Jyväskylän KV-näyttely 11.11.2012

Mamman mussukka <3

Johdan heti harhaan otsikossa kun kertaan ensin lauantain kuulumiset... ;) Käytiin siis lauantaiaamuna agilityssa pyörähtämässä ja pääsin heti soveltamaan perjantain tottisoppeja. Normaalistihan Neo vetelee hihnassa sinne tänne siellä maneesissa koirien perään, no nyt lisäsin pakotetta siihen "ei":n rinnalle ja kappas, koira seisoskeli löysässä hihnassa loppuajan...

Tehtiin soikiorataa, missä oli kaksi U-putkea päissä ja niiden välissä kaksi estettä (eli yht. 4 estettä). Ensimmäinen putki ja kaksi estettä menivät hienosti, mutta alussa meinasi tulla stoppia toiselle putkelle kun ohjaaja mokaili. Mulle sai ihan muutaman kerran toistaa "Pidä rintamasuunta putkeen äläkä pysäytä vauhtia", ennen kuin tottelin. :D No sitten mentiinkin hienosti ympäri rataa. Paimenkoirat kuulemma ovat tosi herkkiä tuolle ohjaukselle, yhden aussien kanssa oli sama juttu.

Tehtiin myös ekaa kertaa pussia. Neon mielestä oli tosi ällöä kun kangas kosketti selkää! Meni se kuitenkin läpi siitä ja vähitellen pystyi laskemaan pussin toista päätä maahan. Loppuun otettiin vielä kepit, jotka olivat yllättäen aika unohduksissa Neolle.

Agilitysta suunnattiin suoraan hakumetsään kun kerrankin päästiin samaan aikaan muun porukan kanssa. No sehän ei sitten mennytkään ihan odotetusti... Paikalla oli siis kaksi Neolle vierasta maalimiestä, joita Neo ei päässyt nuuhkaisemaan ennen kuin he painelivat piiloon. Tämä ilmeisesti aiheutti mörkö-efektin ekalla maalimiehellä, vaikka kyllä Neo sitten haukkui kehoituksesta. Tämän jälkeen otettiin toisen puolen maalimies lähemmäs ja hän näytti palloa.

Ensimmäisenä minulle kommentoitiin, että tuosta pitäisi kyllä tulla rullakoira. Olihan se vähän että wtf, kun omasta koirasta tehtiin päätelmiä parin minuutin ensinäkemän perusteella... No siinä sitten sulattelin asiaa ja onhan se totta että Neolla on kaikki taipumukset rullakoiraksi: tykkää hirveästi kantaa ja noutaa tavaroita, maalimiehen tsekkauksen jälkeen lähtisi varmaan helposti minun luo takaisin, ei arjessa pidä paljon ollenkaan ääntä...

Toisella kierroksella mentiin koko porukka ensimmäiselle piilolle ja otettiin ihan mini"pistoja" Neolle niin että palkkana olikin nakit. Vieraille maalimiehille haukkuminen oli vähän puhinaa, mutta kolmas tuttu sitten sai hyvin ääntä irti Neosta. Tämän kierroksen jälkeen haukkumisilmaisu ilmeisesti näyttikin sitten mahdolliselta vaihtoehdolta. Oli kyllä hyvin kummallinen kerta, mutta jään nyt vakavissani miettimään tuota rullailmaisua Neolle.

No sitten tuohon Jyväskylän kansainväliseen koiranäyttelyyn, Suomen toiseksi suurimpaan koiranäyttelyyn! En viitsinyt edes pestä Neolta kuin jalat, mahan ja "housut" kun viimeksi pestiin koira kolme viikkoa sitten. Aika matalin odotuksin lähdettiin 32:n muun groenendaelin joukkoon, kun herra vasta täytti kriittiset 2 v ja hänet tuupattiin AVO-luokkaan kaikkien aikuisten joukkoon. Yllättäen Neo oli ihan rauhallinen kehän alkua odotellessa, hyvin epä-Neomainen!

Siinä odotellessa tajusin, että vieressä oli Neon siskopuoli Grondoras Alena Aidan (Chaska-iskän puolelta). Oli tosi mukava törmätä ja Aidan-neidissä oli asennetta, meinasi oikein alkaa alistamaan Neoa. Panu oli napannut allaolevan kuvankin painimatsista, harmi että päät eivät sattuneet kuvaan kokonaan. ;)

Sitten vipellettiinkin kehään, oltiin toisena kun ilmeisesti yksi seitsemästä ilmoitetusta AVO-uroksesta puuttui. Neo seisoi kauniisti paikallaan rivissä ja korvat olivat reippaasti ylhäällä. Meidän vuoron tullessa meinasi heti alussa mennä pasmat sekaisin, kun alankomaalainen tuomari sanoi jotain mitä en ymmärtänyt. Kehäsihteeri naurahti, että se oli "Huomenta" :P Kai se nyt kummastuttaa kun odottaa kuulevansa englantia...

Tuomari kysyi jotain tyyliin "May I see the teeth?", siinä sitten olin että yes yes ja tuin Neoa. Niin, varmaan olisi pitänyt itse näyttää ne tuomarille (?) mutta kyllä se Neon suuhun kurkisti. Sitten mentiin edestakaisin ja kehän ympäri, Neo liikkui ihan mukavasti eikä vetänyt kuten yleensä. Tuomarin sanellessa laatuarvostelua Neo alkoi loppua kohti vähän pyöriä. "ERINOMAINEN" kajahti kuitenkin ilmoille.

Tuomarina Dick Rutten, Alankomaat

Sitten otettiin kaikki kuusi urosta kilpailuluokkaan (myös EH:t) ja juostiin vielä kehässä + seisottiin. Neo tuli toiseksi ja oli sertifikaatin arvoinen, whee! Siinä sitten odoteltiin että tuleeko vielä kutsu paras uros -kehään ja tulihan se. Siellä jäikin sitten neljän kärki saavuttamatta. Tämän jälkeen kilpailtiin Neon ja kahden muun groenendaelin kanssa vielä vara-SERT:istä, mutta se meni ohi meidän suun.

Kehästä ulos tultaessa Neo sitten oksensi pienet puklaukset lattialle. Thank god vasta sitten! Mietittiin siinä, että johtuiko se rauhallisuus siitä että Neo oli tulossa kipeäksi. :( Kotona herra sitten nukkuikin pari tuntia. Kun käväistiin mökillä Neo oksensi taas ja maha taisi olla löysällä, joten joku pöpö siellä jylläsi. Jätettiin siis tottistreenit välistä.

Voi toista <3

AVK 2 ERI, SA
Tuomari: Dick Rutten, Alankomaat
"2 years. Excellent type. Correct short body. Triangle ears. Parallel headline. Nice dark pigment. Pit round eye. Acceptable angulated. Nice forechest. Round in croup. Correct bone. Excellent coat. Liikkui paremmin."

Tuon viimeisen suomenkielisen lauseen kehäsihteeri siis kirjoitti pikaisesti kun hain arvostelua, ilmeisesti Neo juoksi paremmin PU-kehässä. Kuulin, että tuomari oli tosi tarkka turkkien laadusta, joten perinteinen "excellent coat" lämmitti mieltä. Raakaruokinnalla pennusta asti ftw! ;) On noita tekstejä vaan hauska lukea, mitä nyt sitten on "pit round eye"? A bit?...

Masokismia!

Nova oli vierailulla viime viikonloppuna

Maanantaina suunnattiin Panun ja Neon kanssa metsään tekemään hakua. Ensimmäinen pisto oli näkölähtö ja Neo merkkasi minut upeasti haukkumalla ilman mitään apuja tai kehoituksia. Ihan ihmeellistä, mitä kehitystä on tapahtunut tässä kuukauden sisällä pelkästään kotona ilmaisua vahvistamalla!

Kolme seuraavaa pistoa otettiin niin, että maalimies teki metsässä "L":n ja Neo lähetettiin kohdasta, missä ei ollut jälkeä. Nämäkin menivät hienosti. Toinen puoli keskilinjasta oli rotkossa, mikä ilmeisesti muutti vähän ilmavirtoja ja Neo hakeutui ylemmäs haistelemaan missä se maalimies oli. Viides ja viimeinen pisto oli jo niin haastava, että Neo oli niin puhki että tarvitsi "hauku" -kehoituksen merkkaukseen. Ei sitä vaan opi lopettamaan ajoissa! *lyö itseään*

Tiistaina harrastettiin sitten masokismia: pyysin Panua kuvaamaan videolle kun teemme Neon kanssa BH-kaaviota. Ajattelin, että nyt kun ollaan tässä enemmän tai vähemmän treenattu 3 kk niin on aika nähdä raaka totuus mitä kaikkea korjattavaa löytyy. Olimme menossa vielä kauppaan, joten Panu suvaitsi antaa meille tosiaan vaan sen yhden yrityksen. :P Ei voinut tehdä toistoja ja leikata "parhaita paloja" hienoksi suoritukseksi... Hyvä vaan.

Koska olen supermasokisti, niin laitan tämän pätkän vielä teille lukijoille alle "ihailtavaksi". Onhan se nyt ihan kamalaa katsoa tuota ja huomata kaikki omat mokat. :) Mutta opettavaista kuitenkin. Täyskäännökset tehtiin vielä U:na tuossa ja pätkäisin kytkettynä seuraamisesta vain ensimmäisen sivun videoon, että ei tule ihan superpitkää ja tylsää katseltavaa.

Tässä nyt päällimmäisiä korjausehdotuksia katselusta:
- Yritä jaksaa korjata Neon alku"ponnahdus" seuraamisessa. AINA.
- Kävelytahdin voi pitää ripeänä niin Neonkin on helppo seurata
- Vapaana seuraamisessa Neo oli (ainakin) ekan sivun vähän vinossa, joka johtui siitä että palkkasin tahallaan useammin. Tai sitten pidin kättä jotenkin eri tavalla? Voisi kokeilla myös Jan Vartiaisen neuvomaa käden sivulinjaa, mutta minusta Neolle on vain toiminut paremmin että käsi on vähän edessä. Joka tapauksessa käsi oli liian matalalla, sillä Neon askellus oli hieman pomppivaa loppukaavion kun se yritti tavoitella herkkua.
- Oikealle käännöksessä Neo jätätti: valmistele käännökset!
- Istumisliikkeessä näytti, että olisin pitkäänkin sepostanut Neolle miten tulee jäädä istumaan vaikka sanoin vain "istu". Eli tee se nopeammin.

Tiivistetty harjoituslista lähitulevaisuuteen:
- Seuraamista
- Neon takapään käytön harjoittelua edeten täyskäännökseen
- Luoksetulon oikean paikan vahvistaminen ja käsien häivyttäminen
- Herkkujen häivyttäminen ylipäätään -> lelupalkka
- Sellaiset kehut, että koiran häntä heiluu: juoksutusta, hyppy minua vasten, pallo/patukka... Ei siis rapsutushyökkäystä Neolle :)
Ja sitten vielä kaavio kuntoon omassa päässä: montako askelta, miten kulmat, täyskäännökset, hyvä vauhti ja niin poispäin... Palaan sitten ensi vuonna tähän videoon ja toivottavasti naureskelen, että on sitä edistytty.

Tämä yllä kuvattu tottiksen masokismioperaatio sattui oikein hyvään saumaan, sillä sain kutsun mennä perjantai-iltana Johanna Nivalan tottisoppiin Jämsänkoskelle. Mikäs olisi parempi perjantai koiraihmiselle kuin 3 h autolla ajelua ja parin tunnin jäätyminen ulkona pakkasessa ;) Tehtiin Neon kanssa seuraamista ja videollakin näkyvät BH:n istumisliike + maahanmeno ja luoksetulo. Neo ponnahteli siinä taas pari kertaa liikkeelle lähdössä (huomautin joka kerta!) ja huomio meni ajoittain muualle seuraamisessa, mutta istumisliike ym. menivät perfecto.

Johanna kysyikin sitten, että vaadinko koiralta asioita miten usein. Noh, viimeksi olen vaatinut eli käyttänyt pakotteita varmaan silloin kun Neolla oli muiden koirien kanssa irti ollessa luoksetulo-ongelmaa... Toki ojennan Neoa arkielämässä, mutta jotenkin se ei ole yhdistynyt koulutustilanteisiin tottiksessa. Ehkä en ole alitajuisesti halunnut sellaista luimistelevaa koiraa... Kun Neo tekee suorituksen väärin, olen sanonut tyyliin "oho" tai "eeeiiii". Sain nyt kehoituksen käyttää ihan hihnasta nykäisyä. Ja mitäs tapahtuikaan toisella kierroksella... Ei pompittu ja seurattiin niiiiin intensiivisesti että! Piti näköjään lähteä Jämsänkoskelle, että muistui mieleen pakotteidenkin hyödyllisyys.

"Kato miten iso mela mulla on!" :D

No sitten jotain positiivistakin esille: kiitosta tuli siitä, miten hyvä suhde minulla & Neolla on. Neo ilmeisesti ulkopuolisenkin silmiin näyttää haluavan tehdä minun kanssani hommia, luottaa ja haluaa miellyttää.

Saatiin myös selitys meidän noutokapulaongelmaan, eli siis siihen miten Neo noutaa kyllä upeasti, mutta ~ 5 m ennen minua alkaa pureskella kapulaa (ja myös ihan paikallaan minun edessäni istuessa jauhaa sitä). Johanna selitti, että tuo kertoo vain siitä miten laumajärjestys on kunnossa. Neo ei halua haastaa minua ja kunhan luoksetulon paikka saadaan vahvistettua niin ongelma katoaa - vaikeinta koiralle on rynnätä suoraan "johtajan" eteen ja tapittaa silmiin. Johanna myös selitti, miten ongelmakoirilla ei taas ole mitään ongelmaa tulla suoraan omistajan eteen ja tuijottaa, jopa työntää/purra omistajaa. Itse hän yrittää vahvistaa luoksetulon ennen kuin pentu on 6 kk - tämän jälkeen tuo laumajärjestys vaikuttaa touhuun.

Oli kyllä tosi kiva kuulla, että meillä on johtajuus kunnossa :) Kamalinta minusta olisi, että koiralle tulisi ongelmia koska se ei tietäisi paikkaansa laumassa eikä voisi luottaa omistajaansa.

Mitäs vielä tähän loppuun, näyttelytreeneissäkin pyörähdettiin viimeisen kerran tämän vuoden puolella. Ei mitään uutta auringon alla sen suhteen. Loppukevennykseksi jaan kanssanne pienen videopätkän tältä aamulta. Panu laittoi tonttulakin päähän ja Neo alkoi ilman mitään käskyjä tarjota sivua ja seuraamista! :D Että siinä teille pieni treenivinkki, ainakin jos koira rakastaa Tavaroita...

Leo ja Neo

Leo-dalmatialainen kävi vierailulla viikko sitten

Aika vaihtaa blogi talviseen ilmeeseen! Viime torstaina vietettiin päivää mökillä ja tehtiin vähän viestiä ja hakua. Illalla suunnattiin toiseksi viimeisiin näyttelytreeneihin. Vaihdettiin edestä seisottaminen siihen, että Neon huomio on Panussa. Ehkä se selkälinja tulee paremmin esiin ja korvat ovat reippaammat. Seisominen menikin todella hyvin, täytyy vaan toivoa että näyttelyssä ei sitten tapahdu turhautuminen = Neo alkaisi haukkua ja pyrkiä tosissaan Panun luo.

"Tuomarin" tutkiessa Neoa pidin tällä kertaa reippaammin kiinni ja herra pysyikin paremmin paikallaan. Kun juoksuttelin siinä odotellessani Neoa, tajusin että tuohon vetämiseen saattaisi toimia paremmin se että nykäisen aina löysää hihnaa sivulle kuin että pidän hihnaa koko ajan kireällä. Sain myös hyvän muistutuksen, että tulisi ottaa rauhassa koiran huomio itseen. Siis nimenomaan katsekontakti minuun, joka on päässyt unohtumaan. Helpottaa sitä ryntäilyä. Jyväskylässä on sitten tiedossa 32 groenendaelia (vs 15 Seinäjoella). Gulp...

Kohta uskaltauduttiin jo sylistä pois...

Lauantaina oltiin agilityssa ensimmäistä kertaa sisätiloissa maneesissa. Kaikki koirat odottelivat vuoroaan seinustan vieressä, mikä toi oman muuttujansa touhuun. Kommentoin meidän vuoron tullessa, että en oikein luota Neoon irrallaan kun muut ovat noin lähellä... Ohjaaja sanoi, että päästä se irti vaan, hyvin se menee. No sitten viiletettiinkin putki, hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy koko maneesin ympäri! Oikein näki miten Neo tykkäsi purkaa energiaansa, se vauhti oli niin älytön että meinasin jäädä jälkeen jo toisella putkella ennen kuin tajusin ohjata paljon kauempaa. Aivan mahtavan näköistä :)

Porukkaa oli aika paljon tuolla agikerralla, joten ei ehditty kauheasti muuta touhuta. Otettiin kyllä kepit, rengas ja puomi vielä loppuun. Neo meni ekan kerran renkaan läpi! Mahtavaa. Puomi oli vähän unohduksissa (ja lähistöllä oli narttu, jolla oli juoksut juuri loppuneet), mutta sekin meni hienosti kun palkattiin ensin puomin puolivälissä ja siitä kasvatettiin etäisyyttä. Olisin voinut välillä viedä Neon autoon odottelemaan, mutta ajattelin että sille tekee hyvää opetella rauhoittumaan muiden koirien vieressä.

"And THAT is how you cook meat!"

"But why cook meat at all?"

Sunnuntaina saatiin piiiitkästä aikaa tehdä vähän ilmaisutreeniä vieraampien ihmisten kanssa, viime kerrasta olikin jo kuukausi aikaa! Maalimies oli ihan lähellä pikkumetsikössä ja otettiin kolme "pistoa" pallopalkalla. Hetki meni ensimmäisellä yrityksellä, ennen kuin Neo tajusi mistä on kysymys. Sitten sieltä tulikin komeasti ääntä ja toisella kerralla se ei edes miettinyt mitä piti tässä piti tehdä. Kolmannella lähetyksellä se vähän empi lähtöä maalimiehen vaihtuessa, olisiko ollut hämäräkin joka vähän teki "mörköjä". Hienot haukut kuitenkin saatiin, Neo vaan tuli ilmeisesti aika lähelle viimeisellä kerralla. Jatkossa maalimies voisi heittää pallon Neon yli, että saataisiin peruutusta.

Sitten tottisteltiin vähäsen samalla porukalla, otin Neolle heti alkuun paikkamakuun kun toisen koiran kanssa treenattiin vieressä. Jatkossa tuon makuun voisi ottaa loppuun, oli sen verran virtaa Neolla että katsoin paremmaksi palata vierelle vapauttamaan tyyliin 15 sekunnin välein... Jännitystä toivat myös hiihtäjät, joista lähti ilmeisesti jännä ääni kun he lähtivät siitä vierestä suhisemaan eteenpäin.

Seuraamisessa minusta tuntui, että Neon huomio meinasi karata aika pian muualle lihotuskuurin takia (= ei kiinnostusta ruokapalkkaan), joten otin lyhyitä pätkiä. Ilmeisesti se touhu oli kuitenkin näyttänyt hyvältä ja rauhalliselta. Luoksetulossa tarvitaan vielä käsiohjaus, että Neo löytää oikean paikan. Vauhdilla läpi -luoksetulot menivät hienosti.

Rohkea pikku-Leo! Ja Neo nautti kun joku koira kerrankin leikki leluilla sen kanssa :)

Pohdintaa koirien ADHD:sta

Viikko alkoi viestitreeneillä maanantaina, vaikka lunta nyt metsässä jonkin verran onkin. Eihän se itse lumi mitään vaan mitä se peittää = risut, kannot, kuopat... Ikävää alustaa koiralle juosta nopeasti. Viime kerrasta fiksuuntuneina otettiin avarampaa metsää, jossa korkeuseroa ei juuri ollut. Kasvatettiin matkaa ~ 150 metristä viisi pätkää. Minun luonani homma sujui hienosti, mutta Panun luona Neo oli ilmeisesti taas empinyt lähtöä maaston vuoksi. Tämän jälkeen kokeiltiin vielä hyvällä alustalla metsäpolulla reilu 50 m pätkä viisi kertaa. Nou problem there, kova oli vauhti.

Harjoiteltiin myös kameran käyttöä: miten saada supernopeasti liikkuva musta kohde tarkennettua. Päivä alkoi jo hämärtyä, mikä ei tietysti auttanut asiaa. Onneksi on saatu hyviä vinkkejä ISO:jen ja aukkojen ja shutter speedien ihmeelliseen yhdistelymaailmaan :) (kiitos vaan Myllys!)

Sydän suli tästä kuvasta :)

Tiistaina oli koirakoulun viimeinen kerta. Joko viime kerran pelottelu "kamalilla sulkeisilla" oli toiminut tai sitten lumi karkotti pois ihmiset. Paikalla oli meidän lisäksi vain kaksi muuta koirakkoa! Hyppyestettä otettiin siten, että lähetettiin koira edestä hyppäämään, laitettiin esteen takana istumaan ja siitä kutsuttiin takaisin. Neolle tämä ei tuottanutkaan ongelmaa. Vähän se ihmetteli kun ei saanutkaan heti hypätä takaisin.

Paljon otettiin myös istumaan, maahan ja seisomaan -käskyjä eri tyyleillä: paikallaan, liikkeestä sekä käskyssä pysymistä häiriön lisääntyessä. Esim. maassa pysymistä vaikeutettiin niin, että ensin käveltiin pois ja tultiin takaisin, sitten käveltiin koiran ympäri ja lopulta juostiin koiran ympäri. Koiran yli astuminen oli sitten jo vaikeampaa :) Neon häntäkarvat ovat ihan muutaman kerran jääneet jalan alle kun se on parkkeerannut itsensä ihmeellisiin paikkoihin, joten pari kertaa saatiin kokeilla ennen kuin Neo uskalsi pysytellä maassa.

Ensilumi 23.10.

Aloin illalla pohtimaan koirien temperamenttia - ja tarkoitan tässä siis käyttäytymisen vilkkautta, huomiokyvyn nopeutta ja kykyä sopeutua uusiin tilanteisiin. Tämä lähti varmaan taas siitä, miten vilkas Neo oli koirakoulussa. Hommat sujuivat hienosti kun Neolta vaadittiin jatkuvasti jotain ja palkattiin nopeaan tahtiin, mutta taukojen tullessa tai pidemmällä palkkausvälillä Neon huomio meni ihan muualle. Esim. seuraamisessa se saattoi kesken kaiken rynniä katsomaan missä muut koirat olivat.

Tämä pieni herra halusi tulla mukaan leikkimään...

Toisaalta tämä ylivilkas puoli ei sitten tule esille esim. tottiskentällä kun ympärillä häärää vain ihmisiä (ja yksittäinen koira). Eikä agilityssa. Omaa ajattelua selkeyttääkseni päätinkin täytellä tämän lomakkeen kun törmäsin siihen. Kyseessä on siis Lohen koiragenetiikan ryhmän e-lomake liittyen koirien aktiivisuuteen, impulsiivisuuteen ja keskittymiskykyyn. Näin psykologina on pakko mainita, että tuo lopun ADHD-kysely näyttää pitkälti olevan muokattu ihan ihmislapsia koskevasta ADHD-kyselystä. Alla näkyvissä, mitä täyttelin Neosta. Anteeksi epämiellyttävä visuaalinen asettelu, mutta näin fontti sentään näkyy :)

Ei varmaankaan tarvitse olla Einstein ymmärtääkseen, että mitä enemmän vastauksia on erittäin usein -päädyssä sitä lähempänä ADHD:tä ollaan. Tämä kysely auttoi kuitenkin itseäni jäsentämään Neon temperamenttia. Heti alun kysymyksistä tuli olo, että ei tämä koske Neoa ollenkaan: oppimistilanteessa Neon tarkkaavaisuus on aivan uskomatonta ja se yrittää vaikka maailmanloppuun asti tarjota oikeaa toimintatapaa - ei siis luovuttajatyyppiä! Ymmärsin, että minun olisi täytynyt oikeastaan täyttää näitä lomakkeita kaksi, toinen koskien kotitilannetta ja toinen koskien hälinäpaikkoja missä on koiria.

Pikkuherra karkasi jopa omistajalta takaisin kun joutui lähtemään pois!

Psykologina aloin tietysti verrata lasten ADHD:n osa-alueita koiriin. Tajusin, että Neolla on parhaimmillaan piirteitä yliaktiivisuudesta ja impulsiivisuudesta (kyseessä kuitenkin belgi...), mutta ei keskittymisvaikeuksia. Toisaalta taas nuokin aktiivisuuden piirteet koskevat vain tilanteita, joissa on paljon muita koiria, ihmisiä ja hälinää ympärillä. Mikä on liiallisen raja? Törmäsin erinomaiseen tekstiin koirien hyperaktiivisuudesta, joka kutkuttelee erityisesti psykologien makunystyröitä terminologiallaan (Minna! Tosin ei sua varmaan kiinnosta kun sulla on kaksi sohvaperunaa ;)). Mielenkiintoista tekstiä hyperaktiivisuuden synnystä, rankaisun tehottomuudesta, aktiivisesta alistumisesta, hiilihydraattien tarpeesta (tryptofaani) ja esim. siitä, miten tulisi suhtautua kriittisesti vaihtelevaan palkkioaikaan koulutettaessa hyperaktiivista koiraa:

"Jos palkitsemisten välinen palkkioton jakso on riittävän lyhyt, tulee palkituksi tulemisen tarve tyydytettyä, eikä tilanne synnytä ristiriitaa. Ristiriitaa ei synny myöskään vastakkaisessa tapauksessa, eli jos palkitsemisaikataulu on niin hidas, ettei koira saa riittävästi palkkioita. Tämän tuloksena ryhtyy koira välttämään tilannetta, sillä toiminnan jatkaminen ei palkitse sitä riittävästi. Marginaalinen aikataulu, jolloin palkkion saamista ei täysin voi ennustaa, saa aikaan turhautuneisuutta, ylimääräistä aktiivisuutta ja jopa aggressiivisuutta."

Summa summarum, ei Neolla sentään ADHD:tä ole mutta näitä asioita on hauska pohtia erityisesti belgin omistajana. Tämänkin tekstin lukijat tietävät varmasti monta vilkasta koiraa. Milloin tulisi siis huolestua? Neon kohdalla ainakin huolestuisin jos vilkkauden lisäksi ilmenisi aggressiivisia piirteitä, koira ei oppisi, ei reagoisi rankaisuun ja sen olisi vaikea rauhoittua jännittävien tilanteiden jälkeen. Jos edelleen mietitään niitä lapsia (älkää nyt äidit loukkaantuko), niin ADHD:n diagnosoinnissahan otetaan huomioon käyttäytyminen kaikissa ympäristöissä: sen pojan tai tytön tulisi käyttäytyä suunnilleen samalla lailla vilkkaasti kotona, koulussa ja kavereiden luona. Sama siis koiralla, hyperaktiivisuuden tulisi näkyä jollain lailla myös kotona. Kaikki tämä imho eli in my humble opinion :)

Meidän ylivilkkaan koiran lempipuuha kotona

Loppuun voisi lisätä vielä rohkaisun sanan kaikille reippaiden koirien omistajille, suomalaisen luonnetestin temperamentin arvosteluohjeesta:  

"Suurin osa hyvin sopeutumiskykyisistä koirista kuuluu vilkkaiden ryhmään. Yksi selitys siihen lienee se suuri tarkkaavaisuus, joka liittyy viikkauteen, ja joka saa aikaan sen, että nämä koirat vastaanottavat nopeammin useampia uuteen ympäristöön kuuluvia ärsykkeitä ja tottuvat niihin ja niiden merkitykseen."

Seinäjoen KV-näyttely 27.10.2012

Näyttelyä odoteltaessa ei treenattu Neon kanssa muuta kuin... no, näyttelyasioita. Ajattelin, että tekee ihan hyvää koirallekin ottaa rennosti kun viime ajat ollaan treenattu vaikka mitä. Ehkä se iltapiippailu oli merkki aivojen ylikuumenemisesta? ;)

Keskiviikkona ja torstaina tein Neon kanssa pitkät kävelylenkit, joiden kohteena oli kenttä missä otettiin itsekseen näyttelytreeniä. Tehtiin pari kertaa "kehä" ympäri, edestakaisin ja kolmio niin että aina välissä laitoin Neon eteen seisomaan vaihtelevaksi ajaksi. Tähän on vakiintunut yksinkertaisesti "paikka"-käsky, koska se on vahvin ja tutuin Neolle.

Vilinää, vilskettä!

Näyttelytreenit menivät torstai-iltana hyvin. Minusta ei tietenkään ollut hyvä merkki, että ns. "kenraalit" sujuivat mukavasti... Eikös niissä juuri pitäisi herätä epätoivo ja kauhu, että tästä ei tule mitään? En tiedä oliko Neo vielä väsynyt lenkistä vai oliko sillä vaikutusta, että treenattiin itsekseen samalla kentällä, mutta Neo tuli rauhallisena paikalle ja katseli vain touhua. Hampaiden näyttämisessä se pyöri ympäri kun pysyin edessä, joten tulin sivulle ja tuin vähän päätä.

Onko ihan pakko?

Sittenpä itse asiaan eli Seinäjoen kansainväliseen koiranäyttelyyn. Unirytmi ei ihan sattunut siihen klo 04:30 herätykseen lauantaina... Neo ei myöskään suostunut menemään ns. "kakkoselle" huolimatta kahdesta aamulenkistä, joten se toi omaa jännitystään sisänäyttelyyn. Neollehan oli tosiaan kyseessä ensimmäinen kerta AVO-luokassa kun herra täytti 2 v kuun alussa.

Groenendaleja oli 15 ja AVO-luokassa oli kolme urosta. Neo oli perinteisesti ihan täpinöissään ensimmäiset puoli tuntia ja ajattelin että voi luoja, tästä ei tule yhtään mitään... No sitten se suostui olemaan jopa häkissäkin ja ulkona käväisyn jälkeen rauhoittui.

Tuomarin sanellessa arvostelua seisotus meni edestä päin ihan mukavasti, toisten koirien lähellä herkut eivät sitten kiinnostaneetkaan niin yritin saada Neon näyttämään edes vähän skarpimmalta. Juoksussa Neolla oli veto päällä ja veikkaankin, ettei kaunis ravi oikein tullut esille. Neon ryhdin kannalta olisi ilmeisesti parempi, että Panu huhuilisi tms. Neoa että selkälinja näyttäisi oikealta. Sain myös vinkkiä siihen, että voisin kiepauttaa Neoa ihan reippaasti kun laitan sitä uudelleen seisomaan - nyt kuljin vähän taaksepäin.

Hampaatkin näytettiin hienosti

Neo sai tällä kertaa (odotetun) EH:n ja oli siis kolmas. Toiseksi tulleen koiran serti meni tuomarin mukaan siinä, kun se ärähti Neolle.. :P Tämä reissu oli levottomampi kuin Tervakosken KV, mutta sekään ei ole ihme kun Neon ensimmäisestä sisänäyttelystä on kyse. Erityisesti meidän vuoron jälkeen odotellessa Neolla loppui kiinnostus: se haukahteli, istui ja meni maahan vuoron perään... Kehästä ei saanut poistua ennen kuin koko luokka oli arvosteltu, hylkäyksen uhalla!

Tuomari: Kitty Sjong (Tanska)
"Good head, good bite. Good pigmentation. Well placed ears & eyes, but he could carry his ears better. Good neck, topline & tail set. Enough depth at chest. Good bones & feet. Would like darker nails. Needs to have more substance & body and movements need to stabilize. He is very playfull in the ring. Good coat & color."

Tuo kynsijuttu olikin uusi asia ;D Enää ei sentään tullut mainintaa, että rintakehän pitäisi kehittyä. Nyt sitten poika lihotuskuurille niin tulee sitä substanssia Jyväskylän KV-näyttelyyn!

Neon isukki C.I.B C.I.E FI MVA SE MVA BY MVA HeW-10 HeW-11 BYV-07 Satulaakson Chaska PU-kehässä. Oli mukava nähdä!

Ei kovin sujuva viikon alku

So cold, brrrrh!

Sunnuntaina tehtiin taas perinteisesti tottista. Otin Neon kanssa hyppyestettä noudolla: ensin heitin patukkaa ja toisella kierroksella jo noutokapulaa. Yllättävän hienosti meni eikä väistöä tullut kuin pidemmällä välimatkalla esteeseen. Tehtiin myös pitkästä aikaa BH:n jäävät liikkeet, jotka menivät mukavasti. Neo tosin tuli niin vauhdilla luoksetulossa, että törmäsi kunnolla minuun. :)

Sitten mentiin kahdella koirakolla tervehtimään "tuomaria" ja otettiin Neolle paikkamakuu kun toista koiraa treenattiin vieressä. Aina kättelyssä Neo singahti ylös sivuasennosta, no viimein se sitten sujui nätisti tyyliin viidennellä kerralla. Paikkamakuussa olin siinä melko lähellä viiden metrin päässä. Neo nousi ylös kolmisen kertaa, noin minuutin välein. Tuossapa siis kaksi treenattavaa asiaa. Takapään käyttö sujui, samoin seuraaminen.

Maanantaina olikin tosi nätti päivä ja alkuun tein takapihalla Neon kanssa vähän esineruutua. Mitä opimme: takapiha on huono paikka, koska Neo yhdistää sen leikkimiseen + pitkän tauon jälkeen voisi aloittaa helpommastakin kuin 3 esinettä valmiiksi alueella... Ensimmäisen epämääräisen kokeilun jälkeen kävin "tiputtamassa" esineet uudestaan ja homma sujuikin paremmin.

Palkkasin alkuun patukalla, mutta totesin siinäkin pian että Neo tahtoo tiputtaa esineen 1 m päähän minusta ennakoiden patukkaa. Leikitin tämän jälkeen pienen hetken esineellä ja sitten vasta vaihdoin patukkaan. Tiettyjä esineitä Neo alkoi vähän jauhaa suussaan tuodessaan (tarpeeksi pienet ja pehmeät).

Esineiden jälkeen lähdettiin metsään, alkuun tehtiin jälki Neolle ja sitten otettiin viestiä. Aloitettiin reilusta sadasta metristä ensimmäinen viiden sivun setti. Se meni upeasti, vaikka joku mies kulkikin meidän takaa ja Neo vähän puhisi sille kun odotti lähetystä sivulla istuen.

Sitten tuli taas ahnehdittua liikaa... ~ 160 m sivu erittäin vaikeassa maastossa. Kaksi sivua meni hyvin, mutta sitten Neo oli kaatuillut noustessaan hankalaa jyrkkää rinnettä ja oli sen verran puhki että alkoi empiä lähtöä. Panu sai sen vielä kerran lähetettyä, mutta neljäs sivu ei enää onnistunut. Hyvä lopetus saatiin kuitenkin, kun Panu tuli takaisinpäin ja otettiin 50 m etäisyydeltä neljäs ja viides sivu. Jatkossa riittää varmasti yksi viiden sivun setti kun välimatka vaan kasvaa. Hyvä opetus taas, että liika on liikaa!

Illalla pestiin Neo viikonlopun näyttelyä varten. Kokeilussa oli uusi shampoo ja multikäyttöinen takkujen selvittäjä + kiillottaja + tuuheuttaja spray, jotka nappasin viime näyttelyistä matkaan. Spray on niin hifiä, että siinä ei ole edes englanninkielistä käyttöohjetta. Onneksi on olemassa Google Translate, italiasta suomeksi: "Hiukset kuivina, spray täydellisesti solmut ja pinnalle, sitten harjalla. Kosteisiin hiuksiin ennen pesua spray koko hiukset, jätä sitten shampoo. Aloittaa kuivaus kylmä, ja lisätään sitten lämpöä vähitellen." Juuri näin... ;) Alla maistiaisia märkä belgi -ilmiöstä.

Koirakoulu oli tänään toiseksi viimeisen kerran. Paikalla oli 13 koirakkoa ja vähempikin olisi tietysti riittänyt. Neo oli ihan täpinöissään kahden viikon tauon jälkeen eikä korvia löytynyt ihan samalla lailla kuin ennen. Hyvin samaa tehtiin kuin ennenkin, oikeastaan ainoa uusi asia oli että vaihdoimme koiria hetkeksi ja yritimme saada niihin kontaktia + käskyttää vähän. Kuka arvaa, miten tässä kävi?

Ensinnäkin Neo murisi sille collielle, johon meinasin vaihtaa ja meidän piti ottaa kaveri vaihtamaan koirat. Alku näytti menevän melko hyvin, mutta sitten Neo hermostui kun näki minun lähtevän toisen koiran kanssa kauemmas. Haukkui vaan ja tuijotti minua. Taitaa olla yhden naisen koira... Noh, se colliekin kaipasi koko ajan takaisin enkä saanut kuin istumaan sitä, ei kelvanneet lihapullat.

Tuo Neon murina kyllä ihmetytti, toivoin niin ettei Neo alkaisi uhittelemaan toisille aikuisenakaan kun se on ollut niin nätisti. Kohteena oli vissiin nuorehko collie-uros. Muutenkin Neo on ollut outo viime aikoina, se on pari iltaa piipannut kotona iltaisin eikä olla saatu selville mistä on kyse. :( Huoh.

Mutta niin, loppukommenttina että hankittiin uusi kamera, kompakti järkkäri Sony NEX-5N (nämä kaksi viimeistä kuvaa + video otettu sillä). Kameraa on nyt vähän testailtu ja treenasin tänään vauhtikuvia kun koirajengi leikki ensi"lumella". Niitä kuvia sitten ensi postauksessa. :) Paljon on opittavaa!

Kukahan oli kohde testattaessa uutta kameraa...

Rakkautta ensisilmäyksellä

Näyttelytreeneissä oli tällä viikolla jännää kun valokaapin avain oli unohtunut. Pimeässä yritettiin sitten siellä olla törmäämättä kehänauhoihin... :P Seisotin taas Neoa edestä päin, saa nyt nähdä uskaltaako sosiaalisen paineen alla tehdä noin Seinäjoella jos kaikki muut seisottavat takaa. Neo ei häslää käskyn alla, joten minulle ehdotettiin että voisin oikeastaan seisoa siinä koiran edessä tuomarin tarkastaessa hampaat ja muut. Ilmeisesti kun yritän vähän tukea Neon päätä ja menen kyykkyyn Neo on että "JEE äiskä tuli kans tähän nyt on SUPERKIVAA!" eikä tiedä miten päin olisi.

Perjantaina tehtiin Panun kanssa Neolle kaksi peltojälkeä ja sen jälkeen lähdettiin treenaamaan kahdestaan viestiä. Tai kolmistaan, lasketaan Neokin mukaan... Jäljet menivät hienosti, mutta jotenkin tuntui että herkkuja oli liian tiheässä (~ 3 askeleen välein) niin että vauhti töksähteli. Näköjään noita voi tosiaan huoletta harventaa. Keppejä ei varmaan kannata kokeillakaan ennen kuin pelkkä jälki ilman herkkuja sujuu hyvin.

Sitten viestiin. Rakastan, rakastan, rakastan! En tiedä, nyt tuntuu jopa että meille olisi löytynyt se ykköslaji - vaikka turha onkin huudella näin alkuvaiheessa. Perjantaina otettiin siis 2 x viiden sivun setti, alla olevalla videolla näkyvissä jälkimmäinen siten että odottelukohdat on nopeutettu. Varmaan kuulee, että meikäkin on ihan innoissaan touhusta... :D

Tällä kertaa päätin lopettaa hermoilun (ekalla kerralla otin pannasta kiinni ja laitoin sen jälkeen vasta Neon istumaan) ja luotin koiraan, no siihenhän se nätisti istui ja odotti käskyä vapaanakin. On siitä tottiksesta hyötyäkin. ;) Matkaa oli alussa 100 m ja siitä kasvatettiin jäljestämisosuutta.

Lauantaina olikin pitkä päivä, joka alkoi kymmeneltä agilityllä. Oikeastaan ei tehty uutta, mutta pidennettiin rataa. Nyt sujui jo: hyppy, putki, hyppy, putki, hyppy, hyppy! Joku kommentoikin, että aika paljon alkeiskurssin kolmanneksi kerraksi... :P Minä taas tykkään, eipähän kyllästy. Sitten tehtiin vielä kepit ja puomin harjoittelu, jotka muistuivat hyvin mieleen. Tottiksesta on kyllä hyötyä, Neo on tosi hyvin hallinnassa kentällä. Aika ei mene turhaan häsläykseen kun koira tulee nätisti vierelle ja pysyy siinä lähetykseen asti.

Kurkistelua viime kerralta

Kahdelta suunnattiin pelastuskoiratreeneihin. Harvinaista, auringonpaisteessa! Neolle tehtiin pari jälkeä. Ensimmäistä en ollut nähnyt, mikä oli tietysti jännä kun ei yhtään voinut tiedostamattaankaan auttaa koiraa. Onneksi en alkanut vetämään liinasta, siellä olikin 90° kulmia! Neo bongasi ne hyvin, mutta kulmien jälkeen ihmetteli vähän että pitäisikö palata takaisin. Suoraahan me ollaankin vaan harjoiteltu. Toisella jäljellä oli vähän rehevöittynyt kohta, jossa myös meinasi ihmetys tulla että minne se jälki katosi.

Kokeiltiin myös minkä verran Neo kiinnostuu pelkästä ihmisjäljestä - no siitä nyt ei paljon selvinnyt kun Neo sai ilmavainun/näki maalimiehen 10 askeleen jälkeen. Otettiin myös pari hakupistoa ja haukutettiin Neoa.

Foxy

Kotosalla mentiin vielä tekemään pari pätkää viestiä, no olis voinut jättää tekemättäkin... Neon tullessa toista pätkää metsässä oli jollain koira irti eikä oikein hallinnassa. Nainen huuteli siellä "Nappiiiii! NAPPI! Me lähdetään kotiin syömään nyt... Heippa vaan. *tööt tööt autosta* Lähdetään. Moi moi. *tööt tööt autosta* NAPPIIIII tänne!". Pidin Neoa sitten siinä vierellä istumassa sen aikaa, että koira saatiin autoon. Tämän episodin lisäksi Panulla oli herkut muovirasiassa ja tämä ilmeisesti jäi kiinnostamaan Neoa sen verran, että se oli empinyt minun luo lähtemistä. Taskut = parhaat.