Hyppytekniikkakoulutus 2.-3.8.2014

Osallistuimme Neon kanssa viime viikonloppuna hyppytekniikan peruskurssille Laukaassa. Vetäjänä toimi Ulla Kaukonen ja peruskurssilaiset viettivät paikan päällä kaksi päivää eli semmoiset ~16 h! Päivät alkoivat sekä lauantaina että sunnuntaina kahden tunnin luennoilla, jotka olivat tosi mielenkiintoisia. Aihealuetta käsiteltiin laajasti ja asiantuntevasti, ja vinkkejä saatiin myös agilityssa tärkeiden lihasryhmien harjoitteluun. Mukaan saatiin myös kirjalliset tiivistelmät ohjeineen, esim. miten koira on hyvä lämmitellä (askellajien suhde ym.).

Teoriaosuuden jälkeen alkoi käytännön hyppytekniikan harjoittelu. Me olimme Neon kanssa heti ensimmäisessä ryhmässä, joten pääsimme aina pian tositoimiin. Otin mukaan kameran jalustoineen, mikä osoittautui ihan ensiarvoisen tärkeäksi - kun ensimmäisen päivän jälkeen katselin videoita, tulin siihen tulokseen etten olisi muistanut puoliakaan Ullan kommenteista... :D Ja toki kun lähettää itse koiraa eteenpäin, ei nää suoritusta sivusta ollenkaan.

Alla tiivistelmä erilaisista harjoituksista mitä teimme Neon kanssa kurssilla. Näitä ei kannata alkaa tekemään tuosta vaan oman koiran kanssa, vaan koiran hyppytekniikka on hyvä näyttää asiantuntijalle, joka voi valita juuri sopivat harjoitukset omalle koiralle ja viilata esteiden väliset etäisyydet sopiviksi. Esim. Neon kanssa todettiin, että en tee jatkossa ollenkaan kahta näistä harjoituksista, koska ne vain vahvistaisivat etupainoisuutta.




Laitoin videolle harjoitusten nimet + etäisyydet ja korkeudet, jotta voin äkkiä jatkossa palata mikä harjoitus oli mikäkin (ja millä muutoksilla sovittiin Neon tekevän harjoitusta). Modernia muistiinpanoa, ehkä tästä on jollekin kurssilaiselle myös hyötyä :)

Ullan tekemiä huomioita Neosta:

SET POINT
- Kivannäköinen kokonaisuudessaan, mutta hyppy jää aika lyhyeksi -> vaikea tuottaa voimaa paikaltaan, ei niinkään ponnistuspaikka/hyppykaariongelma -> yleensä fyysinen ongelma (jumi/puutteita lihaksistossa)
- Painoa saisi vähän paremmin laittaa taakse, koukistaa takajalkoja

PERUSSARJA
- Pitäisi siirtää enemmän painoa taakse. Takajalkoja pitäisi myös nostaa paremmin ylös hyppyjen aikana, mikä on aika tavallista belgeille.
- Korjasi, teki paremmin. Sillä on suht hyvä rytmi. Sillä on ajatusta siihen, että takajalkojen pitäisi tehdä jotain erilaista, mutta se oli jännittyny, ei ollu rentoa, se ei ollu sujuva se painonsiirto, liikkeestä tuli hieman nykivä. Haetaan vielä pehmeyttä, mutta koko ajan tulee muutosta.
- Nyt alkaa se takapää löytyä jo sieltä, tulee selkeä pyöristys takapäässä. Kehittyi kivasti, ongelmana siellä on sitä etupainotteisuutta ja takajalat pitäisi saada paremmin järjestykseen. Lähti hyvin korjaamaan sitä, eli saadaan se parannettua.

ASKELEEN PIDENNYS
- Ei tarvitse harjoitella, silloin tällöin voi kokeilla (vahvistaa turhaan Neon etupainotteisuutta)

ALASTULO/ETÄISYYS
- Korjasi joka kerta suoritustaan takapään osalta (parempi ponnistus), etupäätä ei korjaa oikeastaan ollenkaan
- Neon ei kannata tehdä tätä harjoitusta...

ALASTULO
- ... vaan tätä. Nyt tuli pehmeämpi alastulo, tuli jo sitä ajatusta siihen.
- Voi olla että on jotain esim. etupäässä/rintarangassa/kaularangassa jäykkyyttä, mikä aiheuttaa jäykkyyttä alastuloihin -> olisi hyvä tarkistaa ja hoitaa. Edellytykset on, että pystyy kyllä tekemään. Etupään lihaksisto kannattaa myös tarkistaa.

LIIKKUVA HYPPY
- Hyppäsi niin kaukaa viimeisen, että tehdään etäisyysharjoituksena. Se on vähän väsyksissä jo, joten hyppy saattaa jäädä lyhyemmäksi.
- (11 f) Se ratkaisi sen noin että otti pienen askeleen väliin, mikä oli ihan järkevä ajatus kun se ponnistus ei tule tuolta enää.
- (10f) Taas ottaa askeleen, vähän hätäisen kun ei meinaa mahtua sinne
- (lähtö 9f) Aika samanlainen kuin ensimmäinen kerta. Se lähtee tasahypyillä eli tulee vähän kaukaa hyppäämään viimeisen esteen. Kolmas hyppy pitäisi olla pidempi, että pääsee keskelle ponnistamaan. Mutta se tulee jossain vaiheessa kun harjoittelette se ajatus että miten se tapahtuu.
- Neolla ei kauhean valmiita ratkaisuja - tällä treenillä lisää sujuvuutta ja varmuutta venyttää/ottaa askel tai pois tarvittaessa. Lukee kyllä etäisyyttä ja että jotain pitäisi tehdä. Korkeuden arviointia voi harjoitella myöhemmin, kun ponnistuspaikat ovat hyviä.

Agilityn kisaura avattu

Kiireinen elämä ja niin poispäin :) Tässä vähän kuvia alkuvuodesta tekstin höysteeksi.

Tosiaan nyt on agilityn kisaura korkattu, kolmet kisat on tullut käytyä läpi. Ensimmäisenä liidettiin Jyväskylässä:



Noin viikko ennen kisoja saimme takapihalle lainaan keinun, jota sitten harjoiteltiin joka päivä useita toistoja... Viimeiset puoli vuotta kun on mennyt siinä, että Neo ei ole uskaltanut astua kapistukselle. Alussa riitti, että Neo koskettaa alastuloa. Sitten että pinkaisee alastulon kautta heti pois laudalta. Sitten otin siivekkeet, joilla sain Neon tulemaan alastulolle yhä kauempaa. Vaikein vaihe oli keinun keskikohta, koska se on niin korkea ettei sille voi noin vain hypätä - tässä vaiheessa keinu täytyi laittaa oikeaan alkuasentoon. Siivekkeiden vähittäinen siirto yhä kauemmas kuitenkin toimi hyvänä huijauksena, ja pian mentiinkin ihan koko keinua oikeana suorituksena. Kylläkin TOOODELLA hitaasti. Mutta isoja isoja saavutuksia viikossa, ottaen huomioon mitä ei saavutettu kerta viikkoon treenillä! Ehkä teen aiheesta vielä videopostauksen, jos se auttaa joitakin keinun opettamisessa. Tämä toimi meille ja oli ihan itse keksitty oman koiran tuntemusta käyttäen.

Ekoissa kisoissa oli sen verran erilainen keinu ja asia vielä uusi, että Neo ei suostunut keinua menemään = hylky siltä radalta. Hylky myös hyppyradalta kolmen kieltovirheen takia.

Mitä opin ekoista kisoista:
- Ei viedä koiraa liian pitkälle putken suulle, jolloin oma liike pysähtyy (ja tulee kielto)
- Ei häiritä koiraa säheltämällä keppien aloituksessa, se osaa paremmin kun pysyttelee taka-alalla

Ennen toisia kisoja kävimme Juha Oreniuksen koulutuksessa, joka oli tosi hyvä! Sain kamalasti vauhtia omaan liikkumiseeni ja sivustakatsojat sanoivat, että ensimmäiset neljä estettä menivät varmaan sekunnin nopeammin kuin "omalla" tyylillä.

Mitä opin koulutuksessa:
- Luota koiraan ja JUOKSE. Ei saa jäädä varmistelemaan, sulavaa jatkuvaa liikettä.
- Jos koiralla on liian kova vauhti kepeille tullessa eikä se pysty taittamaan itseään kakkosväliin (tai jos kepit ovat muuten vaan epävarmat), kannattaa heittää oma peräpää keppien loppupäätä kohti ja asettua keppien kakkosväliin kun koira on vasta tulossa kepeille. Maaginen temppu, joka toimi aina!

Toiset kisamme olivat Laukaassa:




Hienoja hetkiä kun tosiaan tajusi antaa kepeille tuloon tilaa, siinä ei moni koira taittunut tuohon videon alussa näkyvään linjaan :) Ensin lämmiteltiin taas HYL radalla kun ohjaaja oli kauhusta kankea, mutta sitten oltiin toisella agiradalla 5./14. (9 hylättyä) ja lopuksi hyppyradalla 4./11. (7 hylättyä)! Eikä kukaan maksi edes saanut nollarataa noista, joten ihan kiva. Alle ihanneajankin onnistuttiin joka kerta sotkuista huolimatta menemään. Kontaktivirheitä ei ekoissa kisoissa ollut (jos ei keinua lasketa...) mutta nyt niitä tuli. Näissä kisoissa mentiin ensin lentokeinu ja sitten normaali keinu. 

Mitä opin toisista kisoista:
- Jos menen härveltämään keppien loppupäähän, avustaminen kannattaa aloittaa hyvissä ajoin (4 viimeistä väliä vs. 2) 

Takapihalla on tällä hetkellä keinu ja kolme hyppyestettä treeniä varten.

Kolmannet kisamme olivat Maaningalla:



Vaikka kaikilta radoilta tuli hylly, niin silti teimme Neon kanssa mielestäni parhaan suorituksemme. Yhden radan mokasin itse kun puomin alastulon kontaktivirheen jälkeen laitoin koiran takaisin puomille!? Vissiin joku refleksi kun niin treeneissä tulee aina tehtyä... Muuten oltais varmaan päästy palkintosijoille siltä radalta. Vika rata meni muuten NIIIN täydellisesti mutta videon 0:58 kohdalla olisi pitänyt jäädä toiselle puolelle ohjaamaan - Neon korjatessa (hienosti) linjan pituudelle niin sen suunta meni aavistuksen verran kohti väärää putken päätä... Ja HYL loppumetreillä. So close!!

Keppien suhteen tuskailin menenkö auttamaan ollenkaan loppupäähän, mutta niin monet koirat tekivät virheitä että en uskaltanut jättää auttamatta. Ensin unohdin viime kisojen opetuksen, mutta sitten muistin jo auttaa 4. välistä.

Mitä opin kolmansista kisoista:
- Kontaktit täytyy treenata "uusiksi", mielellään varmat pysähdyskontaktit eikä juoksukontaktit kun on sen verran nopea koira. Ehtiipähän sitten paremmin ohjaamaan. (No tämän opin itse asiassa jo toisissa kisoissa.)

Maaningalla oli myös tosi taitava Kennel Eloisan belgi jonka nimeä en muista, ja vielä taitavampi miesohjaaja itse asiassa. Oli upeaa katsoa ohjaajan sulavaa nopeaa liikettä ja he voittivatkin jokaisen luokan siirtyen 2. luokkaan :)  Tuli motivaatio, että minäkin haluan osata liikkua noin hyvin!

Nyt meillä on kisatauko menossa kun opetan Neolle pysähdyskontaktit varmoiksi kosketusalustan kanssa. Eikä tässä nyt kisoja kovin lähellä olekaan, olen vähän laiska reissaamaan... Neo on edistynyt tosi kivasti kosketusalustan kanssa, toistoja toistoja vaan.

Olen myös alkanut opettaa agilityn alkeisryhmää Äänekoskella. Viisi reipasta koirakkoa, joiden kanssa tulee opeteltua agiliidon saloja tämä kesä :) Yllätyin oikein, miten mukavaa on miettiä mitä opetellaan milläkin kertaa ja minkälaisen radanpätkän kanssa.

Kyllä tämä vahvasti siltä näyttää, että agility on nyt se meidän ykkösjuttu johon keskitytään. Ei olisi uskonut, alussahan se oli vaan että "kokeillaan nyt tätäkin". Laji vei mennessään koska:
- Se on supervauhdikas
- Itsessään motivoiva koiralle, ei tee palkan toivossa (ainakaan Neo)
- Ennokoimattomuus, uutuudenviehätys kun aina on uusi rata
- Vaatii ohjaajalta älykkyyttä ja nopeaa ratkaisukykyä, oman koiransa tuntemusta, jotta voi päättää miten ohjaa radan

Katsotaan sitten muita lajeja jos siltä tuntuu, mutta nyt työni ja oma treenaamiseni vie sen verran aikaa että järkevintä on keskittyä vain agilityyn. Motivaatio on korkealla ja kesäloma edessä, eiköhän tuolla takapihalla muutamat "eteen" käskyt kuulla ja vielä se nollarata metsästetä kisoista ;)

Hyvää kesää kaikille lukijoille!

Hiihtelyä ja agiliitämistä möllikisoissa

Viimeksi pahoittelin tauosta ja nyt vierähti 2 kuukautta... Hmm! No tämä olikin tiedossa kun tuo Round 3 -treeniblogi on vienyt ylimääräisen ajan. Toki oma rasvaprosentin pudotusurakkakin vie aikaa ainakin ruoanlaiton kanssa. Tervetuloa vaan reenailemaan tuonne kolmosrundiin, löytyy myös treenejä joihin ei tarvita mitään välineitä (klikkaa tunnistetta "ei välineitä" sivun oikeassa palkissa).

 

Helmikuun alussa pakkanen laski ja jää kantoi (ja oli tarpeeksi lunta), joten päästiin vetohiihtämään Neon kanssa kuten kuvista näkee.

Ollaan tehty sellaista 4-5 km lenkkiä kerran viikossa muutamien taukojen kanssa. Mitä enemmän porukkaa on jäällä, sitä parempi treeni: Neo kun saa virtaa ihmisten ohittamisesta :)

Tottis/tokohommia eikä hakua olla juurikaan tehty. Tokoa olisi kyllä 30 km päässä sunnuntaisin klo 10, mutta haluaisin viikonloppuisin nukkua hieman pidempään joten en ole ottanut aamu 8 herätyksiä. Haluaisin kyllä vielä kisata Neon kanssa kun alokasluokan liikkeet kuitenkin ovat aika hanskassa (paikkamakuu nyt on epävarma), mutta minulla on motivaatiopulmia... Tarvitsisin lähelle treeniryhmän :(

Ollaan kuitenkin yritetty pitää mieli virkeänä, olen mm. opettanut kotosalla "ympäri" = käännös oikeaan ja "pyöri" = käännös vasempaan. Tältä näytti ympäri alkuvaiheessa:

Agilityssa ollaan myös käyty, vaikka työ onkin vähän verottanut sinne pääsemistä. Tänään käytiin oikein möllikisoissa liitämässä Neon kanssa. Voitettiin Neon kanssa tosimölliluokka ainoina maxi osallistujina :P... Mölliluokassa päätin sitten uusinnalla harjoitella puomin alastuloa, josta Neo hyppäsi liian aikaisin ensimmäisellä kierroksella. Tultiin kuitenkin toisiksi mölliluokassa tuolla ensimmäisellä rykäisylläkin. Kisaluokka voitettiin Neon kanssa! Ihan mahtavaa :)  Puomi sujui kun ymmärsin olla nostamatta kättä liian äkkiä alastulolla ja kepeistä saatiin oikein kehut tuomarilta. Taitava oma suikkelehtija suippokuono <3

Neolius ja palkintopose

Pahoittelut tauosta

Hupsista heijaa, lähes kuukausi meni hiljaisuudessa. Anteeksipyyntönä seuraa kuva/videopostaus missä on mahdollisimman vähän tekstiä... ;)

Ollaan kuitenkin puuhasteltu kaikenlaista: agilitya, agilityn möllikisoja, tokoa, esineruutua ja hoidossa on ollut koirakavereita. Osaltaan blogihiljaisuus johtuu myös siitä, että minulla on ollut toinen blogiprojekti vireillä HIIT-tyyppiseen treenaamiseen liittyen. Olen jo ikuisuuden kypsytellyt ideaa ja viimeinen niitti projektin aloittamiselle taisi olla se, kun Iltalehti pyysi minulta äskettäin haastattelua aiheesta. Minä kun starttasin homman ennen crossfit- ja HIIT-buumia 3-4 v sitten ja muutenkin treenitapani poikkeaa "normeista". Tarkoituksena on ensi vuoden alusta tarjota ilmaisia treenejä blogissa, video-ohjeistuksin. Toivottavasti alatte sitten kaikki treenaamaan kanssani :) Tekosyitähän ei ole kun treenit vievät vain 15 min päivässä, 5 krt viikossa, ja treenit voi tehdä helposti kotosalla!

Tuleva blogi

Takaisin koirapuoleen. Kävimme siis itsenäisyyspäivänä 6.12 agimöllikisoissa Saarijärvellä pokkaamassa vähän palkintoja nyt joulukuussa. Ihmettelin kun emme päässeet eräässä luokassa kolmen parhaan joukkoon palkintopallille, vaikka mielestämme teimme nollaradan ja Neo oli tosi nopea. No siinä tarkistelin sitten pistelappua ja virhehän siinä oli laskijalle tullut - ykkösiä oltiin. Kannattaa tosiaan varmistaa näitä, kerran aikaisemminkin taisi käydä Laukaassa näin. Palkintokakku oli jo jaettu, mutta saatiin muita palkintoja ja jälkeenpäin vielä kivoja kuvia, joten tämähän kävi meille. Kuvaajana Henna Suhonen:

 

 

  

 Vielä palkintopose:

Tänään käytiin Neon kanssa treenailemassa ihan omin päin pari agilityrataa kun ei ollut joululoman vuoksi normitreenejä:

Kavereitakin on ollut kylässä, Kira-malinois ja Nemi-japsi viettivät öitä hoidossa meillä. Tässä vähän belgijuoksentelua:



Kovin hauskoja otuksia ovat nuo belgit keskenään.

Jouluna Neo tapasi myös pukin, ei pelottanut:

 

Ja onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2014 kaikille lukijoille!

Tutustuminen rallytokoon

Ennen lunta

Viikko sitten sunnuntaina oli mukavan rapsakka -5 °C kun suunnattiin kolmen henkilön voimin harrastamaan hakua. Olin päättänyt tehdä Neon kanssa pelkkää etsintäharjoitusta tallatulla alueella ilman ilmaisuja, tavoitteena suorat pitkät pistot. Mites ensimmäisellä lähetyksellä kävikään, Neo lähti tekemään kauniin tarkastuksen kohti 3. & 4. piiloa, myös keskilinjan toiselta puolelta... :P  Onneksi oli vain kaksi liikkuvaa maalimiestä, joten herra ei löytänyt ketään.

Ääniavulla muistettiin taas mitä piti tehdä ja löydettiin ensimmäinen maalimies, otettiin myös toiselle ääniapu varuilta. Kolmas ja neljäs pisto menivätkin sitten oikein nätisti ilman mitään apuja. Erityisen kiva oli neljäs veto, missä Neo lähti hieman liian aikaisin kaartamaan aluetta eteenpäin eikä saanut hajua. Se työskenteli kuitenkin kovasti palaamatta keskilinjalle, ja tarkastettuaan tiheän pusikkoalueen upposi syvemmälle löytäen maalimiehen. Hieno Neo <3

Lopuksi otettiin vielä parit ilmaisut ihan 10 m etäisyydeltä niin, että maalimiehillä oli rulla mukana lähtiessään (ennenhän sitä on heitetty maalimiehille). Ohjaajalla on edelleen kiire nappaamaan rulla ennen kuin se tiputetaan jalkojen juureen, mutta hyvin Neo työskenteli. Erityisesti on kiva, että näytölle mentäessä Neo tarjoaa jo itse ilman mitään apuja maahanmenon maalimiehen eteen. Sehän se on toki ollut tavoitteenakin. Kiitos taas hyvistä treeneistä treenikavereille!

Kun olen nyt tajunnut, että lähes peruslenkkimme varrella on pikku metsäpalsta, olemme tehneet Neon kanssa vähän ahkerammin esineruutua. Eräs päivä otettiin kolmen esineen tuontia niin, että vein kaikki tavarat kerralla metsään. Ensimmäisessä sessiossa Neo näki minun liikkuvan ja toisella sessiolla jätin sen ison juurakon taakse, niin ettei se nähnyt mitään. Molemmilla kerroilla herra työskenteli niin, että haki kauimmaisen esineen ensin - meni siis vauhdilla tallatun alueen päähän ja lähti sieltä sitten peruuttamaan. Hienosti tulivat tavarat ihan käsiin asti. Toisessa sessiossa läheisin esine ei meinannut löytyä ja Neo vähän eksyi tallatulta alueelta, jolloin täytyi palauttaa kaveri oikeaan suuntaan.

Tänään otettiin samanlainen kapea, mutta pitkä kaistale metsässä ja kävin jättämässä sinne hanskani :P Uhkarohkea veto, valkeat hanskat keskellä lunta... Neo teki kuitenkin ihan superhyvät noudot tosi vauhdikkaasti, taisi olla voimakas haju hanskoissa. Jatkossa täytyy tehdä useampi vierekkäinen kaistale ja jättää esineitä myös lähelle - nyt olen keskittynyt pituuteen, mutta äijä näyttää mielellään työskentelevän juuri noin, että etsii sen tallatun alueen päädyn.

Perjantaina rallateltiin taas agilitya, tällä kertaa oli helppo rata jota sai viilettää ilman sen kummempia muistiongelmia että mitäs seuraavaksi tuli. Mentiin ensin alla oleva rata takaperin ja sitten kuten kuvassa (muistan parhaiten viimeisimmän suunnan)...

"Takaperin" versiossa täytyi taas luottaa omaan vauhtiin tehdessä takaaleikkausta kahdelle peräkkäiselle esteelle, kyllähän se sieltä tuli kun en jäänyt liikaa varmistelemaan koiraa. Neo meni upeasti 10.-9. putket, vaikka me ei olla edes kovin monta kertaa harjoiteltu tuota ohjausta kaukaa. Keinu jätettiin tietysti välistä näillä radoilla. Neo löysi hienosti oikean välin keppeihinkin täydestä vauhdista, irrottauduin vähän eteenpäin ja sivulle ohjatessa.

Kuvassa näkyvässä järjestyksessä sai sitten kunnolla tyrkätä kepeille. Hieno kokoaminen/hidastus 8. hypylle, 9.-10. putket vaativat pari toistoa kun kokeilin olla 10. oikealla puolella. Sitten saatiin harjoitella urakalla hidastamista 12. hypylle... Täytyy vaan ohjaajana muistaa kunnolla tyrkätä käsiä maata kohti hidastuskäskyn aikaan ja käyttää koko vartalon "stoppia".

Sunnuntaina päästiin sitten kokeilemaan rally-tokoa. Olen aina vähän ajatellut, että ne jotka eivät jaksa opettaa koiraansa kunnolla (tokoon) harrastavat kyseistä lajia... :P Ensin käytiin läpi rallytokon säännöt, virheet ja alokasluokan kylttejä. Sitten tehtiin rata ja päästiin hommiin. Ja voi että kun Neo tykkäsi!

Neo sai ihan hurjasti intoa siitä, että koiraa sai koko ajan kehua, toistaa käskyjä ja tsempata. Pelkäsin vähän, että onko herra haistelemassa kylttejä tai merkkikartioita, mutta se oli niin innoissaan kehuista että seurasi koko ajan katsekontaktilla. Perusasento toki luisui vähän edistäväksi/vinoksi välillä, mutta sehän ei tuossa lajissa paljon paina. Ainoa hankala liike oli eteen - oikealta sivulle (eli "vanhanaikainen" ohjaajan takaa kierto sivulle), jota Neo ei tietenkään meinannut hoksata. Tuomarimme kehui että hihna oli superhienosti, koko ajan löysä!

Toisella kertaa otettiin ihan kisamainen suoritus. Vaikka unohdin spiraalia juostessa mistä välistä olin jo mennyt ja teimme vähän liikaa juoksukierroksia (-10 pistettä), niin saimme silti hyväksytyn tuloksen eli yli 70 pistettä /100 :D Pari miinuspistettä tuli myös siitä, että Neo "hyppäsi minua vasten" eli korjasi perusasentoaan niin että kosketti minua. Saa nähdä innostummeko jatkossa vielä harrastamaan lajia tai käymään kisoissa, mutta olihan tuo mukavan rentoa puuhaa verrattuna tokoon. Vaati lähinnä ohjaajalta keskittymistä askeleiden laskemisessa ja suunnissa.

Anna Oreniuksen agilitykoulutuksessa

Panu on vuorostaan Saksassa, joten Anu saa käyttää koko viikonlopun koiran kanssa puuhaamiseen kysymättä keneltäkään lupaa! Whee ;) Olin viikolla pari päivää työreissulla Tampereella ja illallisella tuli puheeksi AAT eli animal assisted therapy. Siitähän on selviä tuloksia, että koiran läsnäolo alentaa ihmisen verenpainetta ja koiraa silittäessä erittyy oksitosiinia ("mielihyvähormoni"). Kotona perjantai-iltana mieleeni tuli taas tämä aihe, ja perehdyin muutamiin tutkimuksiin:

Tiesittekö, että koiran ja omistajan yhdennäköisyys tulee nimenomaan silmien alueesta? Tai että koiran läsnäolo huoneessa rentouttaa stressaavassa tilanteessa paremmin kuin hyvä ystävän läsnäolo? Kysymykseen "Jos joku antaisi sinulle koiran/kissanpennun lahjaksi, sinulla olisi riittävästi tilaa elää eikä kukaan henkilö elämässäsi vastustaisi asiaa, pitäisikö koiranpennun?" kissan omistajista 68% ei ottaisi koiranpentua, koiran omistajista taas 70% ottaisi kissanpennun (n = yli 4000). Koirien ja kissojen omistajat eroavat myös persoonallisuuden piirteissä, mutta sehän ei tule kenellekään yllätyksenä...

Kyllä vaan mietin miten ihania nuo hauvat ovatkaan... Ja erityisesti belgit ;) Ei sitä yhteyttä niiden kanssa voi sanoin kuvailla.

No jospa sitten asiaan. Huomattiin vapaa paikka Anna Oreniuksen agilitykoulutukseen lauantaille 23.11, joten näin tuli meidänkin aika viimein osallistua tuon tyyppiseen valmennukseen. Menihän siinä yli vuosi treenatessa ensin... :P Agility vaan on siinä mielessä vähän erilainen laji, että jos on hyvä kouluttaja normaalissa treeniryhmässä (kuten minulla huippu Heli, jolla vieläpä belgejä) niin sillä pääsee jo pitkälle. Agilitykoulutuksissa rata on usein myös pitkä ja mielestäni sinne on vähän turha aloittelijana mennä, jos on monia esteitä joita koira ei osaa eikä itsekään ohjaajana tiedä tekniikoista. Ainahan sitä saa vinkkejä ja voi tehdä oman tason mukaan, mutta itse siis olen ajatellut niin, että rakennetaan homma möllitasolle ja sitten mennään koulutuksiin kun niistä saa enemmän irti. Ja saatiinhan me!

Aluksi opetettiin Neoa kokoamaan itsensä ennen 2. hyppyä ja minua pitämään esteen takana kroppani kohti 3. estettä, myös varpaiden suunta... Täytyi olla hyvin lähellä siivekettä ja heti takaa -käskyn jälkeen tehdä persjättö. Yllättävän paljon viilaamista kolmessa esteessä, mutta hyödyllistä sellaista.

Keinu jätettiin välistä ja sitten mietittiin 6. hypylle työntöä. Ensin vaikutti siltä ettei Neo käänny tarpeeksi putkesta tullessaan, mutta kun Anna opasti taas minua kääntämään kroppaani herra kääntyi jo liikaakin :P  Hyvä näin. Parhaiten toimi kun vastakkaisella kädellä otin koiran reilusti haltuun ja sitten työnsin tosi reippaasti esteelle.

Sitten olikin kiire shhhh -hiljentämään 7. hypylle ja oikeasti OHJAAMAAN koiraa, eikä vaan odotella siinä että koira tekee omat laajat kaarensa. 8. hypyn valssin jälkeen harjoiteltiin pitkän aikaa oikeanlaista niistoa 9. hypylle. Neo alkoi olla jo ihan puhki, mutta oli kiva että oli reippaasti aikaa treenata. Niistävän käden pitäisi olla keskellä rimaa ja ohjaaja ei saisi jäädä odottelemaan tuleeko se koira sieltä vai ei - tämän jälkeen tuli sellainen persjättö 10.-11., että sinne ei mitenkään ehtinyt jos ei ollut ajoissa. Anna avusti koiran linjaa pitämällä palloa maassa. 11. hypyllä tehtiin sitten pakkovalssi, joka sujui yllättävän kivasti.

Neo irtosi tosi upeasti 13. hypylle ja ehdin putken loppusuulle odottelemaan, sieltä sitten rauhassa avustaen ohjaus kepeille. Moni koira lähti tekemään uudestaan keppejä kun yritettiin layeroida puomille keppien takaa, siinä harjoiteltiin pallon kanssa käännöstä. Neon kontaktit olivat muuten tosi kivat noin ylipäätään, ehkä mä tsemppasin vielä enemmän kun en halunnut jäädä niitä jauhamaan :P

Pituuden (18.) jälkeen Anna totesi, että täytyy olla ajoissa hidastamassa Neoa 20. takakierrolle, koska sillä on niin pitkä laukka että se saa äkkiä hurjan vauhdin. Eli siis jo ennen 19. hypyn ponnistusta täytyi kertoa, että nyt shhhh hidastetaan! Annalla on kuulemma itselläänkin samanlainen pitkälaukkainen belgi, täytyy vaan tällöin ohjaajana olla paljon enemmän ajoissa kuin ns. "perusvauhtisen" agikoiran kanssa.

Loppu 20.-28. tehtiinkin yhteen pötköön (ei voi sanoa putkeen agiyhteydessä...). Tuli ihan yleisurheiluajat mieleen lapsuudesta kun kouluttaja huutaa "Juokse juokse juokse!!" lopussa :P

Treenilistaa / muistettavaa koulutuksesta:

• Hidastusten harjoituksia, niin että palkka ennen estettä -> heti esteen jälkeen. "Say it like you mean it" hidastuskäskyä antaessa.
• Omassa ohjaamisessani tulee parin sekunnin odotustaukoja kun varmistan liikaa, että Neo toteuttaa homman. Enemmän sulavuutta ja luottoa siihen, että kyllä se sieltä tulee...
• Ennakoi, ennakoi, ennakoi! Neolla on niin paljon moottoria ja vauhtia että on pakko olla tosi ajoissa.
• Kropan suunta ja katse - kun otetaan koira haltuun, vartalo käännetään kokonaan koiraan päin ja liikutaan takaperin. Pelkkä vastakkainen käsi ei riitä.
• Työskentele ohjaajana! Olen luottanut vähän liikaa tuohon hyvään moottoriin, täytyy oikeasti ottaa vähän aggrea itsekin ja esim. vaatia seuraamaan vaihtuvaa ohjauskättä ("TÄSSÄ!"). Ohjaajan työskentely myös liikkumisessa, ei saa jättää koiraa yksin päättämään miten se tekee tiukat hyppykäännökset.

 

P.S. Mun on ehkä pakko hommata tämä alla oleva fleksi... :P Loistaa pimeässä!

Jyväskylän KV-näyttely 17.11.2013

Ensin torstain agikuulumiset. Hyvä taas muistella kolme päivää myöhemmin rataa, mutta suunnilleen näin se meni:

 

Olin ihan varma ettei Neo handlaa alun tekniikkaa, missä odotin 2. hypyllä Neoa kohti ja oikealla kädellä "heitin" sen toiselle puolelle, mutta niin vaan mentiin heti oikein. 4. hypylle niisto ja vähän samaan malliin 7. hypyllä. Mulla oli vähän aivot hukassa keppien suhteen, yritin ohjata molemmista päistä väärään väliin :D Hoh hoijaa... Muuten ei sinänsä vaikeita juttuja ollutkaan.

Toisella kierroksella harjoiteltiin esteiden merkkausta, jotta koira osaisi koota itsensä ennen tiukkoja käännöshyppyjä. Pari kertaa palkka kädestä esteen edestä ja sitten hitaasti siirrettiin palkka esteen yli. Otettiin myös meidän arkkivihollista keinua, tällä kertaa ihan minikallistuksella keinu pöytää vasten.

Sitten Jyväskylän kansainväliseen koiranäyttelyyn 17.11.2013. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, hyvin alkoi meidän reissu kun yksi koira pissasi mun tuolissa roikkuneelle jakkutakille... :P  Onneksi Panu tuuletteli takin kuivaksi ennen Neon vuoroa. Juuri näin! Myös Nina oli avustamassa touhua ja hovikuvaajana <3

"Taas täällä on se joka aina voittaa Neon!"

Groenendaeleja oli ilmoitettu yhteensä 18, joista neljä oli urosten avoimessa luokassa. Tuomarina oli Portugalilainen Delerue Pedro Sanches. Neo tosiaan oli tiputtanut kiitettävästi karvansa ennen tätä näyttelyä, mutta onneksi sen karvanlaatu on sellainen ettei se näytä kovin huonolta. Lähinnä vaan todella hoikalta.

Neolla ei ollut mikään paras näyttelypäivä, maahan oli ilmeisesti jäänyt ruokaa seisotuspaikalle tai sitten siinä oli käynyt joku todella hyväntuoksuinen narttu, sillä Neo olisi niiiiin halunnut haistella maata meidän yksilösuorituksen ajan...

Juoksu oli muutenkin aika karmeaa vetämistä ja pomppimista välillä. Seisomiset menivät ihan nätisti, korvat melko pystyssä kun Panu näkyi vastapäätä kehää.

Laatuarvosteluksi saatiin erinomainen ja siirryttiin kilpailuluokkaan. Sieltä tuli sitten neljäs sija. Ainakin saatiin maininta erinomaisesta turkista, vaikka kyllähän tuo kapealta näytti muihin verrattuna :P

AVO-ERI, AVK4

Tuomari: Delerue Pedro Sanches (Portugali)

"Good type, good head, right ear should be better shaped. Good body proportions, deep chest, front could be more straight, correct movement but a bit close behind. Excellent coat." 

Agilityn möllikisoissa pitkästä aikaa

Halloota. Taas on viikko vierähtänyt ja paljon ollaan tehty agihommia. Keskiviikkona tehtiin agilityn harrasteporukan kanssa pientä rataa, missä teemana oli koiran itsenäinen eteneminen. Peräkkäin oli kolme hyppyä, U-putki ja kaksi hyppyä. Jätin Neolle pari kertaa pallon hyppyjen taakse ja äijä irtosi kivasti eteen-käskyllä. Tuon jälkeen ei tarvinnut palloakaan enää vaan lähetin suoraan eteen, putkeen ja hypyt. Hyvin irtoava koira mulla :) Toisella kierroksella tein vähän tiukkoja käännöksiä Neon kanssa hyppy - putki - hyppy rallilla.

Perjantaina agitreeneissä laitettiin keinu matalaksi ja tuettiin se pöydälle niin ettei se keikkunut yhtään. Kun Neo tajusi ettei alusta keikkaa, niin sillä ei ollut mitään ongelmaa kiipeillä keinua ylös.

Lauantaiaamuna oltiin tokokoulutuksessa. Ensimmäisellä kierroksella mietittiin miten meidän seuraaminen saataisiin pysymään hyvänä kisoissa ja että homma ei kariutuisi liikkeiden väleihin. Neo kyllä lössähtää hihnaseuraamisen jälkeen jos se huomaa ettei mulla ole pallo kainalossa. Tein hämyn että laittaisin pallon kainaloon ja kokeiltiin ihan vain sanallista kehumista seuraamisen päätteeksi ennen kuin otetiin uusi seuraaminen. Neo oli ihan älyttömän hyvä, kyllä yllätyin! Miksi turhaan heiluttaisin käsiä jos homma toimii paremmin enempiä vapauttamatta. Täytyy vaan vähitellen ketjuttaa noita palkattomia liikkeitä alottaen kahdesta. Niin ja täytyy kokeilla myös sitä että vasen käsi ei mene koiran yli, sillä käsi ilmeisesti näyttää taas typerältä kun yritän piilotella tyhjää kainaloa...

Toisella kierroksella kyselin ideoita ruudun ja merkin opettamisesta. Testattiin Neon kanssa sheippausta ruudussa ja se vaikuttaa kyllä hyvältä menetelmältä, eipähän koira ainakaan etsi kosketusalustaa/ruokaa/lelua. Merkkiä kouluttaja ehdotti tekemään niin, että jättää muutaman kerran namin merkin taakse ja sen jälkeen vaan antaa pysäytyskäskyn koska Neolla on niin hyvät stopit jo.

Tokon jälkeen olikin sitten agilityn möllikisat samassa hallissa. Rakennettiin kaikki kolme rataa jo lähes valmiiksi ja erilaiset numerot vaan eri luokille. Ajattelin käydä vaan mölliluokassa kun olin ratahenkilökuntaa, mutta joku sai taas suostuteltua menemään tosimölleihinkin lämmittelemään. Ihan hyvä että suostutteli, sillä voitettiin Neon kanssa maksien tosimölliluokka vaikka ei otettu edes uusintaa :) Se meni oikein kivasti, vähän pitkähkö hyppy tuli 5.-6. käännökseen niin kuin arvelinkin mutta Neo oli super <3

Tosimölliluokan rata

Mölliluokasta löytyykin sitten jopa videomateriaalia uusinnasta, tämä alla. 10 vp tuli kun luotin vähän liikaa aiemmin onnistuneeseen pätkään - ohjasin löysin käsin ja Neo tiputti riman ja meinasi (ehkä myös säikähdyksestä) mennä väärään putken päähän (kieltovirhe). Tultiin kuitenkin hienosti kakkosiksi maksiluokassa!


Neo oli ihan sairaaaan nopea ja mulla tuli todella vaikeuksia lähteä A-esteeltä rinta rinnan koiran kanssa. Mietin siinä pienessä mielessäni että tämä ei kyllä voi onnistua, mutta huutelin siinä sitten viiden metrin päässä esteitä ja takaa kiertokin meni ilman käsiohjausta. Onneksi oltiin harjoteltu tuota itsenäistä etenemistä... Tosi harmi kun tuota kohtaa ei oikein näy videolta, mutta siinä tuli sellainen fiilis että wau <3 Ja oli muuten muidenkin mielestä nopea hauva, ettei vaan oma mielipide ;)

Mitäs muuta. Jyväskylän KV-näyttely on viikon päästä ja Neo on tiputti kaiken turkkinsa... Jes, juuri näin. Kai sinne täytyy kuitenkin mennä patsastelemaan kun on kerran ilmoittautuminen maksettu. Olisi ollut tokon möllikisat samaan aikaan, tosi harmi!