Pelkotiloja ja canicrossia

No niin, mitäs tässä välissä taas. Tokon suhteen ollaan vähitellen treenailtu pakasterasian kannen kanssa ruutua ("koske" -käsky) ja pysähdystäkin ollaan alettu harjoittelemaan. Merkkiin saatiin sellainen vinkki, että agilityn tapaan heitetään vasemmalla kädellä koira merkille ja annetaan pysähtymiskäsky. Tämä toimikin Neolla kivasti ja se merkkasi hyvin paikan. Itse olisin varmaan lähtenyt rakentamaan sekä ruutua että merkkiä namupala/lelu kohteessa, tämän takia on hyvä kysellä vähän kokeneemmilta mielipiteitä... ;)

Viimeksi kehuin meidän paria hienoa paikkamakuuta - no nyt on taas mennyt huonommin. Viime perjantaina oli ALO/AVO-kurssin viimeinen kerta ja otettiin kisamainen treeni. Ongelmana vaan oli se, että tuomarina oli se henkilö ketä Neo pelkää eniten maailmassa... Ei siis antanut koskea kehään tullessa, korvat luimussa haukkui hihnan mitan päässä. Siitä arvasinkin että hommasta ei tule yhtään mitään. Neo nousi seisomaan ja ryömi eteenpäin paikkamakuussa ja koko yksilösuoritus oli ihan p**seestä, vaikka pyysinkin että tuomari olisi kauempana. Ihme kyllä koira sai pidettyä itsensä kasassa ekan seuraamisen ajan kun luuli että mulla oli pallo kainalossa (9.5), mutta sitten pelko voitti.

Mosku the Linssilude...

Maan hajut olivat muka niiiiin mielenkiintoisia, liikkestä seisomisessa mentiinkin maahan ja kaikki perusasennot varastettiin. Neo näytti selvästi pelkäävän minuakin. Luoksetulo vino, hypyssä lähti vasta kolmannella käskyllä ja käsimerkillä (no tuomari oli siinä kyllä 2 m päässä) ja bla bla... Mietin että ei varmaan kannata tehdä mitään paikkamakuun jälkeen - no olis pitänyt jättää tekemättä. Miten voi olla yksi ihminen niin kauhea? Ja kaikkien muiden kanssa mennään jalkojen välistä ja tarjotaan peppua silitettäväksi. En vaan ymmärrä... Jäi kyllä niin paha mieli että vannoin taas lopettavani koko touhun... Onneksi oli vertaistukea paikan päällä ;)

...and again

No kivempiin asioihin. Agilityssa pyörähdettiin perjantaina, tällä kertaa oli esteiden välillä reilusti tilaa ja vauhtia riitti. Olen melko varma että radalla kyllä oli yli 20 estettä, mutta alla olevassa hahmotelmassani niitä on vain 19... :P Hmm... Parhaiten muistaa ne kohdat missä oli ongelmia, olisiko ollut 6.-8. välillä muita hyppyjä...

Tiukkaa käännöstä viilattiin taas hypyltä puomille 3.-4. niin, että säntäsin pallon kanssa merkkaamaan esteen. Putkesta putkeen 5.-6. olikin hankalampi ohjattava kaukaa lähtöputken suulta. Välistä vetojen 10.-12. tiesinkin tuottavan Neolle ongelmia, sen on helpompi mennä tuollaiset esteet takakierroilla kun pääsen kiilaamaan koiraa. Hyvää treeniä meille. Lopussa sai myös olla tarkkana takaa kiertämisessä (17.) ettei menty väärältä puolelta estettä. Pitäisi taas joskus pyytää jotakuta kuvaamaan meidän juoksentelua että näkisi omaa ohjaamista (kumartuminen!), mutta ei jotenkin kehtaa aina vaivata ihmisiä.

Nyt on ollut kivoja kelejä vielä canicrossata koiran kanssa kun lämpötila on pysytellyt 5-10 °C tuntumassa. Neolla tuntui olevan vähän huonompi kunto kun lauantaina käytiin tunnin lenkillä, jotenkin pääsi välillä unohtumaan tuo juokseminen kun lumet kävivät maassa eikä metsässäkään ole kauheasti rymytty. Täytyy vähitellen lisätä vetotreenin määrää ennen kuin jäälle pääsee taas hiihtämään. Odotan lumen tuloa innolla juuri koirahiihdon takia, en niinkään päivittäistä 1,5 h työmatka-ajelua ajatellen...

Lääh ja puuh

Eilen Neo sai sitten puolivuosittaisin pesunsa Jyväskylän KV-näyttelyä ajatellen ja päästiin taas katselemaan rallia ympäri taloa. Aina se vaan tietää mitä on tiedossa, ei auttanut muuta kuin kantaa koira suihkuun.. :P Föönäyspaikalle sitten köpöteltiin oikein nätisti, lämmin tuulenvire turkissa on niin ihanaa <3 Heräsin aamulla siihen kun äijä retkotti selällään sängyssä meidän jalkopäässä ja turkki oli vääntyny ihme asentoon kyljestä ihan kuten ihmisillä konsanaan. Nyt on kuitenkin kiiltäväturkkinen ja hyvältä tuoksuva Neolius talossa.

Viikon tilannekatsaus

Laitetaas nostalgiaa kehiin ja pentukuvia Neosta :) Tässä Riesa-siskon kanssa

Ou jee, tiistaina oli illalla alle + 15 ºC! Eli päästiin pitkästä aikaa Neon kanssa canicrossaamaan pitkin järven rantaa :) Tehtiin tunnin juoksulenkki siinä klo 20-21 ja on se valoisaa tähän aikaan vuodesta. Pienenä miinuksena kaikki ihanat narttukoirat, joilla on ilmeisesti juoksut, ja joiden hajuja Neon täytyy siis joka toisen heinänkorren jälkeen pysähtyä ihailemaan ja merkkailemaan...

Äänekoskella meillä oli erinomaiset agilitytreenit Neon kanssa keskiviikkona: puomi sujuu nyt!!! Voi että. Ensin otin ihan muuta rataa, ettei koko treeneistä jää huono fiilis jos Neo jänskää puomia. Kolmen hyppyesteen kanssa tehtiin takaa kiertämisiä ja välistävetoja, U-putket olivat päissä. No sitten päätin, että nyt otetaan putkesta ja hyppyesteestä vauhti ja katotaan miten puomilla käy. Ensin Neo ei lähtenyt kiipeämään vaan meni vähän sivusta, mutta toisella yrittämällä se varovasti kipitti koko puomin ilman palkkaa. Tämän jälkeen se ilmeisesti tajusi että hei, tuohan on ihan kiva paikka, ja päätti ihan itsekseenkin lähteä seikkailemaan puomin! Toisella ja kolmannella kerralla saatiin oikein nätit odotuksetkin alastulon kontaktille. Oli niin hieno nähdä että se pelko lähti!

Kepit menevät tosi hyvin oikealta puolelta niin, että merkkaan ekan välin ja juoksen vaan vierellä. Vasemmalta Neo on epävarmempi (saatan tehdä myös jotain toisin) ja tarvitsee vielä vähän käsiapua. Kun tarkoitus oli mennä rengasta niin Neo päättikin mennä tarkistamaan oisko keinu yhtä kiva kuin puomi... Voi kamalaa, rämähtihän se sitten vähän alas, mutta ei Neo sitten ottanut siitä itseensä. Otettiin vielä pari kertaa avustajan kanssa keinua ja se meni kivasti, joten täytyy näköjään lisätä keinukin repertuaariin. Oikein hyvä kontaktitreenipäivä!

Torstaina hypeltiin sitten agilitya Saarijärvellä. Mulla taitaa olla aika huono muisti noiden monimutkaisempien ratojen kanssa, tai sitten se vaatii vaan treeniä... :P Tällä kertaa oli 31 estettä, joten jaoin radan kahteen pätkään meille Neon kanssa. Neo meni tosiaan kivasti, itse vaan hohhailin että mikäs este tulikaan + ohjauksessa oli vikaa mm. ennakoivassa valssissa ja yhden kulmauksen tekemisessä. Puomilla Neo teki pari väistöä ja olin jo että voi eiiiii... Mutta sitten vauhdista se menikin sen yhtä hyvin kuin edellisenä päivänä! Keinuakin otettiin, jes. Neolle on kehittynyt tosi kivat himmailut kontaktien laskupinnoilla "Sssshhh" merkistä, A:lla se alkaa jo himmailla vähän ennen aikojaankin. Hyvä näin, vauhtia on aina helpompi saada lisää.

Ilmoitin meidät muuten Neon kanssa tokon "Kohti alokasluokkaa" -kurssille Laukaassa, joka on siis ilmainen meille kun ollaan jäseniä. Ei olla vielä kertaakaan päästy kunnon hakumetsään kesällä, joten ihanpa sama tuon BH:n kanssa sitten, ensi vuodelle se menee. :( Pitäisi varmaan olla ihan kiinteä oma hakuryhmä, joka treenaa tiettynä aikana joka viikko tavoitteellisesti... Tottiksen treenaaminen on jotenkin niin plah itselle, että jospa siihen tulee vähän virtaa kun päättää ekaksi etapiksi tokon alokasluokan. Panu väsäsi nyt pitkän painostuksen jälkeen mulle hyppyesteen niin voi treenata hyppyäkin.

Torstain agilityn jälkeen mentiin siis suoraan tottistreeneihin - ei taas ehkä näitä välkyimpiä ideoita. Treeniaikaa oli kuitenkin ollut meillä 15 + 15 min täyttä actionia ja näkyihän se Neosta. Otettiin tokon ALO-liikkeitä ja katsottiin missä vaiheessa ne ovat:
- Luoksepäästävyydessä tahtoo hieman nousta perusasennosta seisomaan, mutta iloisena ja kiinnostuneena, että sinänsä ei huolta siitä
- Paikallamakuuta ei otettu, mutta se on ollut ihan hyvin kunnossa aiemmin
- Seuraaminen kytkettynä + patukka kainalossa ok, yllättävänkin tarkkaavaisena seurasi kun olisin odottanut vähän haahuilua. Veikkaan, että vapaana ja ilman palkkaa alkaa jätättää vähän, mutta pitää katsoa se sitten aikanaan.
- Liikkeestä jäävät epävarmat, pitää treenata varmoiksi ilman että koiran tarvitsee olla vierellä
- Luoksetulo otettiin vauhdilla ja meni hyvin, mutta se loppu vaatii treeniä (edestä sivulle -rumba)
- Hyppyä ei otettu, "Hyppy" -käskyn Neohan jo osaa ihan agilitysta, mutta pitää vaan opettaa se loppuosa liikkeestä

K-S belgien match show 9.5.2013

Kun oli vielä kylmempi lenkkeilysää...

Jaaha, sitä on pari viikkoa vierehtänyt niin ettei mitään muista mitä ollaan tehty... ;) Motivaatio-ongelmia kirjoittamisen suhteen. Pari normaalista lenkistä pidempää pyrähdystä on tehty, jotain 7 km juoksulenkkejä Panun ja Neon kanssa. Järven rannalla on kätevää juottaa Neoa ja oikein lämpimällä kelillä uittaakin herra. Eihän siinä varmaan monta viikkoa mene, että alkaa olla haastavaa löytää alle +15 °C juoksuhetkeä joka on "ihmisten aikaan".

Agilityssa ollaan käyty lähinnä Saarijärvellä, Laukaassa on jäänyt muutama kerta väliin. Ylhäällä viime torstain Saarijärven reititystä nro 9. asti (rata jatkui simppelinä 16. hypylle, valssi nyt tuli 4. putken jälkeen). Lopuksi treenattiin oikeaa puomia pitkästä aikaa ja edelleen hieman huteralla versiolla. Kyllä se jänskätti Neoa, mutta taisi se reippaammin mennä kuin aiemmin.

Niin tosiaan, meidän ohjaaja ehdotti pari viikkoa sitten että entä jos kokeilen olla ohjaamatta kädellä keppejä.... Noh, Neohan sujahteli ne noin 2 x nopeammin ja virheettömämmin! Lähinnä käsi vaan häiritsee kun äijä on näköjään oppinut kepit huomaamatta. Eka väli on vielä epävarma hallilla, mutta sain hyvän vinkin että en kiirehdi omaa vauhtiani ja kuvittelen vielä toiset kepit jatkumaan oikeiden päähän - se korjasi vikan välin epävarmuudet Neolta. On se tarkkaa tuo ohjaaminen. Meidän takapihalla on nyt 8 kotitekoista keppiä ja Neo sujahtelee niitä tosi nätisti, joten uskon että 2 x 2 metodista on ollut hyötyä.

Laukaassa taas oli viime lauantaina valssailua ylläolevaan tyyliin, X merkkaa aluetta millä koiran ohjaajan tuli pysytellä. Neo meni oikein näppärästi, mitä nyt hypyistä käännökset voisivat olla tiukempia. Näitä voisi nyt harjoitella takapihalla kun lumet ovat sulaneet ja ruohikko kutsuu kotitekoisia esteitä... ;) Vaikka jarrutan itse, sanon heti hypyn jälkeen "tänne" ja Neo rekisteröi sen kyllä haukahtamalla (edelleen niin huvittavaa kun se on aloittanut tuon), niin eipä se iso koira vauhdissa voi paljon tehdä. Vauhti pitää saada hitaammaksi ennen ponnistusta.

Otettiin myös muuria (ei kamalasti ilmavaraa, mutta eipähän ponnista rakennelmasta) ja vähän vauhtiympyrää.

Kiitos kuvasta Kati S.!

9.5.2013 helatorstaina pidettiin Keski-Suomen belgianpaimenkoirien vuosittainen match show -varainkeruu. Työpanoksella myös kuitattiin meiltä tottiksen talvitreenaajilta JAT:in hallin käyttömaksu. Ilma oli sateinen, mutta ei sitä sadetta nyt kaatamalla sentään tullut. Meikäläinen otti ilmoittautumisia vastaan, olin kehäsihteerinä Lapsi ja koira -kehässä ja avustelin noin muuten vaan palkintojen ym. kanssa. Täällä Tiina Karvosen ottamat hienot kuvat.

Neon siskopuoli Aidan (c) Tiina Karvonen

Kun aurinko ei tosiaan päässyt paahtamaan autoon niin päätin ottaa Neon mukaan, oltiin lupailtu että talkooporukka voi osallistua Paras belgianpaimenkoira -kehään veloituksetta. Neon siskopuoli Grondoras Alena Aidan (sama isä Satulaakson Chaska) oli myös paikalla mätsäröimässä ja kaverukset pääsivät taas ottamaan perinteiset ilmapainit takajalkojen varassa. Neo taisi vaan nauttia tyttösen huomiosta ja antoi Aidanin kiivetä selkäänkin, jotain mistä takuulla olisi tullut tappelu jos kaveri olisi tuntematon uros... ;)

Belgikehä oli aivan lopuksi BIS-kehän jälkeen ja sinne taisi osallistua noin 7 belgiä. Oli kiva nähdä kaikista versioista edustus: pari tervua, useampi gronttu, malinois ja yksi laekenois. Neo oli melko nätisti kehässä, vähän se pyöri ja korvat tahtoivat olla alhaalla (perus-Neo, mikä siinä on...), mutta aina sen sai suht edustavaan asentoon ja välillä se pörhisteli oikeinkin edustavasti kun katseli viereisiä kavereita. Olihan siinä odotusaikaakin toki, kaksi tuomaria kävi läpi koirat. Neo antoi kivasti katsoa hampaat ja tunnustella, palleja hiplatessa vähän hätkähti että mitässhhh!
 

Neo the paras belgi (c) Tiina Karvonen

Niinhän siinä sitten kävi, että Neo voitti belgikehän ja on siis vaatimattomasti "Paras belgi" nyt. Perusteluina hyvä kunto ja se että toin Neoa hyvin esille, vaikka olimme vaikeassa kulmapaikassa. Saatiin pokaalia, ruokaa, tennispalloja, ruusuketta, kaikkea kivaa. Kyllä kannatti osallistua, ja mikä parasta, päätettiin testata tuota Royal Caninin sensitive digestion -versiota ja Neohan kestää syödä sitä! Ensimmäinen kuivanappula tähän mennessä, ei ole normaalia RC:tä kestänyt. Uskallan todeta tämän viiden päivän varoajan jälkeen kun joka päivä on syötetty vähitellen annosta kasvattaen :P Välillä vaan kuulee, että RC on "syövän aiheuttaja" -merkki, mutta meille saa kyllä ehdotella vastaavia hyviä kuivanappuloita jotka sopivat herkkämahaiselle. Tarkoitus olisi nyt antaa aamulla vähän nappulaa ja illalla normiruokaa.
 

Tämä malinois etualalla voitti huumoripalkinnon pomppimalla :)

Koirakoulu alkoi taas Äänekoskella ja ollaan nyt käyty siellä kaksi kertaa. Kyllä oli taas eka kerta että voi elämä, no lopussa kontakti oli jo normaali ja tänään toisella kerralla homma sujui jo aika hyvin. Eipä sitä 100% oikeaa suoritusta voikaan tuossa treenimuodossa (45 min putkeen) ja 15+ koiraa vierekkäin -tilanteessa ("Tottakai mun koira saa rynnätä sun koiran peppuun kun te menette seuraten ohi") vaatia, otetaan lähinnä häiriötreeninä ja kontaktitreeninä tuo homma. Ihmeekseen sitä aina huomaa miten hyvä on välillä treenata äärimmäisessä häiriössä. Ja huomata jopa, että treeni vähitellen onnistuu... ;)

Mitäs muuta. Neon hammasharjavideo pyöri 28.4 sunnuntaina SKY's PickTV:ssä Iso-Britanniassa klo 20 :P Ei tuolla lisenssisopimuksella sentään rikkaaksi ole päässyt, huimat 80 € tullut tilille tähän mennessä... Mutta onhan se aina jotain, erityisesti kun itse ei tarvitse tehdä mitään sen eteen. Täältä pääsee katsastamaan hammasharja-ärinät jos on jostain syystä jäänyt välistä.

Viikonloppua ja MH-luonnekuvausta kohti!

Liian isot stringit ja muuta mukavaa

Viime viikolla tulin siihen tulokseen, että on aika panostaa parempiin canicross-välineisiin. Heiaheia! kertoo, että tänäkin kesänä on tullut tehtyä 54 juoksulenkkiä Neon kanssa. Jotain hyötyä viileästä ja sateisesta kesästä! ;) Huhti-toukokuu nostin Neon kuntoa päivittäin n. 15-30 min juoksulenkeillä ja kesäkuussa alettiin tehdä n. 30-60 min lenkkejä. Varsinaisesti canicrossista ei meidän kohdalla voida puhua, sillä mennään ihan koiran ehdoilla ja vetohihna saa minun puolestani olla löysälläkin. Peruslenkkimme menee rantaa ympäri, joten juotavaa ja viilennystä on aina kätevästi saatavilla koiralle.

Pelkkä vyötärön ympäri kulkeva vyö sai nyt siis vaihtua Non-stop Comfort Belt:iin, jonka mainostetaan jakavan selän kuormitusta lantioon ja pysyvän hyvin paikallaan. Tämä hieman hintava (n. 50-60 € netissä) vaipan näköinen luomus on onneksi verkkomateriaalia. Panun kommentti: "Näyttää kuin sulla olis liian isot stringit housujen päällä". Noh, mukavuus ja käytännöllisyys > ulkonäkö, eikös niin...

Lisäksi matkaan tarttui uusi vetonaru fleksin tilalle, joustava Non-stop Running Line. Mietin kunnon vetovaljaiden ostamista Neolle, mutta tulin siihen tulokseen että meidän käytölle riittää ihan pehmustetut Y-valjaat. Jakaantuu edes vähän paremmin rasitus kuin entisissä valjaissa, vaikka Neo ei kaikilla voimillaan vedäkään.

Tämänpäiväisen 50 min kokeilun tulos:

Rakastan, rakastan, rakastan. Vyö pysyy juuri niin hyvin paikallaan kuin mainostetaan ja veto tulee miellyttävästi lantion alueelle. Vetonaru on aivan mahtava - fleksi joutaa romukoppaan. Pelkäsin, että hihna on liian ohut ja venyy liikaa, mutta vetonaru näyttää liinalta ja joustaa juuri sopivasti. Ei enää nykäisyjä! Suosittelen siis näitä ehdottomasti kaikille, jotka juoksevat koiran kanssa tai ylipäätään haluavat kädet vapaiksi lenkillä. Nyt kun Neo on kasvanut ja on paremmat varusteet, niin voisi jopa kokeilla koirahiihtoa talvella.