Veräjä lähes valmis!

Tämän postauksen kuvat saalisviettikurssilta, kuvaaja S. Tiilikainen

Perjantait tulevat olemaan seuraavat 6 viikkoa aika treenipitoisia meille. Vaihdoimme nimittäin Neon kanssa treeniryhmää torstailta perjantaille agilityssa Saarijärvellä ja perjantai-iltaisin on myös tokon "Kohti alokasluokkaa" -kurssi Laukaassa. Agilityn ryhmä on Kisa3, mutta me teemme toki hommia omaa tasoa silmällä pitäen. Loistavaa kyllä sinänsä nähdä oikein taitavia suorituksia omaa vuoroa odotellessa!

Äiskän söpö ja kiltti mussukka <3

Teimme siis perjantaina Neon kanssa agilityssa ensin vähän erilaista rataa missä oli mm. pöytä, sitten alla näkyvää rataa joka olikin meille hankalampi: Neo tahtoi aina 6. hypyn jälkeen karata A-esteelle. Se vaan tykkää siitä esteestä niin hemmetisti, kuka tietää miksi :P Viilattiin sitten mun rintamasuuntaa, mutta ei se helppoa ollut. Täytyy myös muistaa sanoa treeneissä aina kunnon paikka-käskyt kontakteilla, nyt kun on kierretty möllikisoja Neo on oppinut tekemään pelkän hidastuksen.

Takaa kierrossa 9. hypylle sattui pieni työtapaturma, Neo kolautti päänsä vasemman peukaloni kämmenosaan ja peukalon lihas oli muuten kipeä treenien jälkeen... Kunnon ohjauksella nuo takaa kiertämiset sujuvat, täytyy muistaa vaan olla itse täysillä mukana touhussa eikä ohjata kuin sunnuntaikävelyllä. 14. putken jälkeen olisi tullut japanilainen ohjaus, joka oli hankala Neolle kun se ei handlaa alhaalla äkkiä vaihtuvaa ohjauskättä. Yllättävän nopeasti se kuitenkin alkoi tajuta mistä on kyse, joten kai se treenillä vaan kehittyy.

Toko-kurssilla oli vuorossa seuraaminen ja paikkamakuu. Aluksi tehtiin luoksepäästävyydet, jossa Neo tahtoo välillä ponnahtaa ylös joten reeniä reeniä. Eipä sillä että tuo nyt maailmaloppu on kun ystävällinen koira on anyway. Seuraamisen kytkettynä tein lelu piilossa ja se oli vähän vetelää. Loppua kohti Neo otti kyllä hurjan tsempin, alkoi selvästi odottaa milloin se palkka oikein tulee. Seuraaminen vapaana meni upeassa vireessä kun pidin lelua kainalossa. Nyt pitäisi vaan keksiä miten saada "lelu näkyvillä" -vire myös kisasuoritukseen jossa lelua ei näy... Selvästi huomaa, että liikkeiden aloitukset ovat Neolle pakkopullaa ja sen katse saattaa harhailla, täytyypä taas keskittyä palkkaamaan pelkästä sivulle tulosta!

Paikkamakuut menivät nätisti, mitä nyt eräällä kerralla joku hyönteinen kiusasi ja Neo rojahti siitä toivuttuaan lonkkalepoon. Siitäpä sainkin uuden pelon koetta varten: entä jos siellä on niitä kärpäsiä! Ei muuten pysy koira makuulla. Voi ei... :(  Huomasin muuten taas tänään, että pennut ovat Neolle ihan liikaa. Johtuukohan se siitä, että se on eniten saanut tutustua ja leikkiä juuri pentujen kanssa? Joku toi kesken treenien pennun kehään ja Neon olisi niiiiin tehnyt mieli kurkkia mitä se touhuaa. Ihmeellinen fetissi sillä noihin pieniin koiriin.

Sunnuntaina käväistiin tokoilemassa/tottistelemassa Saarijärvellä, no meni sen verran vihkoon (uusi hieno sanonta) että olis voinu vaan jäädä kotiin... Saipahan ainakin todettua, että pienten pentujen lisäksi myös vauvat/ihan pienet lapset ovat Neolle ihan liikaa. Se ahdistui paikkamakuussa kun koirien edessä oli pikkulapsi kärryissä ja päätti sitten karata mun luo. Parikin kertaa... Jotenkin en ollut kantanut huolta tuosta paikkamakuusta kisojen kannalta, mutta nyt tuli epätoivo että miten se nyt häiriössä pysyy sitten siinä jos lapset potkivat kaukalon seiniä, tai mitä tahansa kauheuksia nyt voi tulla vastaan... Miksi piti ilmoittautua jo siihen ens kuun kokeeseen, voi scheisse :(

Neo tajusi fiksuna poikana, että vaikka patukkaan ei yletä niin kahvasta saattaa saada kiinni ;)

No mulla meni aika lailla maku touhuun tuon paikkamakuun jälkeen, tehtiin kuitenkin toinen pätkä vielä Neon kanssa myöhemmin missä mm. kokeilin magneettipallon toimivuutta palkkauksessa. Eipä siinä mitään järkeä kyllä ole treenata enää jos olet jo tympääntynyt koiraan eikä sua huvita tehdä sen kanssa mitään. Neollakin oli ollut stressaava vuorokausi poikien pippaloita vahtiessa niin sen energiataso vaikutti olevan ihan nollissa. Niitä päiviä, jolloin miettii why do I even bother...

Maanantaina ei tehtykään sitten yhtään mitään treenihommia, mutta koiraveräjä on nyt lähes valmis! Pahoittelut alla olevista huonoista kännykkäkuvista, mutta into oli niin suuri että ei ehtinyt edes kameraa hakemaan :P Eikä muuten tärise eikä heilu, vielä tuohon tulee tulpat sivuille että veräjä kiristyy vielä lisää paikoilleen. Pojat on tehneet kyllä ison työn, kiitos Atte ja Panu!!! Enkä uskonut, että oikein kaasujousilla olevan version saisin! Väliseinäkin on sitten käytössä kun joku toinen hauveli on kyydissä.

Veräjän lähes-valmistumisen kunniaksi tein vähän tavallista parempaa ruokaa ja alkuruokana oli ihmisväelle aivan sssaairaan hyvää (vaikka itse sanonkin) salaattia, pahoittelut taas kännykkäkuvasta:

- Marinoitua verigreippiä (balsamiviinietikkaa, oliiviöljyä, hunajaa, tuoretta minttua ja rosépippuria)
- Halloumia
- Viinirypäleitä
- Avokadoa
- Paahdettuja cashew-pähkinöitä
- Tammenlehtisalaattia

Neokin sai herkullisen aterian:

Keitettyä seitiä ja maksaa, tilkka kermaa ja piimää, pastan jämät ja lampaan rasvaa! :P Päätin tarjota maksaa yhdessä kalan kanssa jos se ei olisi oikein maistunut Neolle, mutta taisi käydä niin että maksa meni ensin ja kala vasta sitten... Maksaa keitin vain sen verran, että pinta oli ruskea. Herra Normaalisti Nirsoilija nuoli kuppinsa tyhjäksi ja sitä oli kyllä ilo katsoa. Jatkossa olisi tarkoitus muistaa entistä paremmin pitää 1 kalapäivä/vko ja 1 maksapäivä/vko. Kauppojen lohimössöistä (esim. Kennelrehu) Neo ei tykkää yhtään, mutta jos lohta tai seitiä laittaa itse niin se kyllä maistuu.

Hanna Närhen tottispäivä 16.3.2013

Ennen tämän päiväistä tottisantia kerrataan kuitenkin viikon kuulumiset. Keskiviikkona treenattiin tottista viimeistä kertaa belgien kanssa hallilla ainakin näin säännöllisten viikkotreenien merkeissä. Paikkamakuu meni taas mallikkaasti, kävin aina vähän kauemman aikaa piilossa kuin aiemmin. Olen oikein iloinen siitä, että enää pitkään aikaan ei ole tarvinnut jänskätä nouseeko Neo omin päin istumaan kun mennään takaisin koirien vierelle.

Hyppyeste oli taas korkeammalla ja tuolla kertaa palkattiin vain siitä kun Neo meni puhtaasti yli (tassut eivät hipaisseet ylintä lautaa). Avustaja täytti namikippoa toisella puolella ja Neo hyppeli siinä edestakaisin. Treenattiin myös lyhyesti seuraamista, olen huomannut että nykyään Neo saattaa välillä painaa jalkaa vasten mikä varmaan johtuu meidän ympyrätreenistä. Toisaalta ihan kiva, toisaalta pitää varoa ettei tuo kovasti lisäänny. Lisäksi mietittiin kapula-asioita pitkästä aikaa, aiemmin ongelmana on siis ollut se että Neo alkaa pyöritellä kapulaa suussaan jos joutuu istumaan paikallaan. Monenlaista on ehdotettu: kuonosta pitämistä, heti palkkaamista kun vaan on hetken pyörittelemättä, kapulan pitämistä liikkuessa, kapulan vaihtamista ym. ym.... Saatiin vinkki naksuttimen käyttöön ja mitäs kävikään kun kotona kokeilin:

Otettiin myös luoksetuloa, vähän seuraamisessa peruuttamista ja yksi eteen lähetys. Häiriöteema oli tuolloin keskiviikkona pallot: yhdessä vaiheessa Neo hypnotisoitui kun kauempana heiluteltiin palloa ja ensimmäisessä eteenlähetyksessä se meinasi lähteä vieressä samaan aikaan hyppyesteen yli lentäneen pallon perään... Noh kiellolla suunta kaartui takaisin ja eteen lähetyskin saatiin tehtyä hienosti kun kävin heiluttelemassa patukkaa. Kuulemma Neon juoksu näytti vain siltä, ettei se oikein käyttäisi takajalkojaan? En ole kyllä huomannut tuollaista eikä agilityohjaajakaan huomannut mitään poikkeavaa seuraavana päivänä kun pyysin tarkastelemaan asiaa.

Siitäpä hyvä aasinsilta agilityyn, torstaina liidettiin taas Saarijärvellä. Alla harjoittelemamme rata kahdessa osassa, jotta ohjauskuviot näkyvät selvemmin. Ohjaus alkoi niin, että ohjaajan selkä oli kohti 2. estettä ja oikea käsi aloitti ohjauksen. Kun koira oli edennyt tarpeeksi käsi vaihdettiin vasempaan ja ohjattiin 2. este ja putkeen - tässä sai olla tarkkana ettei vaihtanut kättä liian nopeasti, muutoin koira lähti kiertämään estettä takaa. Sitten hemmetin moisella kiireellä ennen koiraa putken suun vasemmalle puolelle ja 5. esteen edessä valssi. 4. & 5. esteellä tuli muistaa, ettei käsi ollut liian korkealla jotta koira ymmärtää tehdä tiukan käännöksen.

Radan loppupuoliskossa haasteena oli lähinnä oikeaan putken suuhun ohjaus. Mielestäni oma ohjaukseni oli ihan pyllystä, mutta ihme kyllä Neo tajusi aina oikean putken suun :P Vasemmalla kädellä siis ohjaus 10., kun koira tulee ulos sitä ohjataan hieman kauemmas vasemmalla kädellä ("älä mene 10.!") ja sitten tehdään minivalssi, jotta oikea käsi saa ohjattua putkeen 11.. Lopussa on sitten takaa kiertäminen joka meni näppärästi. Neo meni hirmu upeasti radan ja on kuulemma kehittynyt tosi paljon :)

Loppuun otettiin vielä takaa kiertämistä takaa ketjuttaen. Eli ensin jätettiin hyppyesteen siivekkeen taakse lelu ja Neo sai hakea sen, sitten sama yhden hyppyesteen takaa, kahden hyppyesteen takaa ja lopulta putki -> hyppy -> hyppy -> takaa kiertäen hyppy. Neon ilme oli paras kun ei ekaa kertaa jätettykään lelua siivekkeen taakse... Muut koirat menivät iloisesti etsimään että missähän lelu on, Neo katsoi kauempaa että ei siellä mitään ole ja pysähtyi tuijottamaan minua näin:

Perjantaina päätin olla hc-koiranomistaja ja poimin kauppareissun yhteydessä cittarista myös kokonaisen naudan maksan. Reippaat ja rehdit ihmiset käyttävät siis esim. kuivattuja maksapaloja koulutusherkkuina, eikä mitään teollisia nakkeja/lihapullia/juustoa eikös niin... ;) Alla pääsette seuraamaan tätä mielenkiintoista prosessia: ensin maksaa keitetään n. 20 minuuttia (jos et paista enää uunissa voi keittää kauemminkin), tämän jälkeen se leikataan pienemmiksi paloiksi ja kuivatetaan uunissa joko 50 ºC yön yli tai n. 150 ºC 1-2 h.

Raaka maksa

Keittämisen jälkeen

Keitetyt annospalat

Paistetut annospalat

Minä päätin kokeilla nyt niin, että jätin noin puolet maksasta kypsennetyiksi pieniksi paloiksi ja puolet paistoin vielä uunissa rapeiksi. Leikkasin palat niin pieniksi, että hieman vajaa tunti näytti riittävän hyvin 150 ºC:ssä, isoimmat palat olivat tipan "tuoreita" sisältä. Kuivatetut palathan voi sitten helposti pakastaa annospusseihin jos tekee isomman satsin, säilyvät sulatuksen jälkeen pari päivää käyttökelpoisina.

Tarkoituksellisen huono ryhti, jotta näkisi koiran katseen!

No niin! Sitten Hanna Närhen pitämään tottispäivään. Oltiin siis tänään sunnuntaina 16.3.2013 Saarijärven Tehovastus-hallilla treenailemassa klo 10-17. Neon kanssa saatiin kaksi 15 min vuoroa ja ensimmäisessä pätkässä tehtiin häiriötreeniä sekä hieman seuraamista. Oli kyllä niin hc-touhua että ei ole ennen noin pahaa häirintää ollut :P Alla maistiaisia siitä, miten ilkeä Hanna kiusasi Neoa... ;) Perehtymättömille tiedoksi, että ideana tuossa on että koira istuu perusasennossa ja pitää katsekontaktin ohjaajaan häiriöstä huolimatta. Kyllä sai töitä tehdä, mutta kyllä se kannattikin! Opin, että pelkällä äänellä voin ohjata Neon huomiota eikä aina tarvitse nykäistä hihnasta.

Seuraamista otettiin agilityputkista tehdyn "muurin" vierellä ja se meni kivasti. Muistutus: kävele nopeammin! :D Neon on vaikea pysyä mukana jos laahustan hitaasti ja sen seuraamisesta tulee vähän pomppivaa... Myöskin palkka voisi olla vasemmassa kainalossa eikä oikeassa, ettei jatkossa tule keulimisongelmaa. En nyt muista miksi se silloin joskus vaihdettiin oikealle, sekin selviäisi varmaan aiemmista blogipäivityksistä.

Toisessa pätkässä keskityttiin täyskäännösten valmisteluun. Otettiin Neon kanssa seuraamista pylväitä kiertäen ja seurattiin Neon takajalkojen & pepun käyttöä. Hienosti se niitä käyttää tuollaisessa ovaalikäännöksessä, nyt pitää vaan alkaa tiukentaa ja tiukentaa käännöstä. Muista: käännä omaa hartialinjaa ja katsetta käännöksissä! Alla videonpätkää meidän käännöksistä.

Paikkamakuu tehtiin myös niin että Hanna "häiriköi" huudellen asioita. Neo meni alussa vähän vinoon maahan, mutta ohjasin sen uudelleen paremmin ja siellä se pysyi oikein nätisti koko pitkän ajan. Kävin aina välillä pylvään takana piilossa ja käänsin selänkin yhdessä vaiheessa. Eräs mies, jonka koira oli meitä vastapäätä, käveli tosi lähelle Neoa ja liikehti koko paikkamakuun ajan suoraan Neon edessä... Enpä olisi itse häirinnyt ihan noin paljon toisen koiraa ja siksi meninkin sivummalle hänen koirastaan (sivulinjan näkee alla olevassa kuvassa Neon katseesta), mutta onneksi Neo ei miehen kohtituloista pahemmin hätkähtänyt. Leuka meni taas maahan ja häntä heilui kun tuli aika palata koirien viereen... ;)

Komea Neolius taaimmaisena ja nätti Kira-neiti toiseksi lähimpänä :)

Päivä meni tosi nopeasti ja juttuseura oli oikein mukavaa. Kiitos erityisesti hovikuvaajalle! Maksapalatkin maistuivat oikein hyvin Neolle, joten voi olla että niitä täytyy tehdä toistekin. Taskut tosin menivät ihan mähmään... Loppuun vielä parit venyttelyniksit lukijoille: