Hiljaiselon jälkeen

Pahoittelen pitkää kirjoitustaukoa... On näköjään mennyt yli kuukausi kun olen kirjoitellut varsinaisista treenikuulumisista. Arvostan sitä, että eilenkin 50 innokasta kävi tarkastamassa joko on uutta sisältöä... ;)

Tästä meinasi tulla angstipostaus, missä kirjoitan miten mikään ei ole huvittanut ja miten ei jaksa hinkata samoja vanhoja ongelmia... Olin kirjoittamassa että paikkamakuu menee aivan perseelleen ja agilityn keinu on yhtä pelottava kuin ennen. No se keinu kyllä on, mutta tänään tehtiin ihan kivat paikkamakuut - palataan tähän myöhemmin.

Mosku, Nemi & Neo metsäreissulla

Ollaan siis harrasteltu erityisesti tokoa ja agilitya viime ajat. Tokossa meille sanottiin sellainen idea, että voitaisiin aina pitääkin pallo siellä kainalossa ja kisat olisivat ainoa paikka missä pallo ei ole siellä missä sen pitäisi. Olen ottanut nyt käyttöön pikkupallon mikä uppoaa näkymättömiin kainaloon, jotta näköärsyke häviää. Saatiin myös Laukaasta sellainen vinkki/ehdotus/huomio, että jotkut "huiput" treenaavat niin että koira nostetaan ihan älyttömään viettiin (mm. eteenlähetyksiä aina välissä) eikä sitä ns. pureta missään vaiheessa kentällä, palkka tulee vasta autolla. Neo vissiin on sen verran hanskassa ja kiltti poika että se voisi kestääkin sen - mitä enemmän viettiä sitä vähemmän ympäristön häiriöt vaikuttavat - mutta en tiedä tuosta... Ei sitä itse ainakaan osaa lähteä tuollaista rakentamaan.

Mutta kun minä en yletä...

Nouto on kuitenkin mennyt eteenpäin, pienellä treenimäärälläkin. Vaihdoin tunnarikapulan 1 kg noutokapulaan ja Neo nostaa sen + pitää sitä suussa nätisti vapautukseen asti, aikaa on kasvatettu vähitellen. Ihan hyvin kun miettii että lähdettiin siitä 0.5 s heittelystä/pureskelusta. Nyt on ihan eri fiilis koirallakin verrattuna pakkonoutoon, missä painoin kädellä kuonoa mälläyksen lopettamiseksi. Videollakin näkyy miten Neo tarjoaa hommaa ilman käskyjä:



Eilen käytiin Neon kanssa eläinlääkärissä uusimassa rokotukset. Olisi noilla vanhoilla tosin tainnut päästä vielä vuoden, mutta kun soitin viime vuonna että täytyykö uusia 1 v vai 2 v päästä (ei lukenut lapussa) niin sanottiin että vuoden. No onpahan hoidettu ja samalla pääsin kysymään Neon toisesta silmästä, joka aina välillä vuotaa. Olin arvellut oikein, että jos se on aina sama silmä ja rähmä on harmaata niin ei sitä joka kerta kannata eläinlääkäriin viedä. Otin muuten aamulla Neon painon ja se oli mukavasti 27 kg, rotumääritelmässähän belgiurosten paino on 25-30 kg.

Ja toiset ylettää kiipeämättäkin...

Agilityssa meidän suurin mörkö on edelleen keinu, kuten jo mainitsinkin. Se ei ole vaan yhtään edistynyt jostain syystä vaikka joka viikko sitä treenataan. Pitäisi varmaan hommata joku laudanpala millä Neo voisi tasapainoilla kotona. Noh, tässä eilisen ratahahmotelma:

Piirretty reitti oli siis meille haastavin osuus. 4.-5. hypyt valssilla, kepeille (9.) Neo meni upeasti täydestä vauhdista oikeaan väliin kun tajusin olla itse rynnimättä sinne. Hypylle 14. tuli jaakotus, jossa onnistuin jopa tekemään liian hyviä jarrutuksia ja sain houkutella Neoa yli. Parin yrityksen jälkeen tajusin että Neo täytyy saada himmaamaan vauhtia jo pituudelle (15.) että se tajuaa lähteä putkeen. Renkaalla (17.) oltiin rintamasuunta koiraan päin ja ohjattiin vielä oikealla kädellä kunnes koira lukitsi esteen, sitten tuli pakkovalssi hypylle 18. Aika nopeasti Neo hoksasikin homman, vaikka tuollaiset nopeat käännökset ohjauspuolen vaihdoilla ovat yleensä sille hankalia.

Keinua varten olin tuonut Neolle grillattua broilerin nahkaa ja kyllähän sen näki että nyt on aivan superherkku, mutta ei se rohkeutta oikein lisää tuonut. Pöh :(

Kyllähän se Moskukin sinne lopulta pääsi.

Pe-iltana tokoiltiin vielä Laukaassa ja täytyy sanoa että oli hyvät treenit! Ehkä se on tuo agility ennen sitä mikä rauhoittaa sopivasti, Neo lönkytteli nimittäin jäähdyttelylenkillä pari metriä minun takanani mikä on todella harvinaista... Meillä oli hyvä paikkamakuu. Luitte oikein. Neljä koiraa ja 10 sekuntia ennen kahta minuuttia toisesta reunasta nousi koira, joten päätin mennä palkkaamaan Neon onnistuneesta suorituksesta. Wuhuu! Sitten tehtiin kaikki yhtä aikaa omia juttujamme kentällä, Neo meni tosi kivasti oikeat kulmat seuraamisessa ihan vaan näkymätön pallo kainalossa. Tajusin myös, että en oikein osaa itse kääntyä oikealle kun pelkään että astun koiran tassujen päälle, täytyy hidastaa vauhtia ja alkaa kääntää rintamasuuntaa yhtä hyvin kuin vasemmalle.

Noutohommia tehtiin myös, näköjään voidaan jo ottaa askelia nätisti kapulaa kantaen. En tiedä pitäisikö nyt sitten opettaa Neo tuomaan kaikki lelut ja pallot niin että istutaan edessä, helpottaisiko se sitten tulevaisuutta... Nyt se siis vain tulee eteen seisomaan palauttaessa.

Lauantaina jatkettiin tokohommia osaavassa ohjauksessa Saarijärvellä. Kyselin vinkkiä mikä olisi seuraava askel noudon luovutuksen rakentamisessa ja homma päätyi siihen että Neo haki heitetyn kapulan + tuli oikeaan paikkaan eteen istumaan se suussa. Wat? Olin henkisesti valmistautunut taas pitkään kiviseen tiehen. Piti vain sanoa Neon pidellessä kapulaa käsky "Tänne". Kannatti rakentaa luoksetulo varmaksi ennen kuin lähti tähän noutohommaan. Vähän se kapula meinasi lähteä pyörähtämään suussa wanhan ajan malliin tuossa vauhtihommassa, joten saatiin vinkki että voisin opettaa Neon koskettamaan kättä. Tällöin ei kuono nousisi ylös.

Väliin otettiin kaikkien kanssa (~ 6 koiraa) 2 x paikkamakuu. Kylläpä jännitti... Mutta siellä se Neo pysyi loppuun asti! Aikaa en edes tiedä, mutta se tuntui kahdelta minuutilta. Uusinnalla Neo päätti käydä kyljellään kun ohjaajat lähtivät koiria kohti, siitä se kyllä mahalleen kierähti kun tulin sivulle... :P Nauratti niin paljon että en tajunnut sanoa höpö höpö.

Toisella kierroksella tiedustelin sitten vinkkejä kaukokäskyihin, minä kun olen ajatellut että ne ovat meillä ihan perseellään ja olen tehnyt kaiken väärin kun en ymmärrä mitään asiasta... :P Positiivinen suhtautuminen. Paljastuikin, että Neo osaa monta juttua oikein nätisti takajalkoja liikuttamatta: maahan - istu, istu - maahan, istu -seiso ja maahan - seiso. Neo osasi myös siirtää painonsa oikein seiso - maahan ja seiso - istu, mutta näihin täytyy opettaa eri käskyt. Taidan käyttää "down" ja "peru". Sitten vaan kotona jumppaamaan! Tulipas loistofiilis kun Neo yhtäkkiä osasikin niin paljon treeneissä, vaikka ajattelin että nyt on vaikeat hommat. Tässähän tulee kohta positiivinen fiilis tokosta, apua... ;)

Siellä juonitaan taas kavalia kepposia omistajien päänmenoksi...

Tokon jälkeen tehtiin vielä parit hakuilmaisut läheisessä metsässä. Päätin testata, josko Neo handlaisi jo rullan tuonnin ilman sen heittämistä maalimiehelle lähtötilanteessa. Otettiin aluksi yksi kokeilu vanhaan malliin ja sitten ihan vaan niin, että maalimies lähti rullan kanssa piiloon. Hienosti meni, jee! Ote on hyvä ja selvästi päämäärä tiedossa, kerrankin en ole edennyt liian nopeasti eteenpäin.

To do:
- Hommaa viimeinkin se kiintorulla
- Kotona Panu avuksi ja rullan noutotreeniä niin että luovutusasento tulee selväksi. Vaaditaan joko seisaaltaan edessä tai sama kuin noudossa eli istuen, täytyy katsoa kumpi on parempi ettei koira paineistu ja menetä intoaan.
- Ilmaisut muutaman kerran niin että Neo näkee maalimiehen lähtevän rullan kanssa, kokeillaan kuitenkin aika pian myös sitä että maalimies on jo piilossa.

Pieni hyökkäilevä piski ja belgialainen niskaote

Jeijei. Mitäs meidän viikkoon, otetaan agilitykuulumiset ensin. Saarijärvellä tehtiin taas jotain 2. luokan tasoista rataa jossa oli 26 estettä, näin 3 pv myöhemmin muistan (ehkä) noin 15 niistä kuten alla olevasta mallikuvasta huomaa... :P Neo on muuten alkanut haukahtelemaan agilityssa! Ensimmäiset haukut tulivat tuossa pari viikkoa sitten kun täytyi tehdä joku tiukka käännös. Vihdoin ymmärrän miksi agilitykoirat haukkuvat, Neolla se ainakin tarkoittaa että "Ei **ttu, et voinu aikaisemmin sanoa?!" Haukut sain alla olevassa radanpätkässä aina esteellä 7, jonne Neon mielestä ei olisi tarvinnut jarruttaa putkesta tulon jälkeen... Muutaman kerran sitä hinkattiin niin että peruutin kohti estettä ja sitten Neokin ymmärsi, että on fyysisesti mahdotonta tehdä noin tiukka käännös ilman hidastamista... ;) Kontakteissa Neo hidasti kivasti käskystä ja kisoissa ei olisi virhettä tullut, mutta toivoisin silti että se A:lla pysähtyisi kokonaan. Täytyy varmaan ottaa naksutin käyttöön.

Laukaassa tehtiin eilen alla olevaa hyörinää ja pyörinää, jätin ohjaajan kuviot pois ja punainen viiva on samaa jatkuvaa koiran rataa. Vähän selvempi häkkyrä kun vaihtaa välillä väriä. Neo meni loistavasti kuviota eikä mieleen tule paljon moittimista, käännökset hypyn jälkeen (3 & 5) voisivat tietysti olla tiukempia. Tehtiin myös kolmella hyppyesteellä eteen lähetystä ja sitten niin, että ohjaaja juoksi vierellä, viimeisellä hypyllä otettiin tiukka käännös ja tultiin kaksi hyppyestettä takaisin. Neo tiukentaa kurvit paljon paremmin kun heti hyppy-käskyn jälkeen huudahtaa "täällä!".

Agilityn jälkeen mentiin eilen ilmaisutreeneihin. Saatiin hyviä vinkkejä touhuun lähinnä oman säätämiseni kannalta, en muistanut että sääntöjen mukaan liinaa saa pitää kädessä ja sehän on tietysti helpompi kuin tunkea sitä taskuun ja alkaa selvittelemään liinaa koiran tullessa kohti... Nouto pitää nyt saada tosi vahvaksi, joten jatkossa jätetään pois kaikki tottistouhu (sivulle menot ja seuraaminen) ilmaisutreeneistä ja mennään vauhdilla ja innolla vaan eteenpäin. Neo nouti rullat paljon paremmin kuin viimeksi, parasta on että liikun taaksepäin enkä sivulle kun se tuo rullaa takaisin. Taisi jäädä vielä kysymykseksi mikä on paras tapa maalimiehelle antaa rulla, itse olen sitä mieltä että jos sitä pidetään kädessä paikallaan niin Neon perseilymahdollisuus kasvaa... ;P Miesten luona homma hoidetaan nopeasti, mutta naisten luo voi Neon mielestä jäädä joskus flirttailemaan... Välillä mietin, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa haukkumisilmaisulla mutta Neo on kuulemma vapautuneemman näköinen kuin ennen. Eiköhän se sitten ole hyvä.

Nyt on ollut ihanan aurinkoisia päiviä käydä hiihtämässä. Päivitin Neon Hurtan x-valjaat kunnollisiin vetovaljaisiin kun noilla nyt kerran käyttöä on ollut, nyt on koko vetosetti Non-stoppia ja kyllä kelpaa. Kaula-aukko on 7-koossa aika nafti, voi olla että 8 on paras belgille mutta me nyt mennään tuolla. Alla lisäksi muut ostoskoriin tarttuneet tavarat, nykysäännösten mukainen 1 kg noutokapula (tilasin muuten vahingossa kaksi, mutta onneksi koiraihmisille nuo kelpaavat niin möin eteenpäin), parit palkkapallot (kiitos Minnalle lussupallo-vinkistä, näyttäisi kelpaavan Neolle vaikka en tiedä onko tuo juuri se aito!) ja tottikseen uusi patukka (joka kuvakulmasta johtuen näyttää isommalta kuin onkaan).

Kuvasta jäi näköjään pois lampaanrasva, kun hiihtää reippaasti niin tarvitsee extraenergiaa eikös niin... ;) Perjantaina hiihdeltiin Nemi-neidin seurassa 5 km ja tänään 8 km. Parasta on hiihtää juuri viikonloppuna "ruuhkassa" kun edellä menevät toimivat Neolle jäniksinä. Joku idiootti tosin päästi tänään pienen rakkinsa irti kun olimme tauon jälkeen lähdössä jatkamaan matkaa Neon kanssa, kuulin vain huutoa ja takaa hyökkäsi pieni koira Neon kimppuun. No Neohan otti sen ns. belgialaiseen niskaotteeseen vakuuttavin äänin, säikähdin jo että nyt on pieni koira mennyttä... Viimein nainen sai sitten koiransa kiinni. Eipä pyydellyt anteeksi tai mitään, siinä jatkoivat HIIHTOLADULLA kävelemistä. Olisi pitänyt vähän ohjeistaa, että jatkossa nainen voisi pitää parempaa huolta koirastaan jos haluaa sen säilyvän hengissä. Kaikki koirat eivät ole ihan yhtä suvaitsevaisia kytkettyinä kun vieras koira säntää niitä päin takaa...

Loppuun vielä video, jolla pulssi laskeutuu tuosta tapahtumasta puhumisen jälkeen...:

Parin viikon kuulumiset ja taideteos Neosta

Miten sitä ei ole taas ollut aikaa päivitellä... Kyllä se niin vaan on, että jos meinaa koiran kanssa harrastaa ja vielä pitää omasta kunnostaan huolta niin ne päivät menee suunnilleen: töistä kotiin -> koiratreenit -> omat treenit -> nukkumaan. Tuota tuota, aloitetaan vaikka tottiskuulumisista näin vaihteeksi. Ollaan päästy "taksikyydillä" viimeiset kaksi kertaa belgien treeneihin ja onkin ollut mukava rupatella matkat ja istua vaan.

Viime viikolla en suunnitellut mitä treenaisin Neon kanssa ja se oli vähän sellainen sekametelisoppa. Treenattua kuitenkin tuli ja paikkamakuu meni kivasti. Tällä viikolla sitten oli jo suunnitelmallisempaa, halusin erityisesti tehdä pk-esteitä kun belgeillä on enää yksi treenivuoro ensi viikolla. Mentiin hyppyä ja A-estettä ihan noin vaan varmuuden saamiseksi, ensin juoksin vähän vierellä ja hypyssä otin myös takaisinhypyn niin että pysyin lähetyspaikassa. Lisäksi tehtiin luoksetulon paikkaa niin, että laitoin agilitymuurin palat ohjaamaan ja yritin olla avustamatta käsillä. Se menikin ihan kivasti kun Neo alkoi hoksata idean. Seuraaminen menee mukavasti nykyään kun olen treenaillut palkka oikeassa kädessä. Paikkamakuukin meni rivissä taas hyvin, kävin noin kolme kertaa piilossa ~ 5-10 sek ja Neo pysyi makuuasennossa. Leuka tosin kävi taas maassa kun koettiin niin rangaistuksena tuo tylsä touhu... :P

Tänään oltiin pitkästä aikaa K-S Palveluskoirien tottiksessa ja saatiin taas MM-tason avustusta. Ensin Neo oli aivan -.- kun mentiin kentälle, mietin jo että voi ei väsyikö se noin paljon kun hiihdettiin päivällä jäällä. No ei se sitten väsymystä ollutkaan vaan kakkahätä, energisyys tuli sitten ulkoreissun jälkeen takaisin... :D Saatiin ohje, että seuraamisessa palkan voi jo siirtää oikeaan kainaloon ettei se vilku sieltä käden heiluessa. Myös seuraamispätkää voi vaihdella, äkkikäännöksiä ym. ennalta-arvaamatonta jottei koira tylsisty touhuun. Lisäksi saatiin tosi hyviä vinkkejä seuraamisessa peruuttamiseen ja ylipäätään takapään käyttämiseen - näihin nyt kotitreeniä. Saatiin hyvää opastusta myös luoksetuloon, en ollut aiemmin tajunnutkaan että Neo osaa sen paikan niin hyvin! Jujuna vaan, että otetaan askel kerrallaan taaksepäin eikä niin pitkää matkaa kuin minä olen yrittänyt :) Duh.

Mitäs agilityssa sitten. Touhu on sujunut ihan mukavasti, ehkä tämän hetken haasteet ovat tiukoissa hyppykäännöksissä ja jarruttamisessa. Alla joitain radanpätkiä joita (ehkä) muistan viime viikoilta. Laukaan radat muistaa paremmin kun ne ovat niin simppeleitä, mutta Saarijärvellä tehdään vaikka minkämoista pätkää :) En tiedä keitä nämä kuvat nyt niin perinpohjin kiinnostavat, mutta ideana on lähinnä jättää itselle muistiin näitä ratoja jos erehdyn vaikka toisen koiran kanssa joskus agilityn aloittamaan... Tai muuten vaan haluan treenata tiettyä ohjauskuviota.

Tässä ylhäällä joitain Saarijärven viime viikon juttuja. Hankalinta meille oli, että 3. esteelle piti jarruttaa vauhtia, että ei mennyt ihan vieressä olevasta putken suusta ohi. A-este myös houkutteli kivasti siinä putken päällä, tosin Neo ei sinne tainnut erehtyä. Lähetin siis koiran niin että olin jo valmiina 3. esteellä jarruttamassa. Alkuhuomio oli, että Neo ei paljon jarrutusohjeista välittänyt... :D Se tykkää vetää hypyt pitkiksi. Kyllä se sitten ideaa hoksasi kun palkkaa heitettiin naamaa kohti. Toinen hankaluus oli 5. esteelle ohjaamisessa kun kokeiltiin jotain erikoista ohjauskuviota, enpä muista oliko sillä nimeä... Koiran kanssa oli sama rintamasuunta esteen vierestä ja sitten ohjattiin molemmilla käsillä tiukka käännös. Testailtiin myös miten keppien jälkeen ohjataan kauempana olevan putken päähän.

Tämä yllä oleva oli taas Laukaan viime viikon rata, ideana siis takaa kiertäminen. Tuota tehtiin kumpaankin suuntaan ja vaikeinta taisi olla toisessa suunnassa (5. este = 2. este) viimeiselle hyppyesteelle ohjaaminen. En millään meinannut ehtiä siihen ennen Neoa :) 

Ja sitten yllä Saarijärven radan loppupuoli tältä viikolta. Tiukkoja käännöksiä, hyvää treeniä meille :) Erikoista oli lähinnä esteiden takaa ohjaus 3. esteelle ja ohjaukset 4. & 5. esteille. Siinä oli hyvä pitää kättä aika alhaalla esteelle viennissä (minun ainakin), ettei koira lähtenyt kiertämään hyppyjä takaa. 6. Esteellä sai myös olla tarkkana ottamassa vastaan.

Viimeisenä eilisen Laukaan rata, otettiin tiukkaa käännöstä takaisin hyppyesteen jälkeen. Neo tajusi idean tosi nopeasti, mutta hypyt tahtoivat mennä aika pitkiksi huolimatta että minun ohjauskuvioni oli tällä kertaa moitteeton. Tuossa tulee siis kolmen askeleen valssi, jossa ensin oikealla kädellä painetaan maata kohti osoittamaan ponnistuspaikka, sitten astutaan sivulle ja viimeisellä askeleella vaihdetaan ohjauskäsi vasempaan (joka saa muuten pysyä matalalla). Tehtiin kaikkiin suuntiin tuota ja kummallakin putkella. Neon kääntymiseen alettiin saada jo tiukkuutta lelulla, ei sillä varmaan mitään selkäjumeja tms. vaivaa ole kun testattiin yhdellä hyppyesteellä kahdeksikkoa ja Neo teki tosi näppärästi tiukat käännökset. Jos se vaan tykkää mennä pitkälle kun saa putkesta hyvät vauhdit? :D

Eilen käytiin ottamassa ilmaisuja agilityn jälkeen, no se meni meidän osalta ihan plörinäksi... Ajattelin että voisi kokeilla jo sitä, että rulla on maassa maalimiehen vieressä. No Neohan alkoi haukkumaan ekalla maalimiehellä :P Otti siis vanhan ilmaisun käyttöön. Muutenkin Neo tiputteli rullia ja pussaili maalimiehiä ja ilmensi muuta yleismaailmallista rakkautta jota ei treeneissä tarvittaisi. Tää on taas tätä, sitten mietin että oisko se haukkuminen sittenkin parempi... Noh, jos me treenataan nyt tuo nouto letkunpalasilla satavarmaksi kotona ja palataan sitten taas asiaan. Tosin enpä tiedä onko tuossa nyt ongelmaa... Olipahan outo juttu taas, oisko uusi paikka taas tehnyt tepposia kun kyllä se homma on edelliset kerrat luistanut.

Tämä sunnuntai oli kyllä hieno päivä, aurinko paistoi ja oli mahtavaa olla jäällä! Sahailtiin Neon kanssa vähän edestakaisin hiihtäen ja seurattiin kun pojat leijahiihtivät, välillä auttelinkin narujen selvittelyssä. Kyllä tuosta Sports Trackerin mukaan yli 10 km lenkki tuli. Vauhti oli aina paras kun lähdettiin poikien suuntaan (33 km/h top speed!), välillä Neolla menivät vain ukot sekaisin ja se pyrki väärän miehen luo... ;) Neo pääsi vielä lopuksi vetämään Panun pois jäältä kun pojat tosiaan ovat laskettelusuksilla/laudalla ja monot jalassa liitelemässä. Toimin jäniksenä :) Alla vähän vauhtiotosta tämän päivän hiihtelystä, Neo juoksee vähän sivulla kun yritin ohjata ettei mennä ihan poikien lähelle. Pojat pääsivät muuten jopa 50 km/h top speediin.

Loppuun vielä kuva-arvoitus: mitä näette alla olevassa kuvassa?

Meikäläisen arvaus oli Neo juoksemassa armeijan ohi ja lapset ovat tehneet sitten tälle kuvalle jotain sormiväreillä... Mutta väärin meni, tässä on miespuolisen ystäväni hieno teos nimeltä "Does Neo dream of electric sheep?". Inspiraatio tuli ilmeisesti tästä tilanteesta, ehkä se helpottaa tunnistamista...

Artisti itse kuvailee taideteostaan näin:

"niiq eka mietin että neo jahtaa jotai pilleriä

sit en oikei osannu päättää että mitä pilleriä

et haluisko se punaisen vai sinisen

ni tulin siihe lopputuloksee että ehkä molempia

ja niitä sitte yhtäkkiä sataaki

 ja sit siel taustal o ne asekaapit"


Kiitoksia tästä! Näissä taidetunnelmissa kohti uutta viikkoa... ;)

Neon TOP3 oudot tavat

Leijahiihto alkamassa. Itse suosin kuitenkin koiria apuna... ;)

Agilitypäivityksiä taas vaihteeksi. Belgien tottiksiin ei ole nyt oikein jaksanut lähteä töiden alkamisen jälkeen kun pitäisi ajaa töistä Jkl -> Äänekoski (äkkiä koira autoon) -> Jkl (tunnin treenivuoro) -> Äänekoski kotiin. Meneehän tuossa ajan ja kilometrien lisäksi polttoainettakin reippaasti. Saa nähdä jos järjestetään kimppakyytejä tässä joku kerta. Mutta siis, Saarijärvellä tehtiin torstaina taas lyhyempiä 1. luokan radanpätkiä ja touhu oli todella hauskaa! Neo meni taas hirmu hienosti kaikki pätkät, se on kyllä tässä parin viikon sisällä edistynyt ihan hurjasti. Tai sitten sillä on vaikutusta, että Neo on nyt päivät itsekseen eikä saa enää touhuta minun kanssani kaikenlaista. Riittää sitten energiaa ja miellyttämisenhalua tositilanteisiin.

Viimeinen radanpätkä torstaina oli ylläolevan kuvan tyylinen. Täytyy varmaan jatkossa jättää ainakin koiran kuviot piirtelemättä, alkaa mennä niin monimutkaiseksi... ;) Valssi kohdassa X ja siitä 5. esteelle ohjaamaan takaa kiertämisen. Oletus oli, että Neo ei osaa tehdä takaa kiertämistä kun ei olla sitä harjoiteltu ja se on vähän vaativa liike, mutta niin se vaan sen teki... Voi että <3 Myös kepit menivät hienosti, koko pitkä pätkä suorilla kepeillä oikein (käsiavustuksella)! Pitää vaan opettaa Neo hakemaan oikea ensimmäinen väli ilman käsiavustusta sitten. Rengas meni hyvin myös, loppuun otettiin sitten puominpätkällä kiipeilyä. Siinä taas huomasi Neossa jännittyneisyyttä, mutta ei ehkä niin paljon kuin viimeksi. Saarijärvellä on kyllä hauskat treenit! Ohjaajakaan ei kyllästy kun on erilaisia kuvioita.

Laukaassa tehtiin eilen ylläolevaa valssiharjoitusta, tähdet merkkaavat valsseja. Neo meni upeasti rataa ja kyllä tuli ohjaajallekin lämmin :P Elämää helpottaa huomattavasti kun Neo on oppinut hakemaan esteitä enemmän, pystyy luottamaan koiraan paremmin tiukoissa valsseissa joissa pitäisi heti lähteä eteenpäin. Otettiin myös hieman kallistetut kepit Neon kanssa ja herra vipelsi ne ilman mitään käsiohjausapua läpi. Sitten keinuteltiin taas keinussa keskikohdalla, siinä täytyy pitää pannasta kiinni tai Neo hyppää pois välillä. Jännitystä ilmassa. Mutta siis tällä hetkellä agility kyllä sujuu todella hienosti, enpä olisi arvannut miten pitkälle päästään puolessa vuodessa.

Tänään sunnuntaina otettiin ilmaisutreenit kolmen koiran voimin. Neo haki rullia ihan mukavasti, mitä nyt naispuolinen maalimies oli niin ihana että piti hetki hengailla siinä välillä... ;) Mieheltä lähdettiin heti tuomaan rullaa takaisin. Ote rullasta vähän vaihteli, oli hyviä tuonteja mutta myös pari tiputusta. Kokonaisuutena homma kuitenkin toimi välivaiheineen ja näytöt menivät hienosti. Treeniä treeniä vaan.

Ilmaisujen jälkeen käytiin hiihtämässä Neon kanssa. Touhu alkoi mukavasti sillä, että Neo väänsi tortut keskelle latua eikä taskussa tietenkään ollut kakkapussia... Jes! :P Hiihdettiin lähemmäs 10 km, alkuinnostuksen jälkeen Neo hölkytteli välillä vierellä. Pari kertaa päästin sen irti, että näkisin onko se oikeasti väsynyt vai hölkytteleekö se siinä huvikseen. Hyvin lähti laukka, että ei se varmaan kunnosta kiinni ollut.

No comments

Ennen kuin päätetään tämä postaus, niin pitkän aikaa olen halunnut tehdä seuraavan avautumisen:

Neon oudot tavat TOP3:
1. Kärpästen pelko. Eräänä päivänä vain huomasimme, että Neo pelkää kärpästen ääntä. Tästä olemme päätelleet, että ampiainen on joskus pistänyt sitä, vaikka koskaan emme ole paukamia tms. huomanneet. Neo ei kuitenkaan pelkää esim. lattialla ryömiviä ampiaisia (valitettavasti), vaan isot lentelevät kärpäset ovat pahimpia. Pelko herää myös siitä, että ihminen matkii kärpäsen surinaa. Tällöin Neon mielestä kannattaa levottomana ravata ympäri kämppää / piiloutua pöydän alle (kuten alla olevassa kuvassa) / tunkea pää sängyn alle, niin että loput kehosta jää ulkopuolelle.

2. Karvapeiton mussutus. Kun Neo pentuna tuli meille, meillä oli allaoleva musta karvainen peitto joka yleensä lepäsi sohvan selkämyksellä. Vaan eipä enää! Tuo materiaali osoittautui niin vastustamattomaksi, että Neo halusi aina kantaa peiton lattialle ja mussuttaa sitä hellän rakastavasti. Tänäkin päivänä peitto kyllä varmasti löytyy lattialta töiden jälkeen, jos se on unohtunut jonnekin mihin Neo ylettää. Valitettavasti esim. minun sisäpuolelta karvapeitteinen villatakkini kelpaa myös paremman puutteessa...

3. Aamun ja illan paijaustuokiot. Neolla on sellainen aamutapa, että kun joku menee heräämisen jälkeen vessaan niin Neon täytyy päästä myös tähän vessaan (se oikeasti työntää oven kuonollaan auki jos ovi on raollaan). Sitten Neo asettuu eteen istumaan odottamaan paijausta ja pysyy siinä koko toimituksen ajan... Sama tapahtuu iltaisin kun olen tietokoneella, ensin Neo laskee päänsä minun reidelleni ja jos mitään ei tapahdu niin Neo heivaa kuonollaan käteni pois hiireltä. Tässä vaiheessa se yleensä saa silittelyä (en kuulu niihin, joiden mielestä koiran ei pitäisi koskaan saada huomiota kun se pyytää sitä). Sitten heivataan se käsi vielä kerran pois hiireltä ja otetaan paijaus nro 2. Tämän jälkeen silittely riittää.

Sellaisia outouksia. Nyt haastan kaikki koirien (tai eläimien ylipäätään) omistajat, jotka lukivat tämän, kertomaan omien koirien TOP3 oudot tavat! Blogissa tai FB:ssä, tyyli on vapaa. :)

Hiiiirrrveesti asiaa + Neo K-S belgien "Vuoden näyttelykoira"

Hiding in the bushes - you're doing it wrong

Blogi on nyt jäänyt vähän hiljaiseloon kun meikäläisellä alkoi työt, nimittäin uusi ura tohtorikoulutettavana! PsT here I coooome! Kuten Florence and the Machine asian ilmaisi, "Dog days are over" ja tämä varmaan näkyy myös Neon kanssa touhuamisessa ja kouluttamiseen jäävässä ajassa. Varoitan, postaus saattaa olla nyt vähän pitkä, mutta kukaanhan ei pakota lukemaan tätä... ;D

Tottis/TOKO-kuulumisia viime viikolta: treenattiin taas belgien kanssa ja aikaa tuntui olevan ihan mukavasti kolmen ohjaajan voimin. Neon kanssa kokeiltiin ekaa kertaa TOKO:n alokasluokan hyppyä, niin että laitettiin pallo esteen toiselle puolelle. Sitten "muka" laitettiin taas pallo, mutta palkattiinkin vasta kun se oli hypännyt yli. Tavoitteenahan liikkeessä on, että koira hyppää käskystä esteen yli ja jää paikalleen odottamaan toiselle puolelle. Ohjaaja sitten palaa koiran vierelle.

Lisäksi touhuiltiin paljon muuta; luoksetulon paikkoja, liikkeestä stoppeja, sivuasentoa ilman vihjeitä ja parin askeleen seuraamisia. Maahanmeno ollaan nyt saatu tosi nopeaksi, sama pitäisi saada istu-käskyyn... Loppuun otettiin 2 x paikkamakuu, toisella kertaa menin jo vähäksi aikaa piiloon A-esteen taakse. Neo oli tällä kertaa aika virittynyt, mutta malttoi odottaa nätisti koko ajan + paluussa odotti sivu-käskyn. Vahingossa tein aika ultimate challengen, kun nakin palanen tippui Neon etutassujen väliin juuri kun jätin sen makaamaan. :D Mutta se OLI vielä siinä kun vapautin Neon! Hah!

Tuon aivotyöskentelyn jälkeen lähdettiin koirahiihtovuorolle. Tämä oli juurikin se "lumimyrskypäivä", lämpötila oli nollassa ja ladulla oli jonkun verran lunta. Ei muita koirahiihtäjiä, yksi ei-koirahiihtäjä. Tämä tosin saattoi johtua siitäkin, että hiihtovuoron kellonaika oli salaa muuttunut! Eh... Sopiva kommentti suuhuni olisi voinut olla "Enhän mä lähtenyt hiihtämään, että joutuisin HIIHTÄMÄÄN!" :D Oli tosi raskasta ja selkä märkänä sai lykkiä eteenpäin. En tiedä oliko homma Neollekin raskasta, lähinnä minusta näytti siltä että se oli sunnuntaikävelyllä ja naureskeli minulle jolkotellessaan löysässä hihnassa ylämäet... Tällä kertaa ei siis vauhti pelottanut ollenkaan, toivoin sitä kovasti lisää.

Soittelin muuten huvikseni Äänekosken ulkoilualueiden hoitajalle ja sain luvan koirahiihtää ihan oman paikkakunnan laduilla milloin vaan. Olisi voinut soitella aikaisemminkin eikä ajella aina 30 min Tikkakoskelle... :P Myöskin, minulla oli jonkinlaisia ajatuksia 10.3 Äänekoskella järjestettävistä valjakkokisoista. Olisi ollut ihan hauska osallistua muuten vaan, mutta pää perusteli monelta kannalta että ei kannata: "ollaan vasta aloitettu harrastus", "ei se Neo niin kovaa vedä", "onko järkee jos ootte viimeisiä, masentaa vaan..." :D Voi että... Eikä nyt ole ollut energiaakaan lähteä ladulle enää töiden alettua. Että ei kai me sitten...

Mitenkäs ne viime viikon agilitykuulumiset meni... Erittäin huonosti. Niin, ensinnäkin torstai meni sillä tavalla puihin että annoin Neolle naudan ruston edellisenä iltana ja Neolla oli sitten vähän maha löysänä seuraavana päivänä. Vaikka lämmiteltiin huolella ja Neo teki kakat, niin se kakkahätä iski myös kesken treenien. Keskittyminen oli sitten mitä oli, eihän sille voi mitään että ei varmaan koirastakaan kivalta tunnu kipeällä mahalla hypellä esteitä.. :\ Lopussakin kolmen esteen kaartuvassa hypyssä, josta piti tehdä valssi putkeen, Neo väisti kovasti viimeistä estettä. Sitten kun vielä mokasin sanomalla (nätisti) "Eeeei" niin sehän masentui ja luovutti kokonaan, ei halunnut hypätä edes ensimmäistä estettä. Voi toista, olisi voinut pitää lepopäivän mutta ei se maha niin pahalta päivällä vaikuttanut.

"Sitten se karhu hyökkäsi suoraan kohti!"

Vähän samaa oli sitten havaittavissa lauantain agilityssä. Tehtiin aluksi serpentiiniä putken jälkeen kolmella esteellä, hypyt olivat vähän vinottain eivätkä ihan "pystysuoraan". Neo väisteli esteitä todella paljon. Niin kuin siihen malliin, että ei enää vaikuttanut osaamattomuudelta/vahingolta vaan tarkoitukselliselta: se melkein väisti jo siivekkeitä joissa rima oli maassa! Aloin miettiä, että yhdistikö se nyt torstain epämukavan olon hyppäämistouhuun... Vai oliko sitten selkä tms. lihakset kipeinä hiihtämisestä ja muusta harrastamisesta. Touhu meinasi alkaa turhauttamaan itseä, mutta yritin kyllä kovasti ettei fiilis välittyisi koiraan. Lopun valssiharjoituksissakin oli säätämistä, ennen kuin tajuttiin vaihtaa herkkupalkka vetonarupalkkaan. Toivottavasti tämä viikko on parempi... *sormet ristissä* Ei olla ainakaan hiihdetty eikä syöty rustoja!

Agilityn jälkeen tehtiin lauantaina haun ilmaisutreeniä pikkuporukalla Äänekoskella. Se menikin hyvin, treeni oli aika samantyylinen kuin viimeksi mutta nyt irtorullina oli kaasuletkun palasia jotka hommasin rautakaupasta. Maalimiehet käyttivät vielä vähän hetsausta, mutta sen voi varmaan jatkossa jättää pois. Rullan voi kuitenkin antaa vielä kädestä suuhun niin ote pysyy hyvänä. Nyt Neolla ei ollutkaan enää niin "löysä suu" kun se muisti, että rullasta vähän taistellaan tuonnin jälkeen. Ilmaisuissa oli kova tahto päästä maalimiehille käskyn jälkeen, mikä on hieno juttu.

Tänään treenailtiin taas belgiporukalla tottis/TOKO-asioita. Piiiitkästä aikaa päätin, että nyt en pyydä ketään erikseen siihen katsomaan ja antamaan vinkkejä, vaan touhuan Neon kanssa niin kuin itse näen parhaaksi. Ihan virkistävää sekin välillä. Otin paljon pallon kanssa palkkausta pikaistumisissa, maahan menoissa ja seuraamisessa. Tehtiin myös muutamat toistot TOKO:n alokasluokan hyppyestettä ja harjoiteltiin luoksetulon paikkaa.

Paikkamakuussa sitten näkyi elämänmuutos :D Eli kun Neo on nyt kolme päivää ollut meidän työajat itsekseen, niin sitä virtaa on kyllä tullut lisää... Kun menin piiloon niin Neo nousi istumaan... Käsimerkistä meni takaisin maahan... Sitten toisella kertaa Neo nousi seisomaan ja alkoi hiipiä minua kohti. Alkoi jotenkin naurattaa tuo äijän omituisuus hirveästi ja Neo käsitti sen sitten niin, että nyt voi juosta luokse :D Ei edes harmittanut kun oli jotenkin niin absurdia käytöstä Neolta. Oi voi... Palataan kuitenkin siihen, että en enää mene piiloon.

Treenien jälkeen olikin sitten Keski-Suomen belgianpaimenkoirien kevätkokous, jossa mm. palkittiin vuoden koirat. Neo voitti "Vuoden näyttelykoira" -kisan ja saimme oikein lahjakortinkin palkinnoksi. Kuvassa näkyvä pokaali saadaan sitten myöhemmin hyllyyn, kunhan se näyttelyversio löytyy jostain... ;)