelta kaaressa kun 4. este meni pitkäksi, mikä kuulemma on hyvin bordercolliemaista paimenliikettä. Homma korjaantui kun huusi "Neo!" 4. esteen jälkeen.

Takaa leikkaus

Sitten otettiin tiukkaa käännöstä hypylle allaolevan mallin mukaan (kuten huomaatte, innostuin kokeilemaan agilityradan designeria :P). Sain siinä itsekin harjoitella käden liikettä, etten kovin laajalla kaarella ohjaa koiraa 3. esteelle kun sen takana oli houkutteleva putki. Tuo meni Neolta näppärästi. Tiukat hyppykäännökset ovat ilmeisesti kovaa treeniä isoille koirille.

Tiukka käännös 2-3-4

Loppuun otettiin ympyrän mallinen vauhtirata, jota koirat rakastavat. Homma meni oikein mallikkaasti. Neolla on kuulemma hyvä hyppytekniikka, takajalat ojentuvat hypyissä eikä se vedä niitä sisään. Jatkossa saamme ilmeisesti harjoituksia, joita voimme itsenäisesti tehdä lauantain vuorollamme ja välillä alkeiskurssin ohjaajakin saattaa tulla paikalle. Keväällä on lisäksi tiedossa kontakti- ja valssikursseja. Saa nyt nähdä käymmekö Neon kanssa lauantain vuorollakin treenaamassa Laukaassa, kun aloitamme uudessa ryhmässä Saarijärvellä.

The Mad Hatter!

Sunnuntaina tottisteltiin taas ihanalla tekonurmella. Kokeilin aluksi esineruudun probleemaa eli tiputtaako Neo tavaroita minun edessäni. Lapasesta muotoiltua palloa Neo toi mielellään läheltä ja kaukaa, mutta pipo oli niin "löysä" että se kävi maan kautta. Pitkältä matkalta hakeminen on Neon mielestä paljon motivoivampaa kuin läheltä poimiminen: jos pipo oli parin metrin päässä niin Neo alkoi seurata mitä viereinen koira tekee ja mitäs hajuja tuossa reunalla olikaan... Tehtiin myös pari luoksetulon paikan vahvistamista ja paikkamakuun harjoittelua. Neo tuli hyvin eteen luoksetulossa ja pysyi hienosti maassa paikkamakuussa kunnes tulin takaisin ja vapautin sen.

Toisella pätkällä otin seuraamista käännöksillä ja nopeusvaihteluilla. Oikein keskityin ja maltoin kerrankin tehdä lyhyitä pätkiä. ;) Sitten otettiin parit toistot merkin kiertämisharjoittelua. Välillä autoin käden liikkeellä ja välillä jätin palkan merkin taakse. Aion opettaa tuon kiertämisen cik/cap -käskyillä agilitya varten, eli oma käsky tiukalle vasemmalle kierrolle ja tiukalle oikealle kierrolle. Kun vaan päättäisi kumpi on kumpi, jotenkin miellän cik:in vasemmaksi vaikka kai sen pitäisi olla oikea... :P

"Tää on tällanen korvaton rotu"

Loppuun otettiin vauhtinouto kapulalla niin, että sanoin irti-käskyn ja palkkasin patukalla kun Neo toi kapulaa nätisti kohti. Jätkä on aivan hulluna tuohon uuteen patukkaan... Sain hyvän vinkin kokeilla seuraamista patukan kanssa niin, että käännyn lähes heti vasemmalle ja jätän Neon perusasentoon. Pysyy Neon pakka jotenkin kasassa kaikesta ihanuudesta huolimatta. Viimeisenä otettiin kaikkien kanssa "virallinen" paikkamakuu ajanotolla. Eikä yhtään nousuyritystä, Neo pysyi ekaa kertaa koko setin maassa kolmen muun koiran vieressä! Jes! Kävin palkkaamassa sitä aina välillä ja kasvatin palkkausten välistä aikaa.

Osataan me maata

Maanantaina käväistiin Jyväskylässä Kortesuon koululla rakennusetsinnässä. Paikka ei ollut ihan niin hajalla kuin vanha paloasema, mutta monia kerroksia, sokkeloita ja pimeyttä löytyi. Ensimmäinen Neon lähetys otettiin isossa aulassa, joka ilmeisesti aiheutti vähän "mitäs täällä pitäisi tehdä"-efektin. No sitten otettiin kaksi näkölähtöä, jotka menivät hienosti. Ensimmäinen maalimies oli vielä sellaisen valtavan vanerin takana joka nojasi seinää vasten, oli kuulemma houkutellut Neon ahtaalle sisäpuolelle haukkumaan kun se oli aloittanut ulkopuolelta. Eipä olisi uskonut että Neo rohkenee tuollaiseen - tosin miksei se vaan voi haukkua siinä ulkopuolella... Toisella pätkällä tehtiin myös kaksi näkölähtöä ja Neon haukku oli ihan mahtava. :) Kova ja rytmikäs alusta asti vaikka vieraita miehiä oli pimeässä.

Tyylipisteet +10

Etsinnät taisivat olla ihan haastavat koirille, sillä hurinasta päätellen jonkinlainen ilmastointi oli päällä ja hajuvirrat siten liikkuivat odottamattomalla tavalla. Asiaan perehtymättömille siis tiedoksi, että usein rakennusetsinnöissä laitetaan ilmastointi kiinni -> suoritetaan etsinnät -> voidaan laittaa taas ilmastointi päälle joksikin aikaa -> etsitään uudestaan... Oli myös hauska seurata miten koirat ratkaisivat n. 1,5 m korkealla seinässä olevan piilon: eräskin kokeneempi rottweiler kyllä nousi katsomaan minua piilossa pari kertaa, mutta ei vaan lähtenyt ilmaisemaan ennen kuin kolmannella kerralla rohkaisin sitä. Tuon piilon luokse iskettiin alussa riistakamera, joten kaikki koirien touhut tallentuivat myöhemmin tutkittaviksi.

Mitä tähän nyt sitten kommentoisi... :P

Osa harjoitteli treeneissä myös ritilärappusilla kulkemista. Pieni holskupoika oli ihan paniikissa kun ei uskaltanutkaan tulla alas rappusia ylösnousun jälkeen. :( Voi sitä ääntä. Täytyy kokeilla joskus Neolla noita ritilärappusia, normaaleja rappusia se kyllä uskaltaa viilettää ja uskaltaa mennä pidemmistä ritilärampeista yli. Mietin myös tuota opetustyyliä, sillä nyt siellä ahtaassa tilassa oli monta ihmistä houkuttelemassa koiraa ruoalla alas. Itse olisin varmaan ollut niin julma, että olisin vaan lähtenyt alas ja kuulostellut alkaako se koira laumavietillä tulla sieltä... :P Niin se Neo ne normirappusetkin oppi! Eikä ekan kerran jälkeen enää jännitellyt...

Kummallahan oli painavampaa asiaa...

Pää, olkapää, peppu... eiku lonkat, kyynärät ja silmät

Sunnuntaina tottisteltiin oikein lämpimässä hallissa tekonurmella, jossa on kumirouhetta päällä. Ah! Ensimmäisellä pätkällä keskityin Neon kanssa seuraamiseen ja luoksetulon paikkaan. Oli kiva saada taas kokeneemmilta reilusti vinkkejä miten tehdä asioita. Otettiin seuraamista herkkupalkalla ja kokeiltiin käden paikkaa kun Neo meni aavistuksen vinossa. Sain myös vinkin, että voin ihan reippaasti ohjata käsillä vielä tuota luoksetulon paikkaa. Olen aina etenemässä niin vauhdilla, heti pitäisi saada kädet häivytettyä. :)

Toisella pätkällä otin maahanmenoja ja istumisia pienestä liikkeestä. Neolla on tapana tulla vähän lähemmäs jos liikun, vaikka sanon kahden metrin päässä että istu. Hupsu hupakko... Sitten otin vielä eteenlähetyksen ja luoksetuloja, Neo odotti istuen vapaana. Hienosti meni nuo juoksentelut. Paikkamakuussa Neo olisi taas mielellään noussut ylös eikä se malttanut odottaa vapautusta kun tulin vierelle. Tuota pitää vaan treenata ja treenata muiden kanssa, häiriöttömässä tilassa Neo kyllä jo malttaa odottaa vapautukseen asti maassa.

Maanantaina pakkanen kiristyi, mutta se ei estänyt esineruudun tekoa lenkin lomassa. Se ei sitten luistanutkaan niin hyvin ilman automatkaa paikkaan x.... Koirat ja niiden ehdollistuminen. Neo alkoi poimia keppejä ja jouduin menemään näyttämään ekan esineen, no kolmas esine meni jo moitteettomasti...

Tiistaina käytiin metsässä tekemässä pari hakupistoa. Taas fail, olisi pitänyt tallata alue... Olisihan se nyt tylsyyden huippu jos blogi olisi "Voi kun se on taitava!" hehkutusta... :D Neo oli siis ihan ihmeissään, että eihän tästä rikkomattomasta lumesta ole voinut mennä ihminen kun aloitettiin heti L-lenkeillä piilopaikkaan. Kahden säätöyrityksen jälkeen otettiin näkölähtö ja se menikin nätisti, haukkuminen oli tosi hyvää. Tehtiin myös esineruutu. Neo poimi esineet upeasti ja flip flop-sandaali tuli ihan käteen asti perille, mutta jäkishanska ja sukan palanen kävivät maassa juuri ennen kuin sain niistä otteen... Pitää varmaan reilusti peruuttaa ja kutsua että "tänne" jatkossa.

Tähän väliin kevennys, Panu kommentoi että eikö olisi kiva kun Neo toisi itse aina hihnan kun ollaan lähdössä lenkille. Yhdistinpä sen sitten käskyyn "Lähetään!".

Keskiviikkona mentiin Neon kanssa ottamaan PEVISA-tutkimukset Hiskinmäen eläinsairaalaan. Olipas hauskaa yrittää laittaa silmätipat odotustilassa kun eläimiä virtasi sisään... :P No sitten Neo antoi tutkia silmät oikein nätisti ja mitään ikävää ei simmuista löytynyt. Rauhoituksen jälkeen avustelin röntgenhuoneessa kyynär- ja lonkkakuvauksissa. Kyynärät olivat kunnossa, mutta toisessa lonkassa näkyi sen verran eroa toiseen verrattuna, että aseteltiin vielä Neoa uudestaan kuviin. Olisko ne sitten A/B, lääkäri ainakin kommentoi että "Ei se varmaan C ole...". Saa nyt nähdä sitten. :\

Loppupäivän Neo olikin sitten vähän pihalla. Päästään, ei ulkona. Löysin sen aina välillä jostain olohuoneen nojatuolin takaa jumittamasta seisaaltaan, horjui vain siellä... Ihan muutaman kerran sanoin sille, että tulehan tänne lepäämään. Nukkumaan mennessä oltiin sitten jo normaalin reippaita.

Rauhoitettu Ruutitynnyri

Itsenäisyyspäivänä käytiin päivällä katsomassa agilityn möllikisoja Saarijärvellä. Mölliluokka näytti jopa siltä, että Neokin olisi voinut juoksennella siellä. :P Tosin A-estettä me ei vielä olla kokeiltu ja pussiakin vain pari kertaa. Yksi gronttu-belgikin siellä viiletti ja sain jälkeenpäin vähän pusutella sen kanssa, olen heikkona tummiin uroksiin... Aloitellaan sitten Neon kanssa ensi viikolla uudessa agilityryhmässä juuri tuolla ihanalla nurmikentällä.

1. luokassa oli myös puomi, keinu ja kepit

Maaginen sukka ja liian ihanat hajut

Jos "belgissä on poweria" niin on omistajissakin!

Tiistaina lähdettiin Neon kanssa kahdestaan kentälle vähän tottistelemaan. Tarkoituksena oli vähän testailla voisiko herkut vaihtaa pallopalkkaan seuraamisessa. Esille tuli pallon kanssa vanha virhe eli etukeno: Neon takapää huiteli jossain sivulla. Siinä sitten testailin sopivaa paikkaa pallolle vyötäröltä kaulukseen. En nyt tiedä tulinko siitä paljon viisaammaksi, kauluksessa pitäminen saattoi jopa olla paras vaihtoehto. Onneksi osasin odottaakin, että palkkaa vaihdettaessa homma pitää vähän niin kuin opetella uusiksi.

Tämän takia en valinnut pientä puudelia koiraksi <3

Vanha narupallo hajosi tuossa touhussa ja lähdettiin shoppailemaan vähän tarvikkeita eläintarvikeliikkeeseen. Mukaan tarttui hyvälaatuinen punospallo nahkahihnalla ja sitten ihan perus kova kumipallo narulla. Lisäksi kassiin sujahti iso mokkanahkainen Julius K-9 patukka. Herkkuhyllyltä napattiin iso putkiluu, iso boksi lihatikkuja ja jälkityöskentelyä varten kanan sydänpaloja.

Oli meillä Juliuksen kanssa mukavaa

Lunta alkoi tiputella hiljakseen keskiviikkona ja päätettiin suunnata metsään touhuilemaan. Tein jäljen niin, että jätin sydänpalan vaihteeksi taas joka 3. askeleelle. Hidastahan se meno oli verrattuna pelkkään ihmisjälkeen, mutta tarkasti mentiin loppuun asti.

Jäljellä

Jäljen jälkeen otettiin neljä hakupätkää. Panu lähti maalimieheksi kahdelle ensimmäiselle pätkälle, jotka otettiin näkölähtöinä. Neo oli ihan into pinkeänä ja puhinasta ei ollut tietoakaan kun haukku kuului jo ekalla ukolla terävästi ja tahdikkaasti. Toisessa lähdössä se alkoi haukkua jo odotellessa kun Panu rymisteli metsään... Kolmas pisto otettiin niin, että jälki oli suora mutta Neo ei ollut nähnyt mistä lähdin piiloon. Vähän alkoi jo tahti painaa tuossa vaiheessa haukkumisessa, tai sitten minua ei vaan voi haukkua... Neljäs pisto tehtiin niin, että lähdin kauempaa ja tein L:n piilolle. Lähetys oli vähän väärästä kohdasta ja Neo saattoi napata jäljen (koska aluetta ei oltu tallattu), mutta hienosti se löysi minut kuitenkin.

Bathroom break

Lopuksi tehtiin vielä esineruutu samoilla esineillä kuin viimeksi: pallo, narusolmu ja villasukka. Tästä touhusta video alla, jossa näkyy pallon etsiminen ja tuominen. Neon annettiin ensin haistaa esineitä, mutta se ei nähnyt minne ne jätettiin tallatulla alueella. Ensimmäiseksi Neo poimi narusolmun ja pudotti sen metrin ennen minua :P Tästä saan kyllä syyttää itseäni kun otin jostain syystä nakkipalan käteen... Pallon tuominen sujui hienosti, mutta villasukassa oli TAAS se ongelma että Neo nosti sukan mutta tiputti sen samantien. Täh! Huudahdin kyllä samaan aikaan kun Neo nosti sukan, että "Vau hienoa, tuopa se tänne" -> Neo lähti minua kohti ilman sukkaa. Hmm... Maaginen sukka.

Torstai-iltana tottisteltiin/tokoiltiin kolmen koirakon voimin Äänekoskella. Pakkasta oli -10 °C ja se kyllä tuntui kun nappasin mukaan vähän liian ohuet hanskat. Neo ei ollut täysin "mukana" tällä kertaa, en tiedä miksi. Se vöyhötti huolella kun yritin aloittaa seuraamista pallopalkan kanssa, no aikani sitä katsoin kunnes nappasin poskiparrasta kiinni että NYT. Se auttoikin ja Neo asettui sivuun nätisti. Seuraaminen meni kuitenkin pallon kanssa surkeasti, parhaimmillaan vähän vinossa ja pahimmillaan Neon katse harhaili ties minne. Tulipahan ainakin testattua että mm. palkka takataskussa = palkkaa ei ole olemassakaan Neolle. Eiköhän me jatketa nakeilla ainakin muiden kanssa treenatessa.

Neolle otettiin myös ensimmäistä kertaa paikkamakuu kahden muun koiran vieressä. Pidin sitä liinassa ja olin siinä melko lähellä ~ 5 m päässä. Silti Neo ehti nousemaan kun lähdin sitä vapauttamaan, ryömi siis kohti minua. No onnistuneeseen suoritukseen saatiin kuitenkin lopettaa tuon jälkeen. Esteellä Neo taas päätti, että on ok hypätä esteen yli mutta kapulaa ei tarvitse tuoda takaisin, vaan voi jäädä haistelemaan edellisen hajuja... Noh, saattoi kuulemma olla että nartulla oli juoksut tulossa. Pari kertaa touhu meni metsään, mutta saatiin kuitenkin päättää taas hienoon suoritukseen kun Neo hyppäsi esteen yli, nouti kapulan ja hyppäsi sen kanssa takaisin.

En tiedä annoinko liikaa pakotteita ja Neo paineistui, vai oliko siellä maassa sitten niin ihania hajuja että touhusta ei tullut mitään. Huoh.

Lauantaina agilityssa oli aluksi huomattavissa sama juttu kun torstaina, Neolla oli vähän pakka sekaisin. Toisaalta olihan meillä kahden viikon tauko agilitystä ja tällä kertaa oli eri ohjaajakin... Neo olisi halunnut usein lähteä minun matkaan: "paikka" -käsky oli vähän unohduksissa. Myös kentän hajut kiinnostivat kovasti. Ohjaaja kysyi, että tykkääkö se yleensä hypätä esteitä :D No, joo! Huomattavissa oli siis muidenkin mielestä omituisuutta. Olen tyytyväinen, että keskiviikkona kuvataan nyt Neon lonkat, kyynärät ja tehdään silmäpeili. Eihän noista koskaan tiedä.

Rata oli tällä kertaa ympyrämäisesti hyppy, hyppy, kaartuva putki, hyppy ja suora putki. Kaartuva putki oli aseteltu niin, että siihen ei päässyt oikein suoraan esteiltä - tämä tarkoitti ongelmia supernopealle Neolle, joka ei meinannut ehtiä taittaa itseänsä. Tehtiin siis ensin pienissä pätkissä rataa ja pidennettiin suoritusta. Minun tuli olla tosi tarkkana ohjaamisestani, kyseessä oli siis pikemminkin minun oppimistilanteeni kuin Neon. Kun sain omat kuviot haltuun Neokin viiletti kuin unelma.

Lämmittelin Neoa viereisessä metsässä heittelemällä sille palloa odotellessa. Testattiin myös ihan itsekseen rengasestettä, joka meni hienosti kunhan hihna ei roikkunut Neon perässä. Keppejä en viitsinyt kokeilla itsekseen kun viimeksi Neolla oli väistämistaipumusta. Toisella treenivuorolla Neo oli korjannut asenteensa (?) ja toimi "normaalisti". Kaiken kaikkiaan omituinen loppuviikko. Jos en tietäisi paremmin, voisin luulla että tuolla on juoksut...

The walking dead

Viime viikolla otettiin alkuviikko ihan rauhassa ja keskiviikkona saatiin kutsu toko/tottistreeneihin ihan täällä Äänekoskella. Oli mielenkiintoista seurata välillä eri tyyliä treenata: tokoihmiset tahtoivat aloitella sillä, että koira sai vapaasti juoksennella ja sille heiteltiin palloa. Itsehän olen ollut niin natsi, että heti kun autosta tullaan pois niin se on kontaktiin ja TÖITÄ, lopussa vasta pallokivaa. Miksei tosiaan voisi kokeilla toistakin tyyliä joskus.

Neon kanssa otettiin ihan vaan seuraamista henkilöryhmän ympärillä, luoksetulon paikan vahvistamista, paikkamakuuta häiriön alla sun muuta perussettiä "to do"-listalta. Pitäisi taas herätä tuohon tottikseen joka on ollut unohduksissa, kovasti on uhkailtu että ensi kesänä pitäisi se BH sitten tehdä... Mitä pimeämpi vuodenaika tulee niin sitä hankalampaa se vain on treenailla ulkona omin päin. Harmittaa kun ei olla moneen kertaan päästy sunnuntai-illan tottiksiin Saarijärvelle, tänäkin viikonloppuna oltiin Tallinnassa.

Torstai-iltana olikin jännät paikat kun vuorossa oli rakennusetsintää pelastuskoirien kanssa Jyväskylän vanhalla paloasemalla. Ne, jotka ovat katsoneet aivan loistavaa sarjaa nimeltä The Walking Dead (suosittelen!) osaavat varmasti eläytyä tunnelmaan. Valtava rakennus eri kerroksineen, pimeää, lasinsiruja, öljyä, graffiteja seinillä, pudotuksia, hajoitettua tavaraa... ja kuuden ihmisen ryhmä vaeltamassa vain otsalamppujen varassa. Vain zombiet puuttuivat - tai mistä sitä tietää... ;)

Oli kiinnostavaa seurata koirien työskentelyä tuollaisessa ympäristössä, jossa ilmavirrat kulkevat eri tavalla kuin metsässä. Myös ohjaajan täytyy olla eri tavalla kartalla läpikäydyistä alueista: yhdessä vaiheessa maalimiestä ei meinannut löytyä kun tietyn kerroksen ihmeellinen välisyvennys oli jäänyt käymättä läpi. Pääsin itsekin jännittäviin paikkoihin piiloon: todella kapeaan komeroon, vessaan, saunan peränurkkaan lautakasan ja tavaroiden taakse... sekä klaustrofoobikon painajaiseen, lattian alle! Yksi lattialaatta oli irti ja siinä sitten ahtauduin lattilan alapuolisiin minimaalisiin rakenteisiin ja laatta laitettiin päälle. Ystävälliset miehet vielä kommentoivat kysymykseeni "Onkohan täällä rottia?" että "Ooooon, ja käärmeitä myös!"

Neo oli yllättävän rohkea, sille otettiin kaksi treenisessiota 2-4 x näkölähtöjä joita vaikeutettiin niin että maalimies oli lopulta suljetun oven takana/muuten hankalassa paikassa. Haukku oli aluksi vähän epävarmaa puhinaa, mutta kolmannen miehen luona sieltä lähti jo jämäkkä ääni. Olin ihan ihmeissäni kun Neo itsenäisesti kiipesi pimeässä portaatkin etsimään maalimiestä eri huoneisiin, vaikka itse jäin alahalliin. Ei mitään ongelmaa eri alustoiden kanssa, liukas pinta, muovi, roskaa tms... Olipas jännät treenit.

Viikonloppu vietettiin tosiaan kaveriporukalla Tallinnassa ja Neo nautti puolestaan omasta mökkilomastaan. Maanantaina haettiin rakas kultamussukka takaisin ja lähdettiin heti suoraan pelastuskoiratreeneihin. Suunta oli metsään nyt kun luntakin on luvattu vasta loppuviikolle. Neolle otettiin alkuun jälki niin, että ensimmäistä kertaa matkalla ei ollut ollenkaan herkkuja vaan haisteltavana oli vain ihmisen kulkema reitti ja jäljen päässä odotti maalimies. Hienosti nenä meni lähellä maata, vaikka vauhtia olikin enemmän. Taas perinteisesti ensimmäinen haukutus oli vähän puhinaa, ennen kuin sieltä tuli kunnon jämäkkä haukahdus.

Jälkien jälkeen otettiin sitten hakua. Risteilevät jäljet ja pimeä tahtoivat hämmentää nuoria koiria ja itsekin sain maalimiehenä vihellellä useamman ennen kuin nuori bordercollie löysi minut. Neolle otettiin yksi ~70 m haku niin että se ei ollut nähnyt minne suuntaan maalimies lähti. Itse olin jo siinä valmistelemassa lähetystä kun minulle todettiin, että päästä se vaan irti :D Ei ole peko-puolella niin nöpönuukaa...

Saatiin kommenttia siitä miten hyvin Neo irtosi etsimään ja yllätyin kyllä itsekin, ajattelin että se haluaa pyöriä melko lähellä varsinkin pimeässä. Kerran annettiin suuntaa vihellyksellä ja haukku menikin sitten hienosti. En ole uhrannut nyt ajatuksia haukku vs. rullailmaisulle, mutta preferoisin itse tuota haukkumista... Ja toisten mielestä se kuitenkin Neolle käy, joten saa nyt nähdä.

Tricks and treats

Joku aika sitten käytiin katselemassa tiluksia Suovanlahdella

Viikko on taas vierähtänyt. Meinaa jo unohtaa mitä alkuviikosta touhuttiin! Metsässä kuitenkin pyörittiin, otettiin viestiä se normaali viisi pätkää ja tehtiin metsäjälki Neolle. Siinä sitten lopussa heiteltiin patukkaa ja ihasteltiin miten hyvin Neo löysi nenän avulla patukan maastosta. Otettiin sitten huvikseen esineruutumaisesti pari patukan nostoa, niin että Neo ei nähnyt minne Panu patukan vei. On noilla koirilla ihan uskomaton hajuaisti!

Viikko sitten lauantaina saimme agilitysta matkaan Lotta Vuorelan kontaktikoulutuksen oheismateriaalia, jotta voisimme perehtyä 2on2off -menetelmään. Ei se mitään, en minäkään ole koskaan kuullutkaan tuosta... Kyseessä on siis Silvia Trkmanin kehittämä laatikkomenetelmä kontaktien alkeisopetukseen/uudelleen opettamiseen. Väännän ihan nyt rautalangasta kun monet tätä lukevat eivät ole agilityyn perehtyneet: agilityssa on siis esteitä (A-este, puomi, keinu), joissa on sekä nousevalla että laskevalla pinnalla kontaktialueet, joihin koiran on estettä suorittaessa koskettava vähintään yhdellä tassun osalla. Mikäli koira jättää koskematta kontaktialueeseen, koirakko saa kontaktivirheen.

2on2off:issa tavoitteena on siis, että koira seisoo takajaloillaan laatikon päällä ja etutassut ovat maan tasalla. Tällä matkitaan vinoa asentoa, mihin koiran tulisi pysähtyä kontaktiesteellä jotta se yksi tassun osa varmasti koskisi kontaktialuetta. Koko laatikkotouhun ajatus on, että koira saa mahdollisimman paljon oivaltaa asioita itse ja koulutuksen edetessä myös tarjoaisi tuota asentoa. Hommaan tarvitaan ihan normaali laatikko (korkeus ei saa olla yli 10 cm) sekä naksutin + herkkuja.

No minähän päätin alussa kokeilla naksutinkoulutuksen syvintä olemusta, eli päätin etten anna mitään vihjettä Neolle. Istuin laatikon viereen ja odotin mitä tapahtuu. Siinä sitten tuijotimme toisiamme minuutin ajan, Neo meni maahan makaamaan ja lopulta oli lähellä nukahtaa... Nöyrryin siis hieman ja kosketin nopeasti sormella laatikkoa. No tästä pääsinkin heti naksauttamaan ja palkkaamaan, kun Neo vilkaisi laatikkoa. Toisella treenisessiolla seuraavana päivänä sain jo Neon aina koskettamaan kuonolla laatikkoa. Ai että, ei ole ihan kärsimättömän ihmisen treenimetodi...

Tässä välissä vierailtiin Maaningalla pari päivää ja otettiin viestitreenit erilaisessa maastossa. Viimeisen pätkän lähetys ei ollut oikein sujunut, ehkä Neo häiriintyi kun reitti ristesi lenkkipolun kanssa ja siitä oli juuri kävellyt koira. Tai sitten ei vaan jaksanut enää, kuka noita ymmärtäisi... Jaksoipa kuitenkin hyvin kiipeillä tunnin Pyssymäen huipulle treeniosuuden jälkeen, kantaen parikiloista puupalikkaa...

No, viestin jälkeen tehtiin vielä (ensimmäistä kertaa) metsään esineruutu. Tallattiin n. 10 x 10 m alue, jonne jätettiin kolme esinettä: pehmopallo, villasukka ja vanhasta taluttimen pätkästä tehty "solmu". Näin jälkeenpäin ajatellen olisi voinut näyttää nuo esineet ennen niiden viemistä Neolle, mutta tehtiinpä kerralla oikein haastava treeni. Neo poimi hienosti ensimmäisenä pallon ja toisena solmupaketin. Solmupaketti kyllä käväisi puoli metriä ennen minua maassa... :)

Villasukka tuotti yllättäen hieman ongelmia, Neo kyllä löysi sen ja haistoi sitä, mutta ei kuitenkaan poiminut sitä. Uudelleen lähettämällä sukkakin palautui minulle asti. Upeat treenit ja Neo pysyi mahtavasti tallatulla alueella! Panu siinä alussa mutisi, että miksi pitää tallata, mitä se nyt vaikuttaa... No ehkä hänkin nyt osaa arvostaa tuota koiran mahtavaa hajuaistia. ;)

Minullekin makkaraa, jookos kookos

Lauantaina suunnattiin sitten agilityyn. Paikalla oli normiohjaajamme sijaan Tapio Koikkalainen opettamassa laatikkomenetelmää. Hän otti 2on2off:in käyttöön kun jossain vaiheessa agilityn kilpauraa koira alkoi hypätä kontaktiesteissä niin korkealta, että niistä tuli virheitä. Tämä on ilmeisesti erittäin yleistä.

Meitä oli paikalla paljon, joten hallissa oli nelisen eri pistettä missä pystyi harjoittelemaan asioita: pelkkä maassa oleva puomi, U-muotoon käännetty putki + puomi, keinu, epätasapainossa oleva lauta (ei siis mikään agilityeste) ja laatikko. Tällä kertaa treenattiin aika itsenäisesti, Tapio kyllä auttoi aina kerran jokaista koiraa. Puomi meni mukavasti, vaikka välillä Neon toinen takajalka tahtoi eksyä maahan. Nuo ovat aika kapeita paikkoja kulkea tuollaiselle maxikoiralle. Putki + puomi-versiossa Neo tuli niin vauhdilla puomille, että voin allekirjoittaa tuon 2on2off-menetelmän tarpeen!

Laudalla tasapainoilu oli vähän kammottavaa Neosta, mutta sekin saatiin sujumaan kun pidin nakkipalaa aivan lähellä lautaa ja Neon pää oli siis hyvin lähellä maata. Laatikko osoittautui auttamattomasti liian pieneksi Neolle (suunniteltu kääpiöpinserille), mutta sain vahvistusta sille että kyllä sitä koiraa saa ohjata reippaasti sinne laatikolle. Lopuksi Tapio auttoi meitä keinun opettamisessa: keinun toinen pää tuettiin ja koiran tuli kiivetä kalteva pinta ylös, josta se sitten nostettiin alas. Neo jänskäili selvästi kiipeämistä, mutta meni kuitenkin aivan korkealle huipulle. Hieno poika, enpä olisi uskonut!

Näkötornin huipulle voi kyllä kiivetä, mutta 2 m korkea keinu on pelottava...

Sellaista tällä erää. Nyt vaan kaikki koiran omistajat sitten kaivamaan jostain laatikko, tuo 2on2off on ihan hauska aivojumppa koiralle vaikka agility ei niin kiinnostaisikaan.