Hiihtelyä ja agiliitämistä möllikisoissa

Viimeksi pahoittelin tauosta ja nyt vierähti 2 kuukautta... Hmm! No tämä olikin tiedossa kun tuo Round 3 -treeniblogi on vienyt ylimääräisen ajan. Toki oma rasvaprosentin pudotusurakkakin vie aikaa ainakin ruoanlaiton kanssa. Tervetuloa vaan reenailemaan tuonne kolmosrundiin, löytyy myös treenejä joihin ei tarvita mitään välineitä (klikkaa tunnistetta "ei välineitä" sivun oikeassa palkissa).

 

Helmikuun alussa pakkanen laski ja jää kantoi (ja oli tarpeeksi lunta), joten päästiin vetohiihtämään Neon kanssa kuten kuvista näkee.

Ollaan tehty sellaista 4-5 km lenkkiä kerran viikossa muutamien taukojen kanssa. Mitä enemmän porukkaa on jäällä, sitä parempi treeni: Neo kun saa virtaa ihmisten ohittamisesta :)

Tottis/tokohommia eikä hakua olla juurikaan tehty. Tokoa olisi kyllä 30 km päässä sunnuntaisin klo 10, mutta haluaisin viikonloppuisin nukkua hieman pidempään joten en ole ottanut aamu 8 herätyksiä. Haluaisin kyllä vielä kisata Neon kanssa kun alokasluokan liikkeet kuitenkin ovat aika hanskassa (paikkamakuu nyt on epävarma), mutta minulla on motivaatiopulmia... Tarvitsisin lähelle treeniryhmän :(

Ollaan kuitenkin yritetty pitää mieli virkeänä, olen mm. opettanut kotosalla "ympäri" = käännös oikeaan ja "pyöri" = käännös vasempaan. Tältä näytti ympäri alkuvaiheessa:

Agilityssa ollaan myös käyty, vaikka työ onkin vähän verottanut sinne pääsemistä. Tänään käytiin oikein möllikisoissa liitämässä Neon kanssa. Voitettiin Neon kanssa tosimölliluokka ainoina maxi osallistujina :P... Mölliluokassa päätin sitten uusinnalla harjoitella puomin alastuloa, josta Neo hyppäsi liian aikaisin ensimmäisellä kierroksella. Tultiin kuitenkin toisiksi mölliluokassa tuolla ensimmäisellä rykäisylläkin. Kisaluokka voitettiin Neon kanssa! Ihan mahtavaa :)  Puomi sujui kun ymmärsin olla nostamatta kättä liian äkkiä alastulolla ja kepeistä saatiin oikein kehut tuomarilta. Taitava oma suikkelehtija suippokuono <3

Neolius ja palkintopose

Pieni hyökkäilevä piski ja belgialainen niskaote

Jeijei. Mitäs meidän viikkoon, otetaan agilitykuulumiset ensin. Saarijärvellä tehtiin taas jotain 2. luokan tasoista rataa jossa oli 26 estettä, näin 3 pv myöhemmin muistan (ehkä) noin 15 niistä kuten alla olevasta mallikuvasta huomaa... :P Neo on muuten alkanut haukahtelemaan agilityssa! Ensimmäiset haukut tulivat tuossa pari viikkoa sitten kun täytyi tehdä joku tiukka käännös. Vihdoin ymmärrän miksi agilitykoirat haukkuvat, Neolla se ainakin tarkoittaa että "Ei **ttu, et voinu aikaisemmin sanoa?!" Haukut sain alla olevassa radanpätkässä aina esteellä 7, jonne Neon mielestä ei olisi tarvinnut jarruttaa putkesta tulon jälkeen... Muutaman kerran sitä hinkattiin niin että peruutin kohti estettä ja sitten Neokin ymmärsi, että on fyysisesti mahdotonta tehdä noin tiukka käännös ilman hidastamista... ;) Kontakteissa Neo hidasti kivasti käskystä ja kisoissa ei olisi virhettä tullut, mutta toivoisin silti että se A:lla pysähtyisi kokonaan. Täytyy varmaan ottaa naksutin käyttöön.

Laukaassa tehtiin eilen alla olevaa hyörinää ja pyörinää, jätin ohjaajan kuviot pois ja punainen viiva on samaa jatkuvaa koiran rataa. Vähän selvempi häkkyrä kun vaihtaa välillä väriä. Neo meni loistavasti kuviota eikä mieleen tule paljon moittimista, käännökset hypyn jälkeen (3 & 5) voisivat tietysti olla tiukempia. Tehtiin myös kolmella hyppyesteellä eteen lähetystä ja sitten niin, että ohjaaja juoksi vierellä, viimeisellä hypyllä otettiin tiukka käännös ja tultiin kaksi hyppyestettä takaisin. Neo tiukentaa kurvit paljon paremmin kun heti hyppy-käskyn jälkeen huudahtaa "täällä!".

Agilityn jälkeen mentiin eilen ilmaisutreeneihin. Saatiin hyviä vinkkejä touhuun lähinnä oman säätämiseni kannalta, en muistanut että sääntöjen mukaan liinaa saa pitää kädessä ja sehän on tietysti helpompi kuin tunkea sitä taskuun ja alkaa selvittelemään liinaa koiran tullessa kohti... Nouto pitää nyt saada tosi vahvaksi, joten jatkossa jätetään pois kaikki tottistouhu (sivulle menot ja seuraaminen) ilmaisutreeneistä ja mennään vauhdilla ja innolla vaan eteenpäin. Neo nouti rullat paljon paremmin kuin viimeksi, parasta on että liikun taaksepäin enkä sivulle kun se tuo rullaa takaisin. Taisi jäädä vielä kysymykseksi mikä on paras tapa maalimiehelle antaa rulla, itse olen sitä mieltä että jos sitä pidetään kädessä paikallaan niin Neon perseilymahdollisuus kasvaa... ;P Miesten luona homma hoidetaan nopeasti, mutta naisten luo voi Neon mielestä jäädä joskus flirttailemaan... Välillä mietin, että olisiko sittenkin pitänyt jatkaa haukkumisilmaisulla mutta Neo on kuulemma vapautuneemman näköinen kuin ennen. Eiköhän se sitten ole hyvä.

Nyt on ollut ihanan aurinkoisia päiviä käydä hiihtämässä. Päivitin Neon Hurtan x-valjaat kunnollisiin vetovaljaisiin kun noilla nyt kerran käyttöä on ollut, nyt on koko vetosetti Non-stoppia ja kyllä kelpaa. Kaula-aukko on 7-koossa aika nafti, voi olla että 8 on paras belgille mutta me nyt mennään tuolla. Alla lisäksi muut ostoskoriin tarttuneet tavarat, nykysäännösten mukainen 1 kg noutokapula (tilasin muuten vahingossa kaksi, mutta onneksi koiraihmisille nuo kelpaavat niin möin eteenpäin), parit palkkapallot (kiitos Minnalle lussupallo-vinkistä, näyttäisi kelpaavan Neolle vaikka en tiedä onko tuo juuri se aito!) ja tottikseen uusi patukka (joka kuvakulmasta johtuen näyttää isommalta kuin onkaan).

Kuvasta jäi näköjään pois lampaanrasva, kun hiihtää reippaasti niin tarvitsee extraenergiaa eikös niin... ;) Perjantaina hiihdeltiin Nemi-neidin seurassa 5 km ja tänään 8 km. Parasta on hiihtää juuri viikonloppuna "ruuhkassa" kun edellä menevät toimivat Neolle jäniksinä. Joku idiootti tosin päästi tänään pienen rakkinsa irti kun olimme tauon jälkeen lähdössä jatkamaan matkaa Neon kanssa, kuulin vain huutoa ja takaa hyökkäsi pieni koira Neon kimppuun. No Neohan otti sen ns. belgialaiseen niskaotteeseen vakuuttavin äänin, säikähdin jo että nyt on pieni koira mennyttä... Viimein nainen sai sitten koiransa kiinni. Eipä pyydellyt anteeksi tai mitään, siinä jatkoivat HIIHTOLADULLA kävelemistä. Olisi pitänyt vähän ohjeistaa, että jatkossa nainen voisi pitää parempaa huolta koirastaan jos haluaa sen säilyvän hengissä. Kaikki koirat eivät ole ihan yhtä suvaitsevaisia kytkettyinä kun vieras koira säntää niitä päin takaa...

Loppuun vielä video, jolla pulssi laskeutuu tuosta tapahtumasta puhumisen jälkeen...:

Neon TOP3 oudot tavat

Leijahiihto alkamassa. Itse suosin kuitenkin koiria apuna... ;)

Agilitypäivityksiä taas vaihteeksi. Belgien tottiksiin ei ole nyt oikein jaksanut lähteä töiden alkamisen jälkeen kun pitäisi ajaa töistä Jkl -> Äänekoski (äkkiä koira autoon) -> Jkl (tunnin treenivuoro) -> Äänekoski kotiin. Meneehän tuossa ajan ja kilometrien lisäksi polttoainettakin reippaasti. Saa nähdä jos järjestetään kimppakyytejä tässä joku kerta. Mutta siis, Saarijärvellä tehtiin torstaina taas lyhyempiä 1. luokan radanpätkiä ja touhu oli todella hauskaa! Neo meni taas hirmu hienosti kaikki pätkät, se on kyllä tässä parin viikon sisällä edistynyt ihan hurjasti. Tai sitten sillä on vaikutusta, että Neo on nyt päivät itsekseen eikä saa enää touhuta minun kanssani kaikenlaista. Riittää sitten energiaa ja miellyttämisenhalua tositilanteisiin.

Viimeinen radanpätkä torstaina oli ylläolevan kuvan tyylinen. Täytyy varmaan jatkossa jättää ainakin koiran kuviot piirtelemättä, alkaa mennä niin monimutkaiseksi... ;) Valssi kohdassa X ja siitä 5. esteelle ohjaamaan takaa kiertämisen. Oletus oli, että Neo ei osaa tehdä takaa kiertämistä kun ei olla sitä harjoiteltu ja se on vähän vaativa liike, mutta niin se vaan sen teki... Voi että <3 Myös kepit menivät hienosti, koko pitkä pätkä suorilla kepeillä oikein (käsiavustuksella)! Pitää vaan opettaa Neo hakemaan oikea ensimmäinen väli ilman käsiavustusta sitten. Rengas meni hyvin myös, loppuun otettiin sitten puominpätkällä kiipeilyä. Siinä taas huomasi Neossa jännittyneisyyttä, mutta ei ehkä niin paljon kuin viimeksi. Saarijärvellä on kyllä hauskat treenit! Ohjaajakaan ei kyllästy kun on erilaisia kuvioita.

Laukaassa tehtiin eilen ylläolevaa valssiharjoitusta, tähdet merkkaavat valsseja. Neo meni upeasti rataa ja kyllä tuli ohjaajallekin lämmin :P Elämää helpottaa huomattavasti kun Neo on oppinut hakemaan esteitä enemmän, pystyy luottamaan koiraan paremmin tiukoissa valsseissa joissa pitäisi heti lähteä eteenpäin. Otettiin myös hieman kallistetut kepit Neon kanssa ja herra vipelsi ne ilman mitään käsiohjausapua läpi. Sitten keinuteltiin taas keinussa keskikohdalla, siinä täytyy pitää pannasta kiinni tai Neo hyppää pois välillä. Jännitystä ilmassa. Mutta siis tällä hetkellä agility kyllä sujuu todella hienosti, enpä olisi arvannut miten pitkälle päästään puolessa vuodessa.

Tänään sunnuntaina otettiin ilmaisutreenit kolmen koiran voimin. Neo haki rullia ihan mukavasti, mitä nyt naispuolinen maalimies oli niin ihana että piti hetki hengailla siinä välillä... ;) Mieheltä lähdettiin heti tuomaan rullaa takaisin. Ote rullasta vähän vaihteli, oli hyviä tuonteja mutta myös pari tiputusta. Kokonaisuutena homma kuitenkin toimi välivaiheineen ja näytöt menivät hienosti. Treeniä treeniä vaan.

Ilmaisujen jälkeen käytiin hiihtämässä Neon kanssa. Touhu alkoi mukavasti sillä, että Neo väänsi tortut keskelle latua eikä taskussa tietenkään ollut kakkapussia... Jes! :P Hiihdettiin lähemmäs 10 km, alkuinnostuksen jälkeen Neo hölkytteli välillä vierellä. Pari kertaa päästin sen irti, että näkisin onko se oikeasti väsynyt vai hölkytteleekö se siinä huvikseen. Hyvin lähti laukka, että ei se varmaan kunnosta kiinni ollut.

No comments

Ennen kuin päätetään tämä postaus, niin pitkän aikaa olen halunnut tehdä seuraavan avautumisen:

Neon oudot tavat TOP3:
1. Kärpästen pelko. Eräänä päivänä vain huomasimme, että Neo pelkää kärpästen ääntä. Tästä olemme päätelleet, että ampiainen on joskus pistänyt sitä, vaikka koskaan emme ole paukamia tms. huomanneet. Neo ei kuitenkaan pelkää esim. lattialla ryömiviä ampiaisia (valitettavasti), vaan isot lentelevät kärpäset ovat pahimpia. Pelko herää myös siitä, että ihminen matkii kärpäsen surinaa. Tällöin Neon mielestä kannattaa levottomana ravata ympäri kämppää / piiloutua pöydän alle (kuten alla olevassa kuvassa) / tunkea pää sängyn alle, niin että loput kehosta jää ulkopuolelle.

2. Karvapeiton mussutus. Kun Neo pentuna tuli meille, meillä oli allaoleva musta karvainen peitto joka yleensä lepäsi sohvan selkämyksellä. Vaan eipä enää! Tuo materiaali osoittautui niin vastustamattomaksi, että Neo halusi aina kantaa peiton lattialle ja mussuttaa sitä hellän rakastavasti. Tänäkin päivänä peitto kyllä varmasti löytyy lattialta töiden jälkeen, jos se on unohtunut jonnekin mihin Neo ylettää. Valitettavasti esim. minun sisäpuolelta karvapeitteinen villatakkini kelpaa myös paremman puutteessa...

3. Aamun ja illan paijaustuokiot. Neolla on sellainen aamutapa, että kun joku menee heräämisen jälkeen vessaan niin Neon täytyy päästä myös tähän vessaan (se oikeasti työntää oven kuonollaan auki jos ovi on raollaan). Sitten Neo asettuu eteen istumaan odottamaan paijausta ja pysyy siinä koko toimituksen ajan... Sama tapahtuu iltaisin kun olen tietokoneella, ensin Neo laskee päänsä minun reidelleni ja jos mitään ei tapahdu niin Neo heivaa kuonollaan käteni pois hiireltä. Tässä vaiheessa se yleensä saa silittelyä (en kuulu niihin, joiden mielestä koiran ei pitäisi koskaan saada huomiota kun se pyytää sitä). Sitten heivataan se käsi vielä kerran pois hiireltä ja otetaan paijaus nro 2. Tämän jälkeen silittely riittää.

Sellaisia outouksia. Nyt haastan kaikki koirien (tai eläimien ylipäätään) omistajat, jotka lukivat tämän, kertomaan omien koirien TOP3 oudot tavat! Blogissa tai FB:ssä, tyyli on vapaa. :)

Koirahierontaa

Mr. Photogenic Neo

Aloitellaan taas agilitykuulumisilla. Sen viiden päivän syömättömyyden jälkeen Neo sai virtansa takaisin ja oli yllättäen ihan ilmiömäinen viime torstaina agilityssa Saarijärvellä. Aloitettiin pätkästä, missä oli vähän suorasta linjasta poiketen kolme hyppyestettä ja U-putki. Ryhmän vetäjä: "Minä kun luulin että se väistäisi jotain estettä." Minä: "No niin minäkin!" Jospa se touhuamisen puute sai Neon hakemaan paremmin "tylsiä" esteitä. Muutenkin treenit menivät oikein hienosti ja Neo toimi upeasti, tehtiin lyhyitä radanpätkiä jotka olivat juuri passeleita meille. Ihan lopuksi otettiin korotettuja puominpätkiä viime kerran traumoja silmällä pitäen. Sitä Neo taas jännitti kovasti, tietysti ahdistaa kun pidän sitä pannasta kiinni koko ajan. Ei voi olla pitämättäkään kun sitten se hyppää alas puomilta. Ehkä tuo vähitellen palautuu ennalleen... toivottavasti.

In fact, extremely photogenic...

Lauantain agilityssa Laukaassa otettiin vähän samaa kuin pari viikkoa sitten, eli serpentiiniä ja valssia + persjättöä. Viime kerrasta viisastuneita minimoitiin serpentiinissä epäonnistumisen mahdollisuudet ja aloitettiin putken jälkeen yhdestä esteestä, sitten kahdesta ja lopulta otettiin kolmaskin. Joku siinä vaan on omituista, ryhmän vetäjäkään ei osaa sanoa mitä Neon päässä liikkuu serpentiinin suhteen... :P Paimenkoirat! Niin herkkiä...

Noh, sitten otettiin alla olevan mallin mukaan valssikuviota ja siinä Neo sitten loistikin taidoillaan. Mentiin pari kertaa valssaten rataa ympäri ja sitten lähes kolme kierrosta putkeen persjättötyylillä, niin että palkattiin 2. esteen jälkeen vaihtuvalla ohjauskädellä. Noilla esteiden etäisyyksillä persjättö olisi paras ohjauskuvio, mutta nyt harjoittelimme ihan harjoituksen vuoksi valssillakin tuota (valssi siis on paras tiukkoihin käännöksiin). Tuo oli kyllä hirmu hauskaa kun sai juosta monta kierrosta ja Neo liisi kuin unelma! :)

Kokeiltiin myös keinua niin, että nostin Neon keinun keskiosalle ja avustaja heilutteli keinua ylös alas. Kyllä se Neo aika jännittynyt taas oli. Kepit ja rengas menivät oikein hienosti kun niitä itsenäisesti harjoiteltiin pari kertaa.

Lauantain agilityn jälkeen kävimme koiruuksien kanssa hiihtämässä, kuten tämän postauksen kuvasaldosta voi huomata. On se vaan hauskaa touhua! Saatiin Neon kanssa hyvää harjoitusta pysähtymisiinkin kun Nemi-neiti ei vetänyt omistajaansa ihan yhtä kovaa. ;)

Illalla vieraaksi saapui 9 viikon ikäinen käyttislabradori Mörkö. Ensin mietittiin, että pidetään koirat erillään, mutta päätettiin sitten kuitenkin katsoa mitä tutustumisesta tulisi. Pidettiin Neoa maassa ja pentu sai omin ehdoin tutkia isoa mustaa herraa. Touhu ei Mörköä pelottanut vaan sehän alkoi haastaa Neoa leikkiin, joten alla lopputulos. :) Kyllä tulee kavereilla olemaan kivaa tulevaisuudessa.

Sunnuntai-iltana Neo saikin sitten koirahierontaa! Neo on eräs koirahierojaksi opiskelevan henkilön näyttökoirista ja täten lysti onkin meille halpaa. Neo rauhottui heti mukavasti ja nautti silmin nähden käsittelystä. Etutassujen keskimmäiset varpaat ovat kuulemma usein jumissa + naksuvat agilitykoirilla ja Neollakin oli pientä naksumista siellä havaittavissa. Oli hassua huomata, miten tassut muuttuivat ihan kuumiksi hieronnasta! Verenkierto ilmeisesti vilkastui. Lihasjumeja ei Neolta löytynyt etujaloista, lavoista tai selästä, mikä oli hienoa kuulla. Niskaa saisi kyllä hieroa, sillä niskat ja hartiat menevät koiralla helposti jumiin hiihtämisestä.

Takajalkoihin siirryttäessä Neolla oli ilmeisesti pari kipeää kohtaa: oikean takajalan polven alue ja vasemman takajalan reisilihas. Näissä Neo alkoi näyttää hampaita eikä olisi halunnut että niihin kosketaan. Takajalat saattavat tulla esim. hyppimisestä (pompitaan ylöspäin) kipeiksi, mutta Neon tapauksessa on paha sanoa mikä on aiheuttanut tuon. Seuraamme tilannetta. :)

Hiiiirrrveesti asiaa + Neo K-S belgien "Vuoden näyttelykoira"

Hiding in the bushes - you're doing it wrong

Blogi on nyt jäänyt vähän hiljaiseloon kun meikäläisellä alkoi työt, nimittäin uusi ura tohtorikoulutettavana! PsT here I coooome! Kuten Florence and the Machine asian ilmaisi, "Dog days are over" ja tämä varmaan näkyy myös Neon kanssa touhuamisessa ja kouluttamiseen jäävässä ajassa. Varoitan, postaus saattaa olla nyt vähän pitkä, mutta kukaanhan ei pakota lukemaan tätä... ;D

Tottis/TOKO-kuulumisia viime viikolta: treenattiin taas belgien kanssa ja aikaa tuntui olevan ihan mukavasti kolmen ohjaajan voimin. Neon kanssa kokeiltiin ekaa kertaa TOKO:n alokasluokan hyppyä, niin että laitettiin pallo esteen toiselle puolelle. Sitten "muka" laitettiin taas pallo, mutta palkattiinkin vasta kun se oli hypännyt yli. Tavoitteenahan liikkeessä on, että koira hyppää käskystä esteen yli ja jää paikalleen odottamaan toiselle puolelle. Ohjaaja sitten palaa koiran vierelle.

Lisäksi touhuiltiin paljon muuta; luoksetulon paikkoja, liikkeestä stoppeja, sivuasentoa ilman vihjeitä ja parin askeleen seuraamisia. Maahanmeno ollaan nyt saatu tosi nopeaksi, sama pitäisi saada istu-käskyyn... Loppuun otettiin 2 x paikkamakuu, toisella kertaa menin jo vähäksi aikaa piiloon A-esteen taakse. Neo oli tällä kertaa aika virittynyt, mutta malttoi odottaa nätisti koko ajan + paluussa odotti sivu-käskyn. Vahingossa tein aika ultimate challengen, kun nakin palanen tippui Neon etutassujen väliin juuri kun jätin sen makaamaan. :D Mutta se OLI vielä siinä kun vapautin Neon! Hah!

Tuon aivotyöskentelyn jälkeen lähdettiin koirahiihtovuorolle. Tämä oli juurikin se "lumimyrskypäivä", lämpötila oli nollassa ja ladulla oli jonkun verran lunta. Ei muita koirahiihtäjiä, yksi ei-koirahiihtäjä. Tämä tosin saattoi johtua siitäkin, että hiihtovuoron kellonaika oli salaa muuttunut! Eh... Sopiva kommentti suuhuni olisi voinut olla "Enhän mä lähtenyt hiihtämään, että joutuisin HIIHTÄMÄÄN!" :D Oli tosi raskasta ja selkä märkänä sai lykkiä eteenpäin. En tiedä oliko homma Neollekin raskasta, lähinnä minusta näytti siltä että se oli sunnuntaikävelyllä ja naureskeli minulle jolkotellessaan löysässä hihnassa ylämäet... Tällä kertaa ei siis vauhti pelottanut ollenkaan, toivoin sitä kovasti lisää.

Soittelin muuten huvikseni Äänekosken ulkoilualueiden hoitajalle ja sain luvan koirahiihtää ihan oman paikkakunnan laduilla milloin vaan. Olisi voinut soitella aikaisemminkin eikä ajella aina 30 min Tikkakoskelle... :P Myöskin, minulla oli jonkinlaisia ajatuksia 10.3 Äänekoskella järjestettävistä valjakkokisoista. Olisi ollut ihan hauska osallistua muuten vaan, mutta pää perusteli monelta kannalta että ei kannata: "ollaan vasta aloitettu harrastus", "ei se Neo niin kovaa vedä", "onko järkee jos ootte viimeisiä, masentaa vaan..." :D Voi että... Eikä nyt ole ollut energiaakaan lähteä ladulle enää töiden alettua. Että ei kai me sitten...

Mitenkäs ne viime viikon agilitykuulumiset meni... Erittäin huonosti. Niin, ensinnäkin torstai meni sillä tavalla puihin että annoin Neolle naudan ruston edellisenä iltana ja Neolla oli sitten vähän maha löysänä seuraavana päivänä. Vaikka lämmiteltiin huolella ja Neo teki kakat, niin se kakkahätä iski myös kesken treenien. Keskittyminen oli sitten mitä oli, eihän sille voi mitään että ei varmaan koirastakaan kivalta tunnu kipeällä mahalla hypellä esteitä.. :\ Lopussakin kolmen esteen kaartuvassa hypyssä, josta piti tehdä valssi putkeen, Neo väisti kovasti viimeistä estettä. Sitten kun vielä mokasin sanomalla (nätisti) "Eeeei" niin sehän masentui ja luovutti kokonaan, ei halunnut hypätä edes ensimmäistä estettä. Voi toista, olisi voinut pitää lepopäivän mutta ei se maha niin pahalta päivällä vaikuttanut.

"Sitten se karhu hyökkäsi suoraan kohti!"

Vähän samaa oli sitten havaittavissa lauantain agilityssä. Tehtiin aluksi serpentiiniä putken jälkeen kolmella esteellä, hypyt olivat vähän vinottain eivätkä ihan "pystysuoraan". Neo väisteli esteitä todella paljon. Niin kuin siihen malliin, että ei enää vaikuttanut osaamattomuudelta/vahingolta vaan tarkoitukselliselta: se melkein väisti jo siivekkeitä joissa rima oli maassa! Aloin miettiä, että yhdistikö se nyt torstain epämukavan olon hyppäämistouhuun... Vai oliko sitten selkä tms. lihakset kipeinä hiihtämisestä ja muusta harrastamisesta. Touhu meinasi alkaa turhauttamaan itseä, mutta yritin kyllä kovasti ettei fiilis välittyisi koiraan. Lopun valssiharjoituksissakin oli säätämistä, ennen kuin tajuttiin vaihtaa herkkupalkka vetonarupalkkaan. Toivottavasti tämä viikko on parempi... *sormet ristissä* Ei olla ainakaan hiihdetty eikä syöty rustoja!

Agilityn jälkeen tehtiin lauantaina haun ilmaisutreeniä pikkuporukalla Äänekoskella. Se menikin hyvin, treeni oli aika samantyylinen kuin viimeksi mutta nyt irtorullina oli kaasuletkun palasia jotka hommasin rautakaupasta. Maalimiehet käyttivät vielä vähän hetsausta, mutta sen voi varmaan jatkossa jättää pois. Rullan voi kuitenkin antaa vielä kädestä suuhun niin ote pysyy hyvänä. Nyt Neolla ei ollutkaan enää niin "löysä suu" kun se muisti, että rullasta vähän taistellaan tuonnin jälkeen. Ilmaisuissa oli kova tahto päästä maalimiehille käskyn jälkeen, mikä on hieno juttu.

Tänään treenailtiin taas belgiporukalla tottis/TOKO-asioita. Piiiitkästä aikaa päätin, että nyt en pyydä ketään erikseen siihen katsomaan ja antamaan vinkkejä, vaan touhuan Neon kanssa niin kuin itse näen parhaaksi. Ihan virkistävää sekin välillä. Otin paljon pallon kanssa palkkausta pikaistumisissa, maahan menoissa ja seuraamisessa. Tehtiin myös muutamat toistot TOKO:n alokasluokan hyppyestettä ja harjoiteltiin luoksetulon paikkaa.

Paikkamakuussa sitten näkyi elämänmuutos :D Eli kun Neo on nyt kolme päivää ollut meidän työajat itsekseen, niin sitä virtaa on kyllä tullut lisää... Kun menin piiloon niin Neo nousi istumaan... Käsimerkistä meni takaisin maahan... Sitten toisella kertaa Neo nousi seisomaan ja alkoi hiipiä minua kohti. Alkoi jotenkin naurattaa tuo äijän omituisuus hirveästi ja Neo käsitti sen sitten niin, että nyt voi juosta luokse :D Ei edes harmittanut kun oli jotenkin niin absurdia käytöstä Neolta. Oi voi... Palataan kuitenkin siihen, että en enää mene piiloon.

Treenien jälkeen olikin sitten Keski-Suomen belgianpaimenkoirien kevätkokous, jossa mm. palkittiin vuoden koirat. Neo voitti "Vuoden näyttelykoira" -kisan ja saimme oikein lahjakortinkin palkinnoksi. Kuvassa näkyvä pokaali saadaan sitten myöhemmin hyllyyn, kunhan se näyttelyversio löytyy jostain... ;)

Latinolantio

Mitäs meille taas kuuluu... Keskiviikkoiltana pyörähdettiin belgien tottiksessa. Reissu sujuu kätevästi kun pakkaa sukset ym. lähtiessä mukaan, sillä treenien jälkeen voi tulomatkalla jäädä hiihtämään. En tiedä miten tuo tottistunti menee niin nopeasti, vaikka paikalla on vain 4-5 ihmistä ja aina on vähintään kaksi ellei kolme koiraa kentällä. Keskiviikkonakin ehdin ottaa Neon kanssa vaan lyhyen pätkän seuraamistreeniä. Wat?

Hieman harmitti kun pyysin siinä erästä vähän katsomaan meitä ja antamaan vinkkejä, no hän kyllä oli siinä vierellä mutta katseli ihan muita koiria... Loppuun otettiin sitten porukalla paikkamakuu. Neo oli heti noussut istumaan kun lähdin viereltä, vaikuttikohan siihen sitten että EVL-koirat (= tokon erikoisvoittajaluokka) tekivät istumisversiota. Osoitin sormella maata ja loppuaika menikin sitten mallikkaasti. Taas Neolla oli pää jalkojen välissä, aika surullisen näköistä.. :P

Noh, jotenkin tuosta kaikesta jäi vähän plaah-fiilis joten oli kiva heittää Neolle takki niskaan ja lähteä lämmittelemään ennen hiihtoa. Mietin, että miten ladulla ei näkynyt kuin muutama muu hiihtäjä, ei yhtään koiria... Sitten katsoin auton lämpömittaria, -16°C! Hirvaskankaalla oli -11°C kun lähdin... Olen tainnut nähdä jossakin, että -17°C alkaa olla sen verran kylmä skijoring-keli että koiran hengityselimistö ei tykkää. Noo, Neo ainakin veti samaan reippaaseen malliin kuin ennenkin.

Otettiin ihan pieni paussi ensimmäisen 3,2 km kierroksen jälkeen (omat sormet olivat jäässä väärän pukeutumisen vuoksi...) ja sitten sama uusiksi. Kun vastaan tulee niin jyrkkä mäki että vauhti hidastuu reilusti, niin Neo lopettaa vetämisen ja lönkyttelee vierellä mäen huipulle. Pitäisi varmaan kysellä tuohon vinkkejä, vaikka toisaalta idea on juuri oikein: ihmisen pitää koirahiihdossa hiihtää ylämäet niin kovaa kuin jaksaa, ettei koira vedä itseään puhki. Aina pitäisi vaan hiihtää koiran takana ja vetonarun olla kireänä.

"Ota nyt äkkiä se kuva, tässä pitäis jäähdytelläkin..."

Muutenkin ollaan yritetty nostaa lihasvoimaa ja kehon maksimaalista hapenottokykyä (= kuntotasoa) "intervallitreenillä". Tuonne jonnekin on kärrätty valtavia lasteja multaa, jotka nyt ovat tietysti lumen peitossa ja tarjoavat voimaharjoitteluun hienoja mäkiä ja kukkuloita. Ollaan käyty lenkkien lomassa siellä pyörimässä niin, että heittelen Neolle lumipalloja tai keppejä ja Neo noutaa niitä. Ylös ja alas ja sivuille, rinnettä horisontaalisesti ja rinnettä vertikaalisesti... Huomautus vain jos joku nyt innostuu tuosta rinnetouhusta: luminen rinne on maastona niin raskas, että varsinkin alkuun on oltava varovainen. Innostuneen koiran lihakset menevät helposti maitohapoille, jolloin koira kokee kipua rinteessä ja saattaa myös yhdistää sen kivun itse touhuun (lähde). Että silleen vähitellen ja varovasti!

Up and down and up again

Näin pitkät sepostukset onnistuin laatimaan yhden illan perusteella :D Upeaa. No kerronpas kuitenkin vielä torstaista kun oli hurjan vaikeat agilityt. Fyysisesti rata oli siis niinkin monimutkainen kuin kolme hyppyestettä vierekkäin. Niin vaan pari vuotta treenanneetkin puhelivat, että koskaan ei ole näin vaikeaa ollut... :P Alla kuvioita, joita harjoittelimme. Aina pysyttiin tavallaan yhdellä ja samalla ohjauspuolella, ja omalla keholla, käsillä ja liikkeellä piti saada koira sitten hyppäämään esteet oikealta puolelta. Huh! Serpentiiniksikin tuota viimeistä kutsutaan.

Ensimmäisessä kuviossa ohjaaja vähän niin kuin peruutteli esteiden välit ja käänsi sitten rintamasuuntaa esteelle ohjatessa. Vaikein oli Neon kanssa ehkä tuo keskimmäisin, jossa Neo hyppäsi esteet niin pitkälle minua kohti että en ehtinyt ohjaamaan takaa kiertämistä. Serpentiini opittiin nopeimmin, vaikka lopussa tulikin pientä törmäyskurssia ohjaajan ollessa kovin hidas... Loppuun otettiin vielä kepit. Neo menee kuulemma tosi notkeasti niitä, keho taittuu kuin parhaallakin latinolantiolla! ;D Olen itsekin katsellut, että jotenkin sen tyyli poikkeaa muista isoista koirista.

Tuossa vielä lopuksi toissayön taideprojekti. :P Ei kannata katsella pentuvideoita jos joku biisi on soinut päässä pari päivää... Suosittelen katsomaan ihan Youtube-sivulta + vaihtamaan laadun oikealta alareunasta korkeammalle, jotta näkeekin jotain noista wanhoista pätkistä. Eli klikkaa videon nimeä yläreunasta!

Koirahiihtoa!

"Taisin hävittää lumipallon, anteeksi!"

No niin, otsikon mukaisesti lähdettiin uhmaamaan kohtaloa ja henkivakuutusta maanantaina... Tikkakoskella on Keski-Suomen Palveluskoirien koirahiihtovuoro maanantaisin ja keskiviikkoisin klo 20-22. Varusteet oli omasta takaa kun tuota canicrossia on tullut kesäisin harrastettua. Vähäsen jännitti, että mitä touhusta oikein tulee... Lämmittelin Neon siinä aluksi ja sitten laitoin sukset jalkaan. Hieman Neoa jännitti nuo ihmeelliset jalkakepit, mutta syöttelin sille siinä rauhassa paikallaan lihapullaa.

"Olikohan se jossain täällä..."

Sitten lähdettiin matkaan ja vauhtia meinasi tietysti tulla minun makuuni hieman liikaa... :P Joten aurasin siinä kaikilla voimilla ja otettiin välillä hengähdystaukoja. Sitten päätin että no, kyllä sieltä jossain vaiheessa ylämäki tulee että mennään sitten koiran vauhdin mukaan. Oli se hurjaa! Mutta Neo meni kuin unelma ja kyllä sitä sai itsekin hiihtää sitten ylämäet. Kun luopui siitä jännityksestä niin tottui vauhtiin ja alkoi luottaa koiraan, että ei se minnekään metsään vedä. Toki vetohihna on vetovyön koukussa niin, että sen saisi äkkiä irti jos tilanne näyttäisi pahalta. Pari kertaa hihna irtosi siitä, kun yritin jarrutella Neoa, mutta onneksi herra ei ole karkuri luonteeltaan...

"Noup."

Tehtiin pisin valaistu kierros 3,2 km niin, että otettiin taukoja välissä ja kuulostelin miten Neo jaksaa. Sen jälkeen jäähdyteltiin vähän kävelemällä ja otettiin sama 3,2 km uudestaan ilman taukoja. Toisella kierroksella pystyin jo itse täysin rinnoin nauttimaan touhusta ja Neokin alkoi loppua kohti osoittaa hieman väsymisen merkkejä. Neon kanssa on kyllä siitä kiva mennä, että kun ohitetaan muita Neo menee nätisti vastakkaiseen reunaan eikä pyri moikkaamaan ketään. Hiihtelyn jälkeen tehtiin vielä jäähdyttelylenkki kävellen ja ajeltiin kotiin. Vitsi miten kivaa! :) Tätä lisää.

"Täällä!"

Keskiviikkona mentiin taas tottistelemaan muiden Keski-Suomen belgien kanssa. Alkuun vähän innostamista pallolla, pikaistumisia ja -maahanmenoja. Sitten mietittiin taas sitä seuraamista pallon kanssa vs. herkuilla. Joko pitäisi ottaa ihan ihan lyhyttä pätkää pallo kainalossa tai sitten tunkea pallo jonnekin kaulukseen, muuten Neon asento alkaa kääntyä. Tuli myös sellainenkin mielipide, että ei sillä asennolla ole alussa niin väliä jos vire on hyvä? :P En kyllä itse allekirjoita, mutta mielipiteitä on moneen lähtöön.

"Yök, lunta suussa..."

Otettiin pitkästä aikaa hyppynoutoa, mutta häiriötä oli liikaa tai sitten kapula ei vain sillä hetkellä kiinnostanut tarpeeksi. Neo kyllä odotti hienosti heiton ja hyppäsi sitä hakemaan, mutta sitten ajatukset menivät maton hajuihin ja muuhun epäolennaiseen... Homma sujui kun avustaja piteli kapulaa toisella puolella ilmassa. Go figure.

Lopussa otettiin kaikkien kanssa 2 min paikkamakuu. Neo jäi hienosti paikalleen ja kävin sitä välillä palkkailemassa, olisi ehkä ollut parempi etten olisi välipalkannut ollenkaan koska yhden kerran Neo nousi ylös tällaisessa palkkaustilanteessa. Neon mielestä tuo koko touhu oli maailman ikävintä puuhaa ja asentokin lyyhistyi ajan kuluessa... :P Kun menin lopulta vapauttamaan Neoa sen pää oli maata vasten: "Päästä jo poiiiiiis...." Hassua sinänsä kun yleensä se on ollut vähän liian virittynyt. Nyt sillä oli sama asento minkä se ottaa kun haluaa mukaan jonnekin, tällöin maataan keittiön ovensuussa pää maata vasten ja ollaan niiiiin suloisia...

Valmiina seuraavaan palloon!

Tottiksesta mentiin suoraan hiihtelemään Neon kanssa. Olisi voinut jättää sukset voitelematta... :D Oli nimittäin niin kova ja liukas latu, että ensimmäisellä kiekalla käytiin ojan kautta kaartuvassa jyrkässä alamäessä. Ihme, ettei mihinkään/keneenkään sattunut ja suksetkin pysyivät jalassa! Välissä kävelytin Neoa ja toinen 3,2 km kierros selvittiin pystyssä pysyen. Lopussa tosin sattui sellainen episodi, että katsoin auton lähtevän parkista -> tuumin, että annan Neon vetää meidän autolle. No sitten se lähtevä auto päättikin pysähtyä paikalleen ja siitä madella milli kerrallaan eteenpäin, joten minun laskelmani menivät pieleen ja Neo kävi vähän moikkaamassa auton perää... :P Onneksi ei sentään pyrkinyt renkaan alle. Hasardi reissu!