Hiihtelyä ja agiliitämistä möllikisoissa

Viimeksi pahoittelin tauosta ja nyt vierähti 2 kuukautta... Hmm! No tämä olikin tiedossa kun tuo Round 3 -treeniblogi on vienyt ylimääräisen ajan. Toki oma rasvaprosentin pudotusurakkakin vie aikaa ainakin ruoanlaiton kanssa. Tervetuloa vaan reenailemaan tuonne kolmosrundiin, löytyy myös treenejä joihin ei tarvita mitään välineitä (klikkaa tunnistetta "ei välineitä" sivun oikeassa palkissa).

 

Helmikuun alussa pakkanen laski ja jää kantoi (ja oli tarpeeksi lunta), joten päästiin vetohiihtämään Neon kanssa kuten kuvista näkee.

Ollaan tehty sellaista 4-5 km lenkkiä kerran viikossa muutamien taukojen kanssa. Mitä enemmän porukkaa on jäällä, sitä parempi treeni: Neo kun saa virtaa ihmisten ohittamisesta :)

Tottis/tokohommia eikä hakua olla juurikaan tehty. Tokoa olisi kyllä 30 km päässä sunnuntaisin klo 10, mutta haluaisin viikonloppuisin nukkua hieman pidempään joten en ole ottanut aamu 8 herätyksiä. Haluaisin kyllä vielä kisata Neon kanssa kun alokasluokan liikkeet kuitenkin ovat aika hanskassa (paikkamakuu nyt on epävarma), mutta minulla on motivaatiopulmia... Tarvitsisin lähelle treeniryhmän :(

Ollaan kuitenkin yritetty pitää mieli virkeänä, olen mm. opettanut kotosalla "ympäri" = käännös oikeaan ja "pyöri" = käännös vasempaan. Tältä näytti ympäri alkuvaiheessa:

Agilityssa ollaan myös käyty, vaikka työ onkin vähän verottanut sinne pääsemistä. Tänään käytiin oikein möllikisoissa liitämässä Neon kanssa. Voitettiin Neon kanssa tosimölliluokka ainoina maxi osallistujina :P... Mölliluokassa päätin sitten uusinnalla harjoitella puomin alastuloa, josta Neo hyppäsi liian aikaisin ensimmäisellä kierroksella. Tultiin kuitenkin toisiksi mölliluokassa tuolla ensimmäisellä rykäisylläkin. Kisaluokka voitettiin Neon kanssa! Ihan mahtavaa :)  Puomi sujui kun ymmärsin olla nostamatta kättä liian äkkiä alastulolla ja kepeistä saatiin oikein kehut tuomarilta. Taitava oma suikkelehtija suippokuono <3

Neolius ja palkintopose

Belgianpaimenkoirien erikoisnäyttely 27.7.2013 Joensuu

Viime tiistaina oli tullut sähköposti pari tuntia ennen treenejä, että agility alkaa puoli tuntia myöhemmin Laukaassa. No onneksi yksi toinenkaan ei ollut huomannut tätä (tekstiviesti olisi ehkä parempi ilmoitus noin lyhyellä varoitusajalla) ja kannoimme siis kahdestaan esteitä Laukaassa läpi kaukalon, parkkipaikalle... Hikistä hommaa kun puomikin vielä vietiin sinne. Tarkoitus oli ottaa möllikisojen rataa, mutta toinen ryhmä tarvitsi kaikki paitsi kolme hyppyestettä, joten aika tynkähän siitä radasta tuli. Kun kerrankin saatiin pari kontaktiestettä niin muusta täytyi sitten tinkiä :P Ihmeellistä, sharing is not caring... Noh mentiin alla olevaan tyyliin:

Neolle testattiin taas vastakkaisen käden nyrkkityyliä, jotta 5. hypyn käännös olisi tiukka ja Neo tajuaisi tulla lähelle päätyäkseen 6. putkeen - ei siihen viereiseen, kuten halu oli möllikisoissa... ;) Viilasin myös valssiani, että merkkaan ponnistuspaikan, askellan järkevästi ja annan tarpeeksi tilaa koiralle. Treenasimme Neon kanssa keinuakin pari kertaa, sama homma kuin puomin kanssa aluksi eli jännittää pirusti kavuta sinne! Ja kauheeta kun se alkaa heilahtaa alas... Yritän opetella uutta nimeä keinulle: "Lauta!", sillä "kiipee" käsky on vähän liian lähellä keinua.

Perjantaina lähdettiin käymään kotiseudulla Savossa, välietappina belgianpaimenkoirien erikoisnäyttelyyn Joensuussa. Helteet tulivat sopivasti kun lomamme lähestyi loppuaan… Äidin puutarhataidot herättävät kyllä kateutta ja tulikin kuvailtua hieman pihan kasvillisuutta, kuten tästä postauksesta voi huomata. Kerrankin ei vain koirakuvia blogissa ;)

Töppöjalka-Imppu

Myös lenkityspalvelu toimi näyttelypäivän aamuna ja Neo oli käynyt tunnin kävelylenkillä. Lähdimme ajelemaan kohti erkkaria ja Joensuuta kahdeksan maissa aamulla. Paikan päällä leiriydyimme läheisen puun varjoon ja aloitimme odottamisen. Ja sitähän kesti! Groenendael-urosten avoimessa luokassa oli yli 30 koiraa ja tuomari Michele Bidault arvioi jokaisen koiran erittäin tarkasti ja pitkään. Sehän on sinänsä mukavaa kun erkkarissa ollaan, että saa sitten hyvin palautetta, mutta kyllä siinä tuli pitkä aika… :P

Odottelutunnelmaa...

Ensin kaikki koirat menivät kehään ja eihän se kovin nättiä touhua ollut, urokset parhaassa iässään tungettu puolen metrin päähän toisistaan. :P Neon kanssa olimme ahtaassa kulmassa ja ensin oikeanpuoleinen kaveri haastoi riitaa, sitten Neo haastoi vasemmanpuoleisen kanssa riitaa… Neo koki homman aika ahdistavana kun viereiseltä urheilukentältä vielä kuului laukauksia – jäi näköjään vähän traumaa MH:sta. Tuomarin tullessa kohdalle Neo päätti kuitenkin olla nätisti korvat pystyssä, kiitos Panun.

Ja kaikilla oooli niin muuukaavaaa...

Neon yksilöarvostelun vuoro oli suunnilleen puolivälissä luokkaa ja siinä odoteltiin tunti, pari…? Taisi äijää jo väsyttää aika lailla, mutta oli se ihan nätisti sen pitkän ajan kun tuomari laati arviotaan. Suurin työ on aina korvien pystyssä pitämisessä, kiitos vaan Panu ja Kristiina! ;) Juoksu meni tosi hyvin löysässä hihnassa ravaten. ERI tuli, joten odottelu jatkui taas tunnilla parilla – Panu ehti jo toivoa EH:ta että oltaisiin päästy kotiin :D Tuomari sitten poimi siitä potentiaalisia sijoitettavia eri rinkiin eikä näyttänyt paljon harkitsevan Neoa. Eipä sillä, taisi jäädä Neolle ahdistus muiden belgiurosten vieressä olemisesta / muuten vaan keitti yli kun se yritti koko ajan hyppiä syliin… Kotiin lähdettiin väsyneinä, mutta ruskettuneina. Oli tosi kiva taas nähdä Neon isän omistajaa sekä siskopuolen omistajia!

ERInomainen näyttelyeläin ottamassa kauneusunet erkkarissa

Tuomari: Michele Bidault (Ranska)

"2 yrs 10 mth. M1 vas poistettu, ell. tod. esitetty. Sciss bite, med. size, good condition of fur. Rather long head, sloping skull, no stop & a little deep in skull. Excellent dark eyes, med-sized, slightly cupped ears. I’d like them more triangular but are well-set. Enough neck, good med. long body. Topline could be firmer. Chest could let down more but the rib is correct. Enough angul. & well balanced. Tail slightly too short. Bone just correct. Front feet in. Easy gait but the topline is a bit soft. Good presentation."
AVO ERI, AVK

Herra Suippokorva Maaningalla

Sunnuntaina tottisteltiin/tokoiltiin vain kahden koirakon voimin, tosin yksi lisäkoirakko haahuili lähistöllä häiriönä. Oli tosi kiva kun oli reippaasti aikaa ja pystyi tekemään lyhyttä pätkää useita kertoja! Teki myös näin välillä hyvää, ettei tullut liikaa kommentteja / ohjausta muilta vaan sai itse puuhata asiat niin kuin halusi. Neo oli kivassa vireessä ja tehtiin monenlaista, seuraamista lelu kainalossa + piilossa (meni hirmu hienosti!), 1 min paikkamakuu yksinään liinassa (koirakko käveli lähistöllä), maahanmenoja ja stoppeja, luoksetuloja, eteen lähetys, noutokapulahommia… Kokeilin myös menisikö pk A-estettä, mutta se oli jyrkimmillään ja näytti niin rämältä että Neo tuumasi jotta ei…. :P Mutta hyvä treeni, parempi mieli! Noutokapulajutut on olleet tauolla, mutta paikalla mälläämiseen puuttuu edelleen ratkaisu vaikka meidän nykyinen kapula painaa kilon. Tosi hyvin Neo kyllä noutaa kapulaa, siinä ei ole mitään kunhan pyytää irrottamaan paria metriä ennen minua.

Tottistelut saatiin päätökseen jo reilussa tunnissa, joten kysäisin agilityhallin numerokoodin ja menin vähän treenaamaan omatoimisesti. Otettiin keinua – alku hyvä, mutta otettiin ehkä liikaa toistoja ja sitten tuli yksi iso rämähdys josta Neo otti itseensä. Paineistin liikaa ja hyvä kun viitsi enää laittaa neljää tassua ollenkaan laudalle… *lyö itseään* Toki aina kun huomasin että nyt alkaa olla ahdistavaa niin otettiin ~ 10 esteen radanpätkää ja keppitreeniä, sitten taas keinua, sitten muuta... Harmitti vaan kun lopussa Neo jo empi puomille kiipeämistä kunnes tajusi, että tämä ei ollutkaan se keinu. Argh! Hitaasti hyvä tulee, mutta ei me kyllä tällä vauhdilla 1.9 agilitykisoihin olla valmiita. Neo on tommonen herkkis, että menihän sillä puominkin kanssa pitkä aika.

Maanantaina pitikin sitten taas palata töihin kolmen viikon lomalta... Ei oikein maistunut. Kotimatkalla oli sentään omaa hupia, kun joku ohitteli letkassa koko ajan vaarallisesti ja päätyi sitten tietenkin mun persuuksiin hännystelemään ärsyttävästi... Oli niin likaiset ikkunat mulla, että täytyi putsata tuulilasia pesuainetta suihkimalla ;)  Taisi kuski näyttää keskaria kun viimein pääsi taas ohittamaan. Neon kanssa otettiin pienet tokoilut ja seuraaminen oli niiiin hyvää <3 Vire sitten laski liikkeistä jäävissä, ne on tosi ikäviä Neon mielestä. Must fix that. Niin ja luoksetulo oli pitkästä matkasta lähinnä törmäys, heh. Ai että ei tarttee harjoitella pitkää matkaa, lyhyt riittää ja pidemmältä sitten vauhtiluoksetuloja... Hmm...

Veräjä lähes valmis!

Tämän postauksen kuvat saalisviettikurssilta, kuvaaja S. Tiilikainen

Perjantait tulevat olemaan seuraavat 6 viikkoa aika treenipitoisia meille. Vaihdoimme nimittäin Neon kanssa treeniryhmää torstailta perjantaille agilityssa Saarijärvellä ja perjantai-iltaisin on myös tokon "Kohti alokasluokkaa" -kurssi Laukaassa. Agilityn ryhmä on Kisa3, mutta me teemme toki hommia omaa tasoa silmällä pitäen. Loistavaa kyllä sinänsä nähdä oikein taitavia suorituksia omaa vuoroa odotellessa!

Äiskän söpö ja kiltti mussukka <3

Teimme siis perjantaina Neon kanssa agilityssa ensin vähän erilaista rataa missä oli mm. pöytä, sitten alla näkyvää rataa joka olikin meille hankalampi: Neo tahtoi aina 6. hypyn jälkeen karata A-esteelle. Se vaan tykkää siitä esteestä niin hemmetisti, kuka tietää miksi :P Viilattiin sitten mun rintamasuuntaa, mutta ei se helppoa ollut. Täytyy myös muistaa sanoa treeneissä aina kunnon paikka-käskyt kontakteilla, nyt kun on kierretty möllikisoja Neo on oppinut tekemään pelkän hidastuksen.

Takaa kierrossa 9. hypylle sattui pieni työtapaturma, Neo kolautti päänsä vasemman peukaloni kämmenosaan ja peukalon lihas oli muuten kipeä treenien jälkeen... Kunnon ohjauksella nuo takaa kiertämiset sujuvat, täytyy muistaa vaan olla itse täysillä mukana touhussa eikä ohjata kuin sunnuntaikävelyllä. 14. putken jälkeen olisi tullut japanilainen ohjaus, joka oli hankala Neolle kun se ei handlaa alhaalla äkkiä vaihtuvaa ohjauskättä. Yllättävän nopeasti se kuitenkin alkoi tajuta mistä on kyse, joten kai se treenillä vaan kehittyy.

Toko-kurssilla oli vuorossa seuraaminen ja paikkamakuu. Aluksi tehtiin luoksepäästävyydet, jossa Neo tahtoo välillä ponnahtaa ylös joten reeniä reeniä. Eipä sillä että tuo nyt maailmaloppu on kun ystävällinen koira on anyway. Seuraamisen kytkettynä tein lelu piilossa ja se oli vähän vetelää. Loppua kohti Neo otti kyllä hurjan tsempin, alkoi selvästi odottaa milloin se palkka oikein tulee. Seuraaminen vapaana meni upeassa vireessä kun pidin lelua kainalossa. Nyt pitäisi vaan keksiä miten saada "lelu näkyvillä" -vire myös kisasuoritukseen jossa lelua ei näy... Selvästi huomaa, että liikkeiden aloitukset ovat Neolle pakkopullaa ja sen katse saattaa harhailla, täytyypä taas keskittyä palkkaamaan pelkästä sivulle tulosta!

Paikkamakuut menivät nätisti, mitä nyt eräällä kerralla joku hyönteinen kiusasi ja Neo rojahti siitä toivuttuaan lonkkalepoon. Siitäpä sainkin uuden pelon koetta varten: entä jos siellä on niitä kärpäsiä! Ei muuten pysy koira makuulla. Voi ei... :(  Huomasin muuten taas tänään, että pennut ovat Neolle ihan liikaa. Johtuukohan se siitä, että se on eniten saanut tutustua ja leikkiä juuri pentujen kanssa? Joku toi kesken treenien pennun kehään ja Neon olisi niiiiin tehnyt mieli kurkkia mitä se touhuaa. Ihmeellinen fetissi sillä noihin pieniin koiriin.

Sunnuntaina käväistiin tokoilemassa/tottistelemassa Saarijärvellä, no meni sen verran vihkoon (uusi hieno sanonta) että olis voinu vaan jäädä kotiin... Saipahan ainakin todettua, että pienten pentujen lisäksi myös vauvat/ihan pienet lapset ovat Neolle ihan liikaa. Se ahdistui paikkamakuussa kun koirien edessä oli pikkulapsi kärryissä ja päätti sitten karata mun luo. Parikin kertaa... Jotenkin en ollut kantanut huolta tuosta paikkamakuusta kisojen kannalta, mutta nyt tuli epätoivo että miten se nyt häiriössä pysyy sitten siinä jos lapset potkivat kaukalon seiniä, tai mitä tahansa kauheuksia nyt voi tulla vastaan... Miksi piti ilmoittautua jo siihen ens kuun kokeeseen, voi scheisse :(

Neo tajusi fiksuna poikana, että vaikka patukkaan ei yletä niin kahvasta saattaa saada kiinni ;)

No mulla meni aika lailla maku touhuun tuon paikkamakuun jälkeen, tehtiin kuitenkin toinen pätkä vielä Neon kanssa myöhemmin missä mm. kokeilin magneettipallon toimivuutta palkkauksessa. Eipä siinä mitään järkeä kyllä ole treenata enää jos olet jo tympääntynyt koiraan eikä sua huvita tehdä sen kanssa mitään. Neollakin oli ollut stressaava vuorokausi poikien pippaloita vahtiessa niin sen energiataso vaikutti olevan ihan nollissa. Niitä päiviä, jolloin miettii why do I even bother...

Maanantaina ei tehtykään sitten yhtään mitään treenihommia, mutta koiraveräjä on nyt lähes valmis! Pahoittelut alla olevista huonoista kännykkäkuvista, mutta into oli niin suuri että ei ehtinyt edes kameraa hakemaan :P Eikä muuten tärise eikä heilu, vielä tuohon tulee tulpat sivuille että veräjä kiristyy vielä lisää paikoilleen. Pojat on tehneet kyllä ison työn, kiitos Atte ja Panu!!! Enkä uskonut, että oikein kaasujousilla olevan version saisin! Väliseinäkin on sitten käytössä kun joku toinen hauveli on kyydissä.

Veräjän lähes-valmistumisen kunniaksi tein vähän tavallista parempaa ruokaa ja alkuruokana oli ihmisväelle aivan sssaairaan hyvää (vaikka itse sanonkin) salaattia, pahoittelut taas kännykkäkuvasta:

- Marinoitua verigreippiä (balsamiviinietikkaa, oliiviöljyä, hunajaa, tuoretta minttua ja rosépippuria)
- Halloumia
- Viinirypäleitä
- Avokadoa
- Paahdettuja cashew-pähkinöitä
- Tammenlehtisalaattia

Neokin sai herkullisen aterian:

Keitettyä seitiä ja maksaa, tilkka kermaa ja piimää, pastan jämät ja lampaan rasvaa! :P Päätin tarjota maksaa yhdessä kalan kanssa jos se ei olisi oikein maistunut Neolle, mutta taisi käydä niin että maksa meni ensin ja kala vasta sitten... Maksaa keitin vain sen verran, että pinta oli ruskea. Herra Normaalisti Nirsoilija nuoli kuppinsa tyhjäksi ja sitä oli kyllä ilo katsoa. Jatkossa olisi tarkoitus muistaa entistä paremmin pitää 1 kalapäivä/vko ja 1 maksapäivä/vko. Kauppojen lohimössöistä (esim. Kennelrehu) Neo ei tykkää yhtään, mutta jos lohta tai seitiä laittaa itse niin se kyllä maistuu.

Juhannusflow

Juhannus 2013

Tokoilua/tottistelua on tullut harrastettua kiitettävästi. Viime sunnuntaina reenailtiin Saarijärvellä ja oli kyllä tosi hyvät sessiot, saa karsittua aina tyhmiä ajatuksiaan pois... ;) Olin ajatellut nimittäin treenata tokon hyppyä niin, että opetan hypyn lyhyeksi ja seisomisen heti lähelle esteen taakse - muiden sanoin "No miksi?". Jos Neo kerran hyppää pitkälle, niin sehän on ihan näyttävä liike jos koira pysähtyy nätisti. Duh, no sitten meillä on sekin liike jo hyvällä mallilla.

Topit (liike seis, koira jää seisomaan paikalleen) ja maahanmenot sujuvat mukavasti edestäpäin liikkeestä. Sitten vaan vähitellen vaikeustasoa lisäämään. Seuraamisessa Neo saattaa korkeassa vireessä ponnahtaa täyskäännöksissä, joten otettiin hihnan kanssa pari vasemmalle käännöstä ja pari täyskäännöstä. Itse seuraaminen meni tosi nätisti ja oikeassa paikassa 100% keskittymisellä, mutta sivuasennoissa Neo alkoi katsella välillä muualle paikallaan. Mietittiin sitten että mikä siihen auttaisi, pakotteista taitaa painostua liikaa, että täytyykö vaan nostaa patukalla sitten. Muutenkin liikkeiden aloituksessa on vähän säätöä ennen perusasentoa, mihin voi kiinnittää huomiota.

Loppuun otettiin paikkamakuu, meillä kun oli pidempi aika viime kerrasta niin kävin välillä palkkaamassa Neon. Kokeiltiin myös treenien lopuksi ohitusharjoituksia kun Neo tahtoo lenkillä aina 2 m ennen vierasta koiraa tempaista kaveria kohti, vaikka mikä nakki/pallo olisi houkuttimena. Ei onnistunut, Neo seurasi kiltisti vierellä... Se vaatii näköjään sen ihan vieraan koiran, mielellän pienen ärripurrin. :)

American beauty

Maanantainakin pidettiin pienellä porukalla omat tottikset. Kokeiltiin taas alkuun saadaanko ohitusharjoitus, missä pääsisin korjaamaan Neo ryntäilystä, mutta taas se meni nätisti... Ei onnistu huijaus, ei. Varsinaisessa treenissä otin ensin Neon kanssa pari sivu-käskyä ja herra oli hyvin kontaktissa sillä kertaa. Hihnanpätkän kanssa sitten yritin estää pomppua täyskäännöksessä, mutta täytyy treenata sitä kun tahtoo ihmislaji olla hidas belgiin verrattuna... Toisella pätkällä otin pari toppia, maahanmenoa ja luoksetuloa lyhyeltä matkalta. Luoksetuloissa pitää katsoa, että palkkaan tasapuolisesti tai yhtä aikaa molemmilla käsillä, jotenkin olen ehkä lipsunut siitä. Ehkä!

Keskiviikkona reenailtiin harrasteryhmän kanssa alla olevaa agilityrataa Äänekoskella. Ekalla kierroksella mulla oli vähän vaikeuksia ehtiä ohjaamaan herra tuulispäätä oikein, pahin väli oli ehtiä ohjaamaan 9. ja 10. välissä takaa kiertäminen. Toisella kierroksella tehtiinkin sitten nollarata (= ei yhtään virheitä), joka tuntui tosi mahtavalle :) Keppejä ja keinua otettiin myös pari kertaa.

Saarijärvellä treenattiin agilitya torstaina ja tapahtui sama homma, ensin hinkattiin paria kohtaa ja sitten vedettiin nollarata. Ohjaaja kommentoi, että aletaan olla jo kisavalmiita! Voi kauheeta. Me aloitettiin agility sillä mielellä, että se olisi vaan kivaa touhuamista yhdessä, ei paineita, ei me koskaan minnekään kisoihin ainakaan... :P Nopeasti on 8 kk mennyt. Katsotaan vaan, niin ensimmäiset viralliset kisat minne me ikinä mennään on sitten agilitykisat. Who would have thought.

Facebookissa eräässä pk tottisryhmässä oli keskustelun aiheena mikä on koiran suorituksessa tärkeintä kokeessa, ja porukka alkoi sitten puhua flowsta. Toteamus oli, että se on erittäin harvinaista, esim. "Kisatessa hevosilla olen kerran kokenut tämän tunnetilan maastoesteralle kisoissa, koiran kanssa en vielä kertaakaan." ja "Itseasiassa oon saanut kokea sen kahdella koiralla eri tapahtumissa...ja siitä saan kyllä olla aika kiitollinen. Ne on hienoi hetkii jotka ei toistu läheskään jokaisen koiran kans, vaikka kuinka kouluttais ja olis ahkerana." Itse voin todeta tähän, että agilityssa on päässyt joskus flow:n tilaan - muissa koiralajeissa en vielä ole niin täydellistä uppoutumista saavuttanut. Ehkä se johtuu siitä, että vauhdin ollessa kova ei pystykään miettimään asioita vaan täytyy vain tehdä niitä. Saavuttaa synkronia koiran kanssa, missä kumpikin lukee toistaan pienistäkin vihjeistä ja yhtäkkiä onkin tehty parinkymmenen esteen nollarata. Mahtavaa :)

Häjyt!

Juhannus meni tosiaan mukavissa merkeissä, Neokin pääsi mökkeilemään Viitasaaren suuntaan kera wanhojen tuttavien. Koirakavereita oli viikonlopun aikaan Nemi-neiti ja pari cockerspanielia; aikuinen narttu ja ihan pieni pentu. Pentu ei paljoa kiinnostanut, mutta nartun selkään olisi pitänyt koko ajan päästä ja narttu tästä aina kovaäänisesti sitten kielsi. Aijai korvia :D Jossain vaiheessa Neo myös kuuli mökillä jonkun paarman/kärpäsen/ampiaisen ja päätti viettää tunnin metsässä kuusen alla... mutta tyylinsä kullakin. Tänään kokeiltiin hieman vastaehdollistamista sekä aidolla vangitulla kärpäsellä että Youtuben kärpästen surinalla, mutta nuo eivät ihme kyllä aiheuttaneet oikeastaan reaktioita. Tarvitaan siis aito, vapaana lentävä kärpänen...

Ai oliko tämän rasian sisällä jotakin pelottavaa?

 

Viikon tilannekatsaus

Laitetaas nostalgiaa kehiin ja pentukuvia Neosta :) Tässä Riesa-siskon kanssa

Ou jee, tiistaina oli illalla alle + 15 ºC! Eli päästiin pitkästä aikaa Neon kanssa canicrossaamaan pitkin järven rantaa :) Tehtiin tunnin juoksulenkki siinä klo 20-21 ja on se valoisaa tähän aikaan vuodesta. Pienenä miinuksena kaikki ihanat narttukoirat, joilla on ilmeisesti juoksut, ja joiden hajuja Neon täytyy siis joka toisen heinänkorren jälkeen pysähtyä ihailemaan ja merkkailemaan...

Äänekoskella meillä oli erinomaiset agilitytreenit Neon kanssa keskiviikkona: puomi sujuu nyt!!! Voi että. Ensin otin ihan muuta rataa, ettei koko treeneistä jää huono fiilis jos Neo jänskää puomia. Kolmen hyppyesteen kanssa tehtiin takaa kiertämisiä ja välistävetoja, U-putket olivat päissä. No sitten päätin, että nyt otetaan putkesta ja hyppyesteestä vauhti ja katotaan miten puomilla käy. Ensin Neo ei lähtenyt kiipeämään vaan meni vähän sivusta, mutta toisella yrittämällä se varovasti kipitti koko puomin ilman palkkaa. Tämän jälkeen se ilmeisesti tajusi että hei, tuohan on ihan kiva paikka, ja päätti ihan itsekseenkin lähteä seikkailemaan puomin! Toisella ja kolmannella kerralla saatiin oikein nätit odotuksetkin alastulon kontaktille. Oli niin hieno nähdä että se pelko lähti!

Kepit menevät tosi hyvin oikealta puolelta niin, että merkkaan ekan välin ja juoksen vaan vierellä. Vasemmalta Neo on epävarmempi (saatan tehdä myös jotain toisin) ja tarvitsee vielä vähän käsiapua. Kun tarkoitus oli mennä rengasta niin Neo päättikin mennä tarkistamaan oisko keinu yhtä kiva kuin puomi... Voi kamalaa, rämähtihän se sitten vähän alas, mutta ei Neo sitten ottanut siitä itseensä. Otettiin vielä pari kertaa avustajan kanssa keinua ja se meni kivasti, joten täytyy näköjään lisätä keinukin repertuaariin. Oikein hyvä kontaktitreenipäivä!

Torstaina hypeltiin sitten agilitya Saarijärvellä. Mulla taitaa olla aika huono muisti noiden monimutkaisempien ratojen kanssa, tai sitten se vaatii vaan treeniä... :P Tällä kertaa oli 31 estettä, joten jaoin radan kahteen pätkään meille Neon kanssa. Neo meni tosiaan kivasti, itse vaan hohhailin että mikäs este tulikaan + ohjauksessa oli vikaa mm. ennakoivassa valssissa ja yhden kulmauksen tekemisessä. Puomilla Neo teki pari väistöä ja olin jo että voi eiiiii... Mutta sitten vauhdista se menikin sen yhtä hyvin kuin edellisenä päivänä! Keinuakin otettiin, jes. Neolle on kehittynyt tosi kivat himmailut kontaktien laskupinnoilla "Sssshhh" merkistä, A:lla se alkaa jo himmailla vähän ennen aikojaankin. Hyvä näin, vauhtia on aina helpompi saada lisää.

Ilmoitin meidät muuten Neon kanssa tokon "Kohti alokasluokkaa" -kurssille Laukaassa, joka on siis ilmainen meille kun ollaan jäseniä. Ei olla vielä kertaakaan päästy kunnon hakumetsään kesällä, joten ihanpa sama tuon BH:n kanssa sitten, ensi vuodelle se menee. :( Pitäisi varmaan olla ihan kiinteä oma hakuryhmä, joka treenaa tiettynä aikana joka viikko tavoitteellisesti... Tottiksen treenaaminen on jotenkin niin plah itselle, että jospa siihen tulee vähän virtaa kun päättää ekaksi etapiksi tokon alokasluokan. Panu väsäsi nyt pitkän painostuksen jälkeen mulle hyppyesteen niin voi treenata hyppyäkin.

Torstain agilityn jälkeen mentiin siis suoraan tottistreeneihin - ei taas ehkä näitä välkyimpiä ideoita. Treeniaikaa oli kuitenkin ollut meillä 15 + 15 min täyttä actionia ja näkyihän se Neosta. Otettiin tokon ALO-liikkeitä ja katsottiin missä vaiheessa ne ovat:
- Luoksepäästävyydessä tahtoo hieman nousta perusasennosta seisomaan, mutta iloisena ja kiinnostuneena, että sinänsä ei huolta siitä
- Paikallamakuuta ei otettu, mutta se on ollut ihan hyvin kunnossa aiemmin
- Seuraaminen kytkettynä + patukka kainalossa ok, yllättävänkin tarkkaavaisena seurasi kun olisin odottanut vähän haahuilua. Veikkaan, että vapaana ja ilman palkkaa alkaa jätättää vähän, mutta pitää katsoa se sitten aikanaan.
- Liikkeestä jäävät epävarmat, pitää treenata varmoiksi ilman että koiran tarvitsee olla vierellä
- Luoksetulo otettiin vauhdilla ja meni hyvin, mutta se loppu vaatii treeniä (edestä sivulle -rumba)
- Hyppyä ei otettu, "Hyppy" -käskyn Neohan jo osaa ihan agilitysta, mutta pitää vaan opettaa se loppuosa liikkeestä

Orivesi KR näyttely 8.6.2013

Viilennystakki

Jaha. Ei ollut oikein kuvitusta tähän postaukseen niin otin tuossa näyttelyn jälkeen kameran käteen ja pistin viilennystakin Neon ylle. En ole varmaan koskaan nähnyt yhtä surullisen näköistä koiraa :D Taitaa herraa vähän väsyttää... Mutta tosiaan, tuollainen tuli hommattua helteitä varten. Se kastellaan, kuivataan ja sen jälkeen haihtuva vesi viilentääkin koiraa mukavasti. Ei tunnu märältä ja tekee mieli heittää välillä omaan selkään kun on kuuma. Kuten alla näkyy, nyt on myös pelastusliivit herralle. Ei vain veneilyyn, vaan myös uintitreeneihin auttamaan asennossa ja kestävyydessä. Tuota pallonheittovälinettä en ole vielä päässyt testaamaan kun on piha ei riitä...

 
Neo lomaili siis mökillä meidän 10 päivän ulkomaanreissumme ajan, tulimme viime sunnuntaina takaisin. Tiistai-iltana käytiin tottistelemassa Äänekosken porukalla, ihan ok treeni mutta huomasi että tuollaisen tauon jälkeen ei kannata ehkä ensimmäisenä lisätä paljon häiriökoiria lähistölle. Katilta tuli kyllä hyvä huomio Neon motivaatiosta - nakit ei nostata sitä yhtään ja keskittyminen karkaa, kun taas patukalla sen saa tosi hyvään vireeseen. Täytyy vaan muistaa nostattaa Neo hyvin ja pitää treenipätkät lyhyinä. Keskiviikkona onnistuin tekemään agilityn jälkeen tosi kivat minitottikset ja Neo keskittyi hurjan hyvin, seuraamisen paikkakin oli loistava.

Tähän väliin huumoripätkä lelusta, jonka Panu toi vähän aikaa sitten Tallinnasta...

Aloitimme agilityt myös Äänekoskella nyt, harrastelijaryhmä on keskiviikko-iltaisin. Treeniaika on vain 10 minuuttia per koira, mutta se on varmasti ihan sopiva kun treenataan Saarijärvellä enemmän. Laukaan hommat on olleet tauolla nyt jonkun aikaa, mutta saa nähdä nyt jaksaako sinne sitten enää ajella kun kevään kurssimaksu on ohi tämän kuun jälkeen.

Alla siis Äänekosken rata, siellä ei siis opasteta ohjauskuvioita mutta valssi 4. esteen jälkeen tuntui aika pakolliselta kun Neolla on tapana vetää hypyt liian pitkiksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut persjättö. Kepit otin molemmilla kertaa vasemmalta ohjaten, ensin Neo vähän epäröi heiluvia ja hieman kolahtavia keppejä mutta toisella kertaa saatiin jo täysin oikea suoritus. A:ssa Neo hidastaa kivasti.

Saarijärvellä oli taas huiman kivoja ratoja, olen aina niin innoissani niistä treeneistä kun on haastetta ja vauhtia :) Siellä otetaan usein 2. -3. luokan tasoisia kuvioita ja rata on hyvin pitkä, torstainakin tehtiin kahdessa osassa. Tuli flippiä ja jaakotusta ja muuta mikä sai korvista nousemaan savua, kun aivot yrittivät pysyä kärryillä mikä este tuli seuraavaksi ja miten se ohjattiin... Neolla oli virtaa ja se haki tosi hienosti esteitä. Niitä tiukkia käännöksiä hypyn jälkeen tulisi kyllä treenata jos vaan keksisi takapihalle jonkun esteen.

No sitten Oriveden kaikkien rotujen näyttelyyn 8.-9-6.2013. Paikalla oltiin kymmeneltä ja Neon kehä alkoi siinä klo 11:15. Tällä kertaa ei jaksettu ostaa edes luetteloa, mutta kun eräs belgien ex-omistaja tuli ihailemaan Neoa ("Onpas se iso" tuntuu niin oudolta kun minulle se on aina ollut niin pieni!) vilkaisin hänen luetteloaan ja eihän siellä ollut kuin kaksi belgiä urosten avoimessa. 8 groenendaelia kaiken kaikkiaan. Ei oltu treenattu näyttelyjuttuja ollenkaan, mutta Neo oli tosi hyvässä mielentilassa. Tuomari Marianne Holm (FI) kehui kovasti Neon turkkia kuten tuomarit aina ovatkin tehneet. Kommentoi jotenkin, että "Taidat harjata paljon tätä? Huomaa että pohjavillakin asettuu ihan eri lailla kun päällysturkki on noin sileä ja hyvässä kunnossa. Jotkut eivät millään ymmärrä, että tämä on harjattava rotu!! Sehän huopaantuu heti jos siitä ei pidä huolta."

Sanoisin, että tuomari oli tarkka mutta pätevä. Hampaista ja purennasta tuli monelle koiralle sanomista ja korkean näköiset grontut mitattiin. Neo seisoi aivan mahtavasti paikallaan ryhdikkäänä ja valppaana, kiitos Panun avustuksen. Juoksu meni myös nätisti ja Neo voittikin sitten luokan, ERI ja AVK1. Saman tien tuli paras uros -kehä, jossa Neo seisoi taas 10+ arvoisesti, mutta juoksu ei ollut paras mahdollinen koska edellä oleva meni paljon hitaammin kuin me. Joutui sitten vähän säätämään siinä että meneekö ohi vai jarrutteleeko välillä. Yllätys oli suuri kun tämä toinen huonommin esiintynyt sitten voittikin ja sai SERTin :(  Luulin jo, että nyt jos koskaan oli meidän vuoro. Noh, paras uros 2. ja varaserti on kuitenkin ihan hyvä saavutus.

Väsynyt näyttelyherra

Tuomari: Marianne Holm
"Kaunislinjainen tyypiltään erinomainen uros. Hyvä pää ja ilme. Purenta OK joskin alaleuka saisi olla vieläkin leveämpi. Riittävä kaula, erinomaiset raajat ja runko. Yhdensuuntainen tyypillinen ravi."

ERI, AVK1, SA, PU2, VASERT

Match show 28.4.2013

Bitch please, I'm fabulous

Oli niin osuva ilme Neolla tuossa, että meme tuli luonnostaan. Mitäs me, viime torstaina taas liidettiin agilitya Saarijärvellä ja oli oikein mukavaa kun oli vähemmän porukkaa. Tehtiin Neon kanssa parikin pidempää radanpätkää sekä takaa leikkausta hyppyesteillä + puomitreeniä. Oli hauskaa ja haastavaa tehdä useita takaa leikkauksia peräkkäin hyppyesteille: ensimmäisellä yrityksellä ei meinannut sujua millään, mutta sitten tajusin että täytyy huudahtaa aina "tänne" hypyn jälkeen että Neo tajuaa kääntää suuntaa. Puomia otettiin puominpätkillä pöytää vasten, hallille on hankinnassa uusi puomi joka ei toivottavasti tärise yhtä paljon kuin entinen.

Imppu

Viime viikonloppuna käväistiin allekirjoittaneen porukoilla Savossa päin ja Neo sai hurjasti liikuntaa. Äidillä on tapana juosta aamuisin sellainen 14 km lenkki ja Neo pääsee aina vieraillessaan mukaan lönkyttämään sen irti. Herra leikki myös lähemmäs 10 v Imppu-rouvan kanssa (harmaa norjanhirvikoira) kuten videolta näkyy. Kovasti näytti vanhuksella virtaa vielä riittävän, I'll eat your legs!!

Sunnuntaina sitten korkattiin näyttelykausi match show:n merkeissä. Ala-Keiteleen Kennelkerho järjesti mätsärin Äänekoskella ja tämähän sattui sopivasti treeniksi kun olin ruksannut kalenteriin minne näyttelyihin kesällä voisi rientää. Talvella ei siis mitään näyttelytouhua treenattu, lauantaina kokeiltiin parit juoksutukset ja seisotukset ja mentiin ns. kylmiltään paikan päälle. Isoja koiria oli noin 34 ja me olimme numerolla 30., joten odotella sai jonkun aikaa.

Alun seisotuksessa Neoa vähän kiinnosti viereinen kehä eikä kehän reunalla hengannut Panu, kuten oli tarkoitus. Yhteinen juoksu ympäri meni kireällä hihnalla vaikka suunnittelin eri taktiikkaa, mutta sillä nyt ei ollut niin väliä. Hampaat katsottiin nätisti ja Neo juoksi 10+ arvoisesti edestakaisin. Tuomari kommentoi, että haluaa valitettavasti tukea nuoria handlereita joilla on vaativat rodut esitettävänä joten sininen nauha sitten saatiin. Tulipa vanha olo ;D

Sitten sinisten kehässä juostiin, tai yritettiin juosta, eipä siitä tainnut kellään oikein kaunista ison koiran askellusta tulla pitkään kun 17 koiraa yritti juosta samassa kehässä... Olisi ehkä kannattanut jakaa porukka kahteen. No sieltä tippui sitten koirakoita yksi kerrallaan pois ja odotin milloin meidän vuoro tulee. Neo pällisteli kuitenkin niin nätisti siinä, että oltiinkin viimeisten neljän parhaan joukossa ja päädyttiin kolmanneksi. Tuomari perusteli valintoja koiran ja handlerin yhteistyöllä, ja meillä kuulemma oli tosi hyvä yhteistyö.

Mukava yllätys että belgilläkin voi pärjätä mätsäreissä vaikka ne ovat niin energisiä kavereita moneen muuhun rotuun verrattuna. Palkinnoksi saatiin ruusukkeen lisäksi pari kiloa Hau hau -kuivamuonaa ja sain valita korvikset itselleni :P En tiedä oliko tarjolla "oikeitakin" korviksia, mutta autossa huomasin että valitsin klipsikorvikset... Hih. Noh, tästä on kuitenkin hyvä jatkaa oikeisiin näyttelyihin kesällä. Harmi ettemme varmaan pääse näyttelytreeneihin jos ne sattuvat olemaan torstaisin kuten viime vuonna, torstai on meidän agilitypäivä.

Maanantaina tehtiin hieman tottista porukalla Äänekoskella. Alussa oli vähän säätämistä kun pesäpalloilijat tulivat kentälle ja oli vilinää ja vilskettä. Saatiin kuitenkin Neon kanssa ihan keskittynytkin suoritus kun vaihdettiin paikkaa ja keskityttiin perusliikkeisiin ja kontaktiin. Itseltä on jotenkin taas (o rly?) mennyt tottiksesta maku kun agility on niin rennon vauhdikasta yksityiskohtien hinkkaamiseen verrattuna... Ei kai se auta kun kerätä energiat, kesällä on kuitenkin hyvä treenata ulkona lähes missä vaan.Viikonloputkin ovat niin täynnä että hyvä jos hakumetsään joskus pääsisi. 1st world problems :)