Päivitystä vesipelastuksesta taas pitkästä aikaa (AVO-luokkaan!)

Unohdan aina lahjakkaasti, että tämä blogi on olemassa ;)  Hyvä kuitenkin yrittää pitää välillä itseään ja muita kiinnostuneita kartalla siitä miten elämä on sujunut Neon kanssa.

Piti ihan tarkistaa viimeistä aiheeseen liittyvää postausta ja avata KoiraNet, jotta tässä osaa jatkaa siitä mihin jäätiin. Vuosi sitten meidän syksyn viimeisessä kokeessa Kotkassa 5.9.2015 oli siis karmea sää, vettä tuli tulvimalla ja tuuli oli älytön - noin niin kuin yleisen meren rannan lisäksi... Mulla on kuvakin siitä kun koiraa ei aalloilta näy, harmi kun en löydä tähän hätään. Saatiin paikan päältä kokenut avustaja, mutta se ei paljon auttanut. Hyvä että koira uskalsi hypätä veneestä. Esine ei lähtenyt rannasta ja mietin, että viitsinkö laittaa koiraa suorittamaan loput kokeesta. Onneksi kuitenkin laitoin, sillä Neo teki vientiä lukuunottamatta muut liikkeet loppuun asti: uinti, veneen hakeminen ja hukkuvan noutaminen. Ei edes harmittanut se vienti, olin vaan niin ylpeä siitä että Neo uskalsi toimia niin rankoissa olosuhteissa muut liikkeet! Siitä jäikin vahva luottamus näihin muihin liikkeisiin, että Neo kyllä takuulla ne tekee oli tilanne mikä hyvänsä. Kolmostuloksesta jäätiin 5 p, eli 60 p saatiin.

Sitten kausi loppuikin vepen osalta. Käytiin ennen vuoden vaihtumista rallytokoilemassa yksi lyhyt kurssi ja voitettiin jopa möllikisat <3 Neolla olisi ihan hyvä pohja rallytokoon jos vaan jaksaisi käydä kisaamassa, käytiin kuitenkin vanhojen sääntöjen aikaan tokon alokasluokassa pyörähtämässä. Kerran. Petyin kolmostulokseen kun noin 5/6 koiraa päätyi vetämään rallia ympäri kehää paikkamakuussa :D Ehkä olen saanut vähän lisää kärsivällisyyttä myös tähän kisaamiseen vepen myötä... EHKÄ...

Voittajan saalis rallytokon mölleistä

Toukokuun loppua kohti aloitettiin sitten treenit tämän vuoden osalta. Vaikka otettiin korjaavat treenit kokeen jälkeen niin jotain oli talven aikana tapahtunut meidän viennille kahden epäonnistuneen koeviennin myötä. Neo ei millään olisi lähtenyt rannasta viemään esinettä! Oma moka, että annoin sen "pelleillä" parit treenit ennen kuin otettiin pitkä liina käyttöön. Avustaja meni kahluuhousuissa järveen ja Neo oli liinassa kiinni: kun se olisi halunnut kääntyä rantaan niin liinalla estettiin palaaminen. Neo tajusi jo ensimmäisen yrityksen jälkeen, että joo tässä kannattikin viedä se esine tuonne veneelle... Siitä seurasi ihan hyvä kausi, kunnes tuli kokeiden aika.

Ranta näytti ihan hyvältä ja sää oli ok, mutta Keuruulla 18.6.2016 Neo ei vieraassa paikassa lähtenytkään kokeessa viemään. ALO3 ja 75 p siitä, muuten meni nappiin kuten aina ennenkin. Seuraavana päivänä samassa paikassa oli taas ongelmaa koetilanteessa, mutta useiden käskyjen jälkeen Neo kuitenkin lopulta toi esineen minulle. 19.6.2016 tehtiin siis ALO2 80 p tulos, viennistä jäi käteen 5 p kun muut liikkeet tehtiin täydellisesti.

Kisojen jälkeen olimme jossain vaiheessa mökillä. Pyysin Panua avuksi ottamaan vientiä, jos tuttu avustaja auttaisi tilannetta vielä alokasluokassa. Neo ei kuitenkaan lähtenyt viemään minulle Panun lähettämänä. Panu ehdotti, josko vaihtaisimme rooleja. En pitänyt tätä kovin hyvänä ideana, minunhan se piti olla se isoviettisin kohde kun olen koiraa niin paljon kouluttanut! Testattiin kuitenkin, Panu meni veneeseen ja minä jäin rantaan lähettämään koiraa. Ja mitä tapahtui? Neo vei upeasti esineen Panulle! Oletan, että Neo jotenkin paineistui siitä että olin vastaanottamassa esinettä tai yhdisti epäonnistumiset siihen että nimenomaan minä olin veneessä. Joka tapauksessa sain pitkällisten taivuttelujen jälkeen Panun lupautumaan hankkimaan meille ne kaksi ykköstulosta luokkanousua varten - tämän jälkeen omia tuttuja avustajia ei saa käyttää vaan kokeessa on yksi yleinen avustaja kaikille.

Ensimmäinen koe Panun kanssa menikin upeasti Kouvolassa 2.7.2016. Minä tosin jännitin esineen vientiä kuin kuolema olisi tulossa minua korjaamaan..! :D  Tuntui, että sisuskalut olivat aivan solmussa ennen kyseistä liikettä. Tuomarina oli Kim Granholm, joka rennolla vitsailullaan sai onneksi meitä kisaajia vähän rentoutumaan. Neo lähti upeasti viemään Panulle ja koe meni muutenkin täydellisesti, ALO1 100 p ja luokkavoitto 1./6! <3 Se oli onnenpäivä.

Seuraavassa kokeessa tapahtui jotain todella omistuista Kuopiossa pari viikkoa myöhemmin. Jännitin tietysti vientiä, mutta Neo lähti kuin salama kohti venettä. Ajattelin jo että huh! "Jes, se oli siinä!" Metriä ennen venettä Neo kuitenkin jostain syystä kääntyi sivulta kohti veneen keulaa esineen kanssa. Panu kurkotti ottamaan esinettä... ja sormet ylsivät 10 cm päähän esineestä kun keula oli korkeampi kuin sivu! Neo kääntyi kohti rantaa esineen kanssa ja yrityksistä huolimatta ei enää kääntynyt veneelle, vaan toi esineen rantaan. Hylätty liike :( Siinä oli noin viiden kilometrin paksuista mustaa pilveä (siis täysin henkistä) meidän kummankin ohjaajan pään päällä tuossa vaiheessa ja keskeytimme kokeen, koska ykköstulos oli se ainoa mitä lähdettiin hakemaan. Molemmat olimme täysin varmoja kun Neo lähti uimaan, että liike on plakkarissa. Kaikkea voi näköjään tapahtua ja tästäkin kisasta opimme, että vahvistavia käskyjä kannattaa käyttää reilusti.

Tämän jälkeen pidettiin vepepaussia kun matkustimme Panun kanssa pariksi viikoksi Japaniin. Neo oli mökillä hoidossa Panun vanhempien luona. Paluun jälkeen treenasin Neon kanssa ja odotimme oman seuramme ensimmäisiä kokeita, jotka olivat Uuraisilla vain 30 min ajomatkan päässä. Välissä ehdimme käydä vepeleirilläkin 6.-7.8.2016 Saarijärvellä. Neo teki siellä upeasti AVO hukkuvan pelastamista sekä nykyisillä että ensi vuoden 2017 uusilla säännöillä ilman aiempaa treeniä <3 Myös avoimen luokan toisen veneen nouto sekä tulevien sääntöjen ohjattu veneen nouto meni hienosti, mahtihauva. Siinä vaiheessa kun veneet lähtivätkin ristiin rannasta Neo käväisi ensin väärällä veneellä, mutta siitähän ei mene virhepisteitä näillä näkymin. Esineen vientiä tehtiin innostaen ja lyhyestä matkasta, vähän nihkeästi se tietysti meni tuntemattoman avustajan kanssa leirillä.

Leirin jälkeen tuli taas todettua, että vienti oli mennyt huonompaan suuntaan. Viisi päivää ennen kisoja Neo taisteli ihan kunnolla liinassa että olisi päässyt rantaan sen sijaan että olisi vienyt esineen avustajalle. Paniikki!! Olin päättänyt kuitenkin pysytellä rannassa lähettämässä enkä enää siirtyä veneeseen. Panun kanssa Neo kuitenkin vei hienosti esineen tulevassa kisarannassa muutamia päiviä ennen kisaa, joten mieli vähän huojentui.

Kisapäivä Uuraisilla 13.8.2016 oli sateinen ja tuulinen (mutta ei kuitenkaan niin paha sää kuin Kotkassa..). Ensimmäinen liike hienosti, sitten viennin vuoro. Neo ei lähtenyt! Ravasi rannassa uikuttaen eikä uudelleenlähetyksestä huolimatta mennyt uimaan. Ranta oli toki haastava, siitä piti lähteä heti hypäten uimaan sillä se oli tosi syvä, mutta edelliset treenit kyseisessä rannassa olivat menneet täydellisesti. Voihan turhautuminen... Keskeytettiin taas koe, mitäpä me 2 tai 3-tuloksilla. Yllättävän moni koira ei kyllä tuona päivänä vienyt esinettä eri luokissa.

Taas oltiin syvissä vesissä ja mietittiin tuleeko tästä yhtään mitään. Tuli jo pohdittua, että jos seuraavana päivänä kokeessa Neo ei vie niin pitäisikö se vepe vaan jättää tähän. Mitä sitä koiraa kiusaamaan jos ei halua tehdä? Tässä vaiheessa oli kuitenkin kulunut vuosi SOVE:sta, vaikka toki treeni/kisakausi onkin lyhyt 4-5 kuukautta. Hyvä tavoite vepessä olisi yksi luokkanousu per kausi. Laskin, että kahdeksasta kokeesta olimme saaneet kaksi ykköstulosta ja kuudessa oli vienti mennyt jollain tavalla pieleen. Pitäisi varmaan vilkuilla kuinka monta kisaa agilityssa menee nollien keräämiseen luokkanousuun niin saisi uskoa itseensä... ;) Vepe-kisat vaan ovat niin pitkiä n. 5-6 h kisoja, että siinä menee helposti viikonloppu rannalla seisoessa. Tuntuu paljon isommalta panostukselta kuin muut kisat.

Noh, seuraavana päivänä sunnuntaina 14.8.2016 Uuraisilla jännitys oli poissa ja tilalla oli lannistuminen. Ei se Neo taida kuitenkaan viedä, täällä tämäkin päivä taas menee hukkaan. Sää oli sentään paljon parempi, aurinkoa/pilvistä eikä tuulta juuri nimeksikään. Yritin tsempata itseni iloiseen suoritukseen ja lähettämiseen. Tuli esineen viennin vuoro ja suureksi yllätyksekseni Neo ampaisi heti matkaan kohti Panua! Jäin jähmettyneenä katsomaan jännitysnäytelmää mikä avautui silmissäni, veisikö Neo loppuun asti!? Saisiko Panu esineen otettua!? Panukin kertoi jälkeenpäin, että siinä vaiheessa oli kuulemma sydän hakannut tuhatta ja sataa... En antanut itselleni lupaa toivoa onnistumista ennen kuin näkisin Panun nostavan esineen ilmaan. Panu teki upeasti lähtövalmistelut, virittämisen juuri ennen suorituksen alkua ja vahvistuskäskyt Neon uidessa. Kun esine nousi ilmaan veneessä, yllätyin kun kyyneleet tulivat silmiini! :') Voi Neo, sinä teit sen!!! <3  Helpotus ja onnellisuus, aplodit yleisöstä ja treenikavereidenkin liikuttuminen. Tähän oltiin nähty paljon vaivaa ja nyt se oli plakkarissa, viimeinen ykköstulos. Pala kurkussa taistelin, että olisin saanut edes kehuttua Neoa.

Vielä täytyi tietysti jännittää loput liikkeet, mutta niistä oli kuitenkin varma olo sillä Neo oli suorittanut ne kaikissa mahdollisissa kokeissa ja treeneissä - jopa siellä supermyrskyssä merellä. Hukkuva meni 3 metriä ohi maalilinjan, mutta se ei olisi voinut vähempää haitata sillä tulos oli ALO1 97 p, sij. 3./9 -> siirto AVO-luokkaan!! Paljon oli ALO-koiria kokeessa ja kaksi ensimmäistä saivat täydet 100 p, meidän jälkeen neljäs sai myös 97 p mutta Neo ui nopeammin.

Kyllä oli väsynyttä ohjaajaa ja koiraa viikonlopun jälkeen. Mutta onnellista. :) Päällimmäisenä kiitollisuus upeista treenikavereista, jotka ovat auttaneet enemmän kuin voisi toivoa <3 Ja tietenkin kiitollisuus siitä, että Panu jaksoi auttaa meitä tähän pisteeseen vaikka vepe ei kuulukaan hänen mielenkiinnon kohteisiinsa! ;) Viimeisimpänä mutta ei vähäisimpänä, kiitollisuus upeasta ystävästä nimeltä Neo. Välillä siitä tekisi mieli tehdä rukkaset ja välillä sitä ei voisi enempää rakastaa ;) Sillä on oma pää, jota ei aina ymmärrä, mutta se on maailman ihanin pää <3

Agilityn kisaura avattu

Kiireinen elämä ja niin poispäin :) Tässä vähän kuvia alkuvuodesta tekstin höysteeksi.

Tosiaan nyt on agilityn kisaura korkattu, kolmet kisat on tullut käytyä läpi. Ensimmäisenä liidettiin Jyväskylässä:



Noin viikko ennen kisoja saimme takapihalle lainaan keinun, jota sitten harjoiteltiin joka päivä useita toistoja... Viimeiset puoli vuotta kun on mennyt siinä, että Neo ei ole uskaltanut astua kapistukselle. Alussa riitti, että Neo koskettaa alastuloa. Sitten että pinkaisee alastulon kautta heti pois laudalta. Sitten otin siivekkeet, joilla sain Neon tulemaan alastulolle yhä kauempaa. Vaikein vaihe oli keinun keskikohta, koska se on niin korkea ettei sille voi noin vain hypätä - tässä vaiheessa keinu täytyi laittaa oikeaan alkuasentoon. Siivekkeiden vähittäinen siirto yhä kauemmas kuitenkin toimi hyvänä huijauksena, ja pian mentiinkin ihan koko keinua oikeana suorituksena. Kylläkin TOOODELLA hitaasti. Mutta isoja isoja saavutuksia viikossa, ottaen huomioon mitä ei saavutettu kerta viikkoon treenillä! Ehkä teen aiheesta vielä videopostauksen, jos se auttaa joitakin keinun opettamisessa. Tämä toimi meille ja oli ihan itse keksitty oman koiran tuntemusta käyttäen.

Ekoissa kisoissa oli sen verran erilainen keinu ja asia vielä uusi, että Neo ei suostunut keinua menemään = hylky siltä radalta. Hylky myös hyppyradalta kolmen kieltovirheen takia.

Mitä opin ekoista kisoista:
- Ei viedä koiraa liian pitkälle putken suulle, jolloin oma liike pysähtyy (ja tulee kielto)
- Ei häiritä koiraa säheltämällä keppien aloituksessa, se osaa paremmin kun pysyttelee taka-alalla

Ennen toisia kisoja kävimme Juha Oreniuksen koulutuksessa, joka oli tosi hyvä! Sain kamalasti vauhtia omaan liikkumiseeni ja sivustakatsojat sanoivat, että ensimmäiset neljä estettä menivät varmaan sekunnin nopeammin kuin "omalla" tyylillä.

Mitä opin koulutuksessa:
- Luota koiraan ja JUOKSE. Ei saa jäädä varmistelemaan, sulavaa jatkuvaa liikettä.
- Jos koiralla on liian kova vauhti kepeille tullessa eikä se pysty taittamaan itseään kakkosväliin (tai jos kepit ovat muuten vaan epävarmat), kannattaa heittää oma peräpää keppien loppupäätä kohti ja asettua keppien kakkosväliin kun koira on vasta tulossa kepeille. Maaginen temppu, joka toimi aina!

Toiset kisamme olivat Laukaassa:




Hienoja hetkiä kun tosiaan tajusi antaa kepeille tuloon tilaa, siinä ei moni koira taittunut tuohon videon alussa näkyvään linjaan :) Ensin lämmiteltiin taas HYL radalla kun ohjaaja oli kauhusta kankea, mutta sitten oltiin toisella agiradalla 5./14. (9 hylättyä) ja lopuksi hyppyradalla 4./11. (7 hylättyä)! Eikä kukaan maksi edes saanut nollarataa noista, joten ihan kiva. Alle ihanneajankin onnistuttiin joka kerta sotkuista huolimatta menemään. Kontaktivirheitä ei ekoissa kisoissa ollut (jos ei keinua lasketa...) mutta nyt niitä tuli. Näissä kisoissa mentiin ensin lentokeinu ja sitten normaali keinu. 

Mitä opin toisista kisoista:
- Jos menen härveltämään keppien loppupäähän, avustaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin (4 viimeistä väliä vs. 2) 

Takapihalla on tällä hetkellä keinu ja kolme hyppyestettä treeniä varten.

Kolmannet kisamme olivat Maaningalla:



Vaikka kaikilta radoilta tuli hylly, niin silti teimme Neon kanssa mielestäni parhaan suorituksemme. Yhden radan mokasin itse kun puomin alastulon kontaktivirheen jälkeen laitoin koiran takaisin puomille!? Vissiin joku refleksi kun niin treeneissä tulee aina tehtyä... Muuten oltais varmaan päästy palkintosijoille siltä radalta. Vika rata meni muuten NIIIN täydellisesti mutta videon 0:58 kohdalla olisi pitänyt jäädä toiselle puolelle ohjaamaan - Neon korjatessa (hienosti) linjan pituudelle niin sen suunta meni aavistuksen verran kohti väärää putken päätä... Ja HYL loppumetreillä. So close!!

Keppien suhteen tuskailin menenkö auttamaan ollenkaan loppupäähän, mutta niin monet koirat tekivät virheitä että en uskaltanut jättää auttamatta. Ensin unohdin viime kisojen opetuksen, mutta sitten muistin jo auttaa 4. välistä.

Mitä opin kolmansista kisoista:
- Kontaktit täytyy treenata "uusiksi", mielellään varmat pysähdyskontaktit eikä juoksukontaktit kun on sen verran nopea koira. Ehtiipähän sitten paremmin ohjaamaan. (No tämän opin itse asiassa jo toisissa kisoissa.)

Maaningalla oli myös tosi taitava Kennel Eloisan belgi jonka nimeä en muista, ja vielä taitavampi miesohjaaja itse asiassa. Oli upeaa katsoa ohjaajan sulavaa nopeaa liikettä ja he voittivatkin jokaisen luokan siirtyen 2. luokkaan :)  Tuli motivaatio, että minäkin haluan osata liikkua noin hyvin!

Nyt meillä on kisatauko menossa kun opetan Neolle pysähdyskontaktit varmoiksi kosketusalustan kanssa. Eikä tässä nyt kisoja kovin lähellä olekaan, olen vähän laiska reissaamaan... Neo on edistynyt tosi kivasti kosketusalustan kanssa, toistoja toistoja vaan.

Olen myös alkanut opettaa agilityn alkeisryhmää Äänekoskella. Viisi reipasta koirakkoa, joiden kanssa tulee opeteltua agiliidon saloja tämä kesä :) Yllätyin oikein, miten mukavaa on miettiä mitä opetellaan milläkin kertaa ja minkälaisen radanpätkän kanssa.

Kyllä tämä vahvasti siltä näyttää, että agility on nyt se meidän ykkösjuttu johon keskitytään. Ei olisi uskonut, alussahan se oli vaan että "kokeillaan nyt tätäkin". Laji vei mennessään koska:
- Se on supervauhdikas
- Itsessään motivoiva koiralle, ei tee palkan toivossa (ainakaan Neo)
- Ennokoimattomuus, uutuudenviehätys kun aina on uusi rata
- Vaatii ohjaajalta älykkyyttä ja nopeaa ratkaisukykyä, oman koiransa tuntemusta, jotta voi päättää miten ohjaa radan

Katsotaan sitten muita lajeja jos siltä tuntuu, mutta nyt työni ja oma treenaamiseni vie sen verran aikaa että järkevintä on keskittyä vain agilityyn. Motivaatio on korkealla ja kesäloma edessä, eiköhän tuolla takapihalla muutamat "eteen" käskyt kuulla ja vielä se nollarata metsästetä kisoista ;)

Hyvää kesää kaikille lukijoille!

Koirien leikkejä ja reissu tiedossa

Reilu viikko sitten lauantaina 24.8 japsipentu Mosku tapasi Neon ensi kertaa. Hieman jännitti pikkuhauvaa, mutta välillä uskallettiin jopa vähän leikkiäkin:



Viime maanantaina tehtiin esineruutu teemalla sinnikkyys. Otin matkaan kaksi kankaanpalasta, joiden tiedän olevan hyvin epämotivoivia löydettäviä Neolle. Maasto oli tiheää ja alue lyhyempi, ~ 2 m x 20 m. Äijä näytti tarkastavan koko alueen ennen kuin tuumasi että kai se täytyy sitten ällöä tuoda kun ei parempaakaan ole... Läheisempi kangas palautui parin metrin päähän minusta. Sitten käytiin tahtojen taisto viimeisen esineen kanssa, joka ei tahtonut löytyä. En ottanut uudelleen lähetystä kun äijä näytti kuitenkin työskentelevän koko ajan, vaikka välillä pysähtyikin hetkeksi katsomaan minua että olenko varma että siellä on vielä jotain... No sitten Neo sattui menemään oikeaan suuntaan ja huomasin sen saavan hajun. Toinen kangas palautui ihan käteen asti :) Sinnikäs kaveri!

Tiistaina otettiin tokoilua/tottista porukalla. Meillä oli kunnon häiriöt, vieressä pikkupojat skeittasivat rampilla ja koirat haukkuivat autoissa. Tavoitteena on nyt Neon kanssa ottaa aina ns. kisamainen alku treeneihinkin eli seuruuttaa kentälle perusasentoon ja siitä lähtee kaikki touhu. Pitäisi nyt vaan muistaa se, että ei houkuttele koiraa vaan antaa koiran olla aktiivinen! Se on mun synti että sorrun käskyttämään Neoa kun sen huomio menee ulkona kaikkiin häiriöihin, kotona kuitenkin palkkaan tosi paljon omasta aktiivisuudesta. Kun koira hakeutuu oma-aloitteisesti sivulle autosta hyppäämisen jälkeen -> saalispalkka, ei anneta purra -> seuraaminen treenikentällä -> pysäytetään perusasentoon ja palkka.

Otettiin myös maahanmenotreeniä ja pari hyppyä + luoksetulo. Ehkä mä vaan yritän saada sen maahanmenon nopeaksi ilman mitään tassujen läimäytyksiä kun ei se vaan ole Neon tyyli, palkkana ruoka ja ohjaajan siirtyminen vähitellen edestä sivulle. Hypyt ja luoksetulo menivät oikein mukavasti. Meinattiin ottaa 1 min paikkamakuu skeittirampin vieressä, mutta totesin että häiriö on nyt ihan liikaa. Otettiin siis onnistuneet luoksepäästävyys + tosi lyhyt paikkamakuu vähän kauempana, Neokin pysyi istumassa luoksepäästävyydessä. Sitten otettiin vielä se 1 min makuu kun skeittipojat lähtivät - no olisi vaan pitänyt jättää tekemättä... Huomasin että nyt koiraa ahdistaa ihan liikaa ja olin juuri palaamassa vierelle kun se varasti luo, argh. Alan huomata kaavan tuossa milloin se häipyy: ei tunne oloaan turvalliseksi + välimatka minuun on lyhyt. Tottelevaisuus on ihan p**seestä ja harkitsen vakavasti pelkkää agilityuraa... :P

Keskiviikkona ja torstaina oli agilitya. Alla keskiviikon harrasteporukan rata, jos taas muistan oikein näin viiden päivän jälkeen... Näytti hyvin simppeliltä mutta siinä oli pari mietityttävää kohtaa. Kokeilin vähän jaakotus-tyyppistä ratkaisua 2. hypylle kun putken suu oli siitä suoraan edessä: vähän matkaa vasemmalla ohjauskädellä ja oikealla kädellä heitto kepeille toimi hyvin. Valssikin olisi varmaan ollut ihan hyvä. 4. hypyltä takaa kierrolle oli ongelmia kun en uskaltanut lähteä kepeiltä ottamaan etumatkaa - tässä huomaa että kannattaa treenata kontaktit ym. varmoiksi pitkän matkan päästäkin niin ohjaus helpottuu. Suurin kysymysmerkki itselleni tuli putken jälkeen, miten sinne ehtii ohjaamaan?! Pyyhkäisin Neon oikealla kädellä vasemmalle puolelle ohjattavaksi eli vähän niin kuin epätyylikäs takaa leikkaus... :P

Perjantaina tokoiltiin illalla Laukaassa toiseksi viimeisen kerran "Kohti alokasluokkaa" -ryhmässä. Otettiin pari toistoa ruutua ja Neolle sai jo aloittaa stoppien teon. Sitten pohdittiin meidän noutopulmia eli edelleen sitä faktaa, että Neo pyörittelee kapulaa suussa löysällä otteella kun on paikallaan. Ei sillä että olisin asialle mitään tehnytkään kun nouto ei vielä alokasluokassa tule. Meille ehdotettiin noudon opettamista tunnarikapulalla, sillä se on tarpeeksi pieni ja epämotivoiva (ei nosta virettä liikaa) esine. Kouluttaja teki parit toistot Neon kanssa ja äijä ei olisi halunnut millään lopettaa tunnarin nostelua... :P Tuo vaikuttaa ihan varteenotettavalta keinolta, sillä en aio enää yhtään kertaa tehdä pakkonoutoa. Tajusin, että olin lähes pilannut noutoinnon kapulan kanssa pitotreeneillä. Neo ei vaan kestä sitä, että pakotteella laitetaan pitämään esinettä suussa nätisti - homman täytyy tapahtua positiivisen kivan touhun kautta.

Lauantaina olinkin sitten töissä agilitykisoissa (3. luokka) koko päivän. Klo 8:30-16, puuh... Kiitos vaan Nina aurinkolasien tuomisesta :P Oli sinänsä ihan mielenkiintoista katsella touhua. Monella tuntui 3. luokasta huolimatta olevan ongelmia siinä että koira pysyy paikallaan lähdössä ja monet koirat lipsuivat kontakteilla, erityisesti puomilla josta lähdettiin 90 asteen käännöksellä oikealle. Ohjaajilla oli myös hyvin erilaisia äänenkäyttötyylejä, toiset karjuivat aggressiivisesti koko radan ja toiset ohjasivat hillitymmin.



Sunnuntaina Nemi ja Mosku tulivat leffaseuraksi ja Nemillä ja Neolla oli taas omaa kivaa kuten ylhäältä huomaa... Tuollainen sähäkkyys liikkeestä jääviinkin niin hyvä tulee!

Välikommentti tähän, otin tänään vähän videolle omia treenejä että näkisin onko formi kunnossa liikkeissä... Huomasin sitten videolta että Neo ei oikein arvostanut tömistelyä kauneusunien aikaan :P Sen ilme oli juuri sellainen "I just don't get you humans."

Tuli tehtyä vähän rankempi treeni tänään koska huomenna lähden 9 päivän työreissulle Kreikkaan. Suosittelen masokisteille:

1 min polvennostojuoksu hyppynarulla
1 min sama mutta tuplanopeudella
100 x heilautus kahvakuulalla kättä koko ajan vaihtaen (mulla 6 kg käsipaino, joka oli ehkä hieman liian kevyt touhuun)

3 kertaa seuraava kahden liikesarjan setti:
- 20 x tasajalkahyppy esteen yli (korkeus reiden puoliväli) + burpee punnerruksella
- 20 x käsilläseisonta seinää vasten

100 x heilautus kahvakuulalla
1 min polvennostojuoksu hyppynarulla
1 min sama mutta tuplanopeudella

Aikaa en katsonut tarkasti, mutta alle 40 minuuttiin meni. Eniten hajottivat esteen yli hypyt, kyllä oli syke korkealla... Joku päivä mä vielä pistän treeniblogin pystyyn ja kaikki saavat kärsiä mun kanssa viisi kertaa viikossa :) Tosin normaalisti vain vartin kerrallaan.

Neolla alkaa siis kesäloma kun meikäläinen on poissa, katsotaan miten tämä vaikuttaa herran treeni-intoon reissun jälkeen. Kyllä tulee ikävä mun poikia <3 Palataan blogikuulumisiin taas parin viikon jälkeen!

Laukaan möllikisat korkattu agilityssa

Hauku!

Saalisviettikurssi päättyi viime lauantaina ja paikalla oli maalimies & kouluttaja Asko Hämäläinen koiria leikittämässä. Neo oli siis x-valjaissa ja pitkässä liinassa, minä pitelin sitä paikallaan ja Asko hoiti raskaamman työn. Vaikka tuollaista treeniä ei oltu juurikaan tehty aiemmin, niin Neo lähti hyvin tavoittelemaan patukkaa vieraalta mieheltä. Vetämisen vahvistamiseksi vedin liinasta taaksepäin samaan aikaan kun Neokin veti patukkaa. Harjoiteltiin myös voittamisen jälkeen rauha-vaihetta, missä pidetään toisella kädellä koiran leuan alta kiinni ja toinen käsi on koiran kyljellä.

Toisella kierroksella otettiin kolme hyppyä, missä Neo sai ottaa kunnon vauhdin ja hypätä korkealla ilmassa olevaan patukkaan jota Asko piteli. Taitavasti meni! Asko puheli että läheskään kaikki koirat eivät lähde hyppäämään vieraalle ihmiselle - kyllä vaan nähtiin belgeiltä niin hienoja suorituksia. Me jatketaan kyllä ehdottomasti tuota saalistreeniä, koira saa mukavasti itsevarmuuttakin hyppyjä harjoitellessa. Oikein opettavainen kurssi.

Rakas vasen käteni, voisitko olla vähemmän vammainen?

Tiistaina meillä ei ollut normaalia Laukaan agilitytreenivuoroa, sillä illalla oli agilityn möllikisat. No mehän päätettiin sitten viimein Neon kanssa korkata Laukaan epäviralliset kisat, ihan näin alkajaisiksi pelkästään mölliradalla. Laukaassa on vähän tiukemmat säännöt eli hylkäys on hylkäys eikä esim. 15 vp kuten Saarijärvellä. Siinä mielessä vähän "ikävämpää" kun palkintoja jaetaan vain ei-hylätyille, mutta niinhän ne oikeat kisatkin menevät.

Muistelisin, että rata oli suunnilleen alla olevan näköinen kun me sitten Neon kanssa viiletettiin. Lähdin ohjaamaan 3. hypyn jälkeen, viime möllikisoista tuli varmuus että kyllä se koira pysyy siinä eikä väistä esteitä. Meidän ainoat virheet MOLEMMILLA kierroksilla tulivat siitä, että Neo ei mennyt oikealla hetkellä 6. putkeen vaan siihen takana olevaan... :P Toisella kerralla vielä yritin antaa tilaa etten omalla ohjauksella mokaa, mutta ei auttanut. Ehkä se lohduttaa, että oikeasti putkia asetellaan noin ikävästi lähekkäin jossain 3. luokassa. Katsojilta kuultua.

 

Noh loppu menikin kivasti, puomi meni mycket bra vaikka ei oltu juuri tuota kyseistä puomia koskaan mentykään, himmailut jees. Neo irtosi tosi kivasti 11.-15., annoin hidastuskäskyä ennen 15. hyppyä ihan varmuuden vuoksi. Jatkossa voisin sanoa vähän lyhyemmän "shh", sillä Neo kyllä tottelee tuota niin hyvin että lähes pysähtyy haukkumaan mua kun ärsyttää niin perkuleesti :P Putkeen-käsky on onneksi niin vahva ettei Neo lähtenyt sooloilemaan 16. hypyn jälkeen. Eteen-käskyä täytyy harjoitella, vaikka virhettä ei tuossa 18. esteellä tullutkaan. 

Hylätty siis väärän putken takia, aika ensin 40,43 ja uusinnalla 37,08. On se taitava ja nopee <3  Vähän tekisi mieli korkata meidän kisaura 1.9 Laukaassa, mutta... en tiedä. Keinu ainakin pitäisi treenata varmaksi. Ehkä joku puhdas nollaratakin möllikisoissa ylentäisi mielialaa :D

Torstaina suunnattiin lähes 3 viikon tauon jälkeen hakumetsään. Olin ajatellut, että nyt viimeksi tapahtuneen kärpäsepisodin jälkeen otetaan Neolle ihan vaan suoraa palkkaa maalimiesten löytämisestä eikä mitään ilmaisuja. No kuitenkin mietittiin porukalla sitten, josko kierrettäisiin yhdessä maalimiehen kanssa piilolle, näytettäisiin palkat ja rulla, ja sitten lähetettäisiin normaalisti. Siinä nyt oli kaikenlaista säätöä, esim. juoksuiselta nartulta haisevan maalimiehen astumista (:P) ja Neon sotkeutumista verkkoon ... Lopulta saatiin kuitenkin molemmat pistot tehtyä niin että Neo toi rullan, mutta eipä se missään nimessä varmalta hommalta tuntunut.

Lopussa otetiin Neolle vielä alkuperäisen idean mukaisesti pari suorapalkkaa, jotka äijä suoritti tosi kivasti. Vähän se arastelee piiloja joita ei ole ennen nähnyt, niitä varmaan kannattaisi ottaa kuvioihin vasta kun hausta saadaan Neolle superkiva ja rento puuha. Kokeiltiin myös parit "ilmaisut" niin että heitin rullan ja maalimies kipitti rullan viereen, ne noudot onnistuivat superhienosti. Täytyy nyt taas miettiä miten parhaiten vahvistaa sitä, että maalimiehen luota on tosi kivaa ja rentoa hakea rulla ja se tuodaan heti minulle.

Niin, ilmoitin Neon muuten TOKO-kisoihin 18.8.2013 alokasluokkaan! A-pu-a. Onneks jännittää jo valmiiksi, että varmasti paikan päällä on vähintään kakkoset housussa... :P Vai miten se menikään... Nyt olis sitten kuukausi aikaa viilata liikkeet loppuun, ehkä se päivämäärä motivoi sitten treenaamaankin. Pääasia nyt kuitenkin on, että saadaan multa kisajännitystä pois alta ja kerätään ne pisteet mitä kerätään, BH:ssa olisi jotenkin ikävämpää saada HYLÄTTY jos se olisi ensimmäinen virallinen tapahtuma. Ei kai me tokossa voida saada hylättyä, eihän... :D