K-S belgien match show 9.5.2013

Kun oli vielä kylmempi lenkkeilysää...

Jaaha, sitä on pari viikkoa vierehtänyt niin ettei mitään muista mitä ollaan tehty... ;) Motivaatio-ongelmia kirjoittamisen suhteen. Pari normaalista lenkistä pidempää pyrähdystä on tehty, jotain 7 km juoksulenkkejä Panun ja Neon kanssa. Järven rannalla on kätevää juottaa Neoa ja oikein lämpimällä kelillä uittaakin herra. Eihän siinä varmaan monta viikkoa mene, että alkaa olla haastavaa löytää alle +15 °C juoksuhetkeä joka on "ihmisten aikaan".

Agilityssa ollaan käyty lähinnä Saarijärvellä, Laukaassa on jäänyt muutama kerta väliin. Ylhäällä viime torstain Saarijärven reititystä nro 9. asti (rata jatkui simppelinä 16. hypylle, valssi nyt tuli 4. putken jälkeen). Lopuksi treenattiin oikeaa puomia pitkästä aikaa ja edelleen hieman huteralla versiolla. Kyllä se jänskätti Neoa, mutta taisi se reippaammin mennä kuin aiemmin.

Niin tosiaan, meidän ohjaaja ehdotti pari viikkoa sitten että entä jos kokeilen olla ohjaamatta kädellä keppejä.... Noh, Neohan sujahteli ne noin 2 x nopeammin ja virheettömämmin! Lähinnä käsi vaan häiritsee kun äijä on näköjään oppinut kepit huomaamatta. Eka väli on vielä epävarma hallilla, mutta sain hyvän vinkin että en kiirehdi omaa vauhtiani ja kuvittelen vielä toiset kepit jatkumaan oikeiden päähän - se korjasi vikan välin epävarmuudet Neolta. On se tarkkaa tuo ohjaaminen. Meidän takapihalla on nyt 8 kotitekoista keppiä ja Neo sujahtelee niitä tosi nätisti, joten uskon että 2 x 2 metodista on ollut hyötyä.

Laukaassa taas oli viime lauantaina valssailua ylläolevaan tyyliin, X merkkaa aluetta millä koiran ohjaajan tuli pysytellä. Neo meni oikein näppärästi, mitä nyt hypyistä käännökset voisivat olla tiukempia. Näitä voisi nyt harjoitella takapihalla kun lumet ovat sulaneet ja ruohikko kutsuu kotitekoisia esteitä... ;) Vaikka jarrutan itse, sanon heti hypyn jälkeen "tänne" ja Neo rekisteröi sen kyllä haukahtamalla (edelleen niin huvittavaa kun se on aloittanut tuon), niin eipä se iso koira vauhdissa voi paljon tehdä. Vauhti pitää saada hitaammaksi ennen ponnistusta.

Otettiin myös muuria (ei kamalasti ilmavaraa, mutta eipähän ponnista rakennelmasta) ja vähän vauhtiympyrää.

Kiitos kuvasta Kati S.!

9.5.2013 helatorstaina pidettiin Keski-Suomen belgianpaimenkoirien vuosittainen match show -varainkeruu. Työpanoksella myös kuitattiin meiltä tottiksen talvitreenaajilta JAT:in hallin käyttömaksu. Ilma oli sateinen, mutta ei sitä sadetta nyt kaatamalla sentään tullut. Meikäläinen otti ilmoittautumisia vastaan, olin kehäsihteerinä Lapsi ja koira -kehässä ja avustelin noin muuten vaan palkintojen ym. kanssa. Täällä Tiina Karvosen ottamat hienot kuvat.

Neon siskopuoli Aidan (c) Tiina Karvonen

Kun aurinko ei tosiaan päässyt paahtamaan autoon niin päätin ottaa Neon mukaan, oltiin lupailtu että talkooporukka voi osallistua Paras belgianpaimenkoira -kehään veloituksetta. Neon siskopuoli Grondoras Alena Aidan (sama isä Satulaakson Chaska) oli myös paikalla mätsäröimässä ja kaverukset pääsivät taas ottamaan perinteiset ilmapainit takajalkojen varassa. Neo taisi vaan nauttia tyttösen huomiosta ja antoi Aidanin kiivetä selkäänkin, jotain mistä takuulla olisi tullut tappelu jos kaveri olisi tuntematon uros... ;)

Belgikehä oli aivan lopuksi BIS-kehän jälkeen ja sinne taisi osallistua noin 7 belgiä. Oli kiva nähdä kaikista versioista edustus: pari tervua, useampi gronttu, malinois ja yksi laekenois. Neo oli melko nätisti kehässä, vähän se pyöri ja korvat tahtoivat olla alhaalla (perus-Neo, mikä siinä on...), mutta aina sen sai suht edustavaan asentoon ja välillä se pörhisteli oikeinkin edustavasti kun katseli viereisiä kavereita. Olihan siinä odotusaikaakin toki, kaksi tuomaria kävi läpi koirat. Neo antoi kivasti katsoa hampaat ja tunnustella, palleja hiplatessa vähän hätkähti että mitässhhh!
 

Neo the paras belgi (c) Tiina Karvonen

Niinhän siinä sitten kävi, että Neo voitti belgikehän ja on siis vaatimattomasti "Paras belgi" nyt. Perusteluina hyvä kunto ja se että toin Neoa hyvin esille, vaikka olimme vaikeassa kulmapaikassa. Saatiin pokaalia, ruokaa, tennispalloja, ruusuketta, kaikkea kivaa. Kyllä kannatti osallistua, ja mikä parasta, päätettiin testata tuota Royal Caninin sensitive digestion -versiota ja Neohan kestää syödä sitä! Ensimmäinen kuivanappula tähän mennessä, ei ole normaalia RC:tä kestänyt. Uskallan todeta tämän viiden päivän varoajan jälkeen kun joka päivä on syötetty vähitellen annosta kasvattaen :P Välillä vaan kuulee, että RC on "syövän aiheuttaja" -merkki, mutta meille saa kyllä ehdotella vastaavia hyviä kuivanappuloita jotka sopivat herkkämahaiselle. Tarkoitus olisi nyt antaa aamulla vähän nappulaa ja illalla normiruokaa.
 

Tämä malinois etualalla voitti huumoripalkinnon pomppimalla :)

Koirakoulu alkoi taas Äänekoskella ja ollaan nyt käyty siellä kaksi kertaa. Kyllä oli taas eka kerta että voi elämä, no lopussa kontakti oli jo normaali ja tänään toisella kerralla homma sujui jo aika hyvin. Eipä sitä 100% oikeaa suoritusta voikaan tuossa treenimuodossa (45 min putkeen) ja 15+ koiraa vierekkäin -tilanteessa ("Tottakai mun koira saa rynnätä sun koiran peppuun kun te menette seuraten ohi") vaatia, otetaan lähinnä häiriötreeninä ja kontaktitreeninä tuo homma. Ihmeekseen sitä aina huomaa miten hyvä on välillä treenata äärimmäisessä häiriössä. Ja huomata jopa, että treeni vähitellen onnistuu... ;)

Mitäs muuta. Neon hammasharjavideo pyöri 28.4 sunnuntaina SKY's PickTV:ssä Iso-Britanniassa klo 20 :P Ei tuolla lisenssisopimuksella sentään rikkaaksi ole päässyt, huimat 80 € tullut tilille tähän mennessä... Mutta onhan se aina jotain, erityisesti kun itse ei tarvitse tehdä mitään sen eteen. Täältä pääsee katsastamaan hammasharja-ärinät jos on jostain syystä jäänyt välistä.

Viikonloppua ja MH-luonnekuvausta kohti!

Pohdintaa koirien ADHD:sta

Viikko alkoi viestitreeneillä maanantaina, vaikka lunta nyt metsässä jonkin verran onkin. Eihän se itse lumi mitään vaan mitä se peittää = risut, kannot, kuopat... Ikävää alustaa koiralle juosta nopeasti. Viime kerrasta fiksuuntuneina otettiin avarampaa metsää, jossa korkeuseroa ei juuri ollut. Kasvatettiin matkaa ~ 150 metristä viisi pätkää. Minun luonani homma sujui hienosti, mutta Panun luona Neo oli ilmeisesti taas empinyt lähtöä maaston vuoksi. Tämän jälkeen kokeiltiin vielä hyvällä alustalla metsäpolulla reilu 50 m pätkä viisi kertaa. Nou problem there, kova oli vauhti.

Harjoiteltiin myös kameran käyttöä: miten saada supernopeasti liikkuva musta kohde tarkennettua. Päivä alkoi jo hämärtyä, mikä ei tietysti auttanut asiaa. Onneksi on saatu hyviä vinkkejä ISO:jen ja aukkojen ja shutter speedien ihmeelliseen yhdistelymaailmaan :) (kiitos vaan Myllys!)

Sydän suli tästä kuvasta :)

Tiistaina oli koirakoulun viimeinen kerta. Joko viime kerran pelottelu "kamalilla sulkeisilla" oli toiminut tai sitten lumi karkotti pois ihmiset. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa! Hyppyestettä otettiin siten, että lähetettiin koira edestä hyppäämään, laitettiin esteen takana istumaan ja siitä kutsuttiin takaisin. Neolle tämä ei tuottanutkaan ongelmaa. Vähän se ihmetteli kun ei saanutkaan heti hypätä takaisin.

Paljon otettiin myös istumaan, maahan ja seisomaan -käskyjä eri tyyleillä: paikallaan, liikkeestä sekä käskyssä pysymistä häiriön lisääntyessä. Esim. maassa pysymistä vaikeutettiin niin, että ensin käveltiin pois ja tultiin takaisin, sitten käveltiin koiran ympäri ja lopulta juostiin koiran ympäri. Koiran yli astuminen oli sitten jo vaikeampaa :) Neon häntäkarvat ovat ihan muutaman kerran jääneet jalan alle kun se on parkkeerannut itsensä ihmeellisiin paikkoihin, joten pari kertaa saatiin kokeilla ennen kuin Neo uskalsi pysytellä maassa.

Ensilumi 23.10.

Aloin illalla pohtimaan koirien temperamenttia - ja tarkoitan tässä siis käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta ja kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin. Tämä lähti varmaan taas siitä, miten vilkas Neo oli koirakoulussa. Hommat sujuivat hienosti kun Neolta vaadittiin jatkuvasti jotain ja palkattiin nopeaan tahtiin, mutta taukojen tullessa tai pidemmällä palkkausvälillä Neon huomio meni ihan muualle. Esim. seuraamisessa se saattoi kesken kaiken rynniä katsomaan missä muut koirat olivat.

Tämä pieni herra halusi tulla mukaan leikkimään...

Toisaalta tämä ylivilkas puoli ei sitten tule esille esim. tottiskentällä kun ympärillä häärää vain ihmisiä (ja yksittäinen koira). Eikä agilityssa. Omaa ajattelua selkeyttääkseni päätinkin täytellä tämän lomakkeen kun törmäsin siihen. Kyseessä on siis Lohen koiragenetiikan ryhmän e-lomake liittyen koirien aktiivisuuteen, impulsiivisuuteen ja keskittymiskykyyn. Näin psykologina on pakko mainita, että tuo lopun ADHD-kysely näyttää pitkälti olevan muokattu ihan ihmislapsia koskevasta ADHD-kyselystä. Alla näkyvissä, mitä täyttelin Neosta. Anteeksi epämiellyttävä visuaalinen asettelu, mutta näin fontti sentään näkyy :)

Ei varmaankaan tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että mitä enemmän vastauksia on erittäin usein -päädyssä sitä lähempänä ADHD:tä ollaan. Tämä kysely auttoi kuitenkin itseäni jäsentämään Neon temperamenttia. Heti alun kysymyksistä tuli olo, että ei tämä koske Neoa ollenkaan: oppimistilanteessa Neon tarkkaavaisuus on aivan uskomatonta ja se yrittää vaikka maailmanloppuun asti tarjota oikeaa toimintatapaa - ei siis luovuttajatyyppiä! Ymmärsin, että minun olisi täytynyt oikeastaan täyttää näitä lomakkeita kaksi, toinen koskien kotitilannetta ja toinen koskien hälinäpaikkoja missä on koiria.

Pikkuherra karkasi jopa omistajalta takaisin kun joutui lähtemään pois!

Psykologina aloin tietysti verrata lasten ADHD:n osa-alueita koiriin. Tajusin, että Neolla on parhaimmillaan piirteitä yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta (kyseessä kuitenkin belgi...), mutta ei keskittymisvaikeuksia. Toisaalta taas nuokin aktiivisuuden piirteet koskevat vain tilanteita, joissa on paljon muita koiria, ihmisiä ja hälinää ympärillä. Mikä on liiallisen raja? Törmäsin erinomaiseen tekstiin koirien hyperaktiivisuudesta, joka kutkuttelee erityisesti psykologien makunystyröitä terminologiallaan (Minna! Tosin ei sua varmaan kiinnosta kun sulla on kaksi sohvaperunaa ;)). Mielenkiintoista tekstiä hyperaktiivisuuden synnystä, rankaisun tehottomuudesta, aktiivisesta alistumisesta, hiilihydraattien tarpeesta (tryptofaani) ja esim. siitä, miten tulisi suhtautua kriittisesti vaihtelevaan palkkioaikaan koulutettaessa hyperaktiivista koiraa:

"Jos palkitsemisten välinen palkkioton jakso on riittävän lyhyt, tulee palkituksi tulemisen tarve tyydytettyä, eikä tilanne synnytä ristiriitaa. Ristiriitaa ei synny myöskään vastakkaisessa tapauksessa, eli jos palkitsemisaikataulu on niin hidas, ettei koira saa riittävästi palkkioita. Tämän tuloksena ryhtyy koira välttämään tilannetta, sillä toiminnan jatkaminen ei palkitse sitä riittävästi. Marginaalinen aikataulu, jolloin palkkion saamista ei täysin voi ennustaa, saa aikaan turhautuneisuutta, ylimääräistä aktiivisuutta ja jopa aggressiivisuutta."

Summa summarum, ei Neolla sentään ADHD:tä ole mutta näitä asioita on hauska pohtia erityisesti belgin omistajana. Tämänkin tekstin lukijat tietävät varmasti monta vilkasta koiraa. Milloin tulisi siis huolestua? Neon kohdalla ainakin huolestuisin jos vilkkauden lisäksi ilmenisi aggressiivisia piirteitä, koira ei oppisi, ei reagoisi rankaisuun ja sen olisi vaikea rauhoittua jännittävien tilanteiden jälkeen. Jos edelleen mietitään niitä lapsia (älkää nyt äidit loukkaantuko), niin ADHD:n diagnosoinnissahan otetaan huomioon käyttäytyminen kaikissa ympäristöissä: sen pojan tai tytön tulisi käyttäytyä suunnilleen samalla lailla vilkkaasti kotona, koulussa ja kavereiden luona. Sama siis koiralla, hyperaktiivisuuden tulisi näkyä jollain lailla myös kotona. Kaikki tämä imho eli in my humble opinion :)

Meidän ylivilkkaan koiran lempipuuha kotona

Loppuun voisi lisätä vielä rohkaisun sanan kaikille reippaiden koirien omistajille, suomalaisen luonnetestin temperamentin arvosteluohjeesta:  

"Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista kuuluu vilkkaiden ryhmään. Yksi selitys siihen lienee se suuri tarkkaavaisuus, joka liittyy viikkauteen, ja joka saa aikaan sen, että nämä koirat vastaanottavat nopeammin useampia uuteen ympäristöön kuuluvia ärsykkeitä ja tottuvat niihin ja niiden merkitykseen."

Ei kovin sujuva viikon alku

So cold, brrrrh!

Sunnuntaina tehtiin taas perinteisesti tottista. Otin Neon kanssa hyppyestettä noudolla: ensin heitin patukkaa ja toisella kierroksella jo noutokapulaa. Yllättävän hienosti meni eikä väistöä tullut kuin pidemmällä välimatkalla esteeseen. Tehtiin myös pitkästä aikaa BH:n jäävät liikkeet, jotka menivät mukavasti. Neo tosin tuli niin vauhdilla luoksetulossa, että törmäsi kunnolla minuun. :)

Sitten mentiin kahdella koirakolla tervehtimään "tuomaria" ja otettiin Neolle paikkamakuu kun toista koiraa treenattiin vieressä. Aina kättelyssä Neo singahti ylös sivuasennosta, no viimein se sitten sujui nätisti tyyliin viidennellä kerralla. Paikkamakuussa olin siinä melko lähellä viiden metrin päässä. Neo nousi ylös kolmisen kertaa, noin minuutin välein. Tuossapa siis kaksi treenattavaa asiaa. Takapään käyttö sujui, samoin seuraaminen.

Maanantaina olikin tosi nätti päivä ja alkuun tein takapihalla Neon kanssa vähän esineruutua. Mitä opimme: takapiha on huono paikka, koska Neo yhdistää sen leikkimiseen + pitkän tauon jälkeen voisi aloittaa helpommastakin kuin 3 esinettä valmiiksi alueella... Ensimmäisen epämääräisen kokeilun jälkeen kävin "tiputtamassa" esineet uudestaan ja homma sujuikin paremmin.

Palkkasin alkuun patukalla, mutta totesin siinäkin pian että Neo tahtoo tiputtaa esineen 1 m päähän minusta ennakoiden patukkaa. Leikitin tämän jälkeen pienen hetken esineellä ja sitten vasta vaihdoin patukkaan. Tiettyjä esineitä Neo alkoi vähän jauhaa suussaan tuodessaan (tarpeeksi pienet ja pehmeät).

Esineiden jälkeen lähdettiin metsään, alkuun tehtiin jälki Neolle ja sitten otettiin viestiä. Aloitettiin reilusta sadasta metristä ensimmäinen viiden sivun setti. Se meni upeasti, vaikka joku mies kulkikin meidän takaa ja Neo vähän puhisi sille kun odotti lähetystä sivulla istuen.

Sitten tuli taas ahnehdittua liikaa... ~ 160 m sivu erittäin vaikeassa maastossa. Kaksi sivua meni hyvin, mutta sitten Neo oli kaatuillut noustessaan hankalaa jyrkkää rinnettä ja oli sen verran puhki että alkoi empiä lähtöä. Panu sai sen vielä kerran lähetettyä, mutta neljäs sivu ei enää onnistunut. Hyvä lopetus saatiin kuitenkin, kun Panu tuli takaisinpäin ja otettiin 50 m etäisyydeltä neljäs ja viides sivu. Jatkossa riittää varmasti yksi viiden sivun setti kun välimatka vaan kasvaa. Hyvä opetus taas, että liika on liikaa!

Illalla pestiin Neo viikonlopun näyttelyä varten. Kokeilussa oli uusi shampoo ja multikäyttöinen takkujen selvittäjä + kiillottaja + tuuheuttaja spray, jotka nappasin viime näyttelyistä matkaan. Spray on niin hifiä, että siinä ei ole edes englanninkielistä käyttöohjetta. Onneksi on olemassa Google Translate, italiasta suomeksi: "Hiukset kuivina, spray täydellisesti solmut ja pinnalle, sitten harjalla. Kosteisiin hiuksiin ennen pesua spray koko hiukset, jätä sitten shampoo. Aloittaa kuivaus kylmä, ja lisätään sitten lämpöä vähitellen." Juuri näin... ;) Alla maistiaisia märkä belgi -ilmiöstä.

Koirakoulu oli tänään toiseksi viimeisen kerran. Paikalla oli 13 koirakkoa ja vähempikin olisi tietysti riittänyt. Neo oli ihan täpinöissään kahden viikon tauon jälkeen eikä korvia löytynyt ihan samalla lailla kuin ennen. Hyvin samaa tehtiin kuin ennenkin, oikeastaan ainoa uusi asia oli että vaihdoimme koiria hetkeksi ja yritimme saada niihin kontaktia + käskyttää vähän. Kuka arvaa, miten tässä kävi?

Ensinnäkin Neo murisi sille collielle, johon meinasin vaihtaa ja meidän piti ottaa kaveri vaihtamaan koirat. Alku näytti menevän melko hyvin, mutta sitten Neo hermostui kun näki minun lähtevän toisen koiran kanssa kauemmas. Haukkui vaan ja tuijotti minua. Taitaa olla yhden naisen koira... Noh, se colliekin kaipasi koko ajan takaisin enkä saanut kuin istumaan sitä, ei kelvanneet lihapullat.

Tuo Neon murina kyllä ihmetytti, toivoin niin ettei Neo alkaisi uhittelemaan toisille aikuisenakaan kun se on ollut niin nätisti. Kohteena oli vissiin nuorehko collie-uros. Muutenkin Neo on ollut outo viime aikoina, se on pari iltaa piipannut kotona iltaisin eikä olla saatu selville mistä on kyse. :( Huoh.

Mutta niin, loppukommenttina että hankittiin uusi kamera, kompakti järkkäri Sony NEX-5N (nämä kaksi viimeistä kuvaa + video otettu sillä). Kameraa on nyt vähän testailtu ja treenasin tänään vauhtikuvia kun koirajengi leikki ensi"lumella". Niitä kuvia sitten ensi postauksessa. :) Paljon on opittavaa!

Kukahan oli kohde testattaessa uutta kameraa...

Paljon onnea Neo 2 v!

^_^

Neo täytti tänään tasan 2 v! Aikuistuminen on lähellä... Koiran, ei minun... Paljon onnea Neo ja Riesa-sisko <3

Sitten treenikuulumisia. Viime viikolla ei tehty kotona tottista juuri ollenkaan vaan keskityttiin ilmaisun vahvistamiseen hakuun liittyen. Sunnuntaina käytiin kyllä tottistreeneissä pyörähtämässä. Seuraamisessa on edelleen tuolla isolla kentällä se, että pidemmällä suoralla Neon peppu alkaa kääntyä ulospäin. Jotenkin se varmaan liittyy kohonneeseen vireeseen, koska sitten taas takapään käyttö esim. sivu-pyörimisessä (joka ei aiemmin kotona ole onnistunut) toimi tietysti isolla kentällä joka kerta. Duh.

Tehtiin ekaa kertaa myös eteen lähettämisiä, niin että heitin pallon kentän reunalle ja sitten käveltiin kauemmas miettimään että mikä sinne jäi. Neo meni kivasti suoraa linjaa molemmilla yrityksillä ja tykkäsi kovasti touhusta. Harjoiteltiin myös ihan leikittämistä ja irtiottoja lelusta. Edistymistä on tapahtunut hurjasti tässä viime kuukausina siinä, että Neo tuo nyt aktiivisesti lelua käteen eikä viime hetkellä väistä.

Näyttelytreeneistä sen verran, että minusta tuntuu ettei me olla edistytty yhtään koko aikana... Iloista ja optimistista, eikö! Ensinnäkin Neolla menee oikeissa näyttelyissä se ½ - 1 h, että se rauhoittuu / väsyttää itsensä, joten se ei ihan riitä että tullaan kerran viikossa varttia ennen näyttelytreeneihin. Kullekin koiralle on aikaa vain pikatarkastus ja 1 x ympäri + edestakaisin + kolmio, joka täten menee Neolla aika lailla häsläykseen erityisesti kun kaikki koirat juoksevat yhtäaikaa. Taitaa se kehä kyllä ollakin pienempi kuin isojen koirien "normaali" kehä.

Mietin nyt sitten, että kannattaako meidän jatkaa noita näyttelytreenejä ollenkaan... Tai sitten yritetään ottaa herkut käyttöön että huomio menee muualle toisista koirista? Saa ehdotella ja kommentoida. Itsekseen meidän ei ole oikein järkeä harjoitella kun kaikki sujuu silloin niin kuin pitääkin: toiset koirat tekevät ne "muuttujat". Seinäjoen KV olisi seuraava etappi 27.10 ja Neo tulee olemaan ekaa kertaa AVO-luokassa. Tuolla nuoruuden energialla en odota suurta menestystä... En edes ilmoita messariin...

*sniff*

No sitten jotain positiivistakin väliin. Ajattelin ajan kuluksi tehdä Neolle tänään jäljen tuonne ylikasvaneelle nurmikolle, missä ei ole kukaan viikkoon kävellyt. Taustatiedoksi siis, että minähän vihaan jälkeä... :D Parilla aiemmalla yrityksellä Neo on rynninyt eteenpäin haistellen hyvin huolimattomasti (ainakin minun silmiin), joten tulin jo siihen tulokseen että jälki ei vaan ole Neon juttu.

Pari viikkoa sitten sain kuitenkin jäljen superekspertiltä vinkin käyttää kuivattuja maksapaloja. Laitoin siis tänään pienen maksapalan joka askeleelle ja ~20 m jälki vanheni 10 min. Ja mitä tapahtui, Neohan jäljesti kuin vanha tekijä! Nenä viisti maata ja jokainen askel haisteltiin rauhallisesti. Neo myös jäljesti jäljelle (en viitsinyt kiertää toista kautta kun luulin ettei sitä kiinnosta kuitenkaan) ja yritti jäljestää sinne mistä kuljin pois... Suosittelen siis maksapaloja! Ja mistä sitä tietää, ehkä äijä on oppinut jo parempaa nenän käyttöäkin hakutreeneissä.. ;)

Koirakoulu meni taas mallikkaasti. Perussettien lisäksi tehtiin tiukkaa pujottelua kartioiden kanssa, hyppyestettä ja kapulan noutamista. Neohan ei ole ikinä kokeillut tuota aitoa hyppyestettä, mutta niin se vaan yli hyppäsi joka kerta vaikka rima oli aika korkealla. Heh heh... Parina päivänä tässä syksyllä harjoiteltiin hyppyrohkeutta niin kaipa se auttoi, olin ihan varma että herra yrittää väistää esteen.

Kapulaa ei olla kotona harjoiteltu kuin minuutti silloin tällöin, pointtina lähinnä ettei Neo pureskelisi sitä. Kantaminen sujuu aika mallikkaasti. Koirakoulussa päätin vaatia Neolta vähän enemmän kuin ohjattiin, koska äijä kuitenkin osaa noutaa hyvin. Otin siis Neon sivulle, heitin kapulan ja hetken päästä annoin käskyn noutaa. Luovuttaminen otettiin ihan edestä seisoen vaan. Homma luistaa muuten hienosti, paitsi että välillä Neo ei tajua kantaa kapulaa takaisin tuosta kapeimmasta kohdasta vaan nostaa sen jommasta kummasta päästä... :D Liian iso suu vai liian pieni kapula!

Expect the unexpected

Viikon päivitystä. Maanantaina käytiin tekemässä Peurungan lähettyvillä lyhyet ilmaisutreenit. Kolmella koirakolla saatiin tehokas tunnin setti. Itse sähläsin siinä vähän Neon kanssa, äijä pääsi vahingossa irti ennen aikojaan ja karjuin sitten sen takaisin. Ja kun kahteen suuntaan otettiin, niin kerran Neo meinasi tietysti lähteä sitä väärää maalimiestä etsimään kun näki sen lähtevän.

Ensin otettiin Neolle näkölähtö ja sitten pienellä ääniavulla loput, ettei mene liian vaikeaksi kun ilmaisua kuitenkin harjoitellaan. Maalimiehet Neo löysi heti, mutta alkoi katsella siellä minua sen verran että matkaa voisi tuosta ~30 metristä lyhentää. Haukkumiseen tarvitaan pientä rohkaisua edelleen, mikä ei yhtään yllätä. Pallo/patukka toimii mukavasti ja joka kerta sieltä parit haukut saatiin.

"MINUN lonkero. Hanki oma."

Kotona ollaankin nyt harjoiteltu kovasti tuota rohkaisua kotiväelle haukkumiseen. Neo kyllä ymmärtää hyvin mitä sen pitäisi tehdä, mutta haukahtelu on aiemmin ollut sellaista pennun puhahtelua joku 7 kertaa ennen kuin kovempi haukahdus tulee sieltä. Jo kolmen päivän tehotreenin jälkeen huomaa, että volyymia on tullut lisää. Hyvässä ja pahassa, klo 6 jälkeen pihaan ajava roska-auto täytyy ilmeisesti myös ilmoittaa maailmanlopun haukkumisella... Sydänkohtaus oli lähellä.

No sitten tuohon unexpectediin eli koirakouluun. Lähdin sinne tiistaina vähän sillä mielellä että voi ei, yritetään nyt edes sitä kontaktia saada... Ja Neo yllätti mut TÄYSIN. En tykkää kauheasti kehuskella hyvin meneviä asioita (koska itsestänikin on mielenkiintoisempaa lukea niitä mietityttäviä asioita), mutta nyt Neo ansaitsee kyllä kiitokset. Kun oltiin koirakoiden kanssa ympyrässä ja lähdettiin pujottelemaan ympäri kehää Neo: a) seurasi täysin oikeassa paikassa ja asennossa b) ei vilkaissut kertaakaan muihin koiriin/ihmisiin. Tekstitykset päässäni kuuluivat jotensakin "Ei ***tana" kun sivusilmällä katsoin sen menoa! Kehut tietysti saatiin että tuolta oikean seuraamisen tulee näyttää.

Muutenkin Neo oli koirakoulussa todella hyvin kontaktissa ja tarjosi itse sivua ym.. Koirakoulun alkaessa kommentoitiin, että se 3 kertaa menee koirilla touhuun tottumiseen ja nyt alan uskoa siihen. Jotain siellä Neon päässä loksahti. Tai sitten minun päässäni! Tämä voi kuulostaa aika pieneltä asialta, mutta olen todella mielissäni koska meille ne muut koirat ovat olleet haastavin asia. No, katsotaan ensi viikolla niin ollaan taas lähtöpisteessä.. ;D

R.I.P Sorsa...

Mitäs vielä, tarvikkeita! Postissa tuli 1,8 m hihna jossa on toisella puolella kumia, varastetun tilalle. Otin myös 5 m liinan, jossa on molemmilla puolilla kumia. Olen nähnyt tarpeeksi palaneita käsiä muilla... Etsinnässä on vielä sellainen minihihna tottikseen. Kaikki jotka tietävät edesmenneen Neon rakastaman sorsan ja erikoissairaanhoitajan tekemät kirurgiset operaatiot sille: Neo sai nyt vastaavan joutsenen ;) Ylläri pylläri oli aivan innoissaan ja kiipeämässä pöydälle heti kun lintu vedettiin paketista...

...tervetuloa Joutsen <3

Paketissa tuli myös broilerin kaulaa, kanan maksapaloja ja Aptus Bucadog -purupaloja. Nam. Sekä laadukkaampi takapenkin suoja minun punaiseen Nissaniin, jonka tietysti asensin ensin pituussuunnassa väärinpäin ja sitten vielä materiaalipinnan suunnassa väärinpäin... Uskokaa tai älkää, olin 5 vuotta yliopistossa... Springeriä kokeiltiin illalla, kaipa tuo nyt vähän turvallisempi on juoksuttaa. Vähän haukuttiin taas etupyörää ja sitten juostiin muuten vaan jännittyneesti. Katua edestakaisin nyt vaan päivittäin niin ehkä se siitä.

 

Eilen tehtiin vähän ilmaisutreeniä metsässä lenkin lomassa ja aloiteltiin esineruudun harjoittelua takapihalla. Kerrankin jotain hyötyä siitä, että Neo tykkää poimia tavaroita suuhun ja kannella niitä... Herra on luonnollinen lahjakkuus esineruudulla. Illalla käväisin Keski-Suomen belgien syyskokouksessa ja jotenkin päädyin johtoryhmään... Mutta sain houkuteltua perinteisen kuvauspäivän vielä tämän vuoden puolelle lokakuulle! ;)

Hanska on lemppari.

Kyllä sieltä ääntä alkaa jo lähteä.

Toista kertaa koirakoulussa

Tänään harjoiteltiin taas esim. seuraamista limittäin ja lomittain muiden kanssa. Välillä juostiin ja välillä mentiin tosi hiljaa, välillä käskettiin istumaan tai maahan keskivaiheilla ohitusta. Meille hankalinta on ihme kyllä juoksu, vaikka superhidas kävely pitäisi olla kuulemma vaikeampaa :P Neo lähtee juoksussa edistämään ja katse menee muihin koiriin, mutta todella hitaasti kävellessä katse on koko ajan minussa. Mikä logiikka?

Sitten oli ihan peruskäskytystä istu-maahan-seiso ja luoksetuloa käskyn alaisesta asennosta. Pujoteltiin taas myös ringissä toistemme ympäri. Ja monta muuta asiaa, joita en muista. Eräs labbis ärähti Neolle jossain vaiheessa, ja haistelukierroksella Neohan muisti tämän :D Herra alkoi itse uhoamaan sille joka kerta... Kaikkien muiden kanssa kyllä häntä heilui.

Mietin tuossa vain, että koirakoulussa on hyviä ja huonoja puolia...

Hyvää: Neo tottuu oleskelemaan muiden koirien lähellä kontaktissa minuun. Opin myös itse aivan älyttömästi, kun joudun tekemään kaikkeni motivaation & huomion eteen - 45 min on aika pitkä aika koiralle. Tajusin tänään, että itse asiassa Neolla kehut + laumavietin käyttäminen toimii paljon paremmin kuin herkut huomion saamiseksi (ainakin kun se katselee muita koiria). Täytyy vaan vielä enemmän käyttää ääntä.

Huonoa: Harjoittelemme sellaisia liikkeitä, jotka ovat tottiksessa. Todella kovan häiriön alla. Olemme Neon kanssa juuri saaneet opeteltua seuraamista oikeassa kohdassa, joten homma leviää kasaan jos juoksemme + muita koiria juoksee vieressä. Muut eivät siis seuraa sanan tottismerkityksessä, vaan yrittävät pitää koiran vaan siinä vasemmalla. Eivätkä vapauta käskyistä ym... Periaatteessa me siis tehdään Neon kanssa tottista 45 min. En tiedä pitäisikö minunkin löysentää otetta ja keskittyä koirakoulussa vaan kontaktiin? Vaiko harjoitella kotona vaan kovemmin ja yrittää suoritusta häiriössä? Ehdotuksia ja vinkkejä kaivataan!

Reenien jälkeen pakotettiin vielä ikäviin asioihin...

Tein kauppareissun treenien jälkeen, joten päätin sen jälkeen ottaa Neolla vähän kytkettynä oloa BH-koetta ajatellen. Parista lyhyestä poissaolosta se ei päästänyt ääntäkään, pidemmästä tuli sitten haukahduksia. Taisi tosin kuulla, että jäin vaan nurkan taakse ja se ärsytti... :P Aina kun Neo on ollut kytkettynä koko kauppareissun ajan, se vähän ajan päästä haukahtelee, mutta hiljenee nopeasti. Luulenpa, että BH-kokeessa kaikki huomio on siinä ohittavassa koirassa sitten...

Koirakoulussa

Aloitan sanomalla: lupaan, että tämä on viimeinen postaus ainakin pariin viikkoon! Spämmiä tulee kun tekemistä riittää. Perjantaina lähdetään kuitenkin Barcelonaan viikoksi, joten treenit jäävät tauolle. Neo saa varmaan tällä aikaa Panun vanhempien hoidossa noin 30% ruokapöydän antimista... Suoraan pöydästä...

Tänään aloitettiin Neon kanssa koirakoulu. Tämä osoittautui aivan nappivalinnaksi meille, koska Neon suurin ongelma on muista koirista häiriintyminen. Vaikein paikka tunnin aikana taisikin olla alku, kun oltiin tosi lähekkäin rivissä ja vieressä oli Neon mielestä maailman mielenkiintoisin rottweiler. Yritin siinä sitten saada jotain kontaktia Neoon...

Ensin tehtiin limittäin ja lomittain ohituksia, hitaasti ja juosten. Tässä eivät muut koirat Neoa haitanneet vaan herra seurasi hienosti vierellä, mitä nyt välillä pomppi askel. Keskivaiheilla pistettiin koiraa istumaan. Sitten tehtiin ympyrässä pujottelua ja tämä oli vähän haastavampaa Neolle. Houkuttelin sitten saalisvietillä kontaktiin aina välillä.

Luoksetulossa en luottanut aluksi Neoon kun koirat istutettiin parin metrin päähän toisistaan. Parin kerran jälkeen uskoin sitten, että kyllä se siinä pysyy paikallaan ja tulee suoraan luokse vaikka koiria ympärillä onkin :)

Auringonlasku eilen treenien jälkeen

Lopuksi kisattiin sitten joukkueittain "juoksukisa", missä 10 m päässä piti istuttaa koira ja liikkeelle sai lähteä vasta kun se koira tosiaan istui. Sitten 10 m eteenpäin piti laittaa koira hetkeksi maahan ja siitä juosta takaisin. Neohan nyt totteli kuin vanha tekijä, omistajalle vaan tuli niin kilpailuvietti että ei viitsinyt käskyttää seuraamista takaisin juostessa kun piti pinkoa täysillä ;)

Neon kanssa osataan teknisesti jo niin paljon muihin verrattuna, että ohjaaja kehoitti että jatkossa voidaan tehdä omia treenejä sivussa ettei koira kyllästy. Nuo toiset koirat ovat kyllä tosi hyvää harjoitusta niin minulle kuin Neolle - mietin itsekseni että turvauduin aika paljon hihnaan tänään.

Mutta ¡Adiós! ja ¡Hasta pronto!, palaan taas asiaan kun kerrottavaa on.