Koiran moniniveltulehdus - lisäravinteet

Blogiin tuli kysymystä siitä, mitä lisäravinteita käytimme moniniveltulehduksen ollessa päällä sekä sen jälkeen kun tulehdusarvot saatiin kortisonikuurin jälkeen kuriin. Muutkin ihmiset ovat olleet minuun yhteydessä heidän koiransa saadessa saman diagnoosin, joten ajattelin vastata näin postauksen merkeissä jotta tieto menee laajemmalle yleisölle. Plus, kuten näette, tällä hetkellä noita lisäravinteita menee aika monia ja ne oli vaan helpompi kuvata. ;)

Koska syötän Neolle pääasiassa erilaisia jauhettuja lihoja (ja naudan rustosta kalsiumit) ainaiset lisäravinteet mitkä menevät jokaisen lihaköntin sekaan ovat: sinkki, merilevä (jodi ym.) sekä kalanmaksaöljy (A- ja D-vitamiini). Kyseiset purkit oikealla kuvassa. Parina päivänä viikossa ruoka on herkälle vatsalle tarkoitettua nappulaa, jossa yritän vähän katsoa parempaa laatua. Tällöin en laita mitään lisäravinteita sekaan. Nappulan käyttämiseen on moniakin syitä, mutta tärkein ehkä varmuus että mistään ravintoaineesta ei voi tulla älytöntä puutetta jos omat laskut ovatkin menneet sekaisin, sekä että herkkämahaisen koiran suoliston tuotos pysyy kiinteämpänä. Koira ei myöskään opi nirsoilemaan niin helposti, ja onhan se nappulan kaataminen vaan nopeampaa...

Kuvassa on sitten koko arsenaali, mikä on käytössä kun koira vaikuttaa olevan jumissa. Merilevän ja sinkin voi jättää pois jos niiden saanti onnistuu muuta kautta, mutta ortopedimme suositteli moniniveltulehduksessa erityisesti omega-3-rasvahappojen ja glukosamiinin käyttöä. Jos omegat ottaa kalanmaksaöljystä kannattaa olla tarkkana, ettei öljy härskiinny (lisää tulehdusta) - säilytä öljyä kylmässä jääkaapissa ja suosi pienempiä pulloja jotka tulee käytettyä nopeammin.

Sekoitettu lopputulos - yleensä tabletitkin menevät kokonaisina hyvin alas, kun vain sekoittaa ne hyvin lihaan.

Nyt vepe-kauden päättyessä ajattelin siis käyttää Neoa hierojalla ja sieltähän löytyikin takapäästä paljon jumeja. Onneksi lihakset lähtivät kuitenkin hyvin vastaamaan käsittelyyn heti ensimmäisellä kerralla. Kannattaa oikeasti kysellä paljon koiraharrastajilta ja kisaavilta ihmisiltä, kenen käsittelyssä he käyttävät koiriaan. Puskaradion kautta löytää ne parhaat tekijät (kenen nimi toistuu), ja joskus esim. koirahieroja voi olla "parempi" kuin vaikka eläinfysioterapeutti!

Meidän koirahierojan ehdotuksesta tilailin Neolle C-vitamiinia, magnesiumia (vapinaa takajaloissa kylmänä tehtyjen spurttien jälkeen) ja uutta tuttavuutta nimeltä serrapeptaasi. En ollut koskaan kuullut serrapeptaasista: se on silkkitoukan ruuansulatuselimistöstä löydetty entsyymi, joka pilkkoo proteiinia. Entsyymi siis "syö" tulehtunutta kudosta mutta ei koske terveeseen, ja sitä on käytetty usein ihmisilläkin esim. leikkausten jälkeen vähentämään turvotusta ja tulehdusta. Aine luokitellaan kuitenkin luontaistuotteeksi eikä lääkeaineeksi.

Bongasin itse tuon Arthroflex-purkin netistä samalla kun tilailin vitamiineja ja serrapeptaasia ( http://www.sinunapteekki.fi/catalog/ ), joten tällä hetkellä kyseistä jauhetta menee pienellä ylläpitoannoksella. Aine sisältää glukosamiinihydrokloridia, kondroitiinisulfaattia sekä metyylisulfonyylimetaania (MSM), jotka toimivat hyvin yhdistelmänä nivelongelmiin.

Tällä hetkellä lisäaineet siis ~28 kg koiralle päivässä (en mittaile enää, tuntumalla vaan):

- Kelasin (sinkki): 3-4 tablettia (en jaksa etsiä halvempaa, löytyy meidän lähiapteekista...)
- Möller kalanmaksaöljy: loraus... ehkä 1 rkl
- Islamer merilevä: n. 1 tl
- Arthroflex: 0,25-0,5 mittaa (0,5-1 g)
- Bio-C 750 mg: puolikas tabletti
- Magnex sitraatti + B6: yksi tabletti
- Serrapeptaasi 100.000 U: 1 tabletti (voisi syöttää kaksikin päivässä)

Mitäpä sitä ei rakkaalleen hankkisi, että olo olisi helpompi. Neolla on ihan älytön ruokahalu nykyään, joten en tiedä oliko aika ennen kortisonikuuria niin kivulias ettei ruokakaan maistunut... Kortisonin aikana Neolle tuli odotetusti tosi nälkä, mutta se nälkä jäi kuurin jälkeenkin ja on jatkunut koko vuoden! Välillä tulee sellainen olo että saako se tarpeeksi ruokaa, kun ei ole yhtään tottunut että se on niin innoissaan ruoasta... :)  No kylkiluiden perusteella koira on mukavassa kunnossa kuitenkin.

Kortisonikuuri oli meillä siis tosiaan 3 kk ja seuraavalla annostuksella:
Prednisolon 20 mg
1. 2 tablettia aamuisin 2 vrk
2. 1 tabletti aamuisin 5 vrk
3. ½ tablettia aamuisin 20 vrk

Prednisolon 5 mg
4. 1 tabletti aamuisin 6 vk ajan
5. ½ tablettia aamuisin 3 vk ajan      (Tässä verinäyte! Neolla oli reumatekijä laskenut normaaliksi.)
6. ½ tablettia joka toinen aamu 3vk ajan.
7. Kahtena viimeisenä annoskertana 1/4 tabletti.

Ruokahalun kasvamisen lisäksi turkki meni aika karseaan kuntoon ja koira oli tosi väsynyt ja "nuutunut". Oli ihana nähdä koiran oman iloisen ja energisen luonteen palaavan kuurin loppumisen jälkeen!

Tsemppiä kaikille jotka painivat moniniveltulehduksen tai muiden nivelvaivojen kanssa! Uittakaa koiraa kun se vaan on mahdollista, vesi on armollinen elementti nivelille mutta uinti kuitenkin vahvistaa lihaksia :)

Koirahierontaa

Mr. Photogenic Neo

Aloitellaan taas agilitykuulumisilla. Sen viiden päivän syömättömyyden jälkeen Neo sai virtansa takaisin ja oli yllättäen ihan ilmiömäinen viime torstaina agilityssa Saarijärvellä. Aloitettiin pätkästä, missä oli vähän suorasta linjasta poiketen kolme hyppyestettä ja U-putki. Ryhmän vetäjä: "Minä kun luulin että se väistäisi jotain estettä." Minä: "No niin minäkin!" Jospa se touhuamisen puute sai Neon hakemaan paremmin "tylsiä" esteitä. Muutenkin treenit menivät oikein hienosti ja Neo toimi upeasti, tehtiin lyhyitä radanpätkiä jotka olivat juuri passeleita meille. Ihan lopuksi otettiin korotettuja puominpätkiä viime kerran traumoja silmällä pitäen. Sitä Neo taas jännitti kovasti, tietysti ahdistaa kun pidän sitä pannasta kiinni koko ajan. Ei voi olla pitämättäkään kun sitten se hyppää alas puomilta. Ehkä tuo vähitellen palautuu ennalleen... toivottavasti.

In fact, extremely photogenic...

Lauantain agilityssa Laukaassa otettiin vähän samaa kuin pari viikkoa sitten, eli serpentiiniä ja valssia + persjättöä. Viime kerrasta viisastuneita minimoitiin serpentiinissä epäonnistumisen mahdollisuudet ja aloitettiin putken jälkeen yhdestä esteestä, sitten kahdesta ja lopulta otettiin kolmaskin. Joku siinä vaan on omituista, ryhmän vetäjäkään ei osaa sanoa mitä Neon päässä liikkuu serpentiinin suhteen... :P Paimenkoirat! Niin herkkiä...

Noh, sitten otettiin alla olevan mallin mukaan valssikuviota ja siinä Neo sitten loistikin taidoillaan. Mentiin pari kertaa valssaten rataa ympäri ja sitten lähes kolme kierrosta putkeen persjättötyylillä, niin että palkattiin 2. esteen jälkeen vaihtuvalla ohjauskädellä. Noilla esteiden etäisyyksillä persjättö olisi paras ohjauskuvio, mutta nyt harjoittelimme ihan harjoituksen vuoksi valssillakin tuota (valssi siis on paras tiukkoihin käännöksiin). Tuo oli kyllä hirmu hauskaa kun sai juosta monta kierrosta ja Neo liisi kuin unelma! :)

Kokeiltiin myös keinua niin, että nostin Neon keinun keskiosalle ja avustaja heilutteli keinua ylös alas. Kyllä se Neo aika jännittynyt taas oli. Kepit ja rengas menivät oikein hienosti kun niitä itsenäisesti harjoiteltiin pari kertaa.

Lauantain agilityn jälkeen kävimme koiruuksien kanssa hiihtämässä, kuten tämän postauksen kuvasaldosta voi huomata. On se vaan hauskaa touhua! Saatiin Neon kanssa hyvää harjoitusta pysähtymisiinkin kun Nemi-neiti ei vetänyt omistajaansa ihan yhtä kovaa. ;)

Illalla vieraaksi saapui 9 viikon ikäinen käyttislabradori Mörkö. Ensin mietittiin, että pidetään koirat erillään, mutta päätettiin sitten kuitenkin katsoa mitä tutustumisesta tulisi. Pidettiin Neoa maassa ja pentu sai omin ehdoin tutkia isoa mustaa herraa. Touhu ei Mörköä pelottanut vaan sehän alkoi haastaa Neoa leikkiin, joten alla lopputulos. :) Kyllä tulee kavereilla olemaan kivaa tulevaisuudessa.

Sunnuntai-iltana Neo saikin sitten koirahierontaa! Neo on eräs koirahierojaksi opiskelevan henkilön näyttökoirista ja täten lysti onkin meille halpaa. Neo rauhottui heti mukavasti ja nautti silmin nähden käsittelystä. Etutassujen keskimmäiset varpaat ovat kuulemma usein jumissa + naksuvat agilitykoirilla ja Neollakin oli pientä naksumista siellä havaittavissa. Oli hassua huomata, miten tassut muuttuivat ihan kuumiksi hieronnasta! Verenkierto ilmeisesti vilkastui. Lihasjumeja ei Neolta löytynyt etujaloista, lavoista tai selästä, mikä oli hienoa kuulla. Niskaa saisi kyllä hieroa, sillä niskat ja hartiat menevät koiralla helposti jumiin hiihtämisestä.

Takajalkoihin siirryttäessä Neolla oli ilmeisesti pari kipeää kohtaa: oikean takajalan polven alue ja vasemman takajalan reisilihas. Näissä Neo alkoi näyttää hampaita eikä olisi halunnut että niihin kosketaan. Takajalat saattavat tulla esim. hyppimisestä (pompitaan ylöspäin) kipeiksi, mutta Neon tapauksessa on paha sanoa mikä on aiheuttanut tuon. Seuraamme tilannetta. :)