Neon TOP3 oudot tavat

Leijahiihto alkamassa. Itse suosin kuitenkin koiria apuna... ;)

Agilitypäivityksiä taas vaihteeksi. Belgien tottiksiin ei ole nyt oikein jaksanut lähteä töiden alkamisen jälkeen kun pitäisi ajaa töistä Jkl -> Äänekoski (äkkiä koira autoon) -> Jkl (tunnin treenivuoro) -> Äänekoski kotiin. Meneehän tuossa ajan ja kilometrien lisäksi polttoainettakin reippaasti. Saa nähdä jos järjestetään kimppakyytejä tässä joku kerta. Mutta siis, Saarijärvellä tehtiin torstaina taas lyhyempiä 1. luokan radanpätkiä ja touhu oli todella hauskaa! Neo meni taas hirmu hienosti kaikki pätkät, se on kyllä tässä parin viikon sisällä edistynyt ihan hurjasti. Tai sitten sillä on vaikutusta, että Neo on nyt päivät itsekseen eikä saa enää touhuta minun kanssani kaikenlaista. Riittää sitten energiaa ja miellyttämisenhalua tositilanteisiin.

Viimeinen radanpätkä torstaina oli ylläolevan kuvan tyylinen. Täytyy varmaan jatkossa jättää ainakin koiran kuviot piirtelemättä, alkaa mennä niin monimutkaiseksi... ;) Valssi kohdassa X ja siitä 5. esteelle ohjaamaan takaa kiertämisen. Oletus oli, että Neo ei osaa tehdä takaa kiertämistä kun ei olla sitä harjoiteltu ja se on vähän vaativa liike, mutta niin se vaan sen teki... Voi että <3 Myös kepit menivät hienosti, koko pitkä pätkä suorilla kepeillä oikein (käsiavustuksella)! Pitää vaan opettaa Neo hakemaan oikea ensimmäinen väli ilman käsiavustusta sitten. Rengas meni hyvin myös, loppuun otettiin sitten puominpätkällä kiipeilyä. Siinä taas huomasi Neossa jännittyneisyyttä, mutta ei ehkä niin paljon kuin viimeksi. Saarijärvellä on kyllä hauskat treenit! Ohjaajakaan ei kyllästy kun on erilaisia kuvioita.

Laukaassa tehtiin eilen ylläolevaa valssiharjoitusta, tähdet merkkaavat valsseja. Neo meni upeasti rataa ja kyllä tuli ohjaajallekin lämmin :P Elämää helpottaa huomattavasti kun Neo on oppinut hakemaan esteitä enemmän, pystyy luottamaan koiraan paremmin tiukoissa valsseissa joissa pitäisi heti lähteä eteenpäin. Otettiin myös hieman kallistetut kepit Neon kanssa ja herra vipelsi ne ilman mitään käsiohjausapua läpi. Sitten keinuteltiin taas keinussa keskikohdalla, siinä täytyy pitää pannasta kiinni tai Neo hyppää pois välillä. Jännitystä ilmassa. Mutta siis tällä hetkellä agility kyllä sujuu todella hienosti, enpä olisi arvannut miten pitkälle päästään puolessa vuodessa.

Tänään sunnuntaina otettiin ilmaisutreenit kolmen koiran voimin. Neo haki rullia ihan mukavasti, mitä nyt naispuolinen maalimies oli niin ihana että piti hetki hengailla siinä välillä... ;) Mieheltä lähdettiin heti tuomaan rullaa takaisin. Ote rullasta vähän vaihteli, oli hyviä tuonteja mutta myös pari tiputusta. Kokonaisuutena homma kuitenkin toimi välivaiheineen ja näytöt menivät hienosti. Treeniä treeniä vaan.

Ilmaisujen jälkeen käytiin hiihtämässä Neon kanssa. Touhu alkoi mukavasti sillä, että Neo väänsi tortut keskelle latua eikä taskussa tietenkään ollut kakkapussia... Jes! :P Hiihdettiin lähemmäs 10 km, alkuinnostuksen jälkeen Neo hölkytteli välillä vierellä. Pari kertaa päästin sen irti, että näkisin onko se oikeasti väsynyt vai hölkytteleekö se siinä huvikseen. Hyvin lähti laukka, että ei se varmaan kunnosta kiinni ollut.

No comments

Ennen kuin päätetään tämä postaus, niin pitkän aikaa olen halunnut tehdä seuraavan avautumisen:

Neon oudot tavat TOP3:
1. Kärpästen pelko. Eräänä päivänä vain huomasimme, että Neo pelkää kärpästen ääntä. Tästä olemme päätelleet, että ampiainen on joskus pistänyt sitä, vaikka koskaan emme ole paukamia tms. huomanneet. Neo ei kuitenkaan pelkää esim. lattialla ryömiviä ampiaisia (valitettavasti), vaan isot lentelevät kärpäset ovat pahimpia. Pelko herää myös siitä, että ihminen matkii kärpäsen surinaa. Tällöin Neon mielestä kannattaa levottomana ravata ympäri kämppää / piiloutua pöydän alle (kuten alla olevassa kuvassa) / tunkea pää sängyn alle, niin että loput kehosta jää ulkopuolelle.

2. Karvapeiton mussutus. Kun Neo pentuna tuli meille, meillä oli allaoleva musta karvainen peitto joka yleensä lepäsi sohvan selkämyksellä. Vaan eipä enää! Tuo materiaali osoittautui niin vastustamattomaksi, että Neo halusi aina kantaa peiton lattialle ja mussuttaa sitä hellän rakastavasti. Tänäkin päivänä peitto kyllä varmasti löytyy lattialta töiden jälkeen, jos se on unohtunut jonnekin mihin Neo ylettää. Valitettavasti esim. minun sisäpuolelta karvapeitteinen villatakkini kelpaa myös paremman puutteessa...

3. Aamun ja illan paijaustuokiot. Neolla on sellainen aamutapa, että kun joku menee heräämisen jälkeen vessaan niin Neon täytyy päästä myös tähän vessaan (se oikeasti työntää oven kuonollaan auki jos ovi on raollaan). Sitten Neo asettuu eteen istumaan odottamaan paijausta ja pysyy siinä koko toimituksen ajan... Sama tapahtuu iltaisin kun olen tietokoneella, ensin Neo laskee päänsä minun reidelleni ja jos mitään ei tapahdu niin Neo heivaa kuonollaan käteni pois hiireltä. Tässä vaiheessa se yleensä saa silittelyä (en kuulu niihin, joiden mielestä koiran ei pitäisi koskaan saada huomiota kun se pyytää sitä). Sitten heivataan se käsi vielä kerran pois hiireltä ja otetaan paijaus nro 2. Tämän jälkeen silittely riittää.

Sellaisia outouksia. Nyt haastan kaikki koirien (tai eläimien ylipäätään) omistajat, jotka lukivat tämän, kertomaan omien koirien TOP3 oudot tavat! Blogissa tai FB:ssä, tyyli on vapaa. :)

Koirahierontaa

Mr. Photogenic Neo

Aloitellaan taas agilitykuulumisilla. Sen viiden päivän syömättömyyden jälkeen Neo sai virtansa takaisin ja oli yllättäen ihan ilmiömäinen viime torstaina agilityssa Saarijärvellä. Aloitettiin pätkästä, missä oli vähän suorasta linjasta poiketen kolme hyppyestettä ja U-putki. Ryhmän vetäjä: "Minä kun luulin että se väistäisi jotain estettä." Minä: "No niin minäkin!" Jospa se touhuamisen puute sai Neon hakemaan paremmin "tylsiä" esteitä. Muutenkin treenit menivät oikein hienosti ja Neo toimi upeasti, tehtiin lyhyitä radanpätkiä jotka olivat juuri passeleita meille. Ihan lopuksi otettiin korotettuja puominpätkiä viime kerran traumoja silmällä pitäen. Sitä Neo taas jännitti kovasti, tietysti ahdistaa kun pidän sitä pannasta kiinni koko ajan. Ei voi olla pitämättäkään kun sitten se hyppää alas puomilta. Ehkä tuo vähitellen palautuu ennalleen... toivottavasti.

In fact, extremely photogenic...

Lauantain agilityssa Laukaassa otettiin vähän samaa kuin pari viikkoa sitten, eli serpentiiniä ja valssia + persjättöä. Viime kerrasta viisastuneita minimoitiin serpentiinissä epäonnistumisen mahdollisuudet ja aloitettiin putken jälkeen yhdestä esteestä, sitten kahdesta ja lopulta otettiin kolmaskin. Joku siinä vaan on omituista, ryhmän vetäjäkään ei osaa sanoa mitä Neon päässä liikkuu serpentiinin suhteen... :P Paimenkoirat! Niin herkkiä...

Noh, sitten otettiin alla olevan mallin mukaan valssikuviota ja siinä Neo sitten loistikin taidoillaan. Mentiin pari kertaa valssaten rataa ympäri ja sitten lähes kolme kierrosta putkeen persjättötyylillä, niin että palkattiin 2. esteen jälkeen vaihtuvalla ohjauskädellä. Noilla esteiden etäisyyksillä persjättö olisi paras ohjauskuvio, mutta nyt harjoittelimme ihan harjoituksen vuoksi valssillakin tuota (valssi siis on paras tiukkoihin käännöksiin). Tuo oli kyllä hirmu hauskaa kun sai juosta monta kierrosta ja Neo liisi kuin unelma! :)

Kokeiltiin myös keinua niin, että nostin Neon keinun keskiosalle ja avustaja heilutteli keinua ylös alas. Kyllä se Neo aika jännittynyt taas oli. Kepit ja rengas menivät oikein hienosti kun niitä itsenäisesti harjoiteltiin pari kertaa.

Lauantain agilityn jälkeen kävimme koiruuksien kanssa hiihtämässä, kuten tämän postauksen kuvasaldosta voi huomata. On se vaan hauskaa touhua! Saatiin Neon kanssa hyvää harjoitusta pysähtymisiinkin kun Nemi-neiti ei vetänyt omistajaansa ihan yhtä kovaa. ;)

Illalla vieraaksi saapui 9 viikon ikäinen käyttislabradori Mörkö. Ensin mietittiin, että pidetään koirat erillään, mutta päätettiin sitten kuitenkin katsoa mitä tutustumisesta tulisi. Pidettiin Neoa maassa ja pentu sai omin ehdoin tutkia isoa mustaa herraa. Touhu ei Mörköä pelottanut vaan sehän alkoi haastaa Neoa leikkiin, joten alla lopputulos. :) Kyllä tulee kavereilla olemaan kivaa tulevaisuudessa.

Sunnuntai-iltana Neo saikin sitten koirahierontaa! Neo on eräs koirahierojaksi opiskelevan henkilön näyttökoirista ja täten lysti onkin meille halpaa. Neo rauhottui heti mukavasti ja nautti silmin nähden käsittelystä. Etutassujen keskimmäiset varpaat ovat kuulemma usein jumissa + naksuvat agilitykoirilla ja Neollakin oli pientä naksumista siellä havaittavissa. Oli hassua huomata, miten tassut muuttuivat ihan kuumiksi hieronnasta! Verenkierto ilmeisesti vilkastui. Lihasjumeja ei Neolta löytynyt etujaloista, lavoista tai selästä, mikä oli hienoa kuulla. Niskaa saisi kyllä hieroa, sillä niskat ja hartiat menevät koiralla helposti jumiin hiihtämisestä.

Takajalkoihin siirryttäessä Neolla oli ilmeisesti pari kipeää kohtaa: oikean takajalan polven alue ja vasemman takajalan reisilihas. Näissä Neo alkoi näyttää hampaita eikä olisi halunnut että niihin kosketaan. Takajalat saattavat tulla esim. hyppimisestä (pompitaan ylöspäin) kipeiksi, mutta Neon tapauksessa on paha sanoa mikä on aiheuttanut tuon. Seuraamme tilannetta. :)

Kun ruoka ei maistu...

Agility meni viime viikolla vähän paremmissa merkeissä, ei tosin käyty kuin Saarijärvellä torstaina. Tehtiin 1. luokan rataa pätkissä, josta kuva alhaalla. Näyttää aikamoiselta sekamelskalta, mutta ohjauksen kannalta siinä ei oikeastaan ole "erikoista" kuin takaa leikkaus (ensimmäinen X ohjaajan reitillä 5. esteen jälkeen) ja valssi (toinen X 10. esteen jälkeen). Pituusesteelle asti (5.) homma meni ihan mallikkaasti, mutta siinä tuli sitten ensimmäinen kiertäminen. 7. esteellä käytin lelua auttamaan hypyssä, kun siinäkin tuli ensin kiertäminen. Pöydälle menossa oli vauhtia, mutta Neo pysyi hienosti paikallaan vapauttamiseen asti.

Puomi mentiin ensimmäisellä yrityksellä niin vauhdilla, että tärinä ei tainnut tuntua mukavalta. Neo ei nimittäin oikein suostunut tekemään puomia uudestaan hitaammin. Auteltiin herkuilla ja pidin pannasta kiinni, mutta herra oli hyvin jännittynyt. Tuossa vaiheessa Neo alkoi olla jo keskittymisen kannalta aika puhki, en tiedä kauanko oltiin käyty rataa läpi... Varmaan 15-20 min? Ilme oli sellainen, että aivot ylikuumenevat. 12.-14. esteet menivät nätisti, mutta Neo teki stopin 15. esteelle. Otettiin sitten kaikista puomin jälkeisistä hyppyesteistä riman toinen pääty alas maahan. Teimme siis koko tuon radan kerralla putkeen ja tämä oli mielestäni hieman liikaa, ajanpuute taisi estää kahden pätkän ottamisen.

Torstai-iltana Neolle ei sitten maistunutkaan ruoka ja se aivasteli ihan koko ajan. Herra vaikutti seuraavanakin päivänä aika vetämättömältä eikä ruoka taaskaan maistunut, joten lillutettiin lihapullan palasia vedessä, johon oli lisätty vitamiineja. Sieltä se noukki lihapullat ja sai samalla vähän nesteitä sisään. Panu syötti Neolle "oikeaa ruokaa" sitten kädestä pitäen... Jauheliha ei maistunut, mutta makaroni sitäkin paremmin. Hyvin outoa. Päätin, että lauantaina emme lähde agilityyn jos Neo nyt tosissaan on kipeä. La-su Neo oli Panun vanhempien luona mökkilomalla ja sielläkään ei ruoka oikein maistunut lauantaina. Kuulemma oli vain nukkunut ja ollut hyvin rauhallinen, epä-Neomainen. Ulos se kyllä oli lähtenyt aina mielellään.

Mitäpä sitä ei koiran eteen tekisi...

Sunnuntai-iltapäivänä ruoka oli jo vähän maistunut, joten mietin lähdemmekö palveluskoirien tottikseen. Päätettiin sitten kuitenkin lähteä kun kuumetta ei koiralla (ainakaan minun mittaustaitojeni mukaan) ollut. Neo olikin tosi hyvin kontaktissa + teki innokkaasti hommat, vaikka loppuillan sitten taas vaikutti väsyneeltä. Tottiksen alkupätkän aikana en oikein kokenut saavani vinkkejä, joten nähdessäni että treeniaikaa oli vielä vartti ja kentällä vain 2 koiraa, kysyin pääsenkö vielä tekemään Neon kanssa toisen pätkän. Pyysin tällä kertaa erästä belgianpaimenkoirien MM-kisoissa IPO-puolella kisaavaa henkilöä katsomaan meidän touhuja ja ai että saatiin hyviä huomioita!

Seuraamisen suhteen: laajaa ympyrää vastapäivään, palkka oikeaan käteen/takataskuun ja palkkaus taakse. Ja saan liikuttaa kuulemma sitä vasentakin kättä kävellessä... ;) Sivuasentoa voisi treenata ihan apuvälineillä, sillä aina kun mahdollista pitäisi pyrkiä siihen että palkka ei ole näkyvissä. Eli laitetaan homma koiran lihasmuistiin seinää tms. lautoja apuna ja "pakotteena" käyttäen. Olen aiemmin vähän halveksunut tuota ja ajatellut, että sitten kun ei otetakaan enää apuvälineitä koira ei tiedä mitä tehdä. Mutta nyt tuo testaukseen jos sillä kerran MM-tasolle pääsee! ;D

Saatiin myös ko. hlöltä kehuja siitä, että meillä on hyvä suhde Neon kanssa ja se on hyvin kontaktissa + tekee mielellään mitä siltä pyydän ilman houkutteluja. Kuulemma myös hyvä hermorakenne, vissiin tullut vastaan mustia belgejä joilla vähän kilisee päässä... ;) Mulla menisi kyllä hermot jos oma koira piippailisi treenatessa. Saatiin myös hyviä vinkkejä oikean tunnetilan luomiseen liikkeissä.

 

Viitisen päivää siinä meni, että ruoka ei maistunut Neolle. Juuri kun aloin selvittää, että pitäisikö Neo viedä eläinlääkäriin, niin herra tuli viereen sillä ilmeellä että "Eikö ois ruoka-aika?". Ja sitten ruoka maistuikin oikein hyvin. Huoh?! :P Me no understand. No mutta hyvä näin, pienellä annoksella aloiteltiin taas kulinaariset nautinnot ja herra on oma energinen itsensä.

Hiiiirrrveesti asiaa + Neo K-S belgien "Vuoden näyttelykoira"

Hiding in the bushes - you're doing it wrong

Blogi on nyt jäänyt vähän hiljaiseloon kun meikäläisellä alkoi työt, nimittäin uusi ura tohtorikoulutettavana! PsT here I coooome! Kuten Florence and the Machine asian ilmaisi, "Dog days are over" ja tämä varmaan näkyy myös Neon kanssa touhuamisessa ja kouluttamiseen jäävässä ajassa. Varoitan, postaus saattaa olla nyt vähän pitkä, mutta kukaanhan ei pakota lukemaan tätä... ;D

Tottis/TOKO-kuulumisia viime viikolta: treenattiin taas belgien kanssa ja aikaa tuntui olevan ihan mukavasti kolmen ohjaajan voimin. Neon kanssa kokeiltiin ekaa kertaa TOKO:n alokasluokan hyppyä, niin että laitettiin pallo esteen toiselle puolelle. Sitten "muka" laitettiin taas pallo, mutta palkattiinkin vasta kun se oli hypännyt yli. Tavoitteenahan liikkeessä on, että koira hyppää käskystä esteen yli ja jää paikalleen odottamaan toiselle puolelle. Ohjaaja sitten palaa koiran vierelle.

Lisäksi touhuiltiin paljon muuta; luoksetulon paikkoja, liikkeestä stoppeja, sivuasentoa ilman vihjeitä ja parin askeleen seuraamisia. Maahanmeno ollaan nyt saatu tosi nopeaksi, sama pitäisi saada istu-käskyyn... Loppuun otettiin 2 x paikkamakuu, toisella kertaa menin jo vähäksi aikaa piiloon A-esteen taakse. Neo oli tällä kertaa aika virittynyt, mutta malttoi odottaa nätisti koko ajan + paluussa odotti sivu-käskyn. Vahingossa tein aika ultimate challengen, kun nakin palanen tippui Neon etutassujen väliin juuri kun jätin sen makaamaan. :D Mutta se OLI vielä siinä kun vapautin Neon! Hah!

Tuon aivotyöskentelyn jälkeen lähdettiin koirahiihtovuorolle. Tämä oli juurikin se "lumimyrskypäivä", lämpötila oli nollassa ja ladulla oli jonkun verran lunta. Ei muita koirahiihtäjiä, yksi ei-koirahiihtäjä. Tämä tosin saattoi johtua siitäkin, että hiihtovuoron kellonaika oli salaa muuttunut! Eh... Sopiva kommentti suuhuni olisi voinut olla "Enhän mä lähtenyt hiihtämään, että joutuisin HIIHTÄMÄÄN!" :D Oli tosi raskasta ja selkä märkänä sai lykkiä eteenpäin. En tiedä oliko homma Neollekin raskasta, lähinnä minusta näytti siltä että se oli sunnuntaikävelyllä ja naureskeli minulle jolkotellessaan löysässä hihnassa ylämäet... Tällä kertaa ei siis vauhti pelottanut ollenkaan, toivoin sitä kovasti lisää.

Soittelin muuten huvikseni Äänekosken ulkoilualueiden hoitajalle ja sain luvan koirahiihtää ihan oman paikkakunnan laduilla milloin vaan. Olisi voinut soitella aikaisemminkin eikä ajella aina 30 min Tikkakoskelle... :P Myöskin, minulla oli jonkinlaisia ajatuksia 10.3 Äänekoskella järjestettävistä valjakkokisoista. Olisi ollut ihan hauska osallistua muuten vaan, mutta pää perusteli monelta kannalta että ei kannata: "ollaan vasta aloitettu harrastus", "ei se Neo niin kovaa vedä", "onko järkee jos ootte viimeisiä, masentaa vaan..." :D Voi että... Eikä nyt ole ollut energiaakaan lähteä ladulle enää töiden alettua. Että ei kai me sitten...

Mitenkäs ne viime viikon agilitykuulumiset meni... Erittäin huonosti. Niin, ensinnäkin torstai meni sillä tavalla puihin että annoin Neolle naudan ruston edellisenä iltana ja Neolla oli sitten vähän maha löysänä seuraavana päivänä. Vaikka lämmiteltiin huolella ja Neo teki kakat, niin se kakkahätä iski myös kesken treenien. Keskittyminen oli sitten mitä oli, eihän sille voi mitään että ei varmaan koirastakaan kivalta tunnu kipeällä mahalla hypellä esteitä.. :\ Lopussakin kolmen esteen kaartuvassa hypyssä, josta piti tehdä valssi putkeen, Neo väisti kovasti viimeistä estettä. Sitten kun vielä mokasin sanomalla (nätisti) "Eeeei" niin sehän masentui ja luovutti kokonaan, ei halunnut hypätä edes ensimmäistä estettä. Voi toista, olisi voinut pitää lepopäivän mutta ei se maha niin pahalta päivällä vaikuttanut.

"Sitten se karhu hyökkäsi suoraan kohti!"

Vähän samaa oli sitten havaittavissa lauantain agilityssä. Tehtiin aluksi serpentiiniä putken jälkeen kolmella esteellä, hypyt olivat vähän vinottain eivätkä ihan "pystysuoraan". Neo väisteli esteitä todella paljon. Niin kuin siihen malliin, että ei enää vaikuttanut osaamattomuudelta/vahingolta vaan tarkoitukselliselta: se melkein väisti jo siivekkeitä joissa rima oli maassa! Aloin miettiä, että yhdistikö se nyt torstain epämukavan olon hyppäämistouhuun... Vai oliko sitten selkä tms. lihakset kipeinä hiihtämisestä ja muusta harrastamisesta. Touhu meinasi alkaa turhauttamaan itseä, mutta yritin kyllä kovasti ettei fiilis välittyisi koiraan. Lopun valssiharjoituksissakin oli säätämistä, ennen kuin tajuttiin vaihtaa herkkupalkka vetonarupalkkaan. Toivottavasti tämä viikko on parempi... *sormet ristissä* Ei olla ainakaan hiihdetty eikä syöty rustoja!

Agilityn jälkeen tehtiin lauantaina haun ilmaisutreeniä pikkuporukalla Äänekoskella. Se menikin hyvin, treeni oli aika samantyylinen kuin viimeksi mutta nyt irtorullina oli kaasuletkun palasia jotka hommasin rautakaupasta. Maalimiehet käyttivät vielä vähän hetsausta, mutta sen voi varmaan jatkossa jättää pois. Rullan voi kuitenkin antaa vielä kädestä suuhun niin ote pysyy hyvänä. Nyt Neolla ei ollutkaan enää niin "löysä suu" kun se muisti, että rullasta vähän taistellaan tuonnin jälkeen. Ilmaisuissa oli kova tahto päästä maalimiehille käskyn jälkeen, mikä on hieno juttu.

Tänään treenailtiin taas belgiporukalla tottis/TOKO-asioita. Piiiitkästä aikaa päätin, että nyt en pyydä ketään erikseen siihen katsomaan ja antamaan vinkkejä, vaan touhuan Neon kanssa niin kuin itse näen parhaaksi. Ihan virkistävää sekin välillä. Otin paljon pallon kanssa palkkausta pikaistumisissa, maahan menoissa ja seuraamisessa. Tehtiin myös muutamat toistot TOKO:n alokasluokan hyppyestettä ja harjoiteltiin luoksetulon paikkaa.

Paikkamakuussa sitten näkyi elämänmuutos :D Eli kun Neo on nyt kolme päivää ollut meidän työajat itsekseen, niin sitä virtaa on kyllä tullut lisää... Kun menin piiloon niin Neo nousi istumaan... Käsimerkistä meni takaisin maahan... Sitten toisella kertaa Neo nousi seisomaan ja alkoi hiipiä minua kohti. Alkoi jotenkin naurattaa tuo äijän omituisuus hirveästi ja Neo käsitti sen sitten niin, että nyt voi juosta luokse :D Ei edes harmittanut kun oli jotenkin niin absurdia käytöstä Neolta. Oi voi... Palataan kuitenkin siihen, että en enää mene piiloon.

Treenien jälkeen olikin sitten Keski-Suomen belgianpaimenkoirien kevätkokous, jossa mm. palkittiin vuoden koirat. Neo voitti "Vuoden näyttelykoira" -kisan ja saimme oikein lahjakortinkin palkinnoksi. Kuvassa näkyvä pokaali saadaan sitten myöhemmin hyllyyn, kunhan se näyttelyversio löytyy jostain... ;)