Tehotreeniä

Neo odottelee vuoroaan hakumetsään

Sunnuntai oli oikein tehotreenipäivä. Klo 9 oltiin sovittu hakutreenit ja erinäisten kommellusten (alempi kuva) jälkeen olin jopa 9:30 paikalla. Autotallin ovi meni pois paikaltaan ja onnistuin siis jättämään auton avaimen takaluukun ja katon väliin... Ei siitä sen enempää... :P Neo pääsi heti tositoimiin ja pieni odottelu metsän reunassa vaan nosti virettä. Pohdin otanko tällä kertaa vain suorapalkkaa vai kokeillaanko ilmaisuja niin että heitän rullaa - päädyin jälkimmäiseen joka olikin hyvä ratkaisu.

Kiireellä kun lähtee...

Maalimiehet siis lähtivät tarpomaan metsään ~15 m päähän ja heitin rullan aina maalimiehen lähistölle (no kerran osui korvaan...). Maalimies poimi rullan ja siirtyi vielä viitisen metriä piiloon, neljä pistoa. Neo ampaisi matkaan eikä mitään arpomista rullan nappaamisen jälkeen!! Upeaa, äijä lähti heti pinkomaan takaisin. Luovutus oli vähän niin ja näin, tahtoi olla halu jo näytölle niin tiputti rullaa siinä metrin säteellä minusta. Näytöissä ei mitään kummallista, ne menee hyvin. Tuli kyllä hyvä fiilis kun pitkäaikaiseen pulmaan näyttää nyt olevan ratkaisu :)  Seuraavana treenataan sitten rullan luovutus kuntoon. Ensi kerralla voisi vaihteeksi ottaa vaativampia pistoja suorapalkalla ilman ääni/näköapuja lähdössä.

VIDEO

No yllä olevaa linkkiä klikkaamalla voi sitten kauhistella meidän ensimmäistä kisamaista yritystä tehdä läpi toko:n alo-luokan yksilösuoritus, ilman mitään palkkausta liikkeiden välissä herkuilla/lelulla. Hihnassa seuraaminen oli aika kauhea, mutta ilman hihnaa homma sujui jo hyvin. Pari kertaa Neo taisi vähän haaveilla ja jatkaa matkaa kun pysähdyin ja silloin perusasento oli huono. Liikkeestä maahanmeno ok, joskin Neomaisen hidas. Luoksetulossa törmäys ja sivulle :P Ja vähän korvaakin kutitti. En tiedä mistä se on keksinyt että voi mennä suoraan sivulle vaikka ollaan otettu medium-matkalla tehotreeniä että tullaan eteen. Eihän se väärin kokeessa ole, jos ei vaan törmää, mutta... Liikkeestä seisominen ok, vähän jalat liikkuivat. Hyppy hieno :) Kyllähän tuo kokonaisuutena oli hyvin matalan vireen haahuilu ja hellekin varmaan vaikutti, mutta pääasia että Neo hoiti hommat loppuun asti. Eikä tokossa sen vireen tarvitsekaan olla niin superkorkea.

Luoksepäästävyydessä Neo yllättävää kyllä pysyi istumassa, tosin höpötin sille vähän kehuja... ;) Paikkamakuu taas meni perseelleen. Vaikka vieressä oli raudanvarma Eva :(  Minuutin jälkeen nousi, täytyi kaksi kertaa käydä laittamassa maahan. En nyt tiedä sitten voiko syyttää paikkaa, autot + kaikki ihmiset siinä rykelmässä ja sama asetelma kuin silloin kun pikkulapsi aiheutti ahdistukset. Kyllähän sen tietysti pitäisi pysyä siinä noinkin päin vaikka mikä olisi. Ihmetyttää vaan kun tiistainakin meni niin hyvin "vieraiden" koirien kanssa Laukaassa... Loppuun otettiin kyllä ihan lyhyt onnistunut 15 sek paikkamakuu toiseen suuntaan. Nyt pitää vaan reenata tuota hirveästi vähitellen kasvattaen aikaa ja yrittää niin, ettei enää tule yhtään epäonnistunutta suoritusta. Luoksetuloa, paikkamakuuta, luoksetuloa, paikkamakuuta...

Olen unohtanut näköjään kertoa, että viestiäkin treenattiin tuossa viikko pari sitten. Minä keräsin mustikoita ja Panu vadelmia jossain 200 m päässä (en edes tiedä miten kaukana), joten siinä tuli ihan luonnollisesti jäljestysosuuskin kun liikuimme hieman koko ajan. Panu soitti ensimmäisellä lähetyksellä, ettei Neo lähde etenemään. Samassa säikähdin kun musta belgiläinen rymähti metsästä luokseni :D "No nyt itse asiassa se kyllä katosi..." "Joo se on täällä...". Merkkasimme sen jälkeen pannassa olevaan lappuun käynnit.

Olisi voinut pitää hieman enemmän taukoa lähetyksissä, sillä saattoi olla että Neo ei käskystä lähtenyt vaan makoili puoli minuuttia ja ampaisi sitten omin toimin matkaan. Viiden pätkän jälkeen otin herralta vermeet pois päältä, mutta Neo päätti kuitenkin jatkaa viestiä vielä loppuajankin kun marjastettiin :P  En sitten viitsinyt kieltääkään. Se jäljesti/hakuili upeasti myös sellaisenkin vaikean pätkän, missä oli myötätuuli ja olin kiivennyt ison kallion jyrkänteen ylös. Palkaksi se sai mustikoita, jotka on hyviä metsässä mutta joita ei voi syödä kotona (?)...

Slurps!

Kavereille tuli lauantaina Mosku-niminen koiranpentu Nemi-neidin kaveriksi (molemmat japseja), joten tässä hieman pentusaastetta... ;) Neo ja Mosku eivät ole vielä tavanneet.

Tricks and treats

Joku aika sitten käytiin katselemassa tiluksia Suovanlahdella

Viikko on taas vierähtänyt. Meinaa jo unohtaa mitä alkuviikosta touhuttiin! Metsässä kuitenkin pyörittiin, otettiin viestiä se normaali viisi pätkää ja tehtiin metsäjälki Neolle. Siinä sitten lopussa heiteltiin patukkaa ja ihasteltiin miten hyvin Neo löysi nenän avulla patukan maastosta. Otettiin sitten huvikseen esineruutumaisesti pari patukan nostoa, niin että Neo ei nähnyt minne Panu patukan vei. On noilla koirilla ihan uskomaton hajuaisti!

Viikko sitten lauantaina saimme agilitysta matkaan Lotta Vuorelan kontaktikoulutuksen oheismateriaalia, jotta voisimme perehtyä 2on2off -menetelmään. Ei se mitään, en minäkään ole koskaan kuullutkaan tuosta... Kyseessä on siis Silvia Trkmanin kehittämä laatikkomenetelmä kontaktien alkeisopetukseen/uudelleen opettamiseen. Väännän ihan nyt rautalangasta kun monet tätä lukevat eivät ole agilityyn perehtyneet: agilityssa on siis esteitä (A-este, puomi, keinu), joissa on sekä nousevalla että laskevalla pinnalla kontaktialueet, joihin koiran on estettä suorittaessa koskettava vähintään yhdellä tassun osalla. Mikäli koira jättää koskematta kontaktialueeseen, koirakko saa kontaktivirheen.

2on2off:issa tavoitteena on siis, että koira seisoo takajaloillaan laatikon päällä ja etutassut ovat maan tasalla. Tällä matkitaan vinoa asentoa, mihin koiran tulisi pysähtyä kontaktiesteellä jotta se yksi tassun osa varmasti koskisi kontaktialuetta. Koko laatikkotouhun ajatus on, että koira saa mahdollisimman paljon oivaltaa asioita itse ja koulutuksen edetessä myös tarjoaisi tuota asentoa. Hommaan tarvitaan ihan normaali laatikko (korkeus ei saa olla yli 10 cm) sekä naksutin + herkkuja.

No minähän päätin alussa kokeilla naksutinkoulutuksen syvintä olemusta, eli päätin etten anna mitään vihjettä Neolle. Istuin laatikon viereen ja odotin mitä tapahtuu. Siinä sitten tuijotimme toisiamme minuutin ajan, Neo meni maahan makaamaan ja lopulta oli lähellä nukahtaa... Nöyrryin siis hieman ja kosketin nopeasti sormella laatikkoa. No tästä pääsinkin heti naksauttamaan ja palkkaamaan, kun Neo vilkaisi laatikkoa. Toisella treenisessiolla seuraavana päivänä sain jo Neon aina koskettamaan kuonolla laatikkoa. Ai että, ei ole ihan kärsimättömän ihmisen treenimetodi...

Tässä välissä vierailtiin Maaningalla pari päivää ja otettiin viestitreenit erilaisessa maastossa. Viimeisen pätkän lähetys ei ollut oikein sujunut, ehkä Neo häiriintyi kun reitti ristesi lenkkipolun kanssa ja siitä oli juuri kävellyt koira. Tai sitten ei vaan jaksanut enää, kuka noita ymmärtäisi... Jaksoipa kuitenkin hyvin kiipeillä tunnin Pyssymäen huipulle treeniosuuden jälkeen, kantaen parikiloista puupalikkaa...

No, viestin jälkeen tehtiin vielä (ensimmäistä kertaa) metsään esineruutu. Tallattiin n. 10 x 10 m alue, jonne jätettiin kolme esinettä: pehmopallo, villasukka ja vanhasta taluttimen pätkästä tehty "solmu". Näin jälkeenpäin ajatellen olisi voinut näyttää nuo esineet ennen niiden viemistä Neolle, mutta tehtiinpä kerralla oikein haastava treeni. Neo poimi hienosti ensimmäisenä pallon ja toisena solmupaketin. Solmupaketti kyllä käväisi puoli metriä ennen minua maassa... :)

Villasukka tuotti yllättäen hieman ongelmia, Neo kyllä löysi sen ja haistoi sitä, mutta ei kuitenkaan poiminut sitä. Uudelleen lähettämällä sukkakin palautui minulle asti. Upeat treenit ja Neo pysyi mahtavasti tallatulla alueella! Panu siinä alussa mutisi, että miksi pitää tallata, mitä se nyt vaikuttaa... No ehkä hänkin nyt osaa arvostaa tuota koiran mahtavaa hajuaistia. ;)

Minullekin makkaraa, jookos kookos

Lauantaina suunnattiin sitten agilityyn. Paikalla oli normiohjaajamme sijaan Tapio Koikkalainen opettamassa laatikkomenetelmää. Hän otti 2on2off:in käyttöön kun jossain vaiheessa agilityn kilpauraa koira alkoi hypätä kontaktiesteissä niin korkealta, että niistä tuli virheitä. Tämä on ilmeisesti erittäin yleistä.

Meitä oli paikalla paljon, joten hallissa oli nelisen eri pistettä missä pystyi harjoittelemaan asioita: pelkkä maassa oleva puomi, U-muotoon käännetty putki + puomi, keinu, epätasapainossa oleva lauta (ei siis mikään agilityeste) ja laatikko. Tällä kertaa treenattiin aika itsenäisesti, Tapio kyllä auttoi aina kerran jokaista koiraa. Puomi meni mukavasti, vaikka välillä Neon toinen takajalka tahtoi eksyä maahan. Nuo ovat aika kapeita paikkoja kulkea tuollaiselle maxikoiralle. Putki + puomi-versiossa Neo tuli niin vauhdilla puomille, että voin allekirjoittaa tuon 2on2off-menetelmän tarpeen!

Laudalla tasapainoilu oli vähän kammottavaa Neosta, mutta sekin saatiin sujumaan kun pidin nakkipalaa aivan lähellä lautaa ja Neon pää oli siis hyvin lähellä maata. Laatikko osoittautui auttamattomasti liian pieneksi Neolle (suunniteltu kääpiöpinserille), mutta sain vahvistusta sille että kyllä sitä koiraa saa ohjata reippaasti sinne laatikolle. Lopuksi Tapio auttoi meitä keinun opettamisessa: keinun toinen pää tuettiin ja koiran tuli kiivetä kalteva pinta ylös, josta se sitten nostettiin alas. Neo jänskäili selvästi kiipeämistä, mutta meni kuitenkin aivan korkealle huipulle. Hieno poika, enpä olisi uskonut!

Näkötornin huipulle voi kyllä kiivetä, mutta 2 m korkea keinu on pelottava...

Sellaista tällä erää. Nyt vaan kaikki koiran omistajat sitten kaivamaan jostain laatikko, tuo 2on2off on ihan hauska aivojumppa koiralle vaikka agility ei niin kiinnostaisikaan.

Pohdintaa koirien ADHD:sta

Viikko alkoi viestitreeneillä maanantaina, vaikka lunta nyt metsässä jonkin verran onkin. Eihän se itse lumi mitään vaan mitä se peittää = risut, kannot, kuopat... Ikävää alustaa koiralle juosta nopeasti. Viime kerrasta fiksuuntuneina otettiin avarampaa metsää, jossa korkeuseroa ei juuri ollut. Kasvatettiin matkaa ~ 150 metristä viisi pätkää. Minun luonani homma sujui hienosti, mutta Panun luona Neo oli ilmeisesti taas empinyt lähtöä maaston vuoksi. Tämän jälkeen kokeiltiin vielä hyvällä alustalla metsäpolulla reilu 50 m pätkä viisi kertaa. Nou problem there, kova oli vauhti.

Harjoiteltiin myös kameran käyttöä: miten saada supernopeasti liikkuva musta kohde tarkennettua. Päivä alkoi jo hämärtyä, mikä ei tietysti auttanut asiaa. Onneksi on saatu hyviä vinkkejä ISO:jen ja aukkojen ja shutter speedien ihmeelliseen yhdistelymaailmaan :) (kiitos vaan Myllys!)

Sydän suli tästä kuvasta :)

Tiistaina oli koirakoulun viimeinen kerta. Joko viime kerran pelottelu "kamalilla sulkeisilla" oli toiminut tai sitten lumi karkotti pois ihmiset. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa! Hyppyestettä otettiin siten, että lähetettiin koira edestä hyppäämään, laitettiin esteen takana istumaan ja siitä kutsuttiin takaisin. Neolle tämä ei tuottanutkaan ongelmaa. Vähän se ihmetteli kun ei saanutkaan heti hypätä takaisin.

Paljon otettiin myös istumaan, maahan ja seisomaan -käskyjä eri tyyleillä: paikallaan, liikkeestä sekä käskyssä pysymistä häiriön lisääntyessä. Esim. maassa pysymistä vaikeutettiin niin, että ensin käveltiin pois ja tultiin takaisin, sitten käveltiin koiran ympäri ja lopulta juostiin koiran ympäri. Koiran yli astuminen oli sitten jo vaikeampaa :) Neon häntäkarvat ovat ihan muutaman kerran jääneet jalan alle kun se on parkkeerannut itsensä ihmeellisiin paikkoihin, joten pari kertaa saatiin kokeilla ennen kuin Neo uskalsi pysytellä maassa.

Ensilumi 23.10.

Aloin illalla pohtimaan koirien temperamenttia - ja tarkoitan tässä siis käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta ja kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin. Tämä lähti varmaan taas siitä, miten vilkas Neo oli koirakoulussa. Hommat sujuivat hienosti kun Neolta vaadittiin jatkuvasti jotain ja palkattiin nopeaan tahtiin, mutta taukojen tullessa tai pidemmällä palkkausvälillä Neon huomio meni ihan muualle. Esim. seuraamisessa se saattoi kesken kaiken rynniä katsomaan missä muut koirat olivat.

Tämä pieni herra halusi tulla mukaan leikkimään...

Toisaalta tämä ylivilkas puoli ei sitten tule esille esim. tottiskentällä kun ympärillä häärää vain ihmisiä (ja yksittäinen koira). Eikä agilityssa. Omaa ajattelua selkeyttääkseni päätinkin täytellä tämän lomakkeen kun törmäsin siihen. Kyseessä on siis Lohen koiragenetiikan ryhmän e-lomake liittyen koirien aktiivisuuteen, impulsiivisuuteen ja keskittymiskykyyn. Näin psykologina on pakko mainita, että tuo lopun ADHD-kysely näyttää pitkälti olevan muokattu ihan ihmislapsia koskevasta ADHD-kyselystä. Alla näkyvissä, mitä täyttelin Neosta. Anteeksi epämiellyttävä visuaalinen asettelu, mutta näin fontti sentään näkyy :)

Ei varmaankaan tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että mitä enemmän vastauksia on erittäin usein -päädyssä sitä lähempänä ADHD:tä ollaan. Tämä kysely auttoi kuitenkin itseäni jäsentämään Neon temperamenttia. Heti alun kysymyksistä tuli olo, että ei tämä koske Neoa ollenkaan: oppimistilanteessa Neon tarkkaavaisuus on aivan uskomatonta ja se yrittää vaikka maailmanloppuun asti tarjota oikeaa toimintatapaa - ei siis luovuttajatyyppiä! Ymmärsin, että minun olisi täytynyt oikeastaan täyttää näitä lomakkeita kaksi, toinen koskien kotitilannetta ja toinen koskien hälinäpaikkoja missä on koiria.

Pikkuherra karkasi jopa omistajalta takaisin kun joutui lähtemään pois!

Psykologina aloin tietysti verrata lasten ADHD:n osa-alueita koiriin. Tajusin, että Neolla on parhaimmillaan piirteitä yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta (kyseessä kuitenkin belgi...), mutta ei keskittymisvaikeuksia. Toisaalta taas nuokin aktiivisuuden piirteet koskevat vain tilanteita, joissa on paljon muita koiria, ihmisiä ja hälinää ympärillä. Mikä on liiallisen raja? Törmäsin erinomaiseen tekstiin koirien hyperaktiivisuudesta, joka kutkuttelee erityisesti psykologien makunystyröitä terminologiallaan (Minna! Tosin ei sua varmaan kiinnosta kun sulla on kaksi sohvaperunaa ;)). Mielenkiintoista tekstiä hyperaktiivisuuden synnystä, rankaisun tehottomuudesta, aktiivisesta alistumisesta, hiilihydraattien tarpeesta (tryptofaani) ja esim. siitä, miten tulisi suhtautua kriittisesti vaihtelevaan palkkioaikaan koulutettaessa hyperaktiivista koiraa:

"Jos palkitsemisten välinen palkkioton jakso on riittävän lyhyt, tulee palkituksi tulemisen tarve tyydytettyä, eikä tilanne synnytä ristiriitaa. Ristiriitaa ei synny myöskään vastakkaisessa tapauksessa, eli jos palkitsemisaikataulu on niin hidas, ettei koira saa riittävästi palkkioita. Tämän tuloksena ryhtyy koira välttämään tilannetta, sillä toiminnan jatkaminen ei palkitse sitä riittävästi. Marginaalinen aikataulu, jolloin palkkion saamista ei täysin voi ennustaa, saa aikaan turhautuneisuutta, ylimääräistä aktiivisuutta ja jopa aggressiivisuutta."

Summa summarum, ei Neolla sentään ADHD:tä ole mutta näitä asioita on hauska pohtia erityisesti belgin omistajana. Tämänkin tekstin lukijat tietävät varmasti monta vilkasta koiraa. Milloin tulisi siis huolestua? Neon kohdalla ainakin huolestuisin jos vilkkauden lisäksi ilmenisi aggressiivisia piirteitä, koira ei oppisi, ei reagoisi rankaisuun ja sen olisi vaikea rauhoittua jännittävien tilanteiden jälkeen. Jos edelleen mietitään niitä lapsia (älkää nyt äidit loukkaantuko), niin ADHD:n diagnosoinnissahan otetaan huomioon käyttäytyminen kaikissa ympäristöissä: sen pojan tai tytön tulisi käyttäytyä suunnilleen samalla lailla vilkkaasti kotona, koulussa ja kavereiden luona. Sama siis koiralla, hyperaktiivisuuden tulisi näkyä jollain lailla myös kotona. Kaikki tämä imho eli in my humble opinion :)

Meidän ylivilkkaan koiran lempipuuha kotona

Loppuun voisi lisätä vielä rohkaisun sanan kaikille reippaiden koirien omistajille, suomalaisen luonnetestin temperamentin arvosteluohjeesta:  

"Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista kuuluu vilkkaiden ryhmään. Yksi selitys siihen lienee se suuri tarkkaavaisuus, joka liittyy viikkauteen, ja joka saa aikaan sen, että nämä koirat vastaanottavat nopeammin useampia uuteen ympäristöön kuuluvia ärsykkeitä ja tottuvat niihin ja niiden merkitykseen."

Ei kovin sujuva viikon alku

So cold, brrrrh!

Sunnuntaina tehtiin taas perinteisesti tottista. Otin Neon kanssa hyppyestettä noudolla: ensin heitin patukkaa ja toisella kierroksella jo noutokapulaa. Yllättävän hienosti meni eikä väistöä tullut kuin pidemmällä välimatkalla esteeseen. Tehtiin myös pitkästä aikaa BH:n jäävät liikkeet, jotka menivät mukavasti. Neo tosin tuli niin vauhdilla luoksetulossa, että törmäsi kunnolla minuun. :)

Sitten mentiin kahdella koirakolla tervehtimään "tuomaria" ja otettiin Neolle paikkamakuu kun toista koiraa treenattiin vieressä. Aina kättelyssä Neo singahti ylös sivuasennosta, no viimein se sitten sujui nätisti tyyliin viidennellä kerralla. Paikkamakuussa olin siinä melko lähellä viiden metrin päässä. Neo nousi ylös kolmisen kertaa, noin minuutin välein. Tuossapa siis kaksi treenattavaa asiaa. Takapään käyttö sujui, samoin seuraaminen.

Maanantaina olikin tosi nätti päivä ja alkuun tein takapihalla Neon kanssa vähän esineruutua. Mitä opimme: takapiha on huono paikka, koska Neo yhdistää sen leikkimiseen + pitkän tauon jälkeen voisi aloittaa helpommastakin kuin 3 esinettä valmiiksi alueella... Ensimmäisen epämääräisen kokeilun jälkeen kävin "tiputtamassa" esineet uudestaan ja homma sujuikin paremmin.

Palkkasin alkuun patukalla, mutta totesin siinäkin pian että Neo tahtoo tiputtaa esineen 1 m päähän minusta ennakoiden patukkaa. Leikitin tämän jälkeen pienen hetken esineellä ja sitten vasta vaihdoin patukkaan. Tiettyjä esineitä Neo alkoi vähän jauhaa suussaan tuodessaan (tarpeeksi pienet ja pehmeät).

Esineiden jälkeen lähdettiin metsään, alkuun tehtiin jälki Neolle ja sitten otettiin viestiä. Aloitettiin reilusta sadasta metristä ensimmäinen viiden sivun setti. Se meni upeasti, vaikka joku mies kulkikin meidän takaa ja Neo vähän puhisi sille kun odotti lähetystä sivulla istuen.

Sitten tuli taas ahnehdittua liikaa... ~ 160 m sivu erittäin vaikeassa maastossa. Kaksi sivua meni hyvin, mutta sitten Neo oli kaatuillut noustessaan hankalaa jyrkkää rinnettä ja oli sen verran puhki että alkoi empiä lähtöä. Panu sai sen vielä kerran lähetettyä, mutta neljäs sivu ei enää onnistunut. Hyvä lopetus saatiin kuitenkin, kun Panu tuli takaisinpäin ja otettiin 50 m etäisyydeltä neljäs ja viides sivu. Jatkossa riittää varmasti yksi viiden sivun setti kun välimatka vaan kasvaa. Hyvä opetus taas, että liika on liikaa!

Illalla pestiin Neo viikonlopun näyttelyä varten. Kokeilussa oli uusi shampoo ja multikäyttöinen takkujen selvittäjä + kiillottaja + tuuheuttaja spray, jotka nappasin viime näyttelyistä matkaan. Spray on niin hifiä, että siinä ei ole edes englanninkielistä käyttöohjetta. Onneksi on olemassa Google Translate, italiasta suomeksi: "Hiukset kuivina, spray täydellisesti solmut ja pinnalle, sitten harjalla. Kosteisiin hiuksiin ennen pesua spray koko hiukset, jätä sitten shampoo. Aloittaa kuivaus kylmä, ja lisätään sitten lämpöä vähitellen." Juuri näin... ;) Alla maistiaisia märkä belgi -ilmiöstä.

Koirakoulu oli tänään toiseksi viimeisen kerran. Paikalla oli 13 koirakkoa ja vähempikin olisi tietysti riittänyt. Neo oli ihan täpinöissään kahden viikon tauon jälkeen eikä korvia löytynyt ihan samalla lailla kuin ennen. Hyvin samaa tehtiin kuin ennenkin, oikeastaan ainoa uusi asia oli että vaihdoimme koiria hetkeksi ja yritimme saada niihin kontaktia + käskyttää vähän. Kuka arvaa, miten tässä kävi?

Ensinnäkin Neo murisi sille collielle, johon meinasin vaihtaa ja meidän piti ottaa kaveri vaihtamaan koirat. Alku näytti menevän melko hyvin, mutta sitten Neo hermostui kun näki minun lähtevän toisen koiran kanssa kauemmas. Haukkui vaan ja tuijotti minua. Taitaa olla yhden naisen koira... Noh, se colliekin kaipasi koko ajan takaisin enkä saanut kuin istumaan sitä, ei kelvanneet lihapullat.

Tuo Neon murina kyllä ihmetytti, toivoin niin ettei Neo alkaisi uhittelemaan toisille aikuisenakaan kun se on ollut niin nätisti. Kohteena oli vissiin nuorehko collie-uros. Muutenkin Neo on ollut outo viime aikoina, se on pari iltaa piipannut kotona iltaisin eikä olla saatu selville mistä on kyse. :( Huoh.

Mutta niin, loppukommenttina että hankittiin uusi kamera, kompakti järkkäri Sony NEX-5N (nämä kaksi viimeistä kuvaa + video otettu sillä). Kameraa on nyt vähän testailtu ja treenasin tänään vauhtikuvia kun koirajengi leikki ensi"lumella". Niitä kuvia sitten ensi postauksessa. :) Paljon on opittavaa!

Kukahan oli kohde testattaessa uutta kameraa...

Rakkautta ensisilmäyksellä

Näyttelytreeneissä oli tällä viikolla jännää kun valokaapin avain oli unohtunut. Pimeässä yritettiin sitten siellä olla törmäämättä kehänauhoihin... :P Seisotin taas Neoa edestä päin, saa nyt nähdä uskaltaako sosiaalisen paineen alla tehdä noin Seinäjoella jos kaikki muut seisottavat takaa. Neo ei häslää käskyn alla, joten minulle ehdotettiin että voisin oikeastaan seisoa siinä koiran edessä tuomarin tarkastaessa hampaat ja muut. Ilmeisesti kun yritän vähän tukea Neon päätä ja menen kyykkyyn Neo on että "JEE äiskä tuli kans tähän nyt on SUPERKIVAA!" eikä tiedä miten päin olisi.

Perjantaina tehtiin Panun kanssa Neolle kaksi peltojälkeä ja sen jälkeen lähdettiin treenaamaan kahdestaan viestiä. Tai kolmistaan, lasketaan Neokin mukaan... Jäljet menivät hienosti, mutta jotenkin tuntui että herkkuja oli liian tiheässä (~ 3 askeleen välein) niin että vauhti töksähteli. Näköjään noita voi tosiaan huoletta harventaa. Keppejä ei varmaan kannata kokeillakaan ennen kuin pelkkä jälki ilman herkkuja sujuu hyvin.

Sitten viestiin. Rakastan, rakastan, rakastan! En tiedä, nyt tuntuu jopa että meille olisi löytynyt se ykköslaji - vaikka turha onkin huudella näin alkuvaiheessa. Perjantaina otettiin siis 2 x viiden sivun setti, alla olevalla videolla näkyvissä jälkimmäinen siten että odottelukohdat on nopeutettu. Varmaan kuulee, että meikäkin on ihan innoissaan touhusta... :D

Tällä kertaa päätin lopettaa hermoilun (ekalla kerralla otin pannasta kiinni ja laitoin sen jälkeen vasta Neon istumaan) ja luotin koiraan, no siihenhän se nätisti istui ja odotti käskyä vapaanakin. On siitä tottiksesta hyötyäkin. ;) Matkaa oli alussa 100 m ja siitä kasvatettiin jäljestämisosuutta.

Lauantaina olikin pitkä päivä, joka alkoi kymmeneltä agilityllä. Oikeastaan ei tehty uutta, mutta pidennettiin rataa. Nyt sujui jo: hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy, hyppy! Joku kommentoikin, että aika paljon alkeiskurssin kolmanneksi kerraksi... :P Minä taas tykkään, eipähän kyllästy. Sitten tehtiin vielä kepit ja puomin harjoittelu, jotka muistuivat hyvin mieleen. Tottiksesta on kyllä hyötyä, Neo on tosi hyvin hallinnassa kentällä. Aika ei mene turhaan häsläykseen kun koira tulee nätisti vierelle ja pysyy siinä lähetykseen asti.

Kurkistelua viime kerralta

Kahdelta suunnattiin pelastuskoiratreeneihin. Harvinaista, auringonpaisteessa! Neolle tehtiin pari jälkeä. Ensimmäistä en ollut nähnyt, mikä oli tietysti jännä kun ei yhtään voinut tiedostamattaankaan auttaa koiraa. Onneksi en alkanut vetämään liinasta, siellä olikin 90° kulmia! Neo bongasi ne hyvin, mutta kulmien jälkeen ihmetteli vähän että pitäisikö palata takaisin. Suoraahan me ollaankin vaan harjoiteltu. Toisella jäljellä oli vähän rehevöittynyt kohta, jossa myös meinasi ihmetys tulla että minne se jälki katosi.

Kokeiltiin myös minkä verran Neo kiinnostuu pelkästä ihmisjäljestä - no siitä nyt ei paljon selvinnyt kun Neo sai ilmavainun/näki maalimiehen 10 askeleen jälkeen. Otettiin myös pari hakupistoa ja haukutettiin Neoa.

Foxy

Kotosalla mentiin vielä tekemään pari pätkää viestiä, no olis voinut jättää tekemättäkin... Neon tullessa toista pätkää metsässä oli jollain koira irti eikä oikein hallinnassa. Nainen huuteli siellä "Nappiiiii! NAPPI! Me lähdetään kotiin syömään nyt... Heippa vaan. *tööt tööt autosta* Lähdetään. Moi moi. *tööt tööt autosta* NAPPIIIII tänne!". Pidin Neoa sitten siinä vierellä istumassa sen aikaa, että koira saatiin autoon. Tämän episodin lisäksi Panulla oli herkut muovirasiassa ja tämä ilmeisesti jäi kiinnostamaan Neoa sen verran, että se oli empinyt minun luo lähtemistä. Taskut = parhaat.

Harrastamisen psykologiaa

Sunnuntai-iltana tottisteltiin taas Saarijärvellä. Hyppelytin estettä ja otettiin seuraamista henkilöryhmän + häiriökoiran kanssa. Oli kiva kuulla, että Neo on edistynyt paljon jo tässä puolentoista kuukauden aikana. Itse sitä tahtoo varmaan unohtaa mistä on lähdetty liikkeelle. :) Takapään käyttöä pitää alkaa nyt urakalla treenaamaan, että saadaan joskus täyskäännös kuntoon (koira kääntyy paikallaan-versio). Aina sanon, että pitäisi treenata, ja koskaan ei treenata... Edelleen Neo tahtoo myös korkeassa vireessä hypähtää ylöspäin kun lähdetään liikkeelle. 

Toisella kierroksella Neo oli enemmän ns. kotiversio eli pysyi aina kiltisti maassa kun palasin kauempaa sen viereen - ei ottanut sivuasentoa. Otettiin myös vauhtinoutoja kapulalla, koska "kaasu pohjassa" ei tule mieleenkään pureskella kapulaa... Pureskelun lopetusta treenataan varmaan jatkossa ihan luovutusasennosta sekunnin pätkästä lähtien.

Pelastuskoiratreeneissä tehtiin Neolle taas pari jälkeä ja lopussa odotti maalimies. Hirveällä innolla lähdettiin taas autosta, mutta maaginen rauhoittuminen tapahtui jäljen löytyessä. Neo ajoi jäljen upeasti ja mietin taas, että eivät nämä taidot ainakaan harjoituksen tulosta ole... Kehuja tuli wanhoilta patuilta + malikan omistajalta heitto: "Hyvin ajaa grontuksi..." ;)

Toinen jälki meni sekin hienosti samalla tyylillä. Jäljen päässä Neoa tosin ihmetytti kun puun takana näkyi vain mustaa ja oli ihan vieras haju... Neo alkoi jo puhisemaan, että saakeli mikäs demoni sinä olet! No sitten se kauhistus puhuikin naisen äänellä jotain ja voitiin olla kavereita sen kanssa.

Siinä kun pimeässä ajelin kotia kohti (ja mietin, että tämä yskä ei varmaan helpota tuntikausia metsässä juoksemisella) tuli mieleen palautteen tärkeys. Minkään kehittymiseen tähtäävän harrastuksen tarkoitus ei varmaankaan ole se, että jatkuvasti kehutaan mikä menee hyvin mutta unohdetaan parannusehdotukset. Toisaalta taas kukaan ei jaksa loputtomiin sellaista ympäristöä, jossa huomioidaan vain virheet - tai ainakin se vaatii itseltä valtavan motivaation. Enkä nyt puhu kehuista valtavina ylistyksinä: esim. kamppailu/itsepuolustuslajeissa se voi olla vaikka "ylemmän" hyväksyvä nyökkäys.

Sitä ei mielestäni kuitenkaan voi kiistää, että suurin osa ihmisistä saa hyvää mieltä tällaisista kehuista. Sitä voisi kutsua vaikka ihmisen sosiaaliseen luontoon kuuluvaksi hyväksynnän tunteeksi, jos mennään oikein syvällisiksi. Enemmän tai vähemmän tiedostaen psyykkisesti terve ihminen valitsee sellaisia ympäristöjä, joissa hänen on hyvä olla. En tiedä saanko selitettyä ajatusta joka minulla oli, mutta se liittyi juuri tällaiseen tunteeseen kun Neon taitoja kehuttiin kovasti. Ehkä voisin muotoilla sen näin: optimaalisessa harrastuksen oppimisympäristössä tarvitaan kehitysehdotusten lisäksi tarpeeksi onnistumisten huomioimista, jotta motivaatio säilyy.

No niin... siis tarkoituksena tässä blogissa OLI, että teksti ei olisi hirveänä könttänä vaan kuulumisia olisi miellyttävä lueskella kuvien lomassa! Toivottavasti tuo sepostus herätti kuitenkin ajatuksia tätä tekstiä lukevien omista harrastuksista: miten palaute teihin vaikuttaa, millaista palaute on (posit./negat. suhde), millaista palautetta yleensä annatte muille ja niin poispäin.

Sitten sellaiseen asiaan, että mulla alkaa hermot mennä tämän yskän/äänen lähtemisen kanssa. En ole nyt uskaltanut viikkoon treenata tai käydä juoksulenkeillä, ainoa liikunta on pitkät kävelylenkit Neon kanssa ja tietysti koiratreenit. Meille uhiteltiin, että nyt pitäisi ajaa hurjasti jälkeä ja lauantaina sitten "tarkastetaan" lopputulos. ;) Teinpä siis Neolle eilen 2 ruohikkojälkeä ja 2 peltojälkeä, tänään tehtiin 2 pidempää peltojälkeä. Herkkuja on vähitellen harvennettu noin joka viidennelle askeleelle. 

Illalla lähdettiin sitten ekaa kertaa kokeilemaan viestiä. Kiinnostuin siitä aikoinaan kovasti kun ensimmäisen kerran tutkailin pk-lajeja. Mielenkiinto unohtui kun selvisi, että viestin harrastajia on muihin lajeihin verrattuna hyvin vähän (enkä tiennyt ketään viestin harrastajaa). Viestihän on kuin luotu Neon luonteelle: metsässä vapaana ollessaan se ravaa koko ajan minun & Panun väliä tarkistamassa missä olemme.

Panu oli siis toinen ohjaaja Neolle ja minä toimin myös nuoren tervuneidin toisena ohjaajana. Neon kanssa tehtiin ensin niin, että vein sen ~ 60 askelta suoraa linjaa eteenpäin ja lähetin sen istumisasennosta Panua kohti. Vähän se taisi empiä puolimatkassa ja katsoi minua, mutta lähti kuitenkin perille asti. Sitten otin parikymmentä askelta taaksepäin ja Neo lähetettiin takaisin minulle, se menikin nou problem. Toisella yrityksellä tauon jälkeen otettiin neljä sivua ja ne menivät nappiin, ainakin mitä paikaltani näin. Oikeastaan ainoa ongelma on Neon istuttaminen kun se on irti - se olisi jo lähdössä heti takaisin kun on käynyt toisen luona. Treeniä siis vaan :) Kiitos seurasta (ja ehdotuksesta ylipäätään)!