Laukaan ryhmänäyttely 7.7.2013

Oletko nyt aivan varma, että mahdun tänne...

Tiistaina se sitten viimein tapahtui... Eli minä vaihdoin vm. -98 Almerani vm. -08 Passattiin, jossa on ilmastointi, voitteko kuvitella! :D Pari viimeistä viikkoa meni autoja tutkiessa, niin netissä kuin paikan päällä koeajaen. Uudessa autossa tuli tietysti olla tilaoptio kahdelle belgianpaimenkoiralle tulevaisuutta ajatellen... Tiistaina oli tarkoitus lähteä koeajamaan superkivaa Passattia Jyväskylästä, mutta soitto aamulla paljasti että kyseinen kaara oli jo myyty. Voi surku! Ei kun taas etsimään. Sitten huomasimme, että samanlainen Variant oli myynnissä Pohjanmaalla ja mittarilukema oli vielä huomattavasti pienempi. Eikun ajelemaan kohti Pohjanmaata ja sehän oli rakkautta ensisilmäyksellä. Nyt pitäisi vielä saada koiraveräjä autoon, pojat aloittivat jo hitsailun ja kehikko.. kehys.. mikä lie, alkaa olla jo valmiina :P Niin ja Almera on myynnissä jos kiinnostaa!

Sain kevättalven tottiksista hieman kuvia. Tässä luoksepäästävyystreeniä

Keskiviikkoaamuna treenailtiin vähän tokoa, tai lähinnä näytin alokasliikkeet Neon kanssa ja sitten mietittiin miten Nemi-japsi voisi lähteä liikkeitä harjoittelemaan. Mitähän mä teen ton mun vasemman käden kanssa seuraamisessa... :P Leikkaan pois. No sain itse asiassa illemmalla agilityn lomassa pari hyvää vinkkiä/muistutusta meidän tokojuttuihinkin: a) luoksetulossa aina vain eteentulo ja treenataan erikseen edestä sivulle siirtymistä (vain pari toistoa kerrallaan) b) liikkeestä jääviä voi treenata sivuttain kävelemällä, joka on astetta helpompi verrattuna että koira seuraa.

Keskiviikkoiltana mentiinkin sitten agilitya alla näkyvän radan mukaisesti. Neo teki heti kaksi nollarataa peräkkäin, upea miäs <3 Toisella kerralla sitten viilattiin vähän tiettyjä kohtia, esim. 9. hypylle oli niin paljon vauhtia että siihen tuli väkisinkin aika laaja kaari. Muutamia rimojakin tipahteli, mikä on tosi harvinaista Neolle. Johtuikohan siitä, että hypyt olivat erilaisia ja siten vähän eri korkeudella? Tai sitten sitä vauhtia vaan oli liikaa / näytin ponnistuspaikkoja väärin.

Keppejä treenattiin pariin otteeseen lyhyellä versiolla, lopuksi kokeilin sanoa käskyn ja kulkea itse reilusti kepeistä kauempana - onnistui ilman mitään käsiohjausta molemmilta puolilta! Vautsi miten Neo haki ensimmäisetkin välit oikein, ihan yllätyin. Siitä kiitos ja kunnia 2 x 2 treenaukselle (täältä alkoi ja kuukauden päästä oltiinkin jo tässä) jota kyllä suosittelen ensisijaiseksi opetusmenetelmäksi agiliitäjille keppien suhteen. Ja sitä on helppo treenata kotipihalla!

Kotipihalla ollaan myös tehty tokoa, aamulenkin yhteydessä on kiva ottaa pari toistot eri liikkeitä ja agilitykepit. Olen nyt vahvistanut luoksetuloa niin, että aina on pallo meikäläisen leuan alla josta palkka sitten tipahtaa. Kyllä tuolla koiralla on ihan eri meiniki tekemisessä lelun kanssa verrattuna ruokapalkkaan.

Hankala taito tuo kävely :D

Sunnuntaina käytiin sitten Laukaan ryhmänäyttelyssä. Groenendael uroksia ei ollut kuin kolme ja kaikki avoimessa luokassa. Panulle tuli joku kehää seurannut tuomari valittamaan avustamisesta - ei sitten sanonut mitään niille viereisille tytöille jotka huutelivat Pikiä ja Akua ja heittelivät palloa ja patukkaa... Kun seurasi sitä toimintaa niin tämä herra kävi juuri miehille sanomassa asiasta. Joooo-o, ymmärtäähän sen jos sanotaan mutta olisi reilua sanoa kaikille sitten.

Neo oli kuitenkin nätisti, korvat eivät nyt ihan niin tarkkaavaisena kuin joskus aiemmin. Muiden kanssa Neo tahtoi vetää juostessa, mutta tuomari oli tosi kiva kyllä liikuttamaan ja yksilöarvostelussa saatiin juosta pari kertaa ympäri + edestakaisin että saatiin varmasti nättiä ravia. Siitä tykkäsin tosi paljon, muut tuomarit saisivat ottaa mallia. Pidemmittä puheitta arvostelu:

Tuomari: Paavo Mattila (kehässä myös harjoitusarvostelija)
"Kaunis uros, jolla oikeat mittasuhteet, kaunisilmeinen pää, hyvät korvat, kaunis kaula. Sopusuhtainen runko, hieman luisu (?) lantio, kulmauksia voisi olla aavistuksen enemmän. Kaunis karva, liikkuu ja esiintyy hyvin."

ERI, AVK3, PU3

Ei sertiä meille tänäänkään... :(  Ehkä Neossa ei vaan ole tuota näyttelyainesta tarpeeksi, voi olla että me jätetään erkkarin jälkeen tämä touhu ja keskitytään vaan harrastamiseen. Neon iskä kuitenkin sai kaksi jäljellä olevaa sertiä kolmella ekalla avoimen luokan esiintymisellä :P Masentavaa.

Henkilöryhmää

Orivesi KR näyttely 8.6.2013

Viilennystakki

Jaha. Ei ollut oikein kuvitusta tähän postaukseen niin otin tuossa näyttelyn jälkeen kameran käteen ja pistin viilennystakin Neon ylle. En ole varmaan koskaan nähnyt yhtä surullisen näköistä koiraa :D Taitaa herraa vähän väsyttää... Mutta tosiaan, tuollainen tuli hommattua helteitä varten. Se kastellaan, kuivataan ja sen jälkeen haihtuva vesi viilentääkin koiraa mukavasti. Ei tunnu märältä ja tekee mieli heittää välillä omaan selkään kun on kuuma. Kuten alla näkyy, nyt on myös pelastusliivit herralle. Ei vain veneilyyn, vaan myös uintitreeneihin auttamaan asennossa ja kestävyydessä. Tuota pallonheittovälinettä en ole vielä päässyt testaamaan kun on piha ei riitä...

 
Neo lomaili siis mökillä meidän 10 päivän ulkomaanreissumme ajan, tulimme viime sunnuntaina takaisin. Tiistai-iltana käytiin tottistelemassa Äänekosken porukalla, ihan ok treeni mutta huomasi että tuollaisen tauon jälkeen ei kannata ehkä ensimmäisenä lisätä paljon häiriökoiria lähistölle. Katilta tuli kyllä hyvä huomio Neon motivaatiosta - nakit ei nostata sitä yhtään ja keskittyminen karkaa, kun taas patukalla sen saa tosi hyvään vireeseen. Täytyy vaan muistaa nostattaa Neo hyvin ja pitää treenipätkät lyhyinä. Keskiviikkona onnistuin tekemään agilityn jälkeen tosi kivat minitottikset ja Neo keskittyi hurjan hyvin, seuraamisen paikkakin oli loistava.

Tähän väliin huumoripätkä lelusta, jonka Panu toi vähän aikaa sitten Tallinnasta...

Aloitimme agilityt myös Äänekoskella nyt, harrastelijaryhmä on keskiviikko-iltaisin. Treeniaika on vain 10 minuuttia per koira, mutta se on varmasti ihan sopiva kun treenataan Saarijärvellä enemmän. Laukaan hommat on olleet tauolla nyt jonkun aikaa, mutta saa nähdä nyt jaksaako sinne sitten enää ajella kun kevään kurssimaksu on ohi tämän kuun jälkeen.

Alla siis Äänekosken rata, siellä ei siis opasteta ohjauskuvioita mutta valssi 4. esteen jälkeen tuntui aika pakolliselta kun Neolla on tapana vetää hypyt liian pitkiksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut persjättö. Kepit otin molemmilla kertaa vasemmalta ohjaten, ensin Neo vähän epäröi heiluvia ja hieman kolahtavia keppejä mutta toisella kertaa saatiin jo täysin oikea suoritus. A:ssa Neo hidastaa kivasti.

Saarijärvellä oli taas huiman kivoja ratoja, olen aina niin innoissani niistä treeneistä kun on haastetta ja vauhtia :) Siellä otetaan usein 2. -3. luokan tasoisia kuvioita ja rata on hyvin pitkä, torstainakin tehtiin kahdessa osassa. Tuli flippiä ja jaakotusta ja muuta mikä sai korvista nousemaan savua, kun aivot yrittivät pysyä kärryillä mikä este tuli seuraavaksi ja miten se ohjattiin... Neolla oli virtaa ja se haki tosi hienosti esteitä. Niitä tiukkia käännöksiä hypyn jälkeen tulisi kyllä treenata jos vaan keksisi takapihalle jonkun esteen.

No sitten Oriveden kaikkien rotujen näyttelyyn 8.-9-6.2013. Paikalla oltiin kymmeneltä ja Neon kehä alkoi siinä klo 11:15. Tällä kertaa ei jaksettu ostaa edes luetteloa, mutta kun eräs belgien ex-omistaja tuli ihailemaan Neoa ("Onpas se iso" tuntuu niin oudolta kun minulle se on aina ollut niin pieni!) vilkaisin hänen luetteloaan ja eihän siellä ollut kuin kaksi belgiä urosten avoimessa. 8 groenendaelia kaiken kaikkiaan. Ei oltu treenattu näyttelyjuttuja ollenkaan, mutta Neo oli tosi hyvässä mielentilassa. Tuomari Marianne Holm (FI) kehui kovasti Neon turkkia kuten tuomarit aina ovatkin tehneet. Kommentoi jotenkin, että "Taidat harjata paljon tätä? Huomaa että pohjavillakin asettuu ihan eri lailla kun päällysturkki on noin sileä ja hyvässä kunnossa. Jotkut eivät millään ymmärrä, että tämä on harjattava rotu!! Sehän huopaantuu heti jos siitä ei pidä huolta."

Sanoisin, että tuomari oli tarkka mutta pätevä. Hampaista ja purennasta tuli monelle koiralle sanomista ja korkean näköiset grontut mitattiin. Neo seisoi aivan mahtavasti paikallaan ryhdikkäänä ja valppaana, kiitos Panun avustuksen. Juoksu meni myös nätisti ja Neo voittikin sitten luokan, ERI ja AVK1. Saman tien tuli paras uros -kehä, jossa Neo seisoi taas 10+ arvoisesti, mutta juoksu ei ollut paras mahdollinen koska edellä oleva meni paljon hitaammin kuin me. Joutui sitten vähän säätämään siinä että meneekö ohi vai jarrutteleeko välillä. Yllätys oli suuri kun tämä toinen huonommin esiintynyt sitten voittikin ja sai SERTin :(  Luulin jo, että nyt jos koskaan oli meidän vuoro. Noh, paras uros 2. ja varaserti on kuitenkin ihan hyvä saavutus.

Väsynyt näyttelyherra

Tuomari: Marianne Holm
"Kaunislinjainen tyypiltään erinomainen uros. Hyvä pää ja ilme. Purenta OK joskin alaleuka saisi olla vieläkin leveämpi. Riittävä kaula, erinomaiset raajat ja runko. Yhdensuuntainen tyypillinen ravi."

ERI, AVK1, SA, PU2, VASERT

Pieni hyökkäilevä piski ja belgialainen niskaote

Jeijei. Mitäs meidän viikkoon, otetaan agilitykuulumiset ensin. Saarijärvellä tehtiin taas jotain 2. luokan tasoista rataa jossa oli 26 estettä, näin 3 pv myöhemmin muistan (ehkä) noin 15 niistä kuten alla olevasta mallikuvasta huomaa... :P Neo on muuten alkanut haukahtelemaan agilityssa! Ensimmäiset haukut tulivat tuossa pari viikkoa sitten kun täytyi tehdä joku tiukka käännös. Vihdoin ymmärrän miksi agilitykoirat haukkuvat, Neolla se ainakin tarkoittaa että "Ei **ttu, et voinu aikaisemmin sanoa?!" Haukut sain alla olevassa radanpätkässä aina esteellä 7, jonne Neon mielestä ei olisi tarvinnut jarruttaa putkesta tulon jälkeen... Muutaman kerran sitä hinkattiin niin että peruutin kohti estettä ja sitten Neokin ymmärsi, että on fyysisesti mahdotonta tehdä noin tiukka käännös ilman hidastamista... ;) Kontakteissa Neo hidasti kivasti käskystä ja kisoissa ei olisi virhettä tullut, mutta toivoisin silti että se A:lla pysähtyisi kokonaan. Täytyy varmaan ottaa naksutin käyttöön.

Laukaassa tehtiin eilen alla olevaa hyörinää ja pyörinää, jätin ohjaajan kuviot pois ja punainen viiva on samaa jatkuvaa koiran rataa. Vähän selvempi häkkyrä kun vaihtaa välillä väriä. Neo meni loistavasti kuviota eikä mieleen tule paljon moittimista, käännökset hypyn jälkeen (3 & 5) voisivat tietysti olla tiukempia. Tehtiin myös kolmella hyppyesteellä eteen lähetystä ja sitten niin, että ohjaaja juoksi vierellä, viimeisellä hypyllä otettiin tiukka käännös ja tultiin kaksi hyppyestettä takaisin. Neo tiukentaa kurvit paljon paremmin kun heti hyppy-käskyn jälkeen huudahtaa "täällä!".

Agilityn jälkeen mentiin eilen ilmaisutreeneihin. Saatiin hyviä vinkkejä touhuun lähinnä oman säätämiseni kannalta, en muistanut että sääntöjen mukaan liinaa saa pitää kädessä ja sehän on tietysti helpompi kuin tunkea sitä taskuun ja alkaa selvittelemään liinaa koiran tullessa kohti... Nouto pitää nyt saada tosi vahvaksi, joten jatkossa jätetään pois kaikki tottistouhu (sivulle menot ja seuraaminen) ilmaisutreeneistä ja mennään vauhdilla ja innolla vaan eteenpäin. Neo nouti rullat paljon paremmin kuin viimeksi, parasta on että liikun taaksepäin enkä sivulle kun se tuo rullaa takaisin. Taisi jäädä vielä kysymykseksi mikä on paras tapa maalimiehelle antaa rulla, itse olen sitä mieltä että jos sitä pidetään kädessä paikallaan niin Neon perseilymahdollisuus kasvaa... ;P Miesten luona homma hoidetaan nopeasti, mutta naisten luo voi Neon mielestä jäädä joskus flirttailemaan... Välillä mietin, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa haukkumisilmaisulla mutta Neo on kuulemma vapautuneemman näköinen kuin ennen. Eiköhän se sitten ole hyvä.

Nyt on ollut ihanan aurinkoisia päiviä käydä hiihtämässä. Päivitin Neon Hurtan x-valjaat kunnollisiin vetovaljaisiin kun noilla nyt kerran käyttöä on ollut, nyt on koko vetosetti Non-stoppia ja kyllä kelpaa. Kaula-aukko on 7-koossa aika nafti, voi olla että 8 on paras belgille mutta me nyt mennään tuolla. Alla lisäksi muut ostoskoriin tarttuneet tavarat, nykysäännösten mukainen 1 kg noutokapula (tilasin muuten vahingossa kaksi, mutta onneksi koiraihmisille nuo kelpaavat niin möin eteenpäin), parit palkkapallot (kiitos Minnalle lussupallo-vinkistä, näyttäisi kelpaavan Neolle vaikka en tiedä onko tuo juuri se aito!) ja tottikseen uusi patukka (joka kuvakulmasta johtuen näyttää isommalta kuin onkaan).

Kuvasta jäi näköjään pois lampaanrasva, kun hiihtää reippaasti niin tarvitsee extraenergiaa eikös niin... ;) Perjantaina hiihdeltiin Nemi-neidin seurassa 5 km ja tänään 8 km. Parasta on hiihtää juuri viikonloppuna "ruuhkassa" kun edellä menevät toimivat Neolle jäniksinä. Joku idiootti tosin päästi tänään pienen rakkinsa irti kun olimme tauon jälkeen lähdössä jatkamaan matkaa Neon kanssa, kuulin vain huutoa ja takaa hyökkäsi pieni koira Neon kimppuun. No Neohan otti sen ns. belgialaiseen niskaotteeseen vakuuttavin äänin, säikähdin jo että nyt on pieni koira mennyttä... Viimein nainen sai sitten koiransa kiinni. Eipä pyydellyt anteeksi tai mitään, siinä jatkoivat HIIHTOLADULLA kävelemistä. Olisi pitänyt vähän ohjeistaa, että jatkossa nainen voisi pitää parempaa huolta koirastaan jos haluaa sen säilyvän hengissä. Kaikki koirat eivät ole ihan yhtä suvaitsevaisia kytkettyinä kun vieras koira säntää niitä päin takaa...

Loppuun vielä video, jolla pulssi laskeutuu tuosta tapahtumasta puhumisen jälkeen...:

Talvitakkirallit ja Tugga Wuggat

Lauantaina pyörähdettiin taas Laukaassa agilityssa. Harjoiteltiin ensimmäistä kertaa pituusestettä ja ohjaajakin ihmetteli kun Neo ei epäröinyt siinä yhtään. Sain komentaa ihan reippaasti, että äijä malttoi pysyä paikallaan odottamassa käskyä... :P Kovin innostunut oli. Harjoiteltiin myös itsenäisesti rengasta: aluksi Neo ei oikein mennyt korkeampaa versiota, mutta palkkasin renkaan suulla pari kertaa ja sitten hypyt sujahtivat taas nätisti läpi. Ratana tehtiin lähes ympyrän muotoista settiä, missä oli hyppy, U-putki ja kaksi hyppyä. Sitä vedettiin kumpaankin suuntaan läpi ja oikein hyvin meni

Tiistaiaamuna tottisteltiin kahden ihmisen + kolmen koiran voimin pari tuntia hallilla. Olipa kiva rauhassa ottaa pieniä pätkiä ja keskittyä yksityiskohtiin! Eiköhän tuota voisi yksityisopetukseksi sanoa, kiitos vaan kyseiselle henkilölle... ;) Haettiin sivuasento ja seuraa-käsky sellaisiksi, että Neo pysyy hyvässä asennossa katsoen minuun kun pidän palloa vasemmassa (suorassa) kädessä koiran pään takana. Jospa tuo auttaisi siihen keulimiseen. Sitten otettiin luoksetuloja ohjausavuilla = kummallakin puolella oli agilitymuurin pala, joiden väliin Neon piti parkkeerata.

Lisäksi tehtiin vauhtiluoksetulo ja pari eteen lähetystä, homma sujui hienosti vaikka eteen lähetystä vähän vaikeutettiinkin. Paikkamakuu otettiin ekaa kertaa niin, että apuohjaaja huuteli näkymättömälle koiralle käskyjä Neon lähettyvillä. Kerran Neo nousi seisomaan, mutta sain sen heti käskyllä maahan ilman että se otti askeleita. Lopuksi otettiin kahden koiran paikkamakuu ja Neo makoili mahdottoman hienosti koko vaaditun ajan! Ei todellakaan tarvitse niitä välipalkkoja.

Bongasin tuossa viime perjantai-iltana, että Peten koiratarvikkeessa oli Hurtan talvimanttelit -50% alennuksessa. Juuri passeli hiihtoon lämmittely/jäähdyttelytakiksi kun on enemmän pakkasta. Saisinpa edes jotain sponsorituotteita Peten ainaisesta mainostamisesta... :D Noh, olen vaan sitä mieltä, että tilaukset tulevat todella nopeasti ja asiakaspalvelu toimii hienosti. Joten siis tietysti ostelin kaikkea muutakin samaan syssyyn ja kävin hakemassa paketin tänään. Alla muuta kokoelmaa: uusi hihna hävitettäväksi (2 jo kadonnut/varastettu, tietysti halvin jäljellä.. epäilen että myös kolmas pitkä liina on hukassa, olen mahdoton...), valopanta, vitamiineja, lammaskarvapatukka vinkupillillä, liian pieni Kong Tugga Wugga (kuka näitä nimiä keksii?) ja Halti-kuonopanta.

Niin, en minä tiedä mitä tuolla kuonopannalla teen... :D Käytän sitä kun laitan belgille silmätippoja eläinlääkärin odotustilassa? "Se on niin halpa", "Kyllähän sellainen on hyvä olla", "Eihän sitä tiedä vaikka joskus tarvitsisi".... Ja siis selvennän tässä vielä perehtymättömille, että kuonopantahan ei ole sama kuin kuonokoppa, vaan apukeino kun koira vetää hihnassa (toimintaperiaate sama kuin hevosen riimulla/päitsillä - kun ohjaat päätä, seuraa vartalo väistämättä perässä). Päätinpä sitten tehdä lenkin kuonopannan kanssa. Saldo: yksi surullisen näköinen koira, pari pikkulasta silittämässä sitä ja huonoa omatuntoa poteva omistaja. Tuon reissun jälkeen kun kokeilin Neolle talvimanttelia herra päätti päästää kertyneet ketutukset ulos... :D Tulos alhaalla.

Keskiviikkoaamuksi varattiin tunnin hallivuoro, jotta eräs ystävä saisi potkua agilityn aloittamiseen... ;) Auteltiin siis japaninpystykorva-neitiä esteiden ihmeelliseen maailmaan. Aloitettiin yhdestä matalasta esteestä ja pian mentiinkin jo kolme matalaa hyppyä putkeen. Tutustuttiin myös hieman putkeen, niin että syöteltiin herkkuja putken suulla. Lopussa neiti menikin jo kokonaan putkeen, joten siihen oli hyvä lopettaa. Hienosti meni ja tämä velvoitti ilmoittautumaan alkeiskurssille! ;) VICTORY. Katsottiin myös vähän, miten aloitetaan sivulle-käskyn ja seuraamisen opettelu. Neokin pääsi vähän touhuamaan hyppyjen, putken, A-esteen, keppien ja puomin kanssa.

Tuleva agiliitäjä

Maaginen sukka ja liian ihanat hajut

Jos "belgissä on poweria" niin on omistajissakin!

Tiistaina lähdettiin Neon kanssa kahdestaan kentälle vähän tottistelemaan. Tarkoituksena oli vähän testailla voisiko herkut vaihtaa pallopalkkaan seuraamisessa. Esille tuli pallon kanssa vanha virhe eli etukeno: Neon takapää huiteli jossain sivulla. Siinä sitten testailin sopivaa paikkaa pallolle vyötäröltä kaulukseen. En nyt tiedä tulinko siitä paljon viisaammaksi, kauluksessa pitäminen saattoi jopa olla paras vaihtoehto. Onneksi osasin odottaakin, että palkkaa vaihdettaessa homma pitää vähän niin kuin opetella uusiksi.

Tämän takia en valinnut pientä puudelia koiraksi <3

Vanha narupallo hajosi tuossa touhussa ja lähdettiin shoppailemaan vähän tarvikkeita eläintarvikeliikkeeseen. Mukaan tarttui hyvälaatuinen punospallo nahkahihnalla ja sitten ihan perus kova kumipallo narulla. Lisäksi kassiin sujahti iso mokkanahkainen Julius K-9 patukka. Herkkuhyllyltä napattiin iso putkiluu, iso boksi lihatikkuja ja jälkityöskentelyä varten kanan sydänpaloja.

Oli meillä Juliuksen kanssa mukavaa

Lunta alkoi tiputella hiljakseen keskiviikkona ja päätettiin suunnata metsään touhuilemaan. Tein jäljen niin, että jätin sydänpalan vaihteeksi taas joka 3. askeleelle. Hidastahan se meno oli verrattuna pelkkään ihmisjälkeen, mutta tarkasti mentiin loppuun asti.

Jäljellä

Jäljen jälkeen otettiin neljä hakupätkää. Panu lähti maalimieheksi kahdelle ensimmäiselle pätkälle, jotka otettiin näkölähtöinä. Neo oli ihan into pinkeänä ja puhinasta ei ollut tietoakaan kun haukku kuului jo ekalla ukolla terävästi ja tahdikkaasti. Toisessa lähdössä se alkoi haukkua jo odotellessa kun Panu rymisteli metsään... Kolmas pisto otettiin niin, että jälki oli suora mutta Neo ei ollut nähnyt mistä lähdin piiloon. Vähän alkoi jo tahti painaa tuossa vaiheessa haukkumisessa, tai sitten minua ei vaan voi haukkua... Neljäs pisto tehtiin niin, että lähdin kauempaa ja tein L:n piilolle. Lähetys oli vähän väärästä kohdasta ja Neo saattoi napata jäljen (koska aluetta ei oltu tallattu), mutta hienosti se löysi minut kuitenkin.

Bathroom break

Lopuksi tehtiin vielä esineruutu samoilla esineillä kuin viimeksi: pallo, narusolmu ja villasukka. Tästä touhusta video alla, jossa näkyy pallon etsiminen ja tuominen. Neon annettiin ensin haistaa esineitä, mutta se ei nähnyt minne ne jätettiin tallatulla alueella. Ensimmäiseksi Neo poimi narusolmun ja pudotti sen metrin ennen minua :P Tästä saan kyllä syyttää itseäni kun otin jostain syystä nakkipalan käteen... Pallon tuominen sujui hienosti, mutta villasukassa oli TAAS se ongelma että Neo nosti sukan mutta tiputti sen samantien. Täh! Huudahdin kyllä samaan aikaan kun Neo nosti sukan, että "Vau hienoa, tuopa se tänne" -> Neo lähti minua kohti ilman sukkaa. Hmm... Maaginen sukka.

Torstai-iltana tottisteltiin/tokoiltiin kolmen koirakon voimin Äänekoskella. Pakkasta oli -10 °C ja se kyllä tuntui kun nappasin mukaan vähän liian ohuet hanskat. Neo ei ollut täysin "mukana" tällä kertaa, en tiedä miksi. Se vöyhötti huolella kun yritin aloittaa seuraamista pallopalkan kanssa, no aikani sitä katsoin kunnes nappasin poskiparrasta kiinni että NYT. Se auttoikin ja Neo asettui sivuun nätisti. Seuraaminen meni kuitenkin pallon kanssa surkeasti, parhaimmillaan vähän vinossa ja pahimmillaan Neon katse harhaili ties minne. Tulipahan ainakin testattua että mm. palkka takataskussa = palkkaa ei ole olemassakaan Neolle. Eiköhän me jatketa nakeilla ainakin muiden kanssa treenatessa.

Neolle otettiin myös ensimmäistä kertaa paikkamakuu kahden muun koiran vieressä. Pidin sitä liinassa ja olin siinä melko lähellä ~ 5 m päässä. Silti Neo ehti nousemaan kun lähdin sitä vapauttamaan, ryömi siis kohti minua. No onnistuneeseen suoritukseen saatiin kuitenkin lopettaa tuon jälkeen. Esteellä Neo taas päätti, että on ok hypätä esteen yli mutta kapulaa ei tarvitse tuoda takaisin, vaan voi jäädä haistelemaan edellisen hajuja... Noh, saattoi kuulemma olla että nartulla oli juoksut tulossa. Pari kertaa touhu meni metsään, mutta saatiin kuitenkin päättää taas hienoon suoritukseen kun Neo hyppäsi esteen yli, nouti kapulan ja hyppäsi sen kanssa takaisin.

En tiedä annoinko liikaa pakotteita ja Neo paineistui, vai oliko siellä maassa sitten niin ihania hajuja että touhusta ei tullut mitään. Huoh.

Lauantaina agilityssa oli aluksi huomattavissa sama juttu kun torstaina, Neolla oli vähän pakka sekaisin. Toisaalta olihan meillä kahden viikon tauko agilitystä ja tällä kertaa oli eri ohjaajakin... Neo olisi halunnut usein lähteä minun matkaan: "paikka" -käsky oli vähän unohduksissa. Myös kentän hajut kiinnostivat kovasti. Ohjaaja kysyi, että tykkääkö se yleensä hypätä esteitä :D No, joo! Huomattavissa oli siis muidenkin mielestä omituisuutta. Olen tyytyväinen, että keskiviikkona kuvataan nyt Neon lonkat, kyynärät ja tehdään silmäpeili. Eihän noista koskaan tiedä.

Rata oli tällä kertaa ympyrämäisesti hyppy, hyppy, kaartuva putki, hyppy ja suora putki. Kaartuva putki oli aseteltu niin, että siihen ei päässyt oikein suoraan esteiltä - tämä tarkoitti ongelmia supernopealle Neolle, joka ei meinannut ehtiä taittaa itseänsä. Tehtiin siis ensin pienissä pätkissä rataa ja pidennettiin suoritusta. Minun tuli olla tosi tarkkana ohjaamisestani, kyseessä oli siis pikemminkin minun oppimistilanteeni kuin Neon. Kun sain omat kuviot haltuun Neokin viiletti kuin unelma.

Lämmittelin Neoa viereisessä metsässä heittelemällä sille palloa odotellessa. Testattiin myös ihan itsekseen rengasestettä, joka meni hienosti kunhan hihna ei roikkunut Neon perässä. Keppejä en viitsinyt kokeilla itsekseen kun viimeksi Neolla oli väistämistaipumusta. Toisella treenivuorolla Neo oli korjannut asenteensa (?) ja toimi "normaalisti". Kaiken kaikkiaan omituinen loppuviikko. Jos en tietäisi paremmin, voisin luulla että tuolla on juoksut...

Ei kovin sujuva viikon alku

So cold, brrrrh!

Sunnuntaina tehtiin taas perinteisesti tottista. Otin Neon kanssa hyppyestettä noudolla: ensin heitin patukkaa ja toisella kierroksella jo noutokapulaa. Yllättävän hienosti meni eikä väistöä tullut kuin pidemmällä välimatkalla esteeseen. Tehtiin myös pitkästä aikaa BH:n jäävät liikkeet, jotka menivät mukavasti. Neo tosin tuli niin vauhdilla luoksetulossa, että törmäsi kunnolla minuun. :)

Sitten mentiin kahdella koirakolla tervehtimään "tuomaria" ja otettiin Neolle paikkamakuu kun toista koiraa treenattiin vieressä. Aina kättelyssä Neo singahti ylös sivuasennosta, no viimein se sitten sujui nätisti tyyliin viidennellä kerralla. Paikkamakuussa olin siinä melko lähellä viiden metrin päässä. Neo nousi ylös kolmisen kertaa, noin minuutin välein. Tuossapa siis kaksi treenattavaa asiaa. Takapään käyttö sujui, samoin seuraaminen.

Maanantaina olikin tosi nätti päivä ja alkuun tein takapihalla Neon kanssa vähän esineruutua. Mitä opimme: takapiha on huono paikka, koska Neo yhdistää sen leikkimiseen + pitkän tauon jälkeen voisi aloittaa helpommastakin kuin 3 esinettä valmiiksi alueella... Ensimmäisen epämääräisen kokeilun jälkeen kävin "tiputtamassa" esineet uudestaan ja homma sujuikin paremmin.

Palkkasin alkuun patukalla, mutta totesin siinäkin pian että Neo tahtoo tiputtaa esineen 1 m päähän minusta ennakoiden patukkaa. Leikitin tämän jälkeen pienen hetken esineellä ja sitten vasta vaihdoin patukkaan. Tiettyjä esineitä Neo alkoi vähän jauhaa suussaan tuodessaan (tarpeeksi pienet ja pehmeät).

Esineiden jälkeen lähdettiin metsään, alkuun tehtiin jälki Neolle ja sitten otettiin viestiä. Aloitettiin reilusta sadasta metristä ensimmäinen viiden sivun setti. Se meni upeasti, vaikka joku mies kulkikin meidän takaa ja Neo vähän puhisi sille kun odotti lähetystä sivulla istuen.

Sitten tuli taas ahnehdittua liikaa... ~ 160 m sivu erittäin vaikeassa maastossa. Kaksi sivua meni hyvin, mutta sitten Neo oli kaatuillut noustessaan hankalaa jyrkkää rinnettä ja oli sen verran puhki että alkoi empiä lähtöä. Panu sai sen vielä kerran lähetettyä, mutta neljäs sivu ei enää onnistunut. Hyvä lopetus saatiin kuitenkin, kun Panu tuli takaisinpäin ja otettiin 50 m etäisyydeltä neljäs ja viides sivu. Jatkossa riittää varmasti yksi viiden sivun setti kun välimatka vaan kasvaa. Hyvä opetus taas, että liika on liikaa!

Illalla pestiin Neo viikonlopun näyttelyä varten. Kokeilussa oli uusi shampoo ja multikäyttöinen takkujen selvittäjä + kiillottaja + tuuheuttaja spray, jotka nappasin viime näyttelyistä matkaan. Spray on niin hifiä, että siinä ei ole edes englanninkielistä käyttöohjetta. Onneksi on olemassa Google Translate, italiasta suomeksi: "Hiukset kuivina, spray täydellisesti solmut ja pinnalle, sitten harjalla. Kosteisiin hiuksiin ennen pesua spray koko hiukset, jätä sitten shampoo. Aloittaa kuivaus kylmä, ja lisätään sitten lämpöä vähitellen." Juuri näin... ;) Alla maistiaisia märkä belgi -ilmiöstä.

Koirakoulu oli tänään toiseksi viimeisen kerran. Paikalla oli 13 koirakkoa ja vähempikin olisi tietysti riittänyt. Neo oli ihan täpinöissään kahden viikon tauon jälkeen eikä korvia löytynyt ihan samalla lailla kuin ennen. Hyvin samaa tehtiin kuin ennenkin, oikeastaan ainoa uusi asia oli että vaihdoimme koiria hetkeksi ja yritimme saada niihin kontaktia + käskyttää vähän. Kuka arvaa, miten tässä kävi?

Ensinnäkin Neo murisi sille collielle, johon meinasin vaihtaa ja meidän piti ottaa kaveri vaihtamaan koirat. Alku näytti menevän melko hyvin, mutta sitten Neo hermostui kun näki minun lähtevän toisen koiran kanssa kauemmas. Haukkui vaan ja tuijotti minua. Taitaa olla yhden naisen koira... Noh, se colliekin kaipasi koko ajan takaisin enkä saanut kuin istumaan sitä, ei kelvanneet lihapullat.

Tuo Neon murina kyllä ihmetytti, toivoin niin ettei Neo alkaisi uhittelemaan toisille aikuisenakaan kun se on ollut niin nätisti. Kohteena oli vissiin nuorehko collie-uros. Muutenkin Neo on ollut outo viime aikoina, se on pari iltaa piipannut kotona iltaisin eikä olla saatu selville mistä on kyse. :( Huoh.

Mutta niin, loppukommenttina että hankittiin uusi kamera, kompakti järkkäri Sony NEX-5N (nämä kaksi viimeistä kuvaa + video otettu sillä). Kameraa on nyt vähän testailtu ja treenasin tänään vauhtikuvia kun koirajengi leikki ensi"lumella". Niitä kuvia sitten ensi postauksessa. :) Paljon on opittavaa!

Kukahan oli kohde testattaessa uutta kameraa...

Expect the unexpected

Viikon päivitystä. Maanantaina käytiin tekemässä Peurungan lähettyvillä lyhyet ilmaisutreenit. Kolmella koirakolla saatiin tehokas tunnin setti. Itse sähläsin siinä vähän Neon kanssa, äijä pääsi vahingossa irti ennen aikojaan ja karjuin sitten sen takaisin. Ja kun kahteen suuntaan otettiin, niin kerran Neo meinasi tietysti lähteä sitä väärää maalimiestä etsimään kun näki sen lähtevän.

Ensin otettiin Neolle näkölähtö ja sitten pienellä ääniavulla loput, ettei mene liian vaikeaksi kun ilmaisua kuitenkin harjoitellaan. Maalimiehet Neo löysi heti, mutta alkoi katsella siellä minua sen verran että matkaa voisi tuosta ~30 metristä lyhentää. Haukkumiseen tarvitaan pientä rohkaisua edelleen, mikä ei yhtään yllätä. Pallo/patukka toimii mukavasti ja joka kerta sieltä parit haukut saatiin.

"MINUN lonkero. Hanki oma."

Kotona ollaankin nyt harjoiteltu kovasti tuota rohkaisua kotiväelle haukkumiseen. Neo kyllä ymmärtää hyvin mitä sen pitäisi tehdä, mutta haukahtelu on aiemmin ollut sellaista pennun puhahtelua joku 7 kertaa ennen kuin kovempi haukahdus tulee sieltä. Jo kolmen päivän tehotreenin jälkeen huomaa, että volyymia on tullut lisää. Hyvässä ja pahassa, klo 6 jälkeen pihaan ajava roska-auto täytyy ilmeisesti myös ilmoittaa maailmanlopun haukkumisella... Sydänkohtaus oli lähellä.

No sitten tuohon unexpectediin eli koirakouluun. Lähdin sinne tiistaina vähän sillä mielellä että voi ei, yritetään nyt edes sitä kontaktia saada... Ja Neo yllätti mut TÄYSIN. En tykkää kauheasti kehuskella hyvin meneviä asioita (koska itsestänikin on mielenkiintoisempaa lukea niitä mietityttäviä asioita), mutta nyt Neo ansaitsee kyllä kiitokset. Kun oltiin koirakoiden kanssa ympyrässä ja lähdettiin pujottelemaan ympäri kehää Neo: a) seurasi täysin oikeassa paikassa ja asennossa b) ei vilkaissut kertaakaan muihin koiriin/ihmisiin. Tekstitykset päässäni kuuluivat jotensakin "Ei ***tana" kun sivusilmällä katsoin sen menoa! Kehut tietysti saatiin että tuolta oikean seuraamisen tulee näyttää.

Muutenkin Neo oli koirakoulussa todella hyvin kontaktissa ja tarjosi itse sivua ym.. Koirakoulun alkaessa kommentoitiin, että se 3 kertaa menee koirilla touhuun tottumiseen ja nyt alan uskoa siihen. Jotain siellä Neon päässä loksahti. Tai sitten minun päässäni! Tämä voi kuulostaa aika pieneltä asialta, mutta olen todella mielissäni koska meille ne muut koirat ovat olleet haastavin asia. No, katsotaan ensi viikolla niin ollaan taas lähtöpisteessä.. ;D

R.I.P Sorsa...

Mitäs vielä, tarvikkeita! Postissa tuli 1,8 m hihna jossa on toisella puolella kumia, varastetun tilalle. Otin myös 5 m liinan, jossa on molemmilla puolilla kumia. Olen nähnyt tarpeeksi palaneita käsiä muilla... Etsinnässä on vielä sellainen minihihna tottikseen. Kaikki jotka tietävät edesmenneen Neon rakastaman sorsan ja erikoissairaanhoitajan tekemät kirurgiset operaatiot sille: Neo sai nyt vastaavan joutsenen ;) Ylläri pylläri oli aivan innoissaan ja kiipeämässä pöydälle heti kun lintu vedettiin paketista...

...tervetuloa Joutsen <3

Paketissa tuli myös broilerin kaulaa, kanan maksapaloja ja Aptus Bucadog -purupaloja. Nam. Sekä laadukkaampi takapenkin suoja minun punaiseen Nissaniin, jonka tietysti asensin ensin pituussuunnassa väärinpäin ja sitten vielä materiaalipinnan suunnassa väärinpäin... Uskokaa tai älkää, olin 5 vuotta yliopistossa... Springeriä kokeiltiin illalla, kaipa tuo nyt vähän turvallisempi on juoksuttaa. Vähän haukuttiin taas etupyörää ja sitten juostiin muuten vaan jännittyneesti. Katua edestakaisin nyt vaan päivittäin niin ehkä se siitä.

 

Eilen tehtiin vähän ilmaisutreeniä metsässä lenkin lomassa ja aloiteltiin esineruudun harjoittelua takapihalla. Kerrankin jotain hyötyä siitä, että Neo tykkää poimia tavaroita suuhun ja kannella niitä... Herra on luonnollinen lahjakkuus esineruudulla. Illalla käväisin Keski-Suomen belgien syyskokouksessa ja jotenkin päädyin johtoryhmään... Mutta sain houkuteltua perinteisen kuvauspäivän vielä tämän vuoden puolelle lokakuulle! ;)

Hanska on lemppari.

Kyllä sieltä ääntä alkaa jo lähteä.

Näyttelytreeniä

Ala-Keiteleen Kennelkerhon näyttelytreenit alkoivat viikko sitten, joten olemme saaneet nyt kaksi treenikertaa alle. Molemmilla kerroilla saimme ohjaajalta kehuja Neon luonteesta - alan miettimään millaisia suurin osa belgeistä on kerran tätä kuulee jatkuvasti..? :P Mutta siis, Neohan on tosi reipas poika ja tervehtii ihmisiä iloisesti ja innoissaan. Otan myös hieman kunniaa sosiaalistamisvaiheesta, sillä Neo tottui jo pienenä suuren kaupungin vilskeeseen ja matkusteluun. Kovat äänet, asfalttikoneet ym. eivät ole herraa jännittäneet ja junassa on matkustettu useita kertoja ihmetellen asemien hälinää.

Neo ei ole vielä ainakaan rähissyt muille uroksille (elleivät ne ole aloittaneet) ja tänäänkin kehuja tuli siitä, miten kehässä Neo kuulemma keskittyy vain minuun/Panuun vaikka ulkopuolella joku rähjää sille. Minusta kun on tuntunut, että ne kaikki muut koirat kiinnostavat enemmän! :D Panu oli tänään tosiaan avustamassa ja täytyy sanoa, että 10+ suoritus oli häneltä. Neo ei kuumentunut liikaa, mutta seisoi kauniisti korvat pystyssä. Kysyin jälkeenpäin tekniikkaa ja tämä oli punaisen renkaan heiluttelu kävellessä.

Ihana punainen rengas ja tuijotuskilpailu © Minna

Kehuja saatiin myös viime kerralla vahvoista lihaksista, tämä varmaan kesän canicrossin ja uinnin tulosta. Kaiken kaikkiaan seisotuksesta on nyt pikkuriikkisen varmempi olo Tervakosken KV:tä ajatellen, mutta yhteiskehässä vetäminen riippuu sitten Neon mielentilasta. Ja vieläkin se pylly pyörii seisotuksessa jos Neo ei heti huomaa Panua. Neo on nyt pari kertaa peitsannut kehässä, joten pitää alkaa tarkkailla sen vapaana juoksemista ettei ole pahempia lihasjumeja. Luulenpa kuitenkin, että se yrittää vain sovittaa askeleet liian hitaaseen juoksuvauhtiin.

Posti toi eilen kevythäkin (kiitos Krisse mitoista!) ja eilen ja tänään ollaan harjoiteltu sinne rauhoittumista. Ei ainakaan kotona kovin ikävä paikka, mutta saa nähdä mitä äijä näyttelyissä sitten tuumaa...

Liian isot stringit ja muuta mukavaa

Viime viikolla tulin siihen tulokseen, että on aika panostaa parempiin canicross-välineisiin. Heiaheia! kertoo, että tänäkin kesänä on tullut tehtyä 54 juoksulenkkiä Neon kanssa. Jotain hyötyä viileästä ja sateisesta kesästä! ;) Huhti-toukokuu nostin Neon kuntoa päivittäin n. 15-30 min juoksulenkeillä ja kesäkuussa alettiin tehdä n. 30-60 min lenkkejä. Varsinaisesti canicrossista ei meidän kohdalla voida puhua, sillä mennään ihan koiran ehdoilla ja vetohihna saa minun puolestani olla löysälläkin. Peruslenkkimme menee rantaa ympäri, joten juotavaa ja viilennystä on aina kätevästi saatavilla koiralle.

Pelkkä vyötärön ympäri kulkeva vyö sai nyt siis vaihtua Non-stop Comfort Belt:iin, jonka mainostetaan jakavan selän kuormitusta lantioon ja pysyvän hyvin paikallaan. Tämä hieman hintava (n. 50-60 € netissä) vaipan näköinen luomus on onneksi verkkomateriaalia. Panun kommentti: "Näyttää kuin sulla olis liian isot stringit housujen päällä". Noh, mukavuus ja käytännöllisyys > ulkonäkö, eikös niin...

Lisäksi matkaan tarttui uusi vetonaru fleksin tilalle, joustava Non-stop Running Line. Mietin kunnon vetovaljaiden ostamista Neolle, mutta tulin siihen tulokseen että meidän käytölle riittää ihan pehmustetut Y-valjaat. Jakaantuu edes vähän paremmin rasitus kuin entisissä valjaissa, vaikka Neo ei kaikilla voimillaan vedäkään.

Tämänpäiväisen 50 min kokeilun tulos:

Rakastan, rakastan, rakastan. Vyö pysyy juuri niin hyvin paikallaan kuin mainostetaan ja veto tulee miellyttävästi lantion alueelle. Vetonaru on aivan mahtava - fleksi joutaa romukoppaan. Pelkäsin, että hihna on liian ohut ja venyy liikaa, mutta vetonaru näyttää liinalta ja joustaa juuri sopivasti. Ei enää nykäisyjä! Suosittelen siis näitä ehdottomasti kaikille, jotka juoksevat koiran kanssa tai ylipäätään haluavat kädet vapaiksi lenkillä. Nyt kun Neo on kasvanut ja on paremmat varusteet, niin voisi jopa kokeilla koirahiihtoa talvella.