Pahoittelut tauosta

Hupsista heijaa, lähes kuukausi meni hiljaisuudessa. Anteeksipyyntönä seuraa kuva/videopostaus missä on mahdollisimman vähän tekstiä... ;)

Ollaan kuitenkin puuhasteltu kaikenlaista: agilitya, agilityn möllikisoja, tokoa, esineruutua ja hoidossa on ollut koirakavereita. Osaltaan blogihiljaisuus johtuu myös siitä, että minulla on ollut toinen blogiprojekti vireillä HIIT-tyyppiseen treenaamiseen liittyen. Olen jo ikuisuuden kypsytellyt ideaa ja viimeinen niitti projektin aloittamiselle taisi olla se, kun Iltalehti pyysi minulta äskettäin haastattelua aiheesta. Minä kun starttasin homman ennen crossfit- ja HIIT-buumia 3-4 v sitten ja muutenkin treenitapani poikkeaa "normeista". Tarkoituksena on ensi vuoden alusta tarjota ilmaisia treenejä blogissa, video-ohjeistuksin. Toivottavasti alatte sitten kaikki treenaamaan kanssani :) Tekosyitähän ei ole kun treenit vievät vain 15 min päivässä, 5 krt viikossa, ja treenit voi tehdä helposti kotosalla!

Tuleva blogi

Takaisin koirapuoleen. Kävimme siis itsenäisyyspäivänä 6.12 agimöllikisoissa Saarijärvellä pokkaamassa vähän palkintoja nyt joulukuussa. Ihmettelin kun emme päässeet eräässä luokassa kolmen parhaan joukkoon palkintopallille, vaikka mielestämme teimme nollaradan ja Neo oli tosi nopea. No siinä tarkistelin sitten pistelappua ja virhehän siinä oli laskijalle tullut - ykkösiä oltiin. Kannattaa tosiaan varmistaa näitä, kerran aikaisemminkin taisi käydä Laukaassa näin. Palkintokakku oli jo jaettu, mutta saatiin muita palkintoja ja jälkeenpäin vielä kivoja kuvia, joten tämähän kävi meille. Kuvaajana Henna Suhonen:

 

 

  

 Vielä palkintopose:

Tänään käytiin Neon kanssa treenailemassa ihan omin päin pari agilityrataa kun ei ollut joululoman vuoksi normitreenejä:

Kavereitakin on ollut kylässä, Kira-malinois ja Nemi-japsi viettivät öitä hoidossa meillä. Tässä vähän belgijuoksentelua:



Kovin hauskoja otuksia ovat nuo belgit keskenään.

Jouluna Neo tapasi myös pukin, ei pelottanut:

 

Ja onnellista ja menestyksekästä uutta vuotta 2014 kaikille lukijoille!

Tutustuminen rallytokoon

Ennen lunta

Viikko sitten sunnuntaina oli mukavan rapsakka -5 °C kun suunnattiin kolmen henkilön voimin harrastamaan hakua. Olin päättänyt tehdä Neon kanssa pelkkää etsintäharjoitusta tallatulla alueella ilman ilmaisuja, tavoitteena suorat pitkät pistot. Mites ensimmäisellä lähetyksellä kävikään, Neo lähti tekemään kauniin tarkastuksen kohti 3. & 4. piiloa, myös keskilinjan toiselta puolelta... :P  Onneksi oli vain kaksi liikkuvaa maalimiestä, joten herra ei löytänyt ketään.

Ääniavulla muistettiin taas mitä piti tehdä ja löydettiin ensimmäinen maalimies, otettiin myös toiselle ääniapu varuilta. Kolmas ja neljäs pisto menivätkin sitten oikein nätisti ilman mitään apuja. Erityisen kiva oli neljäs veto, missä Neo lähti hieman liian aikaisin kaartamaan aluetta eteenpäin eikä saanut hajua. Se työskenteli kuitenkin kovasti palaamatta keskilinjalle, ja tarkastettuaan tiheän pusikkoalueen upposi syvemmälle löytäen maalimiehen. Hieno Neo <3

Lopuksi otettiin vielä parit ilmaisut ihan 10 m etäisyydeltä niin, että maalimiehillä oli rulla mukana lähtiessään (ennenhän sitä on heitetty maalimiehille). Ohjaajalla on edelleen kiire nappaamaan rulla ennen kuin se tiputetaan jalkojen juureen, mutta hyvin Neo työskenteli. Erityisesti on kiva, että näytölle mentäessä Neo tarjoaa jo itse ilman mitään apuja maahanmenon maalimiehen eteen. Sehän se on toki ollut tavoitteenakin. Kiitos taas hyvistä treeneistä treenikavereille!

Kun olen nyt tajunnut, että lähes peruslenkkimme varrella on pikku metsäpalsta, olemme tehneet Neon kanssa vähän ahkerammin esineruutua. Eräs päivä otettiin kolmen esineen tuontia niin, että vein kaikki tavarat kerralla metsään. Ensimmäisessä sessiossa Neo näki minun liikkuvan ja toisella sessiolla jätin sen ison juurakon taakse, niin ettei se nähnyt mitään. Molemmilla kerroilla herra työskenteli niin, että haki kauimmaisen esineen ensin - meni siis vauhdilla tallatun alueen päähän ja lähti sieltä sitten peruuttamaan. Hienosti tulivat tavarat ihan käsiin asti. Toisessa sessiossa läheisin esine ei meinannut löytyä ja Neo vähän eksyi tallatulta alueelta, jolloin täytyi palauttaa kaveri oikeaan suuntaan.

Tänään otettiin samanlainen kapea, mutta pitkä kaistale metsässä ja kävin jättämässä sinne hanskani :P Uhkarohkea veto, valkeat hanskat keskellä lunta... Neo teki kuitenkin ihan superhyvät noudot tosi vauhdikkaasti, taisi olla voimakas haju hanskoissa. Jatkossa täytyy tehdä useampi vierekkäinen kaistale ja jättää esineitä myös lähelle - nyt olen keskittynyt pituuteen, mutta äijä näyttää mielellään työskentelevän juuri noin, että etsii sen tallatun alueen päädyn.

Perjantaina rallateltiin taas agilitya, tällä kertaa oli helppo rata jota sai viilettää ilman sen kummempia muistiongelmia että mitäs seuraavaksi tuli. Mentiin ensin alla oleva rata takaperin ja sitten kuten kuvassa (muistan parhaiten viimeisimmän suunnan)...

"Takaperin" versiossa täytyi taas luottaa omaan vauhtiin tehdessä takaaleikkausta kahdelle peräkkäiselle esteelle, kyllähän se sieltä tuli kun en jäänyt liikaa varmistelemaan koiraa. Neo meni upeasti 10.-9. putket, vaikka me ei olla edes kovin monta kertaa harjoiteltu tuota ohjausta kaukaa. Keinu jätettiin tietysti välistä näillä radoilla. Neo löysi hienosti oikean välin keppeihinkin täydestä vauhdista, irrottauduin vähän eteenpäin ja sivulle ohjatessa.

Kuvassa näkyvässä järjestyksessä sai sitten kunnolla tyrkätä kepeille. Hieno kokoaminen/hidastus 8. hypylle, 9.-10. putket vaativat pari toistoa kun kokeilin olla 10. oikealla puolella. Sitten saatiin harjoitella urakalla hidastamista 12. hypylle... Täytyy vaan ohjaajana muistaa kunnolla tyrkätä käsiä maata kohti hidastuskäskyn aikaan ja käyttää koko vartalon "stoppia".

Sunnuntaina päästiin sitten kokeilemaan rally-tokoa. Olen aina vähän ajatellut, että ne jotka eivät jaksa opettaa koiraansa kunnolla (tokoon) harrastavat kyseistä lajia... :P Ensin käytiin läpi rallytokon säännöt, virheet ja alokasluokan kylttejä. Sitten tehtiin rata ja päästiin hommiin. Ja voi että kun Neo tykkäsi!

Neo sai ihan hurjasti intoa siitä, että koiraa sai koko ajan kehua, toistaa käskyjä ja tsempata. Pelkäsin vähän, että onko herra haistelemassa kylttejä tai merkkikartioita, mutta se oli niin innoissaan kehuista että seurasi koko ajan katsekontaktilla. Perusasento toki luisui vähän edistäväksi/vinoksi välillä, mutta sehän ei tuossa lajissa paljon paina. Ainoa hankala liike oli eteen - oikealta sivulle (eli "vanhanaikainen" ohjaajan takaa kierto sivulle), jota Neo ei tietenkään meinannut hoksata. Tuomarimme kehui että hihna oli superhienosti, koko ajan löysä!

Toisella kertaa otettiin ihan kisamainen suoritus. Vaikka unohdin spiraalia juostessa mistä välistä olin jo mennyt ja teimme vähän liikaa juoksukierroksia (-10 pistettä), niin saimme silti hyväksytyn tuloksen eli yli 70 pistettä /100 :D Pari miinuspistettä tuli myös siitä, että Neo "hyppäsi minua vasten" eli korjasi perusasentoaan niin että kosketti minua. Saa nähdä innostummeko jatkossa vielä harrastamaan lajia tai käymään kisoissa, mutta olihan tuo mukavan rentoa puuhaa verrattuna tokoon. Vaati lähinnä ohjaajalta keskittymistä askeleiden laskemisessa ja suunnissa.

Anna Oreniuksen agilitykoulutuksessa

Panu on vuorostaan Saksassa, joten Anu saa käyttää koko viikonlopun koiran kanssa puuhaamiseen kysymättä keneltäkään lupaa! Whee ;) Olin viikolla pari päivää työreissulla Tampereella ja illallisella tuli puheeksi AAT eli animal assisted therapy. Siitähän on selviä tuloksia, että koiran läsnäolo alentaa ihmisen verenpainetta ja koiraa silittäessä erittyy oksitosiinia ("mielihyvähormoni"). Kotona perjantai-iltana mieleeni tuli taas tämä aihe, ja perehdyin muutamiin tutkimuksiin:

Tiesittekö, että koiran ja omistajan yhdennäköisyys tulee nimenomaan silmien alueesta? Tai että koiran läsnäolo huoneessa rentouttaa stressaavassa tilanteessa paremmin kuin hyvä ystävän läsnäolo? Kysymykseen "Jos joku antaisi sinulle koiran/kissanpennun lahjaksi, sinulla olisi riittävästi tilaa elää eikä kukaan henkilö elämässäsi vastustaisi asiaa, pitäisikö koiranpennun?" kissan omistajista 68% ei ottaisi koiranpentua, koiran omistajista taas 70% ottaisi kissanpennun (n = yli 4000). Koirien ja kissojen omistajat eroavat myös persoonallisuuden piirteissä, mutta sehän ei tule kenellekään yllätyksenä...

Kyllä vaan mietin miten ihania nuo hauvat ovatkaan... Ja erityisesti belgit ;) Ei sitä yhteyttä niiden kanssa voi sanoin kuvailla.

No jospa sitten asiaan. Huomattiin vapaa paikka Anna Oreniuksen agilitykoulutukseen lauantaille 23.11, joten näin tuli meidänkin aika viimein osallistua tuon tyyppiseen valmennukseen. Menihän siinä yli vuosi treenatessa ensin... :P Agility vaan on siinä mielessä vähän erilainen laji, että jos on hyvä kouluttaja normaalissa treeniryhmässä (kuten minulla huippu Heli, jolla vieläpä belgejä) niin sillä pääsee jo pitkälle. Agilitykoulutuksissa rata on usein myös pitkä ja mielestäni sinne on vähän turha aloittelijana mennä, jos on monia esteitä joita koira ei osaa eikä itsekään ohjaajana tiedä tekniikoista. Ainahan sitä saa vinkkejä ja voi tehdä oman tason mukaan, mutta itse siis olen ajatellut niin, että rakennetaan homma möllitasolle ja sitten mennään koulutuksiin kun niistä saa enemmän irti. Ja saatiinhan me!

Aluksi opetettiin Neoa kokoamaan itsensä ennen 2. hyppyä ja minua pitämään esteen takana kroppani kohti 3. estettä, myös varpaiden suunta... Täytyi olla hyvin lähellä siivekettä ja heti takaa -käskyn jälkeen tehdä persjättö. Yllättävän paljon viilaamista kolmessa esteessä, mutta hyödyllistä sellaista.

Keinu jätettiin välistä ja sitten mietittiin 6. hypylle työntöä. Ensin vaikutti siltä ettei Neo käänny tarpeeksi putkesta tullessaan, mutta kun Anna opasti taas minua kääntämään kroppaani herra kääntyi jo liikaakin :P  Hyvä näin. Parhaiten toimi kun vastakkaisella kädellä otin koiran reilusti haltuun ja sitten työnsin tosi reippaasti esteelle.

Sitten olikin kiire shhhh -hiljentämään 7. hypylle ja oikeasti OHJAAMAAN koiraa, eikä vaan odotella siinä että koira tekee omat laajat kaarensa. 8. hypyn valssin jälkeen harjoiteltiin pitkän aikaa oikeanlaista niistoa 9. hypylle. Neo alkoi olla jo ihan puhki, mutta oli kiva että oli reippaasti aikaa treenata. Niistävän käden pitäisi olla keskellä rimaa ja ohjaaja ei saisi jäädä odottelemaan tuleeko se koira sieltä vai ei - tämän jälkeen tuli sellainen persjättö 10.-11., että sinne ei mitenkään ehtinyt jos ei ollut ajoissa. Anna avusti koiran linjaa pitämällä palloa maassa. 11. hypyllä tehtiin sitten pakkovalssi, joka sujui yllättävän kivasti.

Neo irtosi tosi upeasti 13. hypylle ja ehdin putken loppusuulle odottelemaan, sieltä sitten rauhassa avustaen ohjaus kepeille. Moni koira lähti tekemään uudestaan keppejä kun yritettiin layeroida puomille keppien takaa, siinä harjoiteltiin pallon kanssa käännöstä. Neon kontaktit olivat muuten tosi kivat noin ylipäätään, ehkä mä tsemppasin vielä enemmän kun en halunnut jäädä niitä jauhamaan :P

Pituuden (18.) jälkeen Anna totesi, että täytyy olla ajoissa hidastamassa Neoa 20. takakierrolle, koska sillä on niin pitkä laukka että se saa äkkiä hurjan vauhdin. Eli siis jo ennen 19. hypyn ponnistusta täytyi kertoa, että nyt shhhh hidastetaan! Annalla on kuulemma itselläänkin samanlainen pitkälaukkainen belgi, täytyy vaan tällöin ohjaajana olla paljon enemmän ajoissa kuin ns. "perusvauhtisen" agikoiran kanssa.

Loppu 20.-28. tehtiinkin yhteen pötköön (ei voi sanoa putkeen agiyhteydessä...). Tuli ihan yleisurheiluajat mieleen lapsuudesta kun kouluttaja huutaa "Juokse juokse juokse!!" lopussa :P

Treenilistaa / muistettavaa koulutuksesta:

• Hidastusten harjoituksia, niin että palkka ennen estettä -> heti esteen jälkeen. "Say it like you mean it" hidastuskäskyä antaessa.
• Omassa ohjaamisessani tulee parin sekunnin odotustaukoja kun varmistan liikaa, että Neo toteuttaa homman. Enemmän sulavuutta ja luottoa siihen, että kyllä se sieltä tulee...
• Ennakoi, ennakoi, ennakoi! Neolla on niin paljon moottoria ja vauhtia että on pakko olla tosi ajoissa.
• Kropan suunta ja katse - kun otetaan koira haltuun, vartalo käännetään kokonaan koiraan päin ja liikutaan takaperin. Pelkkä vastakkainen käsi ei riitä.
• Työskentele ohjaajana! Olen luottanut vähän liikaa tuohon hyvään moottoriin, täytyy oikeasti ottaa vähän aggrea itsekin ja esim. vaatia seuraamaan vaihtuvaa ohjauskättä ("TÄSSÄ!"). Ohjaajan työskentely myös liikkumisessa, ei saa jättää koiraa yksin päättämään miten se tekee tiukat hyppykäännökset.

 

P.S. Mun on ehkä pakko hommata tämä alla oleva fleksi... :P Loistaa pimeässä!

Jyväskylän KV-näyttely 17.11.2013

Ensin torstain agikuulumiset. Hyvä taas muistella kolme päivää myöhemmin rataa, mutta suunnilleen näin se meni:

 

Olin ihan varma ettei Neo handlaa alun tekniikkaa, missä odotin 2. hypyllä Neoa kohti ja oikealla kädellä "heitin" sen toiselle puolelle, mutta niin vaan mentiin heti oikein. 4. hypylle niisto ja vähän samaan malliin 7. hypyllä. Mulla oli vähän aivot hukassa keppien suhteen, yritin ohjata molemmista päistä väärään väliin :D Hoh hoijaa... Muuten ei sinänsä vaikeita juttuja ollutkaan.

Toisella kierroksella harjoiteltiin esteiden merkkausta, jotta koira osaisi koota itsensä ennen tiukkoja käännöshyppyjä. Pari kertaa palkka kädestä esteen edestä ja sitten hitaasti siirrettiin palkka esteen yli. Otettiin myös meidän arkkivihollista keinua, tällä kertaa ihan minikallistuksella keinu pöytää vasten.

Sitten Jyväskylän kansainväliseen koiranäyttelyyn 17.11.2013. Kuten yllä olevasta kuvasta näkyy, hyvin alkoi meidän reissu kun yksi koira pissasi mun tuolissa roikkuneelle jakkutakille... :P  Onneksi Panu tuuletteli takin kuivaksi ennen Neon vuoroa. Juuri näin! Myös Nina oli avustamassa touhua ja hovikuvaajana <3

"Taas täällä on se joka aina voittaa Neon!"

Groenendaeleja oli ilmoitettu yhteensä 18, joista neljä oli urosten avoimessa luokassa. Tuomarina oli Portugalilainen Delerue Pedro Sanches. Neo tosiaan oli tiputtanut kiitettävästi karvansa ennen tätä näyttelyä, mutta onneksi sen karvanlaatu on sellainen ettei se näytä kovin huonolta. Lähinnä vaan todella hoikalta.

Neolla ei ollut mikään paras näyttelypäivä, maahan oli ilmeisesti jäänyt ruokaa seisotuspaikalle tai sitten siinä oli käynyt joku todella hyväntuoksuinen narttu, sillä Neo olisi niiiiin halunnut haistella maata meidän yksilösuorituksen ajan...

Juoksu oli muutenkin aika karmeaa vetämistä ja pomppimista välillä. Seisomiset menivät ihan nätisti, korvat melko pystyssä kun Panu näkyi vastapäätä kehää.

Laatuarvosteluksi saatiin erinomainen ja siirryttiin kilpailuluokkaan. Sieltä tuli sitten neljäs sija. Ainakin saatiin maininta erinomaisesta turkista, vaikka kyllähän tuo kapealta näytti muihin verrattuna :P

AVO-ERI, AVK4

Tuomari: Delerue Pedro Sanches (Portugali)

"Good type, good head, right ear should be better shaped. Good body proportions, deep chest, front could be more straight, correct movement but a bit close behind. Excellent coat." 

Agilityn möllikisoissa pitkästä aikaa

Halloota. Taas on viikko vierähtänyt ja paljon ollaan tehty agihommia. Keskiviikkona tehtiin agilityn harrasteporukan kanssa pientä rataa, missä teemana oli koiran itsenäinen eteneminen. Peräkkäin oli kolme hyppyä, U-putki ja kaksi hyppyä. Jätin Neolle pari kertaa pallon hyppyjen taakse ja äijä irtosi kivasti eteen-käskyllä. Tuon jälkeen ei tarvinnut palloakaan enää vaan lähetin suoraan eteen, putkeen ja hypyt. Hyvin irtoava koira mulla :) Toisella kierroksella tein vähän tiukkoja käännöksiä Neon kanssa hyppy - putki - hyppy rallilla.

Perjantaina agitreeneissä laitettiin keinu matalaksi ja tuettiin se pöydälle niin ettei se keikkunut yhtään. Kun Neo tajusi ettei alusta keikkaa, niin sillä ei ollut mitään ongelmaa kiipeillä keinua ylös.

Lauantaiaamuna oltiin tokokoulutuksessa. Ensimmäisellä kierroksella mietittiin miten meidän seuraaminen saataisiin pysymään hyvänä kisoissa ja että homma ei kariutuisi liikkeiden väleihin. Neo kyllä lössähtää hihnaseuraamisen jälkeen jos se huomaa ettei mulla ole pallo kainalossa. Tein hämyn että laittaisin pallon kainaloon ja kokeiltiin ihan vain sanallista kehumista seuraamisen päätteeksi ennen kuin otetiin uusi seuraaminen. Neo oli ihan älyttömän hyvä, kyllä yllätyin! Miksi turhaan heiluttaisin käsiä jos homma toimii paremmin enempiä vapauttamatta. Täytyy vaan vähitellen ketjuttaa noita palkattomia liikkeitä alottaen kahdesta. Niin ja täytyy kokeilla myös sitä että vasen käsi ei mene koiran yli, sillä käsi ilmeisesti näyttää taas typerältä kun yritän piilotella tyhjää kainaloa...

Toisella kierroksella kyselin ideoita ruudun ja merkin opettamisesta. Testattiin Neon kanssa sheippausta ruudussa ja se vaikuttaa kyllä hyvältä menetelmältä, eipähän koira ainakaan etsi kosketusalustaa/ruokaa/lelua. Merkkiä kouluttaja ehdotti tekemään niin, että jättää muutaman kerran namin merkin taakse ja sen jälkeen vaan antaa pysäytyskäskyn koska Neolla on niin hyvät stopit jo.

Tokon jälkeen olikin sitten agilityn möllikisat samassa hallissa. Rakennettiin kaikki kolme rataa jo lähes valmiiksi ja erilaiset numerot vaan eri luokille. Ajattelin käydä vaan mölliluokassa kun olin ratahenkilökuntaa, mutta joku sai taas suostuteltua menemään tosimölleihinkin lämmittelemään. Ihan hyvä että suostutteli, sillä voitettiin Neon kanssa maksien tosimölliluokka vaikka ei otettu edes uusintaa :) Se meni oikein kivasti, vähän pitkähkö hyppy tuli 5.-6. käännökseen niin kuin arvelinkin mutta Neo oli super <3

Tosimölliluokan rata

Mölliluokasta löytyykin sitten jopa videomateriaalia uusinnasta, tämä alla. 10 vp tuli kun luotin vähän liikaa aiemmin onnistuneeseen pätkään - ohjasin löysin käsin ja Neo tiputti riman ja meinasi (ehkä myös säikähdyksestä) mennä väärään putken päähän (kieltovirhe). Tultiin kuitenkin hienosti kakkosiksi maksiluokassa!


Neo oli ihan sairaaaan nopea ja mulla tuli todella vaikeuksia lähteä A-esteeltä rinta rinnan koiran kanssa. Mietin siinä pienessä mielessäni että tämä ei kyllä voi onnistua, mutta huutelin siinä sitten viiden metrin päässä esteitä ja takaa kiertokin meni ilman käsiohjausta. Onneksi oltiin harjoteltu tuota itsenäistä etenemistä... Tosi harmi kun tuota kohtaa ei oikein näy videolta, mutta siinä tuli sellainen fiilis että wau <3 Ja oli muuten muidenkin mielestä nopea hauva, ettei vaan oma mielipide ;)

Mitäs muuta. Jyväskylän KV-näyttely on viikon päästä ja Neo on tiputti kaiken turkkinsa... Jes, juuri näin. Kai sinne täytyy kuitenkin mennä patsastelemaan kun on kerran ilmoittautuminen maksettu. Olisi ollut tokon möllikisat samaan aikaan, tosi harmi!

Pelkotiloja ja canicrossia

No niin, mitäs tässä välissä taas. Tokon suhteen ollaan vähitellen treenailtu pakasterasian kannen kanssa ruutua ("koske" -käsky) ja pysähdystäkin ollaan alettu harjoittelemaan. Merkkiin saatiin sellainen vinkki, että agilityn tapaan heitetään vasemmalla kädellä koira merkille ja annetaan pysähtymiskäsky. Tämä toimikin Neolla kivasti ja se merkkasi hyvin paikan. Itse olisin varmaan lähtenyt rakentamaan sekä ruutua että merkkiä namupala/lelu kohteessa, tämän takia on hyvä kysellä vähän kokeneemmilta mielipiteitä... ;)

Viimeksi kehuin meidän paria hienoa paikkamakuuta - no nyt on taas mennyt huonommin. Viime perjantaina oli ALO/AVO-kurssin viimeinen kerta ja otettiin kisamainen treeni. Ongelmana vaan oli se, että tuomarina oli se henkilö ketä Neo pelkää eniten maailmassa... Ei siis antanut koskea kehään tullessa, korvat luimussa haukkui hihnan mitan päässä. Siitä arvasinkin että hommasta ei tule yhtään mitään. Neo nousi seisomaan ja ryömi eteenpäin paikkamakuussa ja koko yksilösuoritus oli ihan p**seestä, vaikka pyysinkin että tuomari olisi kauempana. Ihme kyllä koira sai pidettyä itsensä kasassa ekan seuraamisen ajan kun luuli että mulla oli pallo kainalossa (9.5), mutta sitten pelko voitti.

Mosku the Linssilude...

Maan hajut olivat muka niiiiin mielenkiintoisia, liikkestä seisomisessa mentiinkin maahan ja kaikki perusasennot varastettiin. Neo näytti selvästi pelkäävän minuakin. Luoksetulo vino, hypyssä lähti vasta kolmannella käskyllä ja käsimerkillä (no tuomari oli siinä kyllä 2 m päässä) ja bla bla... Mietin että ei varmaan kannata tehdä mitään paikkamakuun jälkeen - no olis pitänyt jättää tekemättä. Miten voi olla yksi ihminen niin kauhea? Ja kaikkien muiden kanssa mennään jalkojen välistä ja tarjotaan peppua silitettäväksi. En vaan ymmärrä... Jäi kyllä niin paha mieli että vannoin taas lopettavani koko touhun... Onneksi oli vertaistukea paikan päällä ;)

...and again

No kivempiin asioihin. Agilityssa pyörähdettiin perjantaina, tällä kertaa oli esteiden välillä reilusti tilaa ja vauhtia riitti. Olen melko varma että radalla kyllä oli yli 20 estettä, mutta alla olevassa hahmotelmassani niitä on vain 19... :P Hmm... Parhaiten muistaa ne kohdat missä oli ongelmia, olisiko ollut 6.-8. välillä muita hyppyjä...

Tiukkaa käännöstä viilattiin taas hypyltä puomille 3.-4. niin, että säntäsin pallon kanssa merkkaamaan esteen. Putkesta putkeen 5.-6. olikin hankalampi ohjattava kaukaa lähtöputken suulta. Välistä vetojen 10.-12. tiesinkin tuottavan Neolle ongelmia, sen on helpompi mennä tuollaiset esteet takakierroilla kun pääsen kiilaamaan koiraa. Hyvää treeniä meille. Lopussa sai myös olla tarkkana takaa kiertämisessä (17.) ettei menty väärältä puolelta estettä. Pitäisi taas joskus pyytää jotakuta kuvaamaan meidän juoksentelua että näkisi omaa ohjaamista (kumartuminen!), mutta ei jotenkin kehtaa aina vaivata ihmisiä.

Nyt on ollut kivoja kelejä vielä canicrossata koiran kanssa kun lämpötila on pysytellyt 5-10 °C tuntumassa. Neolla tuntui olevan vähän huonompi kunto kun lauantaina käytiin tunnin lenkillä, jotenkin pääsi välillä unohtumaan tuo juokseminen kun lumet kävivät maassa eikä metsässäkään ole kauheasti rymytty. Täytyy vähitellen lisätä vetotreenin määrää ennen kuin jäälle pääsee taas hiihtämään. Odotan lumen tuloa innolla juuri koirahiihdon takia, en niinkään päivittäistä 1,5 h työmatka-ajelua ajatellen...

Lääh ja puuh

Eilen Neo sai sitten puolivuosittaisin pesunsa Jyväskylän KV-näyttelyä ajatellen ja päästiin taas katselemaan rallia ympäri taloa. Aina se vaan tietää mitä on tiedossa, ei auttanut muuta kuin kantaa koira suihkuun.. :P Föönäyspaikalle sitten köpöteltiin oikein nätisti, lämmin tuulenvire turkissa on niin ihanaa <3 Heräsin aamulla siihen kun äijä retkotti selällään sängyssä meidän jalkopäässä ja turkki oli vääntyny ihme asentoon kyljestä ihan kuten ihmisillä konsanaan. Nyt on kuitenkin kiiltäväturkkinen ja hyvältä tuoksuva Neolius talossa.

Hiljaiselon jälkeen

Pahoittelen pitkää kirjoitustaukoa... On näköjään mennyt yli kuukausi kun olen kirjoitellut varsinaisista treenikuulumisista. Arvostan sitä, että eilenkin 50 innokasta kävi tarkastamassa joko on uutta sisältöä... ;)

Tästä meinasi tulla angstipostaus, missä kirjoitan miten mikään ei ole huvittanut ja miten ei jaksa hinkata samoja vanhoja ongelmia... Olin kirjoittamassa että paikkamakuu menee aivan perseelleen ja agilityn keinu on yhtä pelottava kuin ennen. No se keinu kyllä on, mutta tänään tehtiin ihan kivat paikkamakuut - palataan tähän myöhemmin.

Mosku, Nemi & Neo metsäreissulla

Ollaan siis harrasteltu erityisesti tokoa ja agilitya viime ajat. Tokossa meille sanottiin sellainen idea, että voitaisiin aina pitääkin pallo siellä kainalossa ja kisat olisivat ainoa paikka missä pallo ei ole siellä missä sen pitäisi. Olen ottanut nyt käyttöön pikkupallon mikä uppoaa näkymättömiin kainaloon, jotta näköärsyke häviää. Saatiin myös Laukaasta sellainen vinkki/ehdotus/huomio, että jotkut "huiput" treenaavat niin että koira nostetaan ihan älyttömään viettiin (mm. eteenlähetyksiä aina välissä) eikä sitä ns. pureta missään vaiheessa kentällä, palkka tulee vasta autolla. Neo vissiin on sen verran hanskassa ja kiltti poika että se voisi kestääkin sen - mitä enemmän viettiä sitä vähemmän ympäristön häiriöt vaikuttavat - mutta en tiedä tuosta... Ei sitä itse ainakaan osaa lähteä tuollaista rakentamaan.

Mutta kun minä en yletä...

Nouto on kuitenkin mennyt eteenpäin, pienellä treenimäärälläkin. Vaihdoin tunnarikapulan 1 kg noutokapulaan ja Neo nostaa sen + pitää sitä suussa nätisti vapautukseen asti, aikaa on kasvatettu vähitellen. Ihan hyvin kun miettii että lähdettiin siitä 0.5 s heittelystä/pureskelusta. Nyt on ihan eri fiilis koirallakin verrattuna pakkonoutoon, missä painoin kädellä kuonoa mälläyksen lopettamiseksi. Videollakin näkyy miten Neo tarjoaa hommaa ilman käskyjä:



Eilen käytiin Neon kanssa eläinlääkärissä uusimassa rokotukset. Olisi noilla vanhoilla tosin tainnut päästä vielä vuoden, mutta kun soitin viime vuonna että täytyykö uusia 1 v vai 2 v päästä (ei lukenut lapussa) niin sanottiin että vuoden. No onpahan hoidettu ja samalla pääsin kysymään Neon toisesta silmästä, joka aina välillä vuotaa. Olin arvellut oikein, että jos se on aina sama silmä ja rähmä on harmaata niin ei sitä joka kerta kannata eläinlääkäriin viedä. Otin muuten aamulla Neon painon ja se oli mukavasti 27 kg, rotumääritelmässähän belgiurosten paino on 25-30 kg.

Ja toiset ylettää kiipeämättäkin...

Agilityssa meidän suurin mörkö on edelleen keinu, kuten jo mainitsinkin. Se ei ole vaan yhtään edistynyt jostain syystä vaikka joka viikko sitä treenataan. Pitäisi varmaan hommata joku laudanpala millä Neo voisi tasapainoilla kotona. Noh, tässä eilisen ratahahmotelma:

Piirretty reitti oli siis meille haastavin osuus. 4.-5. hypyt valssilla, kepeille (9.) Neo meni upeasti täydestä vauhdista oikeaan väliin kun tajusin olla itse rynnimättä sinne. Hypylle 14. tuli jaakotus, jossa onnistuin jopa tekemään liian hyviä jarrutuksia ja sain houkutella Neoa yli. Parin yrityksen jälkeen tajusin että Neo täytyy saada himmaamaan vauhtia jo pituudelle (15.) että se tajuaa lähteä putkeen. Renkaalla (17.) oltiin rintamasuunta koiraan päin ja ohjattiin vielä oikealla kädellä kunnes koira lukitsi esteen, sitten tuli pakkovalssi hypylle 18. Aika nopeasti Neo hoksasikin homman, vaikka tuollaiset nopeat käännökset ohjauspuolen vaihdoilla ovat yleensä sille hankalia.

Keinua varten olin tuonut Neolle grillattua broilerin nahkaa ja kyllähän sen näki että nyt on aivan superherkku, mutta ei se rohkeutta oikein lisää tuonut. Pöh :(

Kyllähän se Moskukin sinne lopulta pääsi.

Pe-iltana tokoiltiin vielä Laukaassa ja täytyy sanoa että oli hyvät treenit! Ehkä se on tuo agility ennen sitä mikä rauhoittaa sopivasti, Neo lönkytteli nimittäin jäähdyttelylenkillä pari metriä minun takanani mikä on todella harvinaista... Meillä oli hyvä paikkamakuu. Luitte oikein. Neljä koiraa ja 10 sekuntia ennen kahta minuuttia toisesta reunasta nousi koira, joten päätin mennä palkkaamaan Neon onnistuneesta suorituksesta. Wuhuu! Sitten tehtiin kaikki yhtä aikaa omia juttujamme kentällä, Neo meni tosi kivasti oikeat kulmat seuraamisessa ihan vaan näkymätön pallo kainalossa. Tajusin myös, että en oikein osaa itse kääntyä oikealle kun pelkään että astun koiran tassujen päälle, täytyy hidastaa vauhtia ja alkaa kääntää rintamasuuntaa yhtä hyvin kuin vasemmalle.

Noutohommia tehtiin myös, näköjään voidaan jo ottaa askelia nätisti kapulaa kantaen. En tiedä pitäisikö nyt sitten opettaa Neo tuomaan kaikki lelut ja pallot niin että istutaan edessä, helpottaisiko se sitten tulevaisuutta... Nyt se siis vain tulee eteen seisomaan palauttaessa.

Lauantaina jatkettiin tokohommia osaavassa ohjauksessa Saarijärvellä. Kyselin vinkkiä mikä olisi seuraava askel noudon luovutuksen rakentamisessa ja homma päätyi siihen että Neo haki heitetyn kapulan + tuli oikeaan paikkaan eteen istumaan se suussa. Wat? Olin henkisesti valmistautunut taas pitkään kiviseen tiehen. Piti vain sanoa Neon pidellessä kapulaa käsky "Tänne". Kannatti rakentaa luoksetulo varmaksi ennen kuin lähti tähän noutohommaan. Vähän se kapula meinasi lähteä pyörähtämään suussa wanhan ajan malliin tuossa vauhtihommassa, joten saatiin vinkki että voisin opettaa Neon koskettamaan kättä. Tällöin ei kuono nousisi ylös.

Väliin otettiin kaikkien kanssa (~ 6 koiraa) 2 x paikkamakuu. Kylläpä jännitti... Mutta siellä se Neo pysyi loppuun asti! Aikaa en edes tiedä, mutta se tuntui kahdelta minuutilta. Uusinnalla Neo päätti käydä kyljellään kun ohjaajat lähtivät koiria kohti, siitä se kyllä mahalleen kierähti kun tulin sivulle... :P Nauratti niin paljon että en tajunnut sanoa höpö höpö.

Toisella kierroksella tiedustelin sitten vinkkejä kaukokäskyihin, minä kun olen ajatellut että ne ovat meillä ihan perseellään ja olen tehnyt kaiken väärin kun en ymmärrä mitään asiasta... :P Positiivinen suhtautuminen. Paljastuikin, että Neo osaa monta juttua oikein nätisti takajalkoja liikuttamatta: maahan - istu, istu - maahan, istu -seiso ja maahan - seiso. Neo osasi myös siirtää painonsa oikein seiso - maahan ja seiso - istu, mutta näihin täytyy opettaa eri käskyt. Taidan käyttää "down" ja "peru". Sitten vaan kotona jumppaamaan! Tulipas loistofiilis kun Neo yhtäkkiä osasikin niin paljon treeneissä, vaikka ajattelin että nyt on vaikeat hommat. Tässähän tulee kohta positiivinen fiilis tokosta, apua... ;)

Siellä juonitaan taas kavalia kepposia omistajien päänmenoksi...

Tokon jälkeen tehtiin vielä parit hakuilmaisut läheisessä metsässä. Päätin testata, josko Neo handlaisi jo rullan tuonnin ilman sen heittämistä maalimiehelle lähtötilanteessa. Otettiin aluksi yksi kokeilu vanhaan malliin ja sitten ihan vaan niin, että maalimies lähti rullan kanssa piiloon. Hienosti meni, jee! Ote on hyvä ja selvästi päämäärä tiedossa, kerrankin en ole edennyt liian nopeasti eteenpäin.

To do:
- Hommaa viimeinkin se kiintorulla
- Kotona Panu avuksi ja rullan noutotreeniä niin että luovutusasento tulee selväksi. Vaaditaan joko seisaaltaan edessä tai sama kuin noudossa eli istuen, täytyy katsoa kumpi on parempi ettei koira paineistu ja menetä intoaan.
- Ilmaisut muutaman kerran niin että Neo näkee maalimiehen lähtevän rullan kanssa, kokeillaan kuitenkin aika pian myös sitä että maalimies on jo piilossa.